Osio TARKEMPIA LISÄTIETOJA dokumentistani "Kantelu_Oikeusmurhasta.pdf"...

TARKEMPIA LISÄTIETOJA

Kaikki alkoi jo hyvissä ajoin kesällä ennenkuin sitten joulun 2004 tienoilla sairastuin totaaliseen uupumukseen.

Syyt, jotka tähän sairastumiseen johtivat ovat minulle itselleni selkeät. 2000 vuoden jälkeen alkoi työperäinen stressi, joka ajan kuluessa paheni ja paheni. Ensimmäisiä oireita, jotka jonkin ajan kuluttua itse huomasin olivat käsien tärinä, jännittäminen lähes kaikesta mikä liittyi työhön ja unettomuusoireet. Kun aikaa kului, alkoi eristäytyminen esim. käsien pahenevan vapinan vuoksi niin, että en kehdannut edes ruokalassa työpaikalla käydä lounaalla. Unettomuusoireet sitten tavallaan "riistäytyivät käsistä". Lopulta, ennen lopullista "uupumista", yöisin pyöriskelin sängyssä "hikilammikossa" ja jos jossain vaiheessa satuin yön aikana nukahtamaan kello soi ja nousin ylös vaikka olo tuntui kuten elävältä kuolleelta. Siitä huolimatta menin työpaikalle kunnes tuli se "täydellinen pysähdys" ja "uupumus" (päähän kohdistunut väkivalta).

Kuten aiemmin totesin kaikki alkoi hyvissä ajoin kesällä ennen uupumista esim. Ylöjärvellä

Metsäkylässä, jossa silloin asuin (olin ostanut sieltä kodin vuonna 2001) ja työpaikallani Metsossa, Tampere Sarankulma. Pitäen kuitenkin edelleen mielessä, että taustalla "näkymättöminä voimina" olivat myös Suomen valtion tahot ja Osuuspankkiryhmä.

Tästä lopullisesti alkoi minun kujanjuoksuni, vaikka itse en kertakaikkiaan sitä vielä silloin ymmärtänyt (katso ylempänä Seinäjoen keskussairaalassa käyntini ja sitä seuranneet asiat jotka ovat ajallisesti tämän kesän jälkeen tapahtuneita asioita).

Tänä edeltävänä kesänä sattuneita asioita ja kommentteja, jotka kuulin:

Asuin paritalossa ja naapureina olivat pariskunta Esa ja Merja Vuorela. Merja Vuorela oli Paavo V Suomisen entinen sihteeri. Paavo V Suominen käytännössä omisti koko Ylöjärven Metsäkylän alueen, jonne minä erehdyksessä muutin.

Tässä kohtaa täytyy pitää mielessä mitä 10-vuotiaana pikkupoikana tein ja myös Seinäjoen keskussairaalassa otetut verikokeet. Tänä edeltävänä kesänä, olin vielä hyvässä kunnossa kaikin tavoin (haluan nyt myös muistuttaa, että ennen sairastumistani esim. pyöräilin

Tampereelta syntymäkotiini Ilmajoelle Jouppilankylään Pohjanmaalle n. vajaa 200 km ja pyöräilin muutenkin pitkiä matkoja. Sairastumiseni jälkeen harrastin rullaluistelua sauvojen kanssa ja tein tuntien mittaisia rullalenkkejä. En juonut enkä tupakoinut).

Kesän 2004 alussa poikani “-” oli 7-vuotias ja tyttäreni “-” oli 3-vuotias. Ensimmäinen erikoinen asia joka mieleeni tulee on, että poikani “-”n huoneessa, hänen kaappinsa ovessa jossa oli leluja, oli kuva Olli Rahnastosta. Aika pieni kuva jossa oli alla nimi. Leikattu jostain lehdestä ja teipattu poikani kaapin oveen. Ihmettelin kovasti asiaa koska niin pieni poikani ei tenniksestä kyllä tiennyt yhtään mitään.

Aloin kuulla erikoisia kommentteja, joita en siinä vaiheessa tajunnut kertakaikkiaan, mutta jollakin tapaa "sattuivat" korviini ja tästä syystä sanasta sanaan ovat edelleen sellaisenaan muistissani. Ostin aiemmin pojalleni pienikokoisen "crossimopon" (olin säästänyt tähän kuukausia poikani tilille) ja poikani ajeli siinä kodin lähellä ja olin sitä seuraamassa. Naapuri Merja Vuorela tuli viereeni ja en muista mitään muuta sanaa että olisi vaihdettu. Totesi vaan minulle ykskantaan, että "Tänään töissä hississä joku huumehörhö varasti käsilaukkuni". En siihen sen kummemmin reagoinut mutta kuten edellä totesin, jotenkin särähti korvaani ja tallentui muistiini.

Toisessa tapauksessa Siskoni Janika ja hänen avopuolisonsa olivat vierailulla luonani Metsäkylässä ja illan mittaan menimme polkupyörillä Ylöjärven keskustaan käymään pubissa nimeltä Palowouti. Oli muistaakseni sitten vieraitten lähtemisen jälkeen kun tästä Palowoudissa piipahtamisesta kerroin naapurilleni Esa Vuorellalle, niin jälleen ykskantaan hän totesi "Joo sielä käy kaikki Ylöjärven huumehörhöt".

Jälleen särähti ja tallentui samalla sekunnilla muistiini. Seuraavaksi tapahtui kertakaikkiaan ainakin minun mielestäni erikoinen asia. Oli kaunis kesäpäivä ja olin kotona leikkaamassa nurmikkoa. No kuulin askekeleita kotini vieressä olevalta pieneltä hiekkatieltä. Käännyin katsomaan taakseni, niin Paavo V Suominen (kuten käytönnössä jo aiemmin totesin omisti koko Metsäkylän alueen) käveli erittäin hitaasti kädet selän takana ja tuijotti herkeämättä minua. Käänsin katseeni pois ja sitten taas vilkaisin taakseni niin sama katkeamaton tuijotus edelleen.

En muista tietenkään montako kertaa toistin "kokeeni" mutta jokaisella kerralla täysin sama lopputulos. Tämä Paavo V Suomisen kulkema matka oli hyvin lyhyt mutta kesti kuitenkin hyvin kauan. En silloinkaan tajunnut että mistä ihmeestä tässä on kysymys. Joka tapauksessa ihmeellinen käytös taas tallentui niin että sen muistan. Kuukausia myöhemmin kun olin jo toipumassa uupumuksestani niin kaikenlaisia "palasia" mitä olin kuullut, nähnyt ja mitä minulle oli tehty alkoi "loksahdella" paikalleen. Myös tästä ihmeellisestä tuijottelusta ja tajusin että Paavo V Suominen & kumppanit eivät kertakaikkiaan hyväksyneet minua Metsäkylään, jossa asuin. Asuin tässä vaiheessa kun "palasia" alkoi loksahdella paikalleen jo yksin kotonani (niin ainakin jonkin aikaa erehdyksessä luulin että minulla ja lapsillani oli koti). Jäljempänä tulossa paljon uusia asioita, jotka sitten lopulta ymmärsin jo ollessani yksin ja aloin toipua uupumuksestani. Seuraava asia, joka sitten minulle esille tuotiin, joka tapahtui näiden erikoisten huumehörhö sitä huumehörhö tätä, kommenttien jälkeen oli sitten jälleen Merja Vuorelan toimittama. Paritalossa oli ainoastaan yksi päävesimittari ja aina kun tuli vesi- jätevesilasku, se vaati jonkinlaista tiedonvaihtoa Vuorelan pariskunnan kanssa. No näiden huumehörhö kommenttien jälkeen naapurin

toimittamissa kierjekuorissa oli aina painettu teksti "TAMPEREEN KAUPUNGIN LAKIASIANTOIMISTO". Taas sitten myöhemmin ymmärsin että ehkä se yritti olla jonkinlaista uhkailua.

Sen jälkeen kuulemani kommentti on tärkeä siinäkin mielessä, että se tulee myöhemmin todistetuksi myös. Lestadioilaispariskunta rakensi omakotitalon taloni viereiselle tontille.

Lestadiolaispariskunnan omakotitalo oli jo valmis ja huomasin, että mies kaatoi koivuja omakotitalonsa ja meidän paritalon väliseltä alueelta. Menin ulos asiaa katsomaan, niin Esa ja Merja Vuorela olivat myös siellä. En muista että taaskaan juuri mitään muuta olisi keskusteltu niin Merja Vuorela sanoi "Hommattiin kerrankin eräs tuotantoinsinööri niin ettei mistään enää saanut töitä". Taas tuntui minusta kommentti ihmeelliseltä ja tallentui heti. Niinkuin jo totesin tämä asia tuli minulle ja ihanalle ihmiselle, joka minua paljon myöhemmin auttoi erittäin selväksi kun olisin vielä pystynyt useanlaisiin tietokoneisiin ja tietotekniikkaan liittyviin työtehtäviin. Tämä ihana ihminen, joka vilpittömästi minua auttoi, tehden kaikkensa sen eteen että työn saisin, oli Annika Lipponen, OrtonPro niminen yritys. Ilmarisen eläkevakuutusyhtiö, joka (jälkeenpäin tulee myös todistetuksi, että lopuksi ei kuitenkaan ollut niin) on aina minulle ollut erittäin ystävällinen ja avulias järjesti asian niin, että Annika Lipposella ja minulla alkoi kaksi vuotta kestänyt projekti, jonka tavoitteena oli löytää minulle työ. Annika Lipponen sitten eräässä vaiheessa kysyi, että minkälaiseen työhön vielä haluaisit ja pyysi myös listata Tamperelaisia yrityksiä tähän aiheeseen liittyen. Kerroin, että esim. lähitukihenkilön työ sopisi kun tiesin, että tunsin erittäin hyvin Windowsin työasemat ja palvelimet ja Microsoft ohjelmistot ja myös Ubuntu Linuxin. Eräs yritys, jonka mainitsin oli Fujitsu, jolla on monenlaista toimintaa tietotekniikan saralla. Annika Lipponen soitti ensin "tunnustelupuhelun" Fujitsulle ja oli kysellyt juuri esim. lähitukihenkilöiden tarpeesta. Vastaus Fujitsun suunnasta tähän ensimmäiseen puheluun oli ollut, että "Meillä on koko ajan suuri tarve lähitukihenkilöitä ajatellen". Tässä ensimmäisessä puhelussa Annika Lipponen ei ollut kertonut nimeäni eikä mitään muutakaan minusta. No, seuraavana päivänä Annika Lipponen soitti toisen puhelun, kertoi nimeni ja muuta minusta niin Fujitsun henkilön välitön vastaus oli ollut " Meillä on YT neuvottelut, että ketään uutta ei voida ottaa". Annika Lipponen sitten myöhemmin kun tavattiin totesi, että Fujitsulla oli jokin Tuula Räyhä niminen henkilö. Tämän etunimen Tuula merkitys ja yhteys tähän asiaan, että minulta käytännössä varastettin vielä oikeus työhönkin selviää jäljempänä seuraavassa osiossa. Tässä vaiheessa sekä minun että Annika Lipposen, kun asian ymmärsimme, olisi pitänyt ilmoittaa Ilmariselle, että ikinä minulle ei ainakaan Tampereen ja ympäristökuntien alueelta tulisi löytymään työpaikkaa. Siitä huolimatta Annika Lipposen kanssa jatkoimme 2 vuoden projektin loppuun saakka. Mikä minua siitä saakka on harmittanut, ei niinkään se etten työtä saanut vaan se, että Annika Lipponen ja Ilmarinen panostivat kaikkensa sellaiseen jonka, "oikeuden omiin käsiinsä ottajat" olivat jo tuhonneet kun tämä 2 vuoden projekti oli vasta lähtökuopissa. Miten tälläisiä ihmisiä voisi kuvailla ? Minulle tulee sellaiset sanat mieleen kuin "täyttä ymmärrystä vailla" ja oikeuden omiin käsiin ottajat. Näistä sanoista vielä paljon todisteita jäljempänä. Kuitenkin jo tässä vaiheessa haluan todeta kun lähes kaikki asiat mitä olin kuullut, nähnyt ja kokenut olivat melkein kokonaisuudessaan jo selvillä (olin jo yksin ja suureksi osaksi tervehtynyt) heräsi minulle aivan suunnaton viha väärydestä, kaltoinkohtelusta ja törkeästä henkisestä- ja fyysisestä väkivallasta, mitä olin siihen vaiheeseen mennessä kokenut. Väkivallasta myös todisteita jäljempänä.

Tämä seuraava osio koskee silloista avopuolisoani Tuula Murasta (Nokia, Sarkola) ja hänen ja monien muiden kumppaniensa toimia alkaen jo siltä edeltävältä kesältä ennen sairastumistani ja myös muutamia tärkeitä seikkoja mitä tapahtui jo ennenkuin ostin paritalon puolikkaan Ylöjärven Metsäkylästä.

Muutin 1990 Tampereen Hervantaan armeijasta päästyäni opiskelemaan Tampereen teknilliseen yliopistoon. Tuula Muranen tuli mukanani. Jo jonkin aikaa Hervannassa asuttuani alkoi Murasen taholta tapahtua asioita, jotka eivät minulle sopineet laisinkaan. Yksi esimerkki. Olimme viettämässä vappuaattoa Tampereen ydinkeskustassa ja jonkun ajan kuluttua aloin ihmettelemään Murasen käytöstä. Hän alkoi kävelemään kaukana perässäni. En siihen sen kummemmin kiinnittänyt huomiota mutta kun sitten käännyin taas katsomaan taakseni Muranen oli kadonnut "maisemista". Tällöin oli vappuaatto kello noin 18.00 illalla. No ajattelin kun ketään ei näy lähdin bussilla kotiin Hervantaan. Vappupäivänä noin kello 09.00 aamulla havahduin unesta kun rapun ovi kävi ja nousin ylös niin Muranen yllättäen tulikin kotiin. Istui opiskelija-asunnon toisessa huoneessa sohvalla eikä sanonut sanaakaan. Ilme kyllä minulle kertoi aivan kaiken. Tämä samantyylinen kuvio jatkui koko sen ajan kun Hervannassa asuin. Murasen jatkuva yökerhoissa käynti ja aamulla kotiin raahautuminen ja minusta itsestäni tuntui, että en voi tätä enää hyväksyä. En kertakaikkiaan ymmärrä itseäni, että lopulta kuitenkin sitä toimintaa siedin.

Kun muutin itse Hervantaan en enää jaksanut yökerhoissa ja muualla käydä vaan halusin keskittyä opiskeluun.

Eräänä viikonloppuna menin läheiseen pizzeriaan ja söin pizzan ja join kaksi olutta, Muranen mukana. Ajattelin, että kun olen ruokaillut menen takaisin kotiin. No kuitenkin paikalle sattui Murasen kanssa samalla luokalla opiskellut Petra niminen nainen ja kolme miestä, joita en ollut aikaisemmin tavannut enkä tiedä nimiä edelleenkään. Vaikka itse en olisi oikein halunnut mennä kuin kotiin, niin kuitenkin menimme näiden kolmen miehen opiskelija-asuntoon Hervannan Opiskelijankadulle. Olin juonut ennemmin kaksi keskiolutta ja minusta alusta lähtien se tunnelma vaikutti vähintäänkin oudolta. Yksi näistä miehistä meni viereiseen huoneeseen ja toi myös minulle käsittääkseni jonkun alkoholipitoisen juoman - en tiedä mitä se piti sisällään. Tämä sama kuvio toistui uudelleen noin 2-3 kertaa. Aina viereiseen huoneeseen ja drinkki eteen minulle. En ollut humalassa ja ajattelin, että haluan lähteä kotiin Mikontaloon. Muranen seurasi. Sen vielä muistan, että pääsin Hervannan kirjastotalon viereisen kadun lähistölle ja sen jälkeen siitä eteenpäin en muista useisiin tunteihin mitä tapahtui. Seuraavana aamuna havahduin ja heräsin useiden tuntien "tajuttomuustilastani". Nousin istumaan ja päässäni tuntui jotakin outoa. Kokeilin käsilläni ja pääni ympäri oli paksu side. Totesin "Mitä helevettiä on tapahtunut ?". Muranen sitten avuliaasti kertoi tapahtumista jolloin olin "tajuton". Sen jälkeen kun tajuntani katosi lähellä kirjastotaloa olin kaatunut ja löynyt pääni asfalttiin. Päähäni oli tullut verta vuotava haava ja minulle oli tilattu ambulanssi. Ambulanssi oli vienyt minut Hatanpään sairaalaan Tampereelle.

Haavaani oli laitettu ompeleet ja sen jälkeen viety minut kotiin Mikontaloon. Jonkun täytynyt viedä minut asuntoon sisälle ja vielä laittaa vuoteeseen. Koko tästä tapahtumasarjasta minulla ei siis ole mitään muistikuvaa. Minulla itselläni ei tule mitään muuta mahdollisuutta mieleen, jonka tälläisen totaalisen muistikatkoksen voisi jollakin tapaa ihmiselle aiheuttaa, on toisessa huoneessa tehty drinkki, jossa ilmeisesti oli muutakin kuin alkoholipitoista juomaa. Mielestäni tämä on fakta tässä tapauksessa. En ole koskaan tätä asiaa keneltäkään uskaltnut tiedustella.

Kolmea miestä en edes tuntenut ja Muranen valehteli kaikista viraabeli toimistaan, jotka alkoivat niinkuin aiemmin totesin jo pian Hervantaan muuton jälkeen.

Olen tästäkin asiasta sittemmin ajatellut, että oikeanlainen taho voisi tästä asiasta asianosaisia haastatella. Esimerkiksi perkeleen rehellinen poliisi. Hervannasta muutin Tampereelle (Leilikuja Korkinmäki)ja Muranen seurasi mukanani. Asuin silloin juuri Leilikujalla poikani ja Murasen kanssa kun äitini pudotti "pommin", josta aiemmin kerroin. Isäni luona oli jokin aika tämän jälkeen kun "pommi" oli pudonnut, niin vitun Osuuspankin toimesta käyty arvioimassa Isäni rakentaman talon arvo. Isäni oli tästä raivoissaan koska tietenkin tiesi, että se tarkoittaa, että Isäni joutui ostamaan itse rakentamansa velattoman talon puolikkaan uudelleen itselleen. Ja ottamaan koko summan lainaa puolikkaan ostoa varten. Isäni soitti minulle tämän jälkeen kerran erittäin vihaisena ja sanoi, että "Tulevat minunkin luokseni (tarkoittaen paska Osuuspankkia) tarkistamaan minunkin tilanteeni. Tästä samantien aivan toiseen asiaan, joka koskee Murasta. Leilikujalla sitten tapahtui se, joka todisti asian, jonka tavallaan vuosia olin jo nähnyt ja sama Murasen toiminta jatkui myös siellä. Erään kerran olin viemässä Murasta työhön niin hän totesi "Sinun täytyisi myös syödä lääkekuuri". Ilmeisesti Muranen piti minua tyhmänä, vaikka itse tietenkin samalla sekunnilla tajusin mistä oli kyse.

Minulla oli sukupuolitauti (vielä tänäkään päivänä en tiedä mikä), jonka Muranen oli minuun tartuttanut. Ilman vastaansanomista söin lääkekuurin.

Tästäkään huolimatta en toiminut niinkuin minun olisi kuulunut ja kertonut Muraselle, että olisitko ystävällinen ja hakisit tavarasi Leilikujalta ja muuttaisit vaikka sinne mistä olet taudin saanut.

Tekemättä tämäkin kuitenkin jäi ja kadun sitä tänäpäivänä edelleen katkerasti.

Miten tämä edellä kertomani sitten liittyy tähän asiakokonaisuuteen ? Se selviää seuraavaksi kun selvitän yksityiskohtaisesti mitä sitten sairastumistani edeltävänä kesänä tapahtui Murasen toimesta siihen saakka kun hän muutti pois ostamastani paritalosta Ylöjärven Metsäkylässä ja myös miten Muranen vielä senkin jälkeen on puuttunut asiattomasti elämääni.

Niin todella Muranen seurasi minua jälleen vielä sillä hetkellä jo tietämieni asioiden jälkeen paritaloon, jonka ostin.

Nämä seuraavat tiedot mitä kerron mitä Murasen toimesta sairastumistani edeltävänä kesänä tapahtui menevät ajallisesti päällekkäin niiden tietojen kanssa mitä kerroin Vuorelan pariskunnan ja Paavo V Suomisen toimista edellä.

Minulla oli jo silloin kun lukioissa opiskelin ja myös vielä yliopistosta valmistuttuani kaksi erittäin hyvää ystävää, jotka ovat molemmat tekniikan tohtoreita. Myös Murasella oli näiden silloisten  ystävieni puhelinnumerot tallessa puhelimessaan.

Eräänä kesäpäivänä nämä ystäväni soittivat minulle neuvottelupuhelun (molemmat puhelimessa minun lisäkseni) ja kaiken kaikkiaan paljon ei puhuttu niin fysiikan tohtori sanoi " Istun täällä baarissa yksikseni ja itken". Tavallaan joku hälytyskello minussa soi tietäen, että olivat olleet minun hyviä ystäviäni aiemmin ja tiesin että, kyseinen ystävä koska tunsin hänet erittäin hyvin pitkältä ajalta ei koskaan niin itse sanoisi. No sitten taas vasta myöhemmin kun paljon asioita ja kommentteja ymmärsin, tulin täyteen ymmärrykseen myös tästä fysiikan tohtorin lausumasta ja tajusin myös, että eivät kummatkaan enää oikeasti olleet minun ystäviäni. Tiesin silloin, että minun osalta "lähtölaskenta", että minusta päästäisiin eroon oli jo alkanut Murasen toimesta. Melko pian kuitenkin kemian tohtori soitti minulle vielä puhelun.

Jo vähän ennen puhelua aloin nauramaan hervottomasti ilman ainuttakaan pätevää syytä. Vastasin puheluun edelleen keskeytymättä nauraen ja pian vastaamiseni jälkeen olohuoneen sohvalta jossa Muranen istui kuului "Mitähän se oikein on napannu" kovaan ääneen. En puhelimessa saanut sanaa suustani vaan nauroin vaan edelleen niin lopulta kemian tohtori totesi "Ei tätä puhelua kannata jatkaa ku vaan naurat". Tämän jälkeen en ole kertaakaan näistä "ystävistäni" ikinä enää mitään kuullut (niinkuin totesin jo aiemmin käsitin, että minulla ei enää ystäviä ollut). Tällä hetkellä tiedän (ja jo tietenkin jo paljon aiemmin), että kummatkin puhelut olivat Murasen pyytämiä ja jo siinä vaiheessa näistä "ystävistäni" olikin tullut Murasen parhaita ystäviä.

Seuraava ihmeellinen episodi oli kun palasimme lasten kanssa (Muranen mukana taakkana)

Pohjanmaalta viikonlopun vietosta. Kotini, jonka isäni rakensi, oli Ilmajoen kunnassa

Jouppilankylässä. Oli lämmin aurinkoinen kesäpäivä ja kun pääsimme kotiin Metsäkylään lähes samantien Muranen sytytti tulen varaavaan takkaan (lämmin kesäpäivä ???) ja takasta tuli kaikki savu sisään huoneistoon vaikka itse tarkistin, että ilmastointi oli poissa päältä ja takan pelti oikeassa asennossa. Ihmettelin jo ensinnäkin sitä, että minkä ihmeen takia kesäkuumalla tarvitsee lämmittää varaavaa takkaa ja miksi ihmeessä savu tulee sisään asuntoon. Meni joku hetki niin piipusta tippui musta lintu (joko lintu oli musta tai mustunut savun vuoksi) ja heti tämän jälkeen piippu alkoi vetää. Sillä hetkellä taas jonkinlaiset hälytyskellot soivat sisälläni enkä tajunnut mitä kertakaikkiaan tällä yritettiin osoittaa.

Erään kerran pyysin rakennuttaja-Jaskaa rakentamaan asunnon etupuolelle kestopuusta pienin alan uutta terassia. Rakensivat terassin ja maksoin sen jälkeen käteisellä tälle Jaskalle enkä ymmärtänyt pyytää perkele KUITTIA. Jaskahan oli niinkuin olen todennut, Metsäkylän omistajan Paavo V Suomisen suosima rakentajavelho.

Siitä etten ymmärtänyt pyytää kuittia tuli sitten, niinkuin arvata saattaa, minulle seurauksia. Pian tämän käteisellä maksamisen jälkeen sain Murasen suusta kuulla, että rakennuttaja-Jaska oli kertonut kaikille naapureille ja ties kelle muulle, että terassin osan tein ja olin sitten valehtelija Jaskan mukaan jättänyt sen maksamatta. Palaan tässä ajassa taaksepäin, joilloin kävin allekirjoittamassa Metsäkylästä ostamani paritalon puolikkaan kauppakirjat niin paljon halveksumani Osuuspankin kiinteistövälitystoimistossa (mielenkiintoinen yksityiskohta asuntolainen hakemisessa oli, että hain lainaa tyhmyyksissäni ensin Tampereen Hämeenkadun Osuuspankista. Pankin tiskillä oleva virkailija ensin suorastaan sanoi, että "Eiköhän tämä ole aika selvä asia". Myöhemmin sitten vain minulle ilmoitettiin, että lainaa ei myönnetä. Ilman mitään perusteluja.). Jaska oli aikoinaan tehnyt konkursseja (en voi tietää lukumäärää) ja kun kauppakirjat allekirjoitettiin niin minä hoidin osuuteni ja joku tuntematon nainen sitten Jaskan sijasta. Nykyään toimin vahingosta viisastuneena niin, etten käteistä käytä ja jos vastaavanlainen tilanne tulee vielä joskus eteen pyydän tilinumeron ja suoritan maksuni verkkopankista, jolloin tilitietoihini jää selvä todiste että olen ko. maksun suorittanut. Tällöin ei edes Jaska-paskan valehtelu auttaisi.

Olin vielä siihen aikaan matkatyössä Metso Automationissa ja säästöön jääneillä päivärahoilla ostin tyttärelleni Koskenkorvalta Ilmajoelta leikkimökin. Saimme myyjältä trailerin lainaksi, hän valmiiksi nosti leikkimökin trailerin päälle ja yhdessä isäni kanssa hänen autollaan toimme leikkimökin sieltä Metsäkylään saakka. Matka oli vajaa 200 km ja kesti kauan kun jouduimme hiljakseen ajella. Lasten kanssa yhdessä maalasimme leikkimökin ja jo tätä ennen ostin lekaharkkoja mökin "kivijalaksi" ja isäni kanssa nostimme leikkimökin harkkojen päälle.

Laitoimme leikkimökin vähän kauemmas talosta.

Kuten aiemmin kerroin lestadiolaispariskunta rakensi omakotitalon meidän asunnon lähelle viereiselle tontille. Pian sen jälkeen kun heidän talonsa oli valmistunut ja kun satuin olemaan ulkona pihassa lestadiolaismies ilmoitti minulle "Maanmittarit kävivät minun luonani pyynnöstäni ja totesin, että teidän leikkimökkinne on noin 20 cm minun tonttini alueella. Se tulisi siirtää". Ikinä ennen tätä, eikä ikinä sen jälkeenkään kukaan tämän lestadiolaisperheen jäsenistä tervehtinyt eikä sanonut sanaakaan minulle. Ainoa kerta kun joku näistä lahkolaisista minulle puhui on edellä kertomani kommentti. Kun kuulin kommentin en sanonut sanakaan vaan poistuin paikalta. Seuraavana arkipäivänä tilasin kuorma-auton jossa oli nostolaite leikkimökkiä siirtämään. Nostovaiheessa totesimme yhdessä kuljettajan kanssa, että leikkimökin katto halkeaa keskeltä kahteen osaan kun liinat painoivat suoraan katon reunoihin ellei leikkimökkiä jotenkin tueta mökin sisältä. Lisäsimme kaksi paksua tukipuuta leikkimökin kommallekin puolelle lattiasta vastakkaiselle puolelle mökin sisäkaton reunaa. Tällä tavalla saimme noston tehtyä vaikka tila mihin jouduimme mökin nostamaan oli ahdas ja mökin toinen seinä lähes kiinni talon autokatoksen seinää vasten ja mökin toisella puolella oli heti pyykkiteline. Toteutin kuitenkin sanaakaan sanomatta lestadiolaismiehen pyhän toiveen.

Tämä Murasen rakkaus yökerhoissa hillumiseen jatkui kuitenkin myös Ylöjärven Metsäkylässä.

Jokaisella kerralla minä olin pikkuisten lapsieni lastenvahtina.

Se ,että olin näinä hetkinä lastenvahtina oli minulle pelkästään positiivinen asia. Lapset olivat silloin vielä ihan pikkuisia ja oli ainoastaan hienoa että sain viettää lasten kanssa kolmestaan laatuaikaa ja nauttia pikkuisten touhuista ja leikeistä. Kuitenkin joka ainoa kerta suostuin (miksi?) toimimaan taksinkuljettajana ja hakemaan aamuyöllä Murasen Tampereelta. Jälkikäteen olen miettinyt (syytän siitä edelleen itseäni vaikka käytännössä syy oli ainoastaan Murasen) kuinka saatoin toimia niin koska joka ainoa kerta kun aamuyöllä toimin Murasen ryyppy kuskina aivan pikkuiset lapseni jäivät yksin nukkumaan koko siksi ajaksi kotiin. Olen miettinyt mitä kertakaikkiaan olisi tapahtunut (pelkkä ajatus tuntuu erittäin pahalta minulle) jos jompikumpi lapsista olisi esimerkiksi herännyt vatsakipuun tai muuhun. Isää ei näy missään itken hädästä. Herrä Isä kertakaikkiaan.

Erään kerran kun olin lapsenvahtina ja lapset jo nukkuivat onnellista unta kuului kova kolahdus ja kävin samantien katsomassa ensin lastenhuoneet. Kiersin kaikki huoneet läpi ja saunassa huomasin, että kiuas oli jotenkin siirtynyt paikaltaan ja oli kiinni saunan seinässä. No en asialle alkanut itse mitään tekemään koska talo oli uusi ja takuunalainen ja pyysin Murasta, jolla oli talot rakentaneen miehen (jo aiemmin mainittu Jaska kun en sukunimeä tiedä) puhelinnumero, soittamaan hänelle ja käskeä heti tulla korjaamaan tekemänsä virhe. Tämänkin asian tiimoilta hälytyskellot soivat päässäni. Täysin uusi talo, kiuas irtoaa seinästä "itsekseen" ??? Käsittääkseni tälläinen asia olisi todellinen tulipaloriski jos esim. saunaa lämmitetään ja kuuma kiuas kenenkään sitä huomaamatta sytyttää seinän tuleen jossa on kiinni. Taitavan rakentajan tulisi ymmärtääkseni kaikin käytettävissä olevin keinoin varmistaa ettei tälläinen koskaan olisi mahdollista !

Tähänkin episodiin liittyen olen sitten kuullut kaikenlaista erinäisiltä tahoilta.

Seuraavan kerran kun jouduin taas olemaan Murasen hovi kuljettajana oli kun hän lähti yksin firmansa pikkujouluun. Lasten kanssa touhailtiin ja laitoin molemmat nukkumaan ja aina valvoin aamuyöhön saakka kunnes oli aika noutaa Muranen Tampereelta. Lähdin ja kun saavuin Tampereen keskustaan Murasta noutamaan sovitusta paikasta näin jo kaukaa asian todellisen laidan ja samalla hetkellä kun näin "kolmikon" heräsi aika suunnaton viha kertakaikkiaan.

Kuinka ollakkaan siellä olivat Muranen ja Esa ja Merja Vuorela. Ilmeisesti jo kauan aikaa olleet parhaat kaverukset. Olen aivan täysin varma, että tästä kolmen koplasta puuttui joku miespuolinen henkilö pitäen mielessä sen mitä edellä totesin, että minun lähtölaskentani kodista oli alkanut jo hyvissä ajoin edeltävänä kesänä Murasen toimesta.

Tähän kertaan loppui taksikuskina toimiminen kun tajusin jo sillä hetkellä mitä tämä kolmen kopla ja muut Metsäkylän asukkaat toivoivat. Ainoa tarkoitus oli häätää minut kodista, jonka ostin ja jonka lainanlyhennykset maksoin. Tästä lisää faktatietoa jäljempänä tässä samassa osiossa. Tämän pikkujouluepisodin jälkeen Muranen kertoi että lähtevät työkaverinsa Jussin (sukunimeä en tiedä; olivat molemmat työssä Stemma Sammonkatu, Tampere) ja molempien työnantajan pyynnöstä Jensenin tehtaille, Norjaan tutustumaan tehtaaseen ja saamaan tuotekoulusta. Olin lasten kanssa kotona kun satuin tähän aikaan vuodesta olemaan kesälomalla. Kesäloman myöhäisestä ajankohdasta ja siihen liittyvistä asioista jäljempänä asiaankuuluvassa osiossa. Koulutusmatkalta palattiin ja Muranen toi pojalleni matkamuiston. En muista, että tyttäreni olisi matkamuistoa saanut.

Katsoin poikani huoneessa hänelle tuotua matkamuistoa joka oli pieni kivistä tehty peikkopatsas. Satuin vilkaisemaan pohjaan ja siellä luki Kristinestad, josta patsas oli ilmeisesti ostettu. Vietimme lasten kanssa kotona kesälomaani ja joulu alkoi lähestyä. Tästä siirryn suoraan jouluaatonaattoon silloin 2004.

Kuten aiemmin olen kertonut pitkään jatkuneen työperäisen stressin, joka lopulta meni erittäin vaikeaksi, niin luulin, että siitä syystä tässä joulun tienoilla meni päiviä etten nukkunut laisinkaan. Kuitenkin myöhemmin olen tullut tietoiseksi, eettä syyt olivat muut. Siitä huolimatta jouluaatonaaton yönä paistoin joulukinkun onnistuneesti. Kun olen nyt tätä aatonaattoa ja jouluaattoa tarkemmin pohtinut kaikkia näitä tietoja kirjatessani olen käytännössä täysin ymmälläni kahdesta syystä. Kun aatonaattona paistoin joulukinkun olin täysin toimintakykyinen ja enkä millään muotoa tuntenut, että mikään totaalinen uupuminen olisi ollut sillä hetkellä. Tietenkin olin kovin väsynyt mutta sellaista stressiperäistä yöllistä hikoilua ja tunnetta, että sydän tulee rintakehän läpi ei ollut.

Olin ollut jo jonkin aikaa kesälomalla lasten kanssa ja saanut levätä ja rauhoittua. Tämän vuoksi en kertakaikkiaan enää tajua että jouluaattona kuntoni romahti hetkessä täysin. Nyt on sanottava, että en tarkalleen muista päivää (oliko jo ennen aatonaattoa) kun Muranen sanoi "Ota tästä jos maha on kipiä" ja seuraavaksi sanoi "Kaikki on tässä asiassa minun puolellani". Keittiön työtasolla oli joitakin pieniä muovisia pulloja joissa oli korkki. Kuten jo totesin miten ihmeen tavalla toimintakykyinen levännyt ihminen alle vuorokaudessa menee tilaan ettei lähes sanaa saa suustaan. Siltikin näkökyky, kuulo ja muisti toimi erittäin hyvin. Sanaa suustaan kommentin kuulin kun minut vietiin joulun välipäivinä työterveysasemalle työterveyslääkäriltä. Tästä lääkärissäkäynnistä ja siihen liittyvästä myöhemmin. Tämä seuraava lisäys on tehty tähän kohtaan 01102024. Kävin jo pitkään ollessani ennen joulua 2004 "ylikierroksilla" ja elin kuin sumussa. Ajattelin aiemmin, että en tätä tähän kohtaan kirjaa, mutta kun erittäin huono kohteluni jatkui myös ollessani TAYSsissa hoidossa 07082024-03092024 , niin päätin, että nyt tämän asian kirjaan. Minulle syötettiin huumeita ja lääkkeitä jo ennen joulua 2004 (tästä erittäin paljon myöhemmissä osioissa). Murasen ja Jussi-työkaverin Norjan koulutusmatka oli ilmeisesti myös huumeiden hakumatka. Tiedän myös, että Murasen silloinen "ystävä" Metsäkylässä varasti lääkkeet sairaalasta, jossa oli töissä. Nimen voi halutessaan "kiduttaa" ulos Murasen turpavärkistä.

Jouluaattona lapset odottivat kovasti joulupukin tuloa ja jännittivät niinkuin pikkulapsilla on tapana. Muranen oli tilannut joulupukin. Joulupukki tuli ja hyvin pian huomasin että ko. pukki ei kiinnittänyt lapsiin lähes minkäänlaista huomiota. Uskoisin, että tästä syystä pikkuisten lasteni joulumieli koki kovan kolauksen. Minun lapsuudessa ja silloin kun olin jo yksin ja vietin joulua lasteni, sisareni lasten ja muiden asiaan kuuluvien henkilöiden kanssa, niin oikeanlaiset joulupukit tulivat tuomaan lapsille oikeanlaista joulumieltä. Tälläiset oikeanlaiset joulupukit ottavat lapsia syliin, että vanhemmat saavat ottaa valokuvia, laulattavat lapsia, että he saavat lauleskella joululauluja ja kaikkea muuta asiaankuuluvaa. Tuovat kaikille paikallaolijoille hyvää mieltä. Näitä joulupukkeja Muranen ei todellakaan tilannut kun olin poispyyhkinyt Murasen minun elämästäni -  joskin aivan liian myöhään. No Murasen tilaama joulupukki tuli kuitenkin sinne Metsäkylään niin kuin totesin ja en tarkkaan muista mitä ko. pukki lässytti kaikenkaikkiaan. Mutta yksi kommentti tallentui taas sanasta sanaan muistiini. Pukki totesi "Opetetaan vähän kaksijalkaista poroa kävelemään". Tässä vaiheessa en "...kaksijalkaista poroa..." kommenttia käsittänyt mutta asia alkoi kirkastumaan minulle myöhemmin jouluaattona.

Voin kuitenkin jo todeta että poro kommentti olisi pitänyt esittää Muraselle pitäen mielessä mitä olen harrastamastaan pettämisestä ja siihen liittyvästä valehtelemisesta aiemmin kertonut. Muraselle olisi pukin pitänyt todeta että opetetaan "monijalkaista poroa" kävelemään. Jalkojen todellista lukumäärää en tiedä mutta sen voin varmuudella sanoa, että niitä on useita alkaen jo sieltä Hervannasta saakka. Minä olin oikeasti ollut jo Hervannasta saakka poro ilman ainuttakaan jalkaa. Muranen oli vain kiertävä "lainapeite". Ja kuten jo paljon aiemmin olen todennut haluan olla kuolemaani saakka yksin koska olen lopullisesti menettänyt luottoni ihmisiin, jotka tekevät rikoksia ja myös muihin ja en ikinä enää pysty olemaan tasa-arvoinen muiden ihmisten kanssa. Jossain vaiheessa pukin lähdön jälkeen istuin eteisessä penkillä ja kuulin kun Muranen jutteli ihmisten kanssa tuulikaapissa. Pian aukesi ovi raolleen ja Metson työterveysaseman työterveyshoitaja Hanna Pihlajamäki työnsi päänsä oven raosta ja totesi minulle "Joko laukut on pakattu". Jokainen ymmärtää jo pelkästä kommentista mikä sen tarkoitus oli. Tämä työterveyshoitaja asui noin 200-300 meistä.

Illemmalla jouluaattona minua lähdettiin viemään "esittelykierrokselle" naapuriin. Menimme ensin Murasen parhaiden ystävien Vuorelan naapureiden oven eteen ja Muranen kävi soittamassa ovikelloa. Merja Vuorela avasi oven katsoi päälleni ja nauroi. Tämän jälkeen Merja Vuorela totesi "Meille on tullut teidän joulukortti joltakin Janne Anttilalta".

Kun palasimme esittelykierrokselta ajattelin, että katson Janne Anttilan joulukortin. Kortin kuvassa oli yksi dalmatialais-rotuinen koira istumassa. Ei yhtään mitään jouluun liittyvää. Ajattelin että onpa joulukortti täynnä hyvää joulumieltä ja jouluntoivotusta. Janne Anttila on äitini sisaren Pirjon poika. Sen jälkeen kun äitini pudotti "pommin" josta jo kerroin - paljon myöhemmin olen näiden Jannen ja Pirjon osalta saanut osakseni niin paljon typeriä valheita minusta ja kaikenlaista haukkumista ja solvaamista. Totean myös, että tämä Pirjo on katsonut olevansa pätevä antamaan minulle kaikenlaisia neuvoja, jotka kaikki ovat olleet suoraan sanoen täyttä paskaa !

Pirjo, joka ei koko elämänsä aikana ole tehnyt ainuttakaan päivää esimerkiksi työtä ja on ollut käytännössä miehensä toimintakyvytön hoidokki.

Istuin tämän jälkeen sohvalla lapset katselivat dvdtä televisiosta niin puhelin soi. Oli jo myöhäinen aattoilta. Kuten aiemmin kerroin työnkuvaani kuului käydä asentamassa asiakkaan automaatiotilaan, valvomoihin ja toimistotyöntekijöiden työasemille prosessidatan tiedonkeruuseen liittyviä palvelimia, tiedonkeruuasemia, työasemia ja ohjelmistoja. No kun puhelin soi (minulla oli silloin vielä työnantajan antama työpuhelin) jo puhelimen näytöltä näin kuka soittaa.

Kyseessä oli Lasse Elöjärvi, Kymin Voima, joka sijaitsee Kuusankoskella UPMn teollisuusalueella. Vastasin ja ko. henkilö toivotti "hyvää joulua" ja nauroi suorastaan katketakseen. Myöhäinen jouluaattoilta ja tälläinen puhelinsoitto ??? Siitä oli kuukausia kun olin tälle asiakkaalle toimittanut omalta osaltani äsken kuvaamiani asioita. Tein kaikkeni tämän asiakkaan järjestelmän toimimisen eteen. Esimerkiksi jossain vaiheessa minulle soitti UPM:n (UPM omistaa Kymin Voimasta osuuden ja Kymin Voiman tehdas sijaitsee Kuusankoskella UPM:n tehdasalueella) tietohallinnosta erittäin asiantunteva mies, joka ihmetteli seuraavia asioita. Olin nämä asiat jo paljon aiemmin itse käsittänyt jo esimerkiksi vuonna 2000 alkaneessa Alholmens Kraft projektissa. Mutta en tietämiäni tietoturvapuutteita Metso Automationissa kenellekkään uskaltanut kertoa koska minua ja osaamistani ei arvostettu siellä millään tavalla. Tästä asiasta lisää osiossa, joka koskee Metso Automationia ja muutamia työntekijöitä ja saamaani sanallista herjaamista ko. yrityksessä. Listaan tässä asiat , joista UPM:n tietohallinnon asiantuntija kertoi:

1.              Tiedonkeruujärjestelmän palvelin on liitettävä asiakkaan toimistoverkkoon. Millä ihmeen muulla tavalla asiakkaan toimistotyöntekijät saisivat työsemalleen AspenTechin erinomaisiin tuotteisiin (Metso Automationin toimittamia) prosessidatan. Tämä on sinänsä jo tietoturvariski jokseenkin pitäen mielessä nykytekniikan tämä ongelma voidaan kyllä poistaa tavallaan.

2.              Microsoftin toimittavat tietoturvapäivitykset on kriittisiä ajatellen tietoturvaa. Kuitenkin vielä Kymin voimallakin Metso Automationissa ei ollut minkäänlaista käytäntöä olemassa tietoturvapäivitysten suhteen. Tiedonkeruupalvelimien käyttöjärjerjestelmänä oli Microsoftin serverikäyttöjärjestelmä. Näihin aikoihin vielä Windows NT serverin ensimmäinen versio.

3.              IIS.IIS on Microsoftin käyttöjärjestelmän mukana tuleva web-serveri. Metson Automationin toimittamissa tiedonkeruupalvelimissa oli myös IIS asennettuna. Käytännössä jo IIS web-palvelin on tietoturvariski. IIS web-serverin "alla" on FTP-serveri (File Transfer Protocol). Kymin Voimalla ja myös muilla asiakkailla FTP-serverissa oli anonymous-käyttäjä. Tämä tarkoittaa että FTPpalvelimeen voi kirjautua pelkällä anonymous käyttäjällä salasanaa ei tarvita. Ymmärtääkseni taitavan hakkerin käsissä nämä ovat vakavia tietoturvauhkia. Erään asiakkaan tapauksessa mietin, että jos tälläinen hakkeri pääsisi esimerkiksi automaatioverkkoon murtautumaan voisi kärjistetystä sanoa, että ko. hakkerilla olisi "taivas auki" vaikka ajaa laitos alas.

4.              Virustorjunta. Metso Automationin toimittamissa tiedonkeruu NT-palvelimissa virustorjuntaa ei ollut ollenkaan tässä vaiheessa. Tämä tarkoittaa että jos tiedonkeruupalvelin olisi saastunut jostain viruksesta (palvelin yhteydessä toimistoverkkoon) olisi ollut pahimassa tapauksessa mahdollista että ko. virus leviää koko automaatioverkkoon.

5.              Salasanapolitiikka. Metso Automationin toimittamissa NT-palvelimassa (oli asiakas kuka tahansa) oli käytössä sama käyttäjätunnus ja salasana, jonka tiesivät myös lähes kaikki asiakkaat ja myös monet ulkopuoliset urakoitsijat, jotka toimivat rakennusvaiheessa asiakkaan alaisuudessa.

Tämä on käytännössä erittäin vakava tietoturvariski !

Tässä kyseisessä projektissa oli projektipäällikkönä Jari Järvinen joka asui Ylöjärvellä Siivikkalassa missä asui myös aiemmin kertomani Metsäkylän omistaja Paavo V Suominen. Tältä ko. Jari Järviseltä kuulin töissä ollessani kaikenlaisia kommentteja osaamisestani ja monesta muusta vaikka käytännössä hänellä ei ollut juuri minkäänlaista käsitystä työstä etenkään Aspentechin tuotteista, joita näissä edellä kuvaamissani tietokoneissa käytettiin.

Jouluaatto myöhäisiltana kun lapset olivat menneet nukkumaan istuimme Murasen kanssa keittiön hämärässä tulit vastatusten. Alkoi jonkinlainen asia mitä itse kutsun "kuulusteluksi". Tärkein asiasisältö mitä Murasen taholta kuului "Ootko pettäny...Ootko pettäny....". Kuten aiemmin totesin kuntoni romahti alle vuorokaudessa ja myös aiemmin tästä "...monijalkainen poro..." asiasta. Tähän Murasen esittämään jankutukseen minulla oli lyhyt ytimekäs fakta vastaus "En". Muistutan tässä myös siitä, että puheentuottoni oli jokseenkin vaikeaa, jonka kuulin myöhemmin työterveyslääkärin kommentoimana. Tästä jankutuksesta tulee mieleen eräs kommentti minkä kuulin taas edeltävänä kesänä. Oli kesäviikonloppu ja lähdimme lasten kanssa, Muranen mukana, bussilla / laivalla Kolmårdenin eläinpuistoon Ruotsiin. Menomatkalla bussissa erään pariskunnan mies jotka tulivat myös Metsäkylän bussipysäkiltä mukaan kyytiin totesi minulle "Ootko ollu Porvoossa pelaamassa kolopalloa ?". Olin silloin vielä kesällä Porvoossa Borealiksen tehtailla tekemässä aiemmin kertomiani työnkuvaani liittyviä asioita ja muutakin tähän projektiin liittyvää. Toisenkin vastaavantyyppisen ääliömäisen kommentin kyseinen mies esitti mutta valitettavasti sitä en enää muista. "Kolopalloa" on ehkä vaikea ymmärtää mutta minä ymmärsin kommentin heti. Murasen toistama jankutus "...ootko pettäny...." ja kaikenlaisista muistakin asioista syytettiin niin tämän kertakaikkisen järkevän "kolopallo" tölväyksen ainoa tarkoitus oli esittää että olen Porvoossa Murasta pettänyt vaikka todellisuus on juuri päinvastainen. Muranen niinkuin totesin ei

Hervannasta lähtien juuri muuta tehnytkään kuin petti ja valehteli siitä. Jossain vaiheessa Muranen myös sanoi, että "Työpaikan Jussi on vehtaillut kaikkien työpaikan naisten kanssa", sama Jussi, joka oli Murasen koulutusmatka kaverina. Kun Muranen näin sanoi, niin kai myös hän oli yksi niistä Stemman naisista :)

Takaisin 2004 "ihanan" joulun viettoon.

Seuraavana aamuna lähdimme Murasen pyynnöstä lasten kanssa Metsäkylän läheiselle suurelle hiekkamontulle niin, että lapset pääsisivät pulkkamäkeen. Olin aiemmin käynyt siellä lasteni kanssa pulkkamäessä ja siellä ei ikinä silloin kuin kävimme ollut paljon ihmisiä. Perille päästyämme tuntui kuin lähes koko Metsäkylän ihmiset olivat sattumalta juuri silloin päättäneet kanssa lähteä laskettelemaan. Kiipesimme lasteni kanssa vähän ylemmäs rinteeseen. Minä seisoin ylempänä rinteessä ja lapset laskettelivat pulkalla ja pitivät hauskaa. Hetken siinä seisottuani joku aivan tuntematon mies tuli viereeni työnsi kasvonsa lähes kiinni minun kasvoihin ja mitään muuta sanomatta vaan totesi "Ootko menny ufolla ?". Kaikki, jotka tämän ylöskirjauksen ovat lukeneet alusta saakka ja muistavat kaikki "huumehörhö" kommentit ja katkeamattoman nauruni kun en edes puhelimessa pystynyt puhumaan, tajuavat samalla sekunnilla "Ootko menny ufolla?" tölväyksen ja mitä se 100%:sti tarkoitti. Ihmiselle ufo kokemuksen aikaansaavia aineita on varmaan monenlaisia. Minulla itselläni ei niistä ole tietoa. Jälleen jonkun oikeanlaisen tahon kannattaisi keskustella tähän ufo-kommentiin liittyvien asianomaisten ihmisten kanssa. Tämä taho voisi olla vaikka poliisi. Seuraavan kommentin minkä Murasen suusta kuulin oli "Minulla on sinulle hoitopaikka varattuna!". Tähän vastasin lyhyesti ja ytimekkäästi "Minä en mene mihinkään muualle kuin työterveysasemalle".

Minä kuuntelin siihen aikaan paljon Nova-kanavaa radiosta, esimerkiksi autossa ollessani matkalla jonnekkin. Suosikkijuontajiani olivat Ilkka Jokinen ja Sari Seppälä. Sari Seppälä on lähtöisin Tampereelta. Eräänä päivänä Muranen oli laittanut radio Novan kuulumaan myös "kotona". Muistan erityisen hyvin kun Ilkka Jokinen alkoi puhua Novan "aalloilla" Palokärki nimisestä linnusta, niin kun katsoimme ulos olohuoneen ikkunasta niin meidän pihan omenapuussa "sattui" olemaan juuri tuo mainittu Palokärki. Palokärki on muuten väriltään musta, mutta päälaki on sillä punainen.Paljon muutakin erikoiselta tuntuvaa kuulin kyseiseen ajankohtaan radiosta mutta valitettavasti minä en voi kaikkea muistaa niin kirjasin vain muistamani ihmetyksen aiheen ylös tähän dokumenttiin. Myöhemmin saman päivän iltana "ihana" Murasen kaveri ja naapuri Merja Vuorela kutsui meidät naapuriin kuuntelemaan juuri radio Novasta Jokisen ja Seppälän lähetystä. Kuinkas sattuikaan ? Jokainen lukija voi itse päätellä edellisestä miten kaiken tämän tulkitsee ?! Radio Nova on kaiketi nykyään lähes valtakunnallinen kaupallinen radioasema.

Joulun Välipäivinä Muranen kuljetti minut sitten toiveeni mukaisesti Metson työterveysasemalle. Tästä muistan sen työterveyslääkärin kommentin, että "Ei saanut sanaa suustaan". Siis minä en saanut. Työterveysasemalle päästyämme työterveyslääkäri sanoi minulle ensimmäiseksi "Ota paita pois ja tule tänne tutkimuspedille istumaan niin katsotaan vähän ensiksi sinun ryhtiä". Ajattelin itsekseni, että Herra Isä tulin tänne sen vuoksi että tarvitsisin apua unettomuuteen. Pian tämän jälkeen työterveyslääkärin seuraava kommentti oli "Kannattaisiko mennä Pohjanmaalle patjalle ?". Kuten aiemmin totesin, minun lapsuudenkotini oli Pohjanmaalla Ilmajoen kunnassa pienessä Jouppilankylässä, jonka isäni hartiapankilla rakensi. Tämän kommentin ainoa 100%:nen tarkoitus oli, että lähtisin pois kotoani Metsäkylästä ja muuttaisin Isäni luo Jouppilankylään. Lopulta kuitenkin sain reseptinkin unettomuutta varten. Lääke oli Oxepam, rauhoittava kolmiolääke. Lisäksi sain työterveyslääkäriltä lyhyen sairasloman. Otin niistä ensiavuksi muutaman että sain edes jonkinlaista unta, mutta loput jätin syömättä kun ajattelin että tälläinen lääke voi aiheuttaa riippuvuutta. "Katosin" sen jälkeen paikalta, tällä kertaa Muranen toimi "taksinkuljettajana".

Tuli uusivuosi 2004. Isäni oli Metsäkylässä käymässä luonani. Istuimme Isäni kanssa olohuoneessa. Muranen istui keittiön lattialla puhumatta sanaakaan ja repi valokuvia. Kiinnitimme tietenkin Isäni kanssa huomiota tähän käytökseen. Isäni nousi tuolilta, nosti etusormensa pystyyn (Isäni toimi tähän tapaan jos hermostui jostakin asiasta) ja

sanoi "Sinä et sitte perkeles lähre kotuas yhtään mihinkään". Tämä kommentti ei kaivanne minkäänlaista lisävalaistusta ! Kun luotin Isääni niin kuin raamatun sanaan ja Isäni luotti minuun niin päätin, että jatkossa toimin juuri tällä tavalla kuin Isäni sanoi. Ajattelin, että täältä lähtee Muranen en minä. Koska tajusin, että tämä oli minun oikeustajuni mukaan ja myös lain kirjaimen mukaan ainoa oikeudenmukainen päätös tälle kauan jatkuneelle "savustamiselle" kun minua kaikin tavoin yritettiin häätää pois kotoa. Tämä kuvien repimisen jälkeen Muranen teki kaikenlaisia (tällä hetkellä toimet tuntuvat pateettisilta, surkeilta ja naurettavilta) toimia, joiden ilmeisesti jonkinlaisena säälittävänä tarkoituksena oli pelotella minua, jollain typerällä tavalla. En viitsi niitä toimia tässä luetella koska niillä ei kokonaisuuden kannalta ole yhtään mitään merkitystä. Sen asian muistutan, että Muranen oli huora, huumeiden syöttäjä, lääkkeiden syöttäjä, valehtelija, pallopää ja teki niin paljon rikoksia minua vastaan rikolliskoplansa kanssa, että olen nämä asiat yrittänyt tässä ylöskirjaamisessa täysin selväksi tehdä. Tämä on fakta ja paljon lisää faktoja on vielä tulossa monessa osiossa kertoen monien tahojen tekemistä rikoksista minua kohtaan. No kun Isäni sanoi "Sinä et sitte perkeles lähre kotuas yhtään mihinkään" ja näiden edellä sanomieni Murasen ns.

"toimien" jälkeen, tein minäkin yhden toimen.

Ympyröin keittiön kalenterista päivämäärän, jolloin on "Marian ilmestymispäivä". Mietin vain silloin itsekseni mitä Muranen siitä mahtaa tuumata. Myöhemmin olen kyllä aika kiitettävästi saanut kuulla tästä "Marian ilmestymispäivän" ympyröimisestä monilta tahoilta. Esimerkiksi perkeleen tyhmältä poliisin "erikoisyksiköltä" (tai mikä tahansa yksikkö, en sitä tiennyt tässä vaiheessa), joka pysyy näkymättömissä. Tästä ympyröimisestä ja kaikista siihen liittyvistä valtion tahojen toiminnasta, jotka osoittavat vain täydellistä idioottimaisuutta, lisää, kun seuraavassa osiossa, joka koskee aikaa kun asuin jo Nokian Koskenmäellä. Minun isäni äidin nimi oli Aini Maria, minun äitini äidin nimi oli Lempi Maria ja minun tyttäreni nimi on “-” Maria. Voisin vaan tässä ykskantaan todeta, että monien tahojen ja yksityisten ihmisten päissä, joissa ei ole käsittääkseni aivojen tilalla kuin jotain nestettä, pitäisi "palovaroittimien" soida.

Joku päivä tämän jälkeen Muranen ilmoitti "Vien lapset Pohjanmaalle" jälleen kerran yhtään tästä asiasta minulta kysymättä. Suuntana oli Murasen vanhempien koti, lähellä sijaitsevan

Puolustusvoimen varikon mukaan nimetyllä Varikontiellä Ilmajoella. Pian lähdön jälkeen aloin tuntemaan voimakasta tunnetta että olin todella, todella väsynyt. Kun näin tunsin niin menin vuoteeseen ja nukahdin samantien. Minulla itsellä ei ole minkäänlaista käsitystä kuinka kauan nukuin mutta sanoisin tunteja. En itse ollut ottanut Oxepam-lääkettä enkä yhtään mitään muutakaan. Ihmettelyä herättää minussa, että kun kärsin unettomuudesta enkä saanut nukuttua niin yht´äkkiä nukuin useita tunteja syvässä unessa ilman minkäänlaista itse ottamaani lääkitystä. Tunne oli vähän samankaltainen kuin aiemmassa tapauksessa kun totesin että en muistanut edeltäviä tapahtumia.

Kun havahduin ihmettelin missä lapset ovat ja muuta.

Taisi olla seuraava päivä, kun olin edellisiltana ottanut Oxepam-lääkettä ja sain ilmeisesti jotenkin nukuttua. Tarkasti en valitettavasti muista miten nukuin ja kuinka kauan.

Muistan kuitenkin kun istuin sängyn laidalla alusvaatteisillani niin Muranen sanoi "Vaipat perseeseen ja hoitoon. Oot niinku äitis".

Seuraava episodi on itselleni kutakuinkin järkyttävä. Muranen toimi taas "taksikuskina" ja vei minut

Tampereen keskustaan. Muranen oli ajan varannut ilman yhtään mitään minulta kysymättä tähän Setlementtiyhdistykseen. Menimme jonkun talon eteen, Muranen painoi ovikelloa. Kellon vieressä luki Setlementtiyhdistys. Minulla ei sillä hetkellä ollut mitään käsitystä mikä Setlementtiyhdistys on ja mitä se tekee. Pääsimme sisälle ja istuuduimme. Vastapäätä istui mies, käsittääkseni sitten ammatiltaan joku "terapeutti" tai muu vastaava. En tänä päivänä tiedä miehen nimeä enkä todellista ammattinimikettä. Odotin saavani lisäapua esimerkiksi unettomuuteen ja kaikkeen mitä tunsin tarvitsevani. Mies alkoi jorista ja tuntui että jorisemisen ainoa pääasiallinen sisältö oli väkivalta, väkivalta, väkivalta ja että väkivaltaa ei saa kenellekkään tehdä. Olin kertakaikkisen ymmälläni. En ole koko ikäni aikana tehnyt kenellekkään väkivaltaa, en ole ketään ikinä lyönyt enkä ole ikinä elämässäni ollut agitoitunut. En tiedä kuinka kauan sessio kesti mutta yhtään mitään apua en saanut niihin asiohin mitä odotin. Lähdimme pois. Olen jo silloin ja jälkikäteen ajatellut, että aivan muut ihmiset kuin minä olisivat tarvinneet apua Setlementtiyhdistykseltä toteuttamaansa törkeään henkiseen ja fyysiseen väkivaltaan ja törkeään sanoin tapahtuvaan väkivaltaan. On ilmeisesti niin, että minulle näitä sai tehdä ilman mitään edesvastuuta asiasta. Esimerkiksi minun kohtaamani päähän kohdistunut väkivalta erilaisin ainein (josta jo aiemmin mainitsin) on minun oikeustajuni puitteissa törkeää fyysistä väkivaltaa. Myös tästä asiasta voisi oikea taho keskustella väkivaltaan osallistuneitten ihmisten kanssa. Viittaan tässä taas rehelliseen polisiin.

Neljä asiaa ylöskirjaan tähän kohtaan erillisenä, kun en osaa sijoittaa niitä ajallisesti oikeisiin paikkoihin kirjoituksessani.

Ensimmäinen. Olin aamulla lähdössä työhön ja Muranen seisoi kotona omassa WC:ssään ovi auki, niin oven kohdalla Muranen totesi "Oot niinku huumediileri".

Pitäen mielesssä jo paljon aiemmin kertomani "huumehörhö" tölväisyt ja kaikki mitä olen kertonut näistä erilaisiin aineisiin liittyvistä seikoista niin asia on juuri päinvastoin. Murasen (ja muidenkin jotka tähän liittyy) olisi pitänyt seisoa peilin edessä, katsoa itseään silmiin ja todeta "Olen niinkuin huumediileri". Tämä on fakta ja jälleen kerran sydämestäni toivon, että esimerkiksi rehellinen poliisi ottaisin asian keskusteluun näiden diilerien kanssa.

Toinen. Olin jälleen kerran Murasen hovikuskina ja viemässä häntä töihin Stemmaan. Tulin Ratinan stadionin kohdalle niin ensimmäisenä kiinnitin huomiota jättikokoiseen julisteeseen, jossa oli Tamperelaisen potkupallojoukkeen Tampereen Pallo Veikkojen pelaajan kuva ja alla hänen nimensä, Jarkko Wiss. Etunimeni on Jarkko ja Wiss on saksan kieltä tarkoittaen tietää. Kun asuin Leilikujalla vuokralla, samoissa taloissa oli vuokralla monia Ilveksen lätkäjoukkueen pelaajia. Ei tästä asiasta kuitenkaan tämän enempää.

Toinen asia mihin Ratinan stadionin kohdalla kiinnitin huomioni oli Tamperelaisen yrityksen Kiilto jättikokoinen muistomerkki, joka minusta muistutti esimerkiksi jättikokoista liimatuubia. Iso säiliö alla ja korkea pitkä valkoinen "putki" päällä. Kyseinen Kiilto yritys valmistaa esimerkiksi teollisuusliimoja, kaikenlaisia puhdistus- ja pesuaineita jne.

Asia, joka selvittää tätä ko. muistomerkkiä tulee myöhemmin osiossa, joka käsittelee rehellisen poliisin toimintaa. (Stadium Arcadium)

Kolmas. Toimin taas Murasen "taksikuskina" ja hain hänet töistä Stemmasta. Muranen ja hänen työkaverinsa Jaana (sukunimeä en tiedä) tulivat kyytiini. Murasen työkaveri Jaana asui Tampereen Kalkussa erisuunnassa kuin Metsäkylä joten ajoi eri reittiä. Ohittaessamme Pitkänimen psykiatrisen sairaalan niin sillä kohdalla Muranen sanoi "Tuonne sinä kuuluisit". Jälkeenpäin kun ajattelin niin tiesin, että tämä sairaala oli se paikka, josta Muranen oli minulle paikan varannut. Kuten kerroin aiemmin kirjoituksessani.

Neljäs. Isäni soitti minulle puhelun ja sen puhelun tärkein asia koskien tätä tietojen ylöskirjaamista oli Isäni kysymys "Onko sinulla toinen nainen ?". Kuten aiemmin sanoin kaikki tälläiset asiat olivat osa sitä jatkuvaa kaikenlaista tökeröä syyttelyä ilman yhtään mitään todellista perustetta. Ei ole Isäni vika, että kysymyksen esitti vaan asiaa ajaneiden kriminaali tahojen. On sinänsä itseni kannalta valitettavaa että en ikinä Isälleni kertonut Murasen "toimien" todellista törkeyttä. Minä vastasin Isälleni "Ei ole vaari kulta, mutta toivoisin tällä hetkellä että nyt olisi". Sanoin vaari koska Isäni oli paras vaari lapsilleni mitä he ikinä voisivat toivoa. Sanoin "toivoisin tällä hetkellä että nyt olisi" kun tiesin että monen tahon ja yksityisten henkilöiden ainoa tavoite oli saada minut pois Metsäkylästä ja sittemmin olen myös tullut siihen lopputulemaan että pois myös Tampereelta. Isäni oli minun luottohenkilöni - rehellinen Pohjanmaalainen, kiltti ja hyväsydäminen. Isäni luotti minuun täysin ja minä myös luotin Isääni. Kun vastasin Isäni kysymykseen siihen ei ikinä enää palattu Isäni eikä minun toimesta. Verraten siihen että eräät tahot ovat jankuttaneet yli 20 vuotta samoja tökeröjä idioottimaisia asioita päivästä toiseen.

Seuraava merkittävä asia on se että Muranen "muutti" asunnon sisällä tyttäreni huoneessa olevalle sohvalle "asumaan". Tarkkaa aikaa en muista kuinka kauan sohvalla "asui" mutta arvioisin että kyse oli viikoista. Kävin useaan otteeseen huoneen ovella sanomassa "Eikö olisi jo aika vaihtaa paikkaa ". Alunperinhän kaikkien näiden, jotka ottivat oikeuden omiin käsiinsä ainoana tarkoituksena oli saada minut ulos asunnosta. Kun Isäni sanoi "Sinä et sitte perkeles lähre kotuas yhtään mihinkään" ja kun luotin Isääni niinkuin raamatun sanaan, niin toimin jatkossa juuri niinkuin Isäni sanoi. Ajattelin sen jälkeen, että täältä tulee lähtemään Muranen - tietäen hänen ja kumppaniensa rikollisen toiminnan se oli pelkästään oikeudenmukaista. Pian tämän kaiken edellä mainitun jälkeen Muranen muutti pois.

Murasen lähdön jälkeen allekirjoitimme Ylöjärven perusturvassa yhteishuoltajuussopimuksen sosiaalityöntekijä Elina Koivusen avustamana joka ko. asiaa hoiti. Yhteishuoltajuussopimuksessa todettiin, että lapset ovat vuoroviikoin Murasella ja minulla. Lisäksi sovittiin, että Muranen saa lasten lapsilisät siihen saakka kun lapset tulevat täysikäisiksi. Ja minä maksan lasten puhelinlaskut. Lisäksi sopimuksessa todettiin, että lasten virallinen osoite on se missä Muranen asuu. Kun allekirjoitin tämän yhteishuoltajuussopimuksen, allekirjoitin samalla tietämättäni sen. että minulla ei ollut minkäänlaisia oikeuksia missään asioissa, jotka koskivat lapsia. Jäljempänä kerron, että esimerkiksi valtion virkamies kun asuin jo Nokialla Koskenmäellä totesi, ettei yhteishuoltajuussopimuksella ollut minkäänlaista merkitystä lain mukaan.

Kävin sitten jossain vaiheessa Ylöjärvellä parturissa. Istuuduin parturituoliin ja kerroin miten haluaisin hiukseni leikattavan. No parturi alkoi leikkaamaan hiuksiani niin jo aika varhaisessa vaiheessa huomasin, että tuskin lopputulos tulee minua tyydyttämään. Parturi lopetti hiusten siistimisen ja katsoin peiliin. Jokapuolella hiuksiani törrötti erimittaisia tupsuja. Siis lopputulos oli karmea. En uskaltanut sanoa mitään, laitoin pipon päähän ja maksoin ja poistuin paikalta. Tällä hetkellä ajattelisin, että tuskin oli edes kyseessä oikea parturi ja jos oli on aivan päivänselvää, että teko oli tahallinen.

Seuraava osuus ei minua itseäni todellakaan mairittele mutta kerron sen rehellisesti niinkuin asiat todellisuudessa tapahtui ja syyt siihen miksi näin toimin.

Varasin Turusta Omenahotellista huoneen ja ajoin Turkuun. Suomessa oli silloin vielä sen niminen web-sivusto kuin Sihteeriopisto. Täältä sivustolta löysin seuralaisen nimeltään Leka. Kansalaisuutta en tiedä mutta puhui hyvää suomenkieltä. Asui siis ehkä Suomessa.Soitin hänelle, annoin hotellin ovikoodin ja huoneeni numeron. Ei kestänyt kauaa kun ovikello soi ja päästin hänet sisään. Jonkin aikaa juttelimme ja jokainen tietää mitä sen jälkeen tapahtui. Nyt on todettava että tässä kohtaa toimin täysin vastoin periaatteitani ja sellaisia asioita mihin uskon ja pidän tärkeinä kun ajattelee ihmisyyttä, toisen ihmisen kunnioittamista, ihmisarvoa, toimiensa eettisyyttä ja sitä mitä tekee ihmisen joka erottaa oikean ja väärän - sydän ja omatunto.

Minulla oli tässä vaiheessa jo jokin lääkitys, jonka koostumusta en tiedä vielä tänäänkään.

No kuten sanoin, että kaikki tietää mitä sitten seurasi mutta kuitenkaan ei todellisuudessa tapahtunut mitään vehkeilyä, joka jollakin tapaa helpottaa sitä häpeää siitä miten toimin.

Myöhemmin olen sitten tietyltä taholta kuullut jatkuvaa jankutusta siten, että "ei enää löydä sinua lekalla päähän" ja "jarrut päällä mennään".

Ensimmäinen ei todellakaan selitystä kaipaa. Tämän toisen "jarrut päällä mennään" voin selventää niin, että jokainen joka aikoinaan kävi armeijan niin nykyäänkin siitä vielä puhutaan, että jossain ruuassa oli "jarrua". En usko, että nykyään näin enää armeijassa voidaan toimia koska käsittääkseni jo ehkä lakikin sen kieltää.

Kuten sanoin minulla oli tässä vaiheessa jo lääkitys ja tiedän, että lääkkeessä on "jarrua". Kun en ole lääkäri niin en voi tietää mitä tämä "jarru" todellisuudessa on. Mistä tiedän, että lääkkeessäni tätä ko. ainetta ? Kuten totesin aiemmin niin mitään ei tapahtunut mitä, olisi voinut tapahtua. Tavallaan tämä syömäni lääke pelasti minut ettei tapahtunut sellaista mitä en olisi halunnutkaan tapahtuvan. Siitä huolimatta en voi hyväksyä sitä ihmiselle annetaan jotakin lääkettä minkä koostumusta hän ei itse tiedä ja hänelle sitä ei kerrota. Käsittääkseni tämä sinänsä on jo rikos. Myös tästä asiasta voisi esimerkiksi lääkkeen valmistaman tahon kanssa keskustella rehellinen poliisi. Syyt mitkä johtivat tähän toimintaani ? Ensimmäinen. Murasen Hervannasta saakka jatkunut pettäminen ja valehtelu. Tavallaan ajattelin että kostan. Toinen. Vuosia jatkunut typerä syyttely pettämisestä ja muusta, jotka kaikki olivat tökeröjä valheita minusta. Ajattelin, että kostan tämänkin asian. Nämä syyt, jotka totesin eivät silti oikeuta typerää päätöstäni, mutta juuri sillä hetkellä kun näin toimin ajattelin, että on oikein että kostan kaiken sen mitä edellä kerroin.

Kun tulin kotiin Metsäkylään Turusta ja avasin oven niin sisällä olohuoneessa olivat Muranen, Esa Vuorela ja Rami (jonka sukunimeä en muista) kantamassa sohvaa ulos asunnosta. Kävelin suoraan makuuhuoneeseen, laitoin oven kiinni ja odottelin, että lähtisivät pois. Tästä ei sinänsä muuta.

Eräänä kauniina kesäpäivänä menin polkupyörällä Ylöjärven keskustan torille ja ostin jäätelötötterön. Istuin siinä kaikessa rauhassa nautiskellen jäätelöstä kun yhtään ketään ei näkynyt missään. Pian tämän jälkeen paikalle saapui pariskunta, jonka naispuolisen henkilön tunsin nimeltä. Tuula Luoto (Metso Automationin työntekijä) ja hänen pitkätukkainen sivari miehensä tulivat eteeni. Tervehditty ei puolintoisin. Tuula Luoto sanoi "Ylöjärvellä on varmaan kiva asua" ja molemmat nauroivat. Poistuivat samantien paikalta. Tätä kommenttia ei tarvinne selittää. Olin jo yksin kotona ja kun oli hienoja kesäaamuja minulla oli tapana, että join aamukahvini terassilla. Erään kerran, olin taas aamukahvia nauttimassa oli aurinkoinen hieno kesä aamupäivä. Terassin vastaiselle teille tuli kävellen vaalea- siilitukkainen pienikokoinen mies, jota en tuntenut. Tuijotti sitten minua, kilisteli muovikassissa olleita lasipulloja ja sanoi "Täälä on sulle". Ilmeisesti olutpulloja. Silloin olin raivoraitis ja en tupakoinut. Ihmettelin jälleen, että en edes tunne sinua niin mikä tämän asian tarkoitus on ja miten sinä tunnet minut. En kuitenkaan sanonut yhtään mitään.

Mies poistui paikalta mutta paljon myöhemmin näin hänet sitten taas.

Tapahtui myös sellaista, että ovikelloani kävivät soittamassa minulle tuntemattomat ihmiset, kommentoivat jotakin ja poistuivat. Eräs kerta on mielessäni kommentteineen.

Ovikelloni soi, menin avaamaan, ovella seisoi minulle tuntematon mies ison mustan koiransa kanssa. Ei tervehtinyt, sanoi vaan "Tuskin saat enää mistään töitä" ja poistui. Tämäkään ei selitystä tarvinne. "Metsäkylässä asu(u)(i) erittäin hienoja sympaattisia ihmisiä :(".

Aloin sitten miettimään, kun olin jo kaikin puolin hyvässä kunnossa, että mitä urheilua alkaisin harrastamaan. Päätin tilata rullaluistimet ja ostin Lielahden Intersportista sopivat sauvat rullaluistelua varten. Aloin tekemään pitkiä rullalenkkejä. Esimerkiksi Metsäkylä - Tampere - Hervanta Rusko - Sääksjärvi - Lempääläntie - Pirkkala - Nokia - Ylöjärvi - Metsäkylä. Kun olin aikoinani perehtynyt tälläisiin pitkäkestoisiin suorituksiin (esim. Tampreelta Pohjanmaalle pyöräily, vajaa 200 km) tiesin, että esimerkiksi endorfiinia erittyy, joka rauhoittaa ja antaa jonkinlaisia mielihyvän tuntemuksia. Asia, jonka näitten rullalenkkien jälkeen myös huomasin oli, että pääsi nopeasti uneen ja nukkui rauhallisesti ja hyvin. Usein lenkin jälkeen laitoin retkeilypatjan terassille varjoon ja nukuin sen päällä makeasti. Söin myös erilaisia lisäravinteita ennen ja jälkeen rullalenkin.

Rullalenkille lähdin myös eräänä päivänä Metsäkylästä ja vastaani tuli paloauto, jonka kuljettajan puoleisesta ikkunasta palomies työnsi päänsä ulos ja kovaan ääneen totesi "Tarttetko vettä ?". Tämä tapahtui Vanhan Vaasantien varrella Deliway ravintolan kohdalla. Sinänsä minusta aivan käsittämätöntä !

Eräällä kerralla palattuani rullalenkiltä, toimin taas samalla tavalla ja ajattelin, että nukun taas terassilla jonkunaikaa. En ollut ollut missään tekemisissä Vuorelan pariskunnan ja Metsäkyläläisten kanssa Murasen lähdön jälkeen. Olin jo lepäämässä terassilla, en kuitenkaan unessa kun kuulin, että Vuorelan parikunta tuli omalle terassilleen. Pitkään jatkunut patouma kaikista valheellisista ja syyttävistä kommenteista, törkeä kaikkinainen kaltoinkohtelu, yritys häätää kotoa pois ja kaikki muu vaan sillä hetkellä vyöryi kuin hyökyaalto päälleni. Nousin ylös sen enempää miettimättä, kävelin lyhyen pensasaidan viereen ja purin patoutumani Vuorelan pariskunnalle (muistaen pariskunnan huumehörhö kommentit, työ mahdollisuuden varastamisen ja kaiken muun mitä olen aiemmin ylöskirjannut, mihin tämä pariskunta, Muranen ja Herra Isä tietää ketkä muut olivat osallisia). Korotin kyllä ääntäni, käytin kaikki voimasanat mitä osaan ja kerroin mitä mieltä olin heistä, Metsäkyläläisistä ja kaikesta. Toimin tässä kohtaa niinkuin oikeustajuni sanoin ja tein täysin oikein enkä kadu yhtään mitään. Kun lopetin "ripitykseni" Esa Vuorela astui toisella jalalla minun takapihalleni (en tiedä mikä hänen aikomuksensa oli). Sillä sekunnilla ajattelin, että nyt minulle riitti. Olin niin täynnä pyhää vihaa (jonka näki varmaan hyvin kasvoistani), tuuppasin Esa Vuorelaa rinnuksista ja sisältö mitä huusin (en muista sanatarkasti) oli, että "Painu ny vittuun siitä". Tiedän tarkalleen mitä olisi tapahtunut jos Esa Vuorela kiellostani huolimatta olisi minun puolelleni tullut. Olisin hetkeäkään miettimättä lyönyt ja varmaan monesti. Esa Vuorelalla ei olisi ollut mitään mahdollisuutta puolustautua, sellaisessa mielentilassa olin. Hän kuitenkin perääntyi nopeasti Merja Vuorelan turvaan.

Jäi tekemättä väkivallanteko lyöminen, joka olisi ollut minun elämäni ensimmäinen.

Laitoin sitten Metsäkylän kotini (koska minut ajettiin evakkoon) Ylöjärven Asuntopalvelulle myyntiin. Meni hyvin hyvin lyhyt aika, niin Ylöjärven Asuntopalvelusta soitettiin että ostaja on löytynyt ja kauppakirja allekirjoitetaan silloin ja silloin. Siitä sen enempää.

Tämän jälkeen pakkasin kaiken yksikseni ja sitten alkoi tavaroiden siirtäminen minun ja lasten uuteen asumisoikeusasuntoon osoitteena Nokia, Koskenmäki. Vuosi oli 2005.