Osio "ALKUSANAT" dokumentistani "Kantelu_Oikeusmurhasta.pdf"...

 

Kantelu EU:n ihmisoikeustoimioistuimeen / oikeusasiamiehelle / muille asiaan kuuluville tahoille asiassani (Jarkko Viitala / “-”) koskien yli 20 vuotta jatkunutta perusteetonta "elinkautista" minua kohtaan, jonka takana on Suomen valtion viranomaisia, yksityisiä ihmisiä, yrityksiä ja muita tahoja

TAMPERE, HAUKILUOMA

LOPPUSANAT 16102024

Jarkko Juhani Viitala

Runkokatu 8 D 31

33340 TAMPERE

Puh. + 358 46 881 4460 Email. jarkkojviitala@gmail.com Yhteydenotot vain sähköpostilla.

Tervehdys !

Kanteluun liitetyt eri tiedostot ovat punaisella, pienemmällä fontilla. Kanteluun liitetyt sähköpostit ovat eri fontilla.

On suorastaan Ylen hyvä juttu kertoa dokumentissani nämä faktat - lähes nenäkäs.

Aluksi on todettava, että käytän tässä kantelussa myös "karkeahkoa" kieltä. Tämä johtuu siitä, että olen pitänyt nämä asiat sisälläni liian kauan. "Padoilla on tapana purkautua". Muutin yllä mainittuun osoitteeseeni vuonna 2019 ja toivoin silloin, että nyt minulla on lopullinen RAUHA. Aivan toisin kävi. Kaikki tämä selviää kun lukee koko kantelun alusta loppuun.

Tämä kantelu on ainoa keino mitä minulla enää on jäljellä, saada tähän nyt yli 20 vuotta kestäneeseen täysin perusteettomaan kärsimysten taipaleeseeni jonkinlainen oikeudellinen kanta ja lopputulos ainoalta riippumattomalta tuomioistuimelta, johon enää luotan ja joka käsittelee luonnollisten henkilöiden kohtaamia vääryyksiä.

Syy miksi tämän valituksen teen sähköpostitse ja lähestyn tässä asiassa Suomen ulkoministeriötä, joka niin halutessaan voi tämän kantelun EU:n tuomioistuimeen toimittaa huolimatta muotoseikoista on, että olen käytännössä kotini vankina jalkojeni vuoksi, joiden voimattomuudesta olen kärsinyt jo lähes 2 vuotta. Minun ainoat läheiseni ovat kaksi lasta. Tytär asuu liian kaukana ja poikaani en ole nähnyt aikoihin. Minkäänlaista muuta apua minulla ei ole.

Siis toivoisin vilpittömästi, että Te siellä ulkoministeriössä ymmärtäisitte totaalisen ahdinkoni tässä asiassa ja vilpitön pyyntöni saisi vastakaikua. Niinkuin sanoin tämä on minun osaltani viimeinen ja ainoa mahdollisuus saada oikeutta.

Tein kantelun tästä samasta asiasta aiemmin myös oikeusasiamiehelle, mutta tajuan nyt että tämä oli väärä taho. Tämä kantelu on kuitenkin huomattavasti laajempi kertoen koko tarinani. 36- vuotiaasta aina 56:een ikävuoteen saakka. Pitäen nyt sisällään myös viranomaisten tekemiä rikoksia.

Olen Jarkko Viitala (sos.tunn. otsakkeessa) 56 vuotias DI. Kirjoitin lukiossa Laudaturin yleisarvosanan ja opintojeni keskiarvo oli yli 9,0. Yliopistossa opintojeni keskiarvo oli kiitettävä. Olen työkyvyttömyyseläkkeellä nykyään.

Ajojahti alkoi yli 20 vuotta sitten ja kun joulun 2004 aikoihin sairastuin totaaliseen uupumukseen

(Tätä oikolukiessani 02102024 uskon, että sairastuin huumeiden ja lääkkeiden päähäni pumppaamisen takia. Minulla ei ollut uupumusta, vaan pitkään jatkunut fyysinen päähäni kohdistunut väkivalta aiheutti sen mitä minulle tapahtui. Tästä myöhemmin ylöskirjauksessa.) ja burnouttiin, alkoivat monenlaiset hyökkaykset monelta taholta minua kohtaan. Yritettiin ajaa pois kotoa, tehtiin törkeää henkistä ja fyysistä väkivaltaa siellä missä silloin asuin (Ylöjärvi Metsäkylä). Minua halveksuttiin ja käytettiin törkeää loukkaavaa sanallista väkivaltaa mm. Ylöjärven kaupungilla ja työpaikallani Metsossa (Tampere Sarankulma).

Esimerkki törkeästä henkisestä väkivallasta on, esim. bensapumppuasema EX lähellä työpaikkaani, joka käytännössä tappoi minut henkisesti sillä hetkellä kun näin sen. En ole sen nimistä bensapumppuasemaa nähnyt koskaan ennen ja jälkeen sen kun tämän näin.

Tiedän, että niitä ei ole koskaan ollut kuin tämä yksi ja minulla itselläni on lähes tarkka tieto ketkä sen ovat pystyttäneet.

Syy miksi tiedän, että tämä kyseinen asema oli pelkästään minun nöyryyttämiseksi tehty on, että 10vuotiaana viattomana mopopoikana tein jotain mikä suoraan liittyy sanaan bensiini.

Tarkemmin kerron asian tämän ylöskirjaamisen lopussa, koska asia minulle itselleni on ollut siitä lähtien kun olin tarpeeksi vanha asian ymmärtämään tähän päivään saakka vaikea.

Käsittääkseni, jos asiaa ollenkaan ymmärrän ihmisen terveystietojen pitäisi lääkärin etiikan mukaan potilaan ja lääkärin välinen salassapidon alainen ja täydellisen luottamuksen alainen asia. Viittaan tässä käyntiini Seinäjoen keskussairaalassa ennen tämän ajojahdin alkua. Menin sinne sydänperäisiksi ajatellun ongelman takia ja kaikki mahdolliset kokeet otettiin myös verikokeet ja jonkin ajan kuluttua tästä alkoi ajojahti. Käyntini tiedot löytyy tarvittaessa Seinäjoen Keskussairaalan potilastietoarkistosta.

Myös paljon muunlaisia "muistomerkkejä" pystytettiin Tampereella tämän edellä mainitsemani lisäksi. Siitä myös myöhemmin.

Mistä tiedän, että ajojahdin takana on OP ryhmä (myös muita tahoja esim. yritys, jossa työskentelin aiemmin ja Suomen valtion poliisi, palolaitos ja muutamia Suomen valtion virastoja kuten KELA ja ulosottolaitos.) ?

Koska äitini ( Hilkka Viitala, Kurikka) työskenteli aiemmin Koskenkorvan OPn konttorissa, jota ei enää ole.

Joku aika ennenkuin ajojahtini alkoi äitini teki jo ilmeisesti pitkään jatkuneen kohtalokkaan virheen (otti pankista / pankinasiakkailta rahaa, jotka eivät hänelle kuulunut laisinkaan).

Kenelläkään meidän muusta perheestä (Isä, siskoni ja minä) ei ollut mitään käsitystä eikä MINKÄÄNLAISTA PERKELEEN osallisuutta tähän asiaan. Muut perheen jäsenet tulivat tietoisiksi tästä virheestä vasta kun äitini pudotti "pommin" asiasta ja kertoi muulle perheelle.

Isäni teki työtä puuseppänä Kurikassa valmistumisestaan (16 vuotias) siihen saakka kun kuoli 2006 (60 vuotias).

Isäni laitettin OPn taholta "maksumieheksi" asiassa ja hän joutui itse rakentamansa, velattoman talon puolikkaan ostamaan uudelleen pienellä puusepän kuukausipalkalla (vaikka oli paras puuseppä mitä tiedän). Isäni joutui syyttään taloudelliseen ahdinkoon ja oli totaalisen lohduton asiasta ja menetti monin tavoin elämän halunsa. 2006 hän kuoli tukehtumalla yhteen ainoaan appelsiinin viipaleeseen. Hän oli terve ihminen ilman minkäänlaisia lääkitystä.

Siskoni kuoli hyvin nuorena aivoverenvuotoon (vähän yli 40 vuotias) jättäen jälkeensä 2 alaikäistä lasta.

Tämän "pommin" pudottamisen jälkeen ja joku aika sen jälkeen kun kävin Seinäjoen Keskussairaalassa ja tästä sairaalakäynnistä taas jonkun ajan kuluttua (en muista valitettavasti tarkkaan päivälleen miten pitkiä nämä edellä mainitsemani aikavälit olivat) alkoi minun kärsimysten tieni, jolle vielä tänäkään päivänä ei näy loppua.

Tällä hetkellä tiedän, että tähän Osuuspankkiryhmän ja muiden tahojen aloittamaan katastrofaaliseen ajojahtiin liittyivät sitten myös Suomen valtio monin eri tahoin, yrityksiä ja monia yksityisiä henkilöitä. Tämän kirjoituksen ensimmäisen osan alapuolella kohdassa "Tarkempia lisätietoja" kerron sitten yksityiskohtaisemmin näiden tahojen toiminnasta.

Minun mielestäni tämä minua kohdannut asia on törkeä oikeusmurha, ihmisoikeusloukkaus, ihmisarvon riistäminen ja aivan täysin katastrofaalinen vääryys minua kohtaan tietäen, että tekosyynä tähän kaikkeen on yksinomaan ja vain se mitä tein 10-vuotiaana viattomana tietämättömänä pikkupoikana.

Kukaan, ei kukaan ole koskaan minulle sanallakaan selvittänyt miksi tämä törkeä ajojahti aloitettiin ja miksi toteutettiin sitä seuranneet törkeä henkinen ja fyysinen väkivalta ja kaikki muut rikokset minua kohtaan.

Olen pariin otteeseen yrittänyt ottaa yhteyttä sähköpostitse johonkin OP ryhmän ihmiseen esim.

Etelä-Suomessa, johonkin pankkiin mutta sähköpostini eivät edes lähde eteenpäin.

Minulla ei ole minkäänlaista käsitystä siitä kuka asiaa OP ryhmässä edes hoitaa.

Tämän dokumentin edetessä asia "valkenee" myös minulle (kommentti 16102024).

Minulla ei ole koskaan koko aikana ollut minkäänlaista mahdollisuutta puolustaa itseäni kun siihen ei ole käytännössä minkäänlaista kanavaa.

Itsestäni on tuntunut kokoajan, että olen syyllinen eikä sitä edes tarvitse todistaa. Minä en vaan kertakaikkiaan oman oikeustajuni puitteissa voi millään tavalla käsittää mihin ihmeeseen olen syyllinen ? Siihenkö että olin perkeleen tietämätön äitini tekemistä rikoksista ? Siihenkö että 10-vuotiaana pikkupoikana tein mitä tein ?

Tästä syystä sydämestäni pyydän, että Te Suomen ulkoministeriössä toimittaisitte tämän kantelun EU:n ihmisoikeustuomioistuimeen, joka käyttäen koko arvovaltaansa ottaisi tämän asiani käsittelyyn. Tiedän, että mahdollisuudet siihen ovat häviävän pienet.

Jos asiani otettaisiin Strasburgissa käsittelyyn olen tietoinen, että minun tulisi sinne ehkä matkustaa. Tiedän myös,että fyysisiltä ominaisuuksiltani en ole siihen kykynevä. En ole lakiasiantuntija missään nimessä, mutta ajattelisin, että jos tälläinen tilanne tulee joskus ajankohtaiseksi, niin tämän asiani voisi puolestani hoitaa joku pätevä oikeusavustaja johon olen oikeutettu.

Tämä on minun viimeinen ja ainoa mahdollisuus saada edes jonkinlaista oikeutta tässä asiassa.

Minulla on enää jäljellä ainoastaan häpeä. Ja siksi elän yksin ja tulen elämään kuolemaani saakka. En tunne ikinä enää voivani olla tasa-arvoinen ihminen muiden joukossa.