Osio "NOKIA, KOSKENMÄKI, 2005-2011" dokumentistani "Kantelu_Oikeusmurhasta.pdf"...

 

NOKIA, KOSKENMÄKI, 2005 - 2011

Nokialla lähes kaikki muuttotavarat olivat jo uudessa asunnossa, laitoimme asunnon oven lukkoon (oli ollut koko muuton ajan lukko auki-asennossa) ja lähdimme lasten kanssa vielä hakemaan joitakin tavaroita Metsäkylästä mitä sinne jäi. Haimme tavarat, ajoimme uuden asunnon eteen (oli jo iltamyöhä niin ajattelin, että lapsien pitää päästä pian nukkumaan), otin asunnon avaimet ja menin aukaisemaan ovea, niin kuinka ollakkaan (uutta ja omäperäistä tahallista haitantekoa) saamillani avaimilla ei saanut uuden asunnon ovea auki. Minulle oli annettu väärät avaimet. Hohhoijaa voisi kertakaikkiaan sanoa. Palasin autoon missä 4- ja 8-vuotiaat lapseni odottivat. Kerroin lapsille, että minulle on annettu väärät avaimet ja emme pääse uuteen kotiin sisään. Sekä lapset ja minä olimme vähän ymmällämme mitenkä nyt toimitaan. Ensin ajettelin hätäpäissäni, että menemme Tampereelle johonkin hotelliin. Sitten kuitenkin tajusin, että voinhan viedä lapset Muraselle joka asui Paavo V Suomisen suojeluksessa Metsäkylässä ja itse mennä vielä Metsäkylän vanhaan asuntoon. Näin myös sitten toimittiin. Lapset vietyäni menin vanhaan auntoon itse. Ainoa ongelma minulla oli, että vanha asunto oli tyhjillään ja mietin missä nukun. Ainoa asia mikä tuli mieleen oli, että menen saunan lauteille nukkumaan. Niin myös tein ja onnekseni huomasin, että tällä kertaa saunan kiuas oli tukevasti paikoillaan varmaan Jaskan "ansiosta". Oli kuitenkin kurjaa yrittää nukkua kovalla saunanlauteella. Huonostihan se tietenkin meni.

Seuraavana aamuna unettoman yön jälkeen ajoin suoraan uudelle asunnolle ja menin uuden asunnon rakentaneen yrityksen väliaikaiseen toimistoon asunnon lähellä. Heitin avaimet toimiston pyödälle ja sanoin "Annoitte minulle väärät avaimet enkä pääse asuntooni sisään". Aika nopeasti sain oikeat avaimet.

Lapset olivat minulla joka toinen viikko kun Ylöjärven sosiaalityöntekijä Elina Koivusen kanssa oli aikoinaan tehty yhteishuoltajuussopimus. Yksinäisillä viikoilla ajattelin, että haluan lemmikki kaverin. Katsoin joskus paljon aiemminn sellaista sarjaa kuin Frasier. Sarjassa oli sellainen vekkuli pieni Jackrusselin terrieri ja ajattelin silloin, että jonakin päivänä haluan tuollaisen lenkkikaverin. Seuraavana sunnuntaina kun “-” ja “-” tulivat kotiin minun viikolleni niin kysyin heiltä heti, että otetaanko koiranpentu. Molemmat olivat tietenkin intoa täynnä ja se riitti minulle. Heti seuraavana päivänä soitin Suomen kennelliittoon ja sanoin, että asun Nokialla ja missä olisi lähin Jackrussel kasvattaja. Kennelliitosta annettiin Susanna Kallion yhteystiedot. Susanna asui Lempäälässä ja oli Jackrussel kasvattaja. Samantien soitin Susannalle ja kuinka ollakkaan hänellä oli pentue, jonka pennut olivat pian luovutusikäisiä. Susanna kysyi, että etsitkö Jackrusselia näyttelyjä varten ja totesin, että pidän tästä rodusta ja haluaisin lenkkikaverin ja seuraa kun olen yksin. Susannalla oli sellainen pieni pentu jolla oli purentavika ja asia oli käytännössä sillä selvä. Sovittiin päivä koska voin hakea pennun kotiin. Ajoimme sovittuna päivänä Susanna Kallion perheen kotiin. Kun pääsimme pihaan vastaan tuli Susanna, kaksi isompaa koiraa ja useampi Jackrusseli. “-” oli silloin 4-vuotias pikkuinen pirpana ja kun näki ne kaksi isompaa koiraa ei uskaltanut tulla autosta ulos. Susanna komensi ne kaksi isompaa koiraa yläkertaan, niin sitten “-”kin uskalsi tulla ulos autosta. Menimme sisään ja koko pentue oli vierivieressä nukkumassa puisessa isossa laatikossa. Susanna otti tarvittavat tiedot ylös minulta, myöhemmin sitten minulle kotiin Koskenmäelle lähetteviä kennelpapereita varten. Kysyin pennun hintaa ja kun Susanna sen minulle sanoi, lähdin saman tien nostamaan rahan Lempäälän keskustan pankkiautomaatista. Palasin ja maksoin. Susanna otti meidän pennun pentukavereittensa joukosta ja leikkasi pennun kynnet niin nopeasti kun klinikkapieneläinhoitaja vaan voi.

Asia oli sillä selvä ja lähdimme pennun kanssa kotiin. Lapset ja minä olimme innoissamme uudesta perheenjäsenestä ja pentu meni sylistä syliin. Asunnonossa oli yläkerta missä lasten kanssa normaalisti nukuimme. Koska pentu oli niin pieni, niin nukuin hänen kanssaan alakerrassa olohuoneen sohvalla.

Pikkukaveri oppi tosi nopeasti sisäsiistiksi ja koska olin kuntoutustuella kävimme kaverin kanssa useaan otteeseen päivisin ulkona.

Seuraavaksi tuli mukava juttu eli etsiä lasten kanssa pennulle sopiva nimi. Kaikenlaisia ehdotuksia oli mutta sitten minulla syttyi päässä lamppu sopivan nimen suhteen.

Katsoin siihen aikaan kaikki Sylvester Stallonen Rocky elokuvat. Ja siitä sitten tuli kaverille nimi Rocky, suomalaisittain Roki. Yhdessä tämä ehdotus lasten kanssa hyväksyttiin. Sitten minulla oli toivomani yksinäisten viikkojen kaveri, Jackrusseli Roki.

Olin tässä vaiheessa jo kuntoutustuella. Rahat eivät riittäneet edes minun, lasteni ja Rokin ruokaan saatikka mihinkään muuhun. Lapset olivat jo kuitenkin sen ikäisiä, että tarvisivat oman huoneen. Vuokra oli niin kallis, että pakollisten maksujen jälkeen ei jäänyt tilille paljonkaan rahaa. Tämän vuoksi yritin hakea Kansaneläkelaitokselta yleistä asumistukea. Tästä hausta tuli kielteinen päätös ja kehotettiin hakemaan eläkkeensaajan asumistukea. Eläkkeensaajan asumistuesta tuli myös kielteinen päätös. Totesin tässä vaiheessa, että en saa tukea mistään. Täytyy tässä kohtaa muistaa, että Ylöjärven perusturvassa oli sosiaalityöntekijä Elina Koivuniemen toimesta tehty yhteishuoltajuussopimus, jonka mukaan lapset olivat minulla joka toinen viikko. Kesäisin useamminkin kun Murasella oli vielä työpaikka.

Minulla oli sillä hetkellä DanskeBankissa kaksi joustoluottoa, joista sitten jouduin nostamaan luottoa kun piti ostaa ruokaa ym. kun akuutti tarve tuli. Olen myöhemmin tullut huomaamaan, että minulle olisi kuulunut asumistuki kyseisenä ajankohtana Koskenmäessä. Minä maksoin kuntoutustuestani lasten puhelinlaskut ja Muranen sai koko sen ajan siihen saakka kun lapset täyttivät 18 vuotta, niin lasten lapsilisät enkä koskaan pyytänyt keneltäkään euroakaan vaikka lapset olivat usein kesäisin minulla enemmän kuin Murasella. Olisin vain tarvinnut sen tuen mikä minulle olisi ko. ajanhetkellä kuulunut. Jokin taho (valtio / poliisi) oli tämän minun kohdallani kieltänyt ? Tästä asiasta voisi taasen keskustella asianomaisen tahon kanssa miksi minulta evättiin se, mikä minulle ja lapsille olisi lain mukaan kuulunut.

Tämän jälkeen ylöskirjattava asia oli kun erään kuukauden ensimmäisenä arkipäivänä ajattelin, että maksan laskut (niinkuin aina joka kuukauden alussa). Menin tietokoneelle ja kirjauduin verkkopankkiin. Yllätyksekseni huomasin, että tilille oli tullut n. 100 € VÄHEMMÄN kuin minun pelkkä vuokrani oli. Tiesin lähes välittömästi mistä asia silloin johtui. Minulla oli siinä vaiheessa osa perintöverosta (Isäni kuoli 2006 ja ulosotto koski Isältäni saamaani perintöä; tästä seuraavaksi) ulosotossa ja ulosottomiehen (Nokian toimipaikka) oli sovittu, että saan lyhentää ulosottovelkaa pienemmällä summalla koska minulla oli kaksi alaikäsitä lasta (“-” 5 vuotta, “-” 9 vuotta) huollettavana. Katsoin ulosottomiehen puhelinnumeron laskusta ja soitin hänelle. Se mitä sitten kuulin ulosottomiehen toistelevan oli kyllä minulle itselleni shokki. Ulosottomies toisteli kokoajan puhelimessa samaa asiaa "Olet valehdellut meille. Lapset eivät asu sinulla vaan äidillään". Kuten aiemmin totesin lapset olivat minulla jokatoinen viikko ja kesäisin useamminkin. Olin todella hämmästynyt ja yritin sanoa ko. valtion virkailijalle, että minulla on Ylöjärven perusturvassa minun ja Murasen toimesta allekirjoitettu yhteishuotajuussopimus ja voin tarvittaessa toimittaa siitä kopion ulosottovirkailijalle. Tähän ko. (ilmeisesti lain kirjaimen hyvin tunteva virkamies) totesi, ettei perusturvassa tehdyllä yhteishuoltajuussopimuksella ole mitään arvoa tässä tapauksessani. En voinut kuin lopettaa puhelun ja todeta, että LASTEN ISÄLLÄ EI OLE MITÄÄN OIKEUKSIA

SUOMESSA.

Koska ulosotto oli vienyt kuntoutustuestani niin suuren osan, että raha ei riittänyt edes ruokaan, minun täytyi mahdollisimman nopeasti keksiä mistä saisin rahat vuokraan, ruokaan ja laskuihin. Aikani mietittyäni ajattelin, että ainoa mahdollisuus oli myydä minulla silloin ollut moottoripyörä (Honda 1100 XX Blackbird), jonka ajattelin säästäväni pojalleni “-”lle sitten kun hän saisi sitä lain mukaan ajaa. Laitoin moottoripyörän nettin myynti-ilmoitus palstoille ja lisäksi muutamiin kauppoihin ilmoitustaululle.

Odotin aikani, mutta minkäänlaista järkevää yhteydenottoa / tarjousta en moottoripyörästä saanut.

Aloin olla jo epätoivoinen ja ajattelin, että soitan siskoni avopuolisolle ja kysyn kiinnostaisiko häntä. Maksoin moottoripyörästä itse kun sen ostin 12 900 € ja ajoin sillä yhden kesän. Siskoni silloinen avopuoliso tarjosi Hondasta 5000 € ja kun tiesi vallan mainiosti, että olen "selkä seinää vasten", niin minun oli hyväksyttävä se tarjous, että sain ulosotossa olleen perintöveron osuuden maksettua. Käytännössä moottoripyörä siis "varastettiin" minulta. Tämän ylöskirjaamisen aikana ennen loppua tulee vielä varsin selväksi, että minulta varastettiin lähes kaikki mitä varastaa voi, enkä oikeastaan tiennyt, mitkä kaikki tahot tässä varastamisessa takana olivat. Vähän samaan tapaan kuin äitini varasti Osuuspankista rahaa.

Kuten aiemmin kerroin, tein pitkiä treenejä polkupyörällä ja rullaluistimilla aina kesäisin ja talvisin pelkästään kävelylenkkejä. Kun Nokialle Koskenmäkeen muutin, niin olin raivoraitis enkä myöskään tupakoinut. Sitten Isäni kuoli 2006. Hän oli minun luottoystäväni ja lähes ainoa aikuinen ihminen, johon pystyin luottamaan. Paras kaverini lähti.

Isäni oli täysin terve, ei mitään sairautta eikä minkäänlaista lääkitystä. Isäni kohtaloksi koitui yksi appelsiinin viipale, johon hän tukehtui. Olin jo aiemmin todennut, että täältä "maanpäältä" lähtevät aina ensimmäiseksi parhaat ihmiset. Ajattelin silloin, että tekee ihminen mitä tahansa, niin jokainen lopulta kuolee ja on aina kuoleman edessä yksin. En pysty vielä tänäkään päivänä hyväksyä Isäni kuolemaa.

Isäni kuoleman jälkeen minun haluni treenamiseen ja yleensä liikunnan harrastamiseen loppui siihen paikkaan. Muutaman päivän jälkeen Isäni kuolemasta ajoin autolla Nokian Neste Kmarkettiin ja ostin tupakka-askin. Minulla ei tällöin ollut ajokorttia koska olin saanut kaksi sakkoa moottoripyörällä ja yhden sakon autolla. Siitä huolimatta ajoin autolla kauppaan koska ajattelin siinä hetkessä kun paras kaverini kuoli, että millään ei oikeastaan ole enää väliä. Tästä taas jonkin ajan kuluttua, menin pyörällä Koskenmäessä sijaitsevaan kauppaan ja ostin siideriä. Tuntui vain siltä, että ei ole enää yhtäkään aikuista ihmistä, johon voin luottaa ja samanlainen tunne on yhä läsnä lähes 20 vuotta myöhemmin.

Minulla oli tietenkin lapset, jotka olivat / ovat minulle kaikki kaikessa mutta ajattelin, että haluaisin jonkun aikuisen ihmisen, jonka kanssa vaihtaa ajatuksia esimerkiksi sähköpostin välityksellä. Olin tässä vaiheessa jo Nokialla päättänyt, että haluan elää yksin loppuelämäni ja tämä pätee yhä edelleen. Tämä ajatus ei ole minun syytäni vaan kaikkien niiden kriminaalien, jotka julkisesti tieten tahtoen halusivat minua helvetillisesti nöyryyttää. Tämän vuoksi liityin suomalaiseen

treffipalvelusivustoon ja tein sinne itselleni tunnuksen. Treffipalvelusivustolla sanottiin suoraan sen jälkeen kun olin omat tietoni sinne lisännyt, että SÄHKÖPOSTIOSOITTEESI TAI

PUHELINNUMEROSI EIVÄT NÄY ULKOPUOLISILLE, ELLET NIITÄ ITSE TAHDO YHTEYTTÄ OTTAVALLE LUOVUTTAA. Jonkin ajan kuluttua kun olin tunnukseni kyseiselle

treffisivustolle tehnyt niin kuitenkin suoraan minun sähköpostiini tuli viesti joltakin "venäläiseltä naiselta", joka venäläisyydetään huolimatta kirjoitti kyllä aivan selkeätä suomenkieltä sähköpostissaan. TÄSSÄ VAIHEESSA OLISI MINUN HÄLYTYSKELLOJEN PITÄNYT SOIDA.

Olin kuitenkin naiivi ja täysin ymmärtämätön. Minun itseni olisi pitänyt asia tajuta, koska tein työtä tietotekniikan parissa. Jäljempänä tässä osiossa selviää, että minua jahtasi typerä "poliisi" ja tosiasiallisessti "ryssä ei ollut ryssä" vaan piilossa pysyvä salapoliisi, joka yritti pelastaa maailman suurimmalta rikolliselta mitä kuunapäivänä Suomessa on nähty - nimittäin tietämättömältä vähän yli 10-vuotiaalta pikkupojalta.

Typeryyttäni (en voi itse sitä vieläkään ymmärtää) kuitenkin vaihdoimme viestejä tämän "salapoliisi-ryssän" kanssa. Päästiin viestittelyssä siihen, että tämä kyseessä oleva "salapoliisiryssä" alkoi jorista, että "Minä kyllä tulisin luoksesi mutta kun olen köyhä "sairaanhoitaja-venakkokyttä" ja tarvitsisin rahaa. Kun eräs tälläinen viesti tuli, päätin tehdä tästä viestien vaihdosta lopun. Kirjoitin pidemmän sähköpostin mutta sen tärkein sisältö oli - "Minä olen antanut kerran ruotsalaiselle naiselle 3000 € rahaa enkä koskaan enää häntä nähnyt sen jälkeen". Olisin sanan "ruotsalainen" kohdalla voinut yhtä hyvin kirjoittaa esim. "swazimaalainen" tai "ugandalainen" tai mitä tahansa muuta. Ainoa tarkoitukseni oli päästä eroon tästä "sairaanhoitaja-venakko-kytästä", jota en kuitenkaan tässä vaiheessa vielä kytäksi tajunnut. Tämän jälkeen tältä "taholta" tuli vielä viestiä, mutta en itse niihin enää vastannut. Olin kuitenkin antanut osoitteeni tälle "taholle" ja minulla heräsi huoli, että minkälainen venäläinen mafia komppania kohta kolkuttelee ovelleni ja nukuin alakerran sängyssä ja laitoin aina turvaketjun kiinni ulko-oveen yöksi. Sen verran "neuroottinen" pelko oli.

Seuraavaksi aiemmin ylöskirjaamistani asioista, koskien Metsäkylässä kalenterista ympyröimääni "Marian ilmestymispäivää", kun Isäni kehotuksesta aloin taistelemaan sitä vastaan, että minua savustettiin pois kodistani ja siitä kuinka Nokian Koskenmäessä samassa talossa asunut poliisi paljastui sittemmin "salapoliisi-kytäksi".

"Salapoliisi-kytät" ilmeisesti ajattelivat tässä vaiheessa, että me osaamme nyt laskea "Marian ilmestymispäivä" + "Minä olen antanut kerran ruotsalaiselle naiselle 3000 € rahaa" + = Typerät imbesillit (typeriä vellipäitä). Tuumivat varmaan että "Erikoisyksiköllä" on kädessään elämän "valttikortit", kuten jossakin laulussa sanotaan. Tässä osioissa (aiemmin mainittu ja jäljempänä tuleva ylöskirjaus) tuhoan tuon harhaluulon "tuhannen paskaksi" (tiedän, että käytän karkeita ilmaisuja mutta olen yli 20 vuotta sietänyt lähes joka taholta kaikenlaista paskaa ja tätä ylöskirjoittaessani, minun sietokykyrajani on jo ylittynyt valovuodella). Jokainen vähääkään päässään järkeä omaava ihminen voisi tässä kohtaa itseltään kysyä, että mitä minä tekisin jos joku ventovieras alkaisi sähköpostissa tai muuten pyydellä rahaa. Minä toimin niinkuin järkevä ihminen tekee ja ajattelin heti, että euroakaan ei minulta heru mihinkään suuntaan.

Olin myös aiemmin jo ennenkuin lasteni kanssa (ja olin vihdoin päässyt Murasesta eroon) muutettiin Nokialle Koskenmäkeen ollut Stenunsundissa Hydro Polymersin tehtaalla ja Luulajan voimalaitoksella (LuleKraft AB) asentamassa samoja prosessidatan tiedonkeruuseen liittyviä järjestelmiä kuten olen ylöskirjauksessani todennut.

Tässä kohtaa "salapoliisit" osasivat taas luultavasti laskea "Marian ilmestymispäivä" + "Minä olen antanut kerran ruotsalaiselle naiselle 3000 € rahaa" + " Stenunsund" + " Luulaja " = kytät on ääliöitä. Olen tästä asiasta kuullut kaikenlaisia kommentteja, että en ole edes ilmestynyt töihin kyseisissä paikoissa. Hydro Polymersilla asiakkaan edustajana toimi Kenneth Bengtsson ja Luulajassa Jan Josefsson. Tästä "Marian ilmestymispäivästä" olen kuullut vielä aivan äskettäin (tätä osiota ylöskirjatessani on 18.08.2024) aivan naurettavaa hevonpaskaa. Kaikin mokomin kuka tahansa voi ottaa edellä mainitsemiini henkilöihin yhteyttä ja keskustella asiasta. Tässä kohtaa voisi taas toivoa, että asiaa selvittelisi rehellinen poliisi, eikä "salakyttä". MINULTA SUORAAN

KUKAAN EI OLE KOSKAAN KYSYNYT. Lapsetkin on valjastettu asialle tästä "Marianpäivästä" skitsoamaan. Valitettavasti minun täytyy tässä todeta (ja tämä koskee ainoastaan minun yli 20 vuotta kestänyttä loputonta "jankutusta"; ei muita tapauksia), että minä tunnen ainoastaan yhden rehellisen poliisin ja kaksinkertaisen rauhanturvaajan. Hän on Waltteri Lindell, josta toivon, että hänestä tulee minun vävyni. Ainakin koko Pirkanmaan poliisilaitos ja palolaitos on minun tapauksessani "mätäpaise", jonka "puhkeamisen" eteen teen kaikkeni kuolemaani saakka. Minä tiedän, että en ole oikeutta ikinä saanut, vaan törkeän oikeusmurhan ja en tule ikinä saamaan mutta tämä totuuden ylöskirjaaminen auttaa selviytymään minua henkisesti siitä taakasta, joka harteilleni on asetettu kaikkien näiden tahojen toimesta, joita olen ylöskirjaamisessani alusta lähtien maininnut. Jo pelkkä tieto siitä, että jokin arvostettu taho (aioin lähettää tämän ylöskirjauksen kun olen sen loppuun saattanut oikeusasiamiehelle ja Teille sinne ulkoministeriöön. Siitäkin huolimatta, että asialle ei mitään tehtäisi) ottaa tähän minun jo yli 20 vuotta kestäneeseen kärsimysten taipaleeseeni jonkinlaisen kannan.

Miten minä olisin toiminut vastaavassa tilanteessa tietäen, että olen rehellinen, liiankin kiltti, kohtelias ihminen, jolla on sydän ja omatunto paikallaan. Olen yli 20 vuoden aikana itkenyt aivan liikaa – kun se olisi päinvastoin ollut skitsojen ja rikollisten tehtävä – "vollottaa". Tiedän, että olisin ollut myös rehellinen poliisi enkä "salakyttä".

Ensimmäiseksi olisin pyytänyt Metso Automationilta alku- ja loppupäivämäärät niille jaksoille, jolloin olin joko Stenungsundissa tai Luulajassa. Näitä ajanjaksoja ei monia ole koska en kummallakaan tehtaalla monia kertoja ollut. Tämä olisi ollut erittäin helppo tehtävä, pitäen mielessä, että jokainen Metso Automationin työntekijä, joka matkoja teki asiakkaalle, täytti työmatkastaan matkalaskun toiminnanohjausjärjestelmä SAPpiin, josta nämä ajanjaksot olisi ollut haettavissa minuuteissa.

Toiseksi DanskeBankilta olisi poliisi saanut tilitapahtumani kyseisiltä ajanjaksoilta, kun olin joko Stenunsundissa tai Luulajassa. Pankkien täytyy tallettaa asiakkaan tilitapahtumia vuosia aktiivisessa tietokannassa ja käsittääseni myös vanhoja tapahtumia jonkinlaisessa varmuuskopiointi mediassa. Summa summarum - kyseinen tehtävä minulta olisi kestänyt (tämä on minun arvioni) ehkä parisen päivää kun olisi toimittu heti kun "Marian" odotettiin ilmestyvän.

Valitettavasti kyseistä "Mariaa" ei ole ikinä ollut olemassakaan - enkä minä ole huorannut niinkuin Muranen. Minun elämässäni on ollut vain kolme Mariaa - tyttäreni, Lempi mummu ja Aini mummu. Kuitenkin tämä "Marian ilmestymispäivä" tuli jälleen eteeni kun muutin seuraavaksi lasteni kanssa Ylöjärvelle Erkontielle kerrostaloon. Tästä seuraavassa osiossa. Tässä kohtaa voin vain todeta yksiselitteisesti, että "salakyttien" "elämän valttikortit ja koko avuton käsi, joka niitä kortteja luuli kannattelevansa on minun toimesta "poltettu tuhannen paskaksi". Mutta siitä huolimatta paljon paljon myöhemmin olen huomannut, että asiasta skitsoavat monien yritysten (kuten esimerkiksi S-ryhmä jne jne) ja yksityisten lisäksi lähes kaikki tahot, joiden verkkosivuihin otan esimerkiksi tietokoneeltani verkkoyhteyden. Globaali valhe – mitä Herra Isä maailmassa on enää järkeä ? Olen täysin ymmälläni.

Miten sitten tiedän, että Nokian Koskenmäellä samassa talossa asuva naapuri olikin "salakyttä" ? Tapasimme usein vaihtaa muutaman sanan ja ainakin tervehtiä kun tapasimme. Erään kerran hän lähti omien sanojensa mukaan, palkitsemistilaisuuteen poliisin virkapuvussa kun oli tullut 30 vuotta täyteen poliisina. Tässä vaiheessa hän oli minulle naapuri, jonka ammatti sattui olemaan poliisi, eikä siinä mitään.

Kuten aiemmin kerrroin ostin pojalleni pienen crossimopon kun asuimme vielä Ylöjärven

Metsäkylässä. Tietenkin crossimopo tuli mukana kun lasten kanssa muutimme Nokian

Koskenmäkeen. Eräs päivä Koskenmäessä, poikani “-” tuli minulta kysymään, että "Voisinko Isä ajaa crossimopolla lähellä olevalla metsäpolulla ja läheisen tennishallin ympäristössä ?". Minä tietenkin vastasin, että "Kyllä voit". Sovimme, että yleiselle tielle ei saa mennä. “-” käynnisti crossimoponsa ja välittömästi tämä poliisi-naapuri ilmestyi paikalle kuin salamana ja totesi minulle, että "Ei tuolla crossimopolla saa tässä ajella kun se ei edes ole vakuutuksessa". Kyseistä mopoa EI olisi edes saanut vakuutukseen. Crossimopo oli niin pieni, että kukaan 15 vuotias (jonka käsittääkseni laki määrää että vain 15 vuotias tai vanhempi voi ajaa mopoa kunhan on ensin suorittanut mopokortin) ei olisi edes sillä pystynyt ajamaan. Todella tietäväinen "sala-kyttä". Tässä vaiheessa jo ihmettelin miten kyseinen henkilö syöksyi paikalle heti kun poikani crossimopon käynnisti. Poliisi (joka olikin sitten "salakyttä") poistui nopeasti paikalta. Tällä välin “-” ehti jo tulla minun asuntoni pihaan ja hetimiten huomasin, että luojan kiitos poikani toimi näin. Meni varmaan noin 5 minuuttia siitä kun "salakyttä" poistui paikalta niin paikalle saapui poliisipartio ajellen pitkän tovin näissä paikoissa, joissa aiemmin kerroin, että sovittiin poikani kanssa missä voi ajella. Tässä vaiheessa tiesin tarkalleen, että naapurini olikin "salakyttä", joka seurasi kaikkia toimiani sekä ulkona että sisällä asunnossa. Varmaan siitä syystä jälleen kerran, että olin moponi kanssa tehnyt 10-vuotiaana sellaista, josta kukaan ei esimerkiksi koulussa varoittanyt – niinkuin olen huomannut, että nykyään tehdään. Tämä oli julkisesti jo ajat sitten tehty kaikille selväksi monella tavalla. Kuten olen jo moneen kertaan todennut niin minut tapettiin henkisesti jo silloin kun vielä asuin Metsäkylässä Ylöjärvellä. Mielessä kuitenkin täytyy pitää, että olin lahjakas ihminen (olen edelleen jollakin tapaa) eikä minulla ollut niiden lapsuuden (vähän yli 10 vuotias) järkyttävien päänsärkyjen ja ilmaantuneen ihon kutinan jälkeen minkäänlaisia oireita, jotka olisin voinut yhdistää siihen mitä viattomana pikkuisena tein. Pärjäsin hyvin yläasteella, lukiossa, yliopistossa ja työssäni olin taitava – nimenomaan tietotekniikan parissa. Tästä huolimatta minua suorastaan haukuttiin (niinkuin koirat tekevät) työpaikassani Metsossa (Tästä haukkumisesta monia kommentteja; ko. yritystä koskevassa osiossa – nimien kera). Kuten edellä ylöskirjauksessani olen todennut olin hyvässä fyysisessä kunnossa (myös psyykkisesti kun söin lääkkeni 2004 karmean joulun jälkeen) sekä ennen ja jälkeen sen kurjan 2004 joulun ja vuodenvaihteen. Pyöräilin ja rullaluistelin ilman mitään ongelmia keuhkoissa eikä missään muuallakaan. Jos "salakytät" olisivat toimineet alusta saakka niinkuin rehellisen poliisin kuuluisi toimia, saattaisin vieläkin olla hyvässä fyyisessä kunnossa ja ehkä "aivonikin" olisi saattanut säästyä suuremmilta vahingoilta. Tarkoitan tällä sitä, ETTÄ OLISIVAT KESKUSTELLEET, EIKÄ LEIKKINEET SALAKYTTÄÄ. Jos

minulle olisi selkeästi perusteltu, olisin kertonut miten lapsuudessani toimin. Tämä "toiminta" oli lisäksi "joukkohuvia" (todella karseasti ilmaistuna) pienien poikien keskuudessa Ilmajoen kunnan

Jouppilankylässä, jossa asuin. TÄMÄ ASIA OLISI OLLUT HELVETIN PERKELEEN HELPPO SELVITTÄÄ SUOMALAISILLE "ELIITTISALAKYTILLE". Sen sijaan ensin

tapettiin ja nöyryytettiin tekemällä törkeää henkistä väkivaltaa pystyttämällä muutamia "muistomerkkejä" jne jne. Tämäkään ei silti riittänyt – jatkettiin myyräkytän työtä edelleen

"muistomerkeistä" huolimatta. 16.09.2024 tätä ylöskirjatessani (olin sairaalahoidossa 07.08.2024 – 03.09.2024 välillä Tampereen Yliopistollisessa keskussairaalassa monien terveysongelmieni vuoksi, jotka johtuivat pääasiassa siitä, että lopetin kokonaan treenaamisen kun Isäni kuoli 2006 ja olin jo nähnyt kaikki "muistomerkit" ja kokenut kaiken henkisen ja fyysisen väkivallan). tilanne ei ole käytännössä muuttunut juuri miksikään. Hoidossani ollessanikin kuulin tätä samaa yli 20-vuotta jatkunutta skitsoamista ja valehtelua minusta ja toimistani – sekä lääkäreiltä, hoitajilta että potilailta. Alan olla henkisesti siinä tilassa, että tein päivityksen 14.09.2024 OmaKantaan hoitotahdon ilmaisuun, että en ota vastaan enää mitään hoitoja, enkä astu jalallanikaan enää TAYSsiin. Viimeksi KELA-taksilla kun olisi pitänyt TAYSsiin matkata, niin taksinkuljettaja totesi, että "Minulle olisi parempi, että et kyytiin tulisi". Ja nauroi tämän jälkeen. Minä vastasin, että "Niin minullekin" ja nauroin myös ja katkaisin puhelun. Minulla on sellainen käsitys, että Murasen huoraaminen liittyy myös taksinkuljettajan minua kohtaan osoittamaan halveksuntaan. En jalallanikaan ikinä elämäni aikana taksiin enää astu ! TÄLLÄISTÄ ON MINUN ELÄMÄNI IHANALLA PIRKANMAALLA.

JA KAIKKIALLA. Helvetti jatkukoon kuolemaani saakka. Vähät enää välitän siitä.

Vaikka asuimme lasten kanssa Nokian Koskenmäessä niin lapseni kävivät koulunsa Ylöjärvellä koska virallinen osoite oli heidän äitinsä osoite (niinkuin jo edellä totesin Isällä ei ole eron sattuessa minkäänlaisi oikeuksia Suomessa, vaikka olisi esimerkiksi yhteishuoltajuussopimus tehty). Erään kerran, kun lähdin hakemaan lapsiani Ylöjärveltä koulusta, niin kun lähdimme takaisin kohti Koskenmäkeä, paloauto liittyi "seuraamme" lähes minun autoni takapuskurissa kiinni ajaen. Nokian öljytiellä sijaitsee Nokian paloasema, niin sen pihaan "tulipaloauto" sitten ajoi. Asia ei minusta tuntunut kovinkaan hyvältä. Tästä ei sen enempää.

Seuraavaksi tein sitten itse typerän teon ja jätin lääkkeeni syömättä. Tarkkaa ajankohtaa en valitettavasti muista. Tämä sitten kostautui minulle kun seuraavaksi muutimme takaisin Ylöjärvelle Erkontiellä sijaitsevaan kerrostalo asuntoon. Siitä tämän jälkeen osiossa, joka kertoo minun ja lasteni asumisesta Erkontiellä vuodesta 2011 vuoteen 2019. Asuimme lasten kanssa Nokian Koskenmäellä vuodesta 2005 vuoteen 2011.

Yksi tapaus kuitenkin sattui vielä ennen muuttoamme Erkontielle. Eräs viikonloppu lähdin polkupyörällä Nokian keskustassa sijaitsevaan Pepper ravintolaan yksikseni.

Minulla oli arvokas itse hankkimani pyörä, jonka ostin kun olin Alko (Primalco) Oy:n

Koskenkorvan tehtailla kolmena kesänä prosessimiehenä. Jokaisena kesänä neljä kuukautta. Kun olin lähdössä ravintola Pepperistä huomasin surukseni, että joku Nokialainen pitkäkyntinen kriminaali oli varastanut pyöräni. Pyörän lukon avaimen olin jossain vaiheessa kadottanut mutta se ei oikeuta varkautta. Jälleen, joku sekopää ei erottanut omaansa toisen omasta. Olin juuri vaihdattanut pyörääni uudet renkaat, ketjut ja säädättänyt vaihteet ja jarrut. Asia harmitti minua paljon. Tällä pyörällä tein Nokialla asuessani pitkiä lenkkejä siihen saakka kun Isäni kuoli kuten aiemmin ylökirjaamisessa kerroin. Ajattelin, että tälläisestä asiasta on aivan turha, ainakaan minun, poliisiin ottaa yhteyttä.

Tämän jälkeen tapahtui muutto Koskenmäestä Ylöjärven Erkontielle. Suorastaan lahjoitin joitakin asioita Koskenmäelle, esimerkiksi ruohonleikkurin ja paljon muuta. Juuri kun olimme poikani “-”n kanssa lähdössä kohti Erkontietä "salakytäksi" paljastunut naapuri tuli automme viereen ja koputti apukuljettajan puoleista ikkunaa, jonka poikani avasi. Naapuri, jota ensin luulin rehelliseksi poliisiksi totesi "Otin ruohonleikkurin, jonka jätit tänne" ja sanoi lisäksi lyhyesti ja ytimekkäästi "Hyvää joulua !". Sinänsä mielestäni kovin ihmeellistä kun oli kesä ja oikein kaunis aurinkoinen ilma.