This is what I wrote about my children last October.

 TYTTÄRENI JA POIKANI JA HEIDÄN AVOPUOLISONSA

Minun elämäni suurin ja tärkein saavutus on lapseni Tyttäreni (23-vuotias) ja Poikani (27-vuotias). Olen rakastanut lapsiani ja rakastan kuolemaani saakka enemmän kuin elämää. Lapsistani on kasvanut hienoja, vaatimattomia, empaattisia ja rehellisiä suomen kansalaisia.
Tyttäreni ja Poikani ovat pikkuisesta saakka olleet kilttejä ja hoitaneet asiansa omatoimisesti ja kiitettävästi. Molemmat lapseni ovat erityisen lahjakkaita kaikessa mihin he mielenkiintonsa suuntaavat.
Tyttäreni on jo valmis personal trainer ja työskentelee tässä ammatissa Helsingissä Elixialla. Hän valmistuu myös fysioterapeutiksi ennen joulua 2024. Fysioterapeuteilla on edessään tulevaisuudessa yhä suurempi työmäärä kun väestö ikääntyy. Tuki- ja liikuntaelinsairaudet ovat ainakin olleet suurin ennenaikaiselle työkyvyttömyyseläkkeelle jäämiseen syy viime vuosina. Eli fysioterapeuteilla riittää työsarkaa nyt ja tulevaisuudessa. Fysioterapeutti on siis tärkeä ammatti myös yhteiskunnallisesta näkökulmasta.
Tyttärelläni on hieno mahdollisuus työskennellä tulevaisuudessa kahdessa ammatissa. Lisäksi fysioterapeutin ammatti ja personal trainer ammatti tukevat toisiaan hienolla tavalla.
Tyttäreni rakkaimmat harrastukset ovat musiikki ja teatteri. Hän opiskeli ilmaisutaidon lukiossa Tampereella, näytteli harrastajateatterissa, esiintyi pääroolissa koulunsa musiikkiluokan toteuttamassa musikaalissa ja lisäksi oli pikkulapsesta saakka mukana seurakunnan kuorossa. Tavallaa tässä myös tyttäreni kulkee samoja "jälkiä" kuin minä koska aikoinani opiskelin musiikin teoriaa ja soitin kahta instrumenttia.
Poikani on seurannut "jalanjälkiäni" ja opiskelee samassa opinahjossa missä minäkin aikoinani, eli
Tampereen Teknillisessa Yliopistossa tietotekniikan koulutusohjelmassa pääaineenaan ohjelmistotekniikka. Poikani on tällä hetkellä jo tekemässä diplomityötään ja on työskennellyt jo pidemmän aikaa ohjelmistoyritys Atostekissä Tampereen Hervannassa.
Poikani ehkä rakkain harrastus on luonnossa retkeily ja liikkuminen ja erityisesti Lapin luonto, juuri niinkuin minullakin lapsena ja nuorenakin.
Poikani on jo useana peräkkäisenä kesänä tehnyt vaellusmatkan Lapissa. Viimeksi tänä kesänä he  olivat yhdessä avopuolisonsa kanssa Lemmenjoella taivaltamassa.
Luontoretkeily on hieno harrastus. Suomi on täynnä kansallispuistoja, puhtaita järviä ja metsiä. Luonnossa ihminen rauhoittuu ja mieli on seesteinen ja ajatus kirkas. Minä huomasin tämän ja niin on huomannut myös Poikani.
Lapsillani ja minulla on aina ollut läheiset välit. Tyttäreni ja Poikani ovat nyt molemmat aikuisia ja asuvat tietenkin jo omillaan ja minä muutin Haukiluoman yksiööni 2019, niin näemme nyt toki paljon harvemmin. Pidämme kuitenkin kiinteästi yhteyttä tekstiviesteillä ja sähköpostilla ja se tuo minun elämääni hyvin paljon sisältöä ja hyvää mieltä.
Molemmilla lapsillani on jo avopuolisot ja tietenkin koska Tyttärelleni hänen avopuolisonsa on rakas ja Pojalleni hänen avopuolisonsa, niin siksi lasteni avopuolisot ovat minullekkin tärkeitä ihmisiä.
Tyttäreni avopuoliso on siviiliammatiltaan nuorempi konstaapeli ja on tällä hetkellä toista kertaa rauhanturvaajana. Ensimmäisellä kerralla Libanonissa ja tällä hetkellä Irakissa, josta kotiutuu uudenvuoden aikaan takaisin Suomeen. Sekä poliisi että rauhanturvaajana toimiminen ovat suuresti minun kunnioittamiani asioita.
Poikani avopuoliso opiskelee Jyväskylässä psykologiksi kolmatta vuottaan. Tähän haastavaan kuolutukseen on vaikea päästä ja psykologeille on nyt ja tulevaisuudessa yhä suurempi tarve, johtuen nyky yhteiskunnan asettamista haasteista meille jokaiselle. Psykologi on myös suuresti arvostamani ammatti. Tammikuussa Poikani avopuoliso lähtee opiskelijavaihtoon USA:n Coloradoon. Poikanikin menee sinne sitten joksikin ajaksi kun omilta kiireiltään ehtii.
Lapsillani ja heidän avopuolisoillaan on asiat erittäin hyvin ja tulevaisuus näyttää hyvinkin valoisalta. Ainahan elämässä tulee myös vastoinkäymisiä. Meille kaikille. Mutta lapseni ovat kasvaneet vahvoiksi ja yritteliäisiksi ja selviävät tälläisistä haasteista yhdessä avopuolisoidensa kanssa.
Tämä ajatus tuo myös minun elämääni rauhallisuutta ja tyytyväisyyttä.
Kiitos Tyttäreni ja Tyttäreni avopuoliso ! Kiitos Poikani ja Poikani avopuoliso !