Last version of my petition dokument to United Nations and European Council from October 2024...

 Petition to UN Office of the High Commissioner for Human Rights and Council of Europe, Office
of the Commissioner for Human Rights asiassani (Jarkko Viitala / "-") koskien yli 20
vuotta jatkunutta perusteetonta "elinkautista" minua kohtaan, jonka takana on Suomen valtion
viranomaisia, yksityisiä ihmisiä, yrityksiä ja muita tahoja
TAMPERE, HAUKILUOMA
LOPPUSANAT 30102024
Jarkko Juhani Viitala
Runkokatu 8 D 31
33340 TAMPERE
FINLAND
Puh. + 358 46 881 4460
Email. jarkkojviitala@gmail.com
Yhteydenotot vain sähköpostilla.
Tervehdys !
Kanteluun liitetyt eri tiedostot ovat punaisella, pienemmällä fontilla.
Kanteluun liitetyt sähköpostit ovat eri fontilla.
On suorastaan Ylen hyvä juttu kertoa dokumentissani nämä faktat - lähes nenäkäs.
ALUKSI VAROITUS. Käytän tässä kantelussa myös "karkeahkoa" kieltä. Tämä johtuu siitä, että
olen pitänyt nämä asiat sisälläni liian kauan – lähes 20 vuotta olin hiljaa. "Padoilla on tapana
purkautua". Muutin yllä mainittuun osoitteeseeni vuonna 2019 ja toivoin silloin, että nyt minulla on
lopullinen RAUHA. Aivan toisin kävi. Kaikki tämä selviää kun lukee koko kantelun alusta loppuun.
Tämä kantelu on ainoa keino mitä minulla enää on jäljellä, saada tähän nyt yli 20 vuotta
kestäneeseen täysin perusteettomaan kärsimysten taipaleeseeni jonkinlainen oikeudellinen kanta ja
lopputulos ainoalta riippumattomalta tuomioistuimelta, johon enää luotan ja joka käsittelee
luonnollisten henkilöiden kohtaamia vääryyksiä.
Olen Jarkko Viitala (sos.tunn. otsakkeessa) 56 vuotias DI. Kirjoitin lukiossa Laudaturin
yleisarvosanan ja opintojeni keskiarvo oli yli 9,0. Yliopistossa opintojeni keskiarvo oli kiitettävä.
Kaikissa työpaikoissa ja työtehtävissä olen aina tehnyt parhaani. Olen työkyvyttömyyseläkkeellä
nykyään.
Ajojahti alkoi yli 20 vuotta sitten ja kun joulun 2004 aikoihin sairastuin totaaliseen uupumukseen
(Tätä oikolukiessani 02102024 uskon, että sairastuin huumeiden ja lääkkeiden päähäni
pumppaamisen takia. Minulla ei ollut uupumusta, vaan pitkään jatkunut fyysinen päähäni
kohdistunut väkivalta aiheutti sen mitä minulle tapahtui. Tästä myöhemmin ylöskirjauksessa.) ja
burnouttiin, alkoivat monenlaiset hyökkaykset monelta taholta minua kohtaan. Yritettiin ajaa pois
kotoa, tehtiin törkeää henkistä ja fyysistä väkivaltaa siellä missä silloin asuin (Ylöjärvi Metsäkylä).
Minua halveksuttiin ja käytettiin törkeää loukkaavaa sanallista väkivaltaa mm. Ylöjärven
kaupungilla ja työpaikallani Metsossa (Tampere Sarankulma).
Esimerkki törkeästä henkisestä väkivallasta on, esim. bensapumppuasema EX lähellä työpaikkaani,
joka käytännössä tappoi minut henkisesti sillä hetkellä kun näin sen. En ole sen nimistä
bensapumppuasemaa nähnyt koskaan ennen ja jälkeen sen kun tämän näin.
Tiedän, että niitä ei ole koskaan ollut kuin tämä yksi ja minulla itselläni on lähes tarkka tieto ketkä
sen ovat pystyttäneet.

Syy miksi tiedän, että tämä kyseinen asema oli pelkästään minun nöyryyttämiseksi tehty on, että 10vuotiaana viattomana mopopoikana tein jotain mikä suoraan liittyy sanaan bensiini.
Tarkemmin kerron asian tämän ylöskirjaamisen lopussa, koska asia minulle itselleni on ollut siitä
lähtien kun olin tarpeeksi vanha asian ymmärtämään, tähän päivään saakka sydäntäsärkevä.
Käsittääkseni, jos asiaa ollenkaan ymmärrän ihmisen terveystietojen pitäisi lääkärin etiikan mukaan
potilaan ja lääkärin välinen salassapidon alainen ja täydellisen luottamuksen alainen asia.
Viittaan tässä käyntiini Seinäjoen keskussairaalassa ennen tämän ajojahdin alkua. Menin sinne
sydänperäisiksi ajatellun ongelman takia ja kaikki mahdolliset kokeet otettiin myös verikokeet ja
jonkin ajan kuluttua tästä alkoi ajojahti. Käyntini tiedot löytyy tarvittaessa Seinäjoen
Keskussairaalan potilastietoarkistosta.
Myös paljon muunlaisia "muistomerkkejä" pystytettiin Tampereella tämän edellä mainitsemani
lisäksi. Siitä myös myöhemmin.
Mistä tiedän, että ajojahdin takana on OP ryhmä (myös muita tahoja esim. yritys, jossa työskentelin
aiemmin ja Suomen valtion poliisi, palolaitos ja muutamia Suomen valtion virastoja kuten KELA ja
ulosottolaitos.) ?
Koska äitini ( Hilkka Viitala, Kurikka) työskenteli aiemmin Koskenkorvan OPn konttorissa, jota ei
enää ole.
Joku aika ennenkuin ajojahtini alkoi äitini teki jo ilmeisesti pitkään jatkuneen kohtalokkaan virheen
(otti pankista / pankinasiakkailta rahaa, jotka eivät hänelle kuulunut laisinkaan).
Kenelläkään meidän muusta perheestä (Isä, siskoni ja minä) ei ollut mitään käsitystä eikä
MINKÄÄNLAISTA PERKELEEN osallisuutta tähän asiaan. Muut perheen jäsenet tulivat
tietoisiksi tästä virheestä vasta kun äitini pudotti "pommin" asiasta ja kertoi muulle perheelle.
Isäni teki työtä puuseppänä Kurikassa valmistumisestaan (16 vuotias) siihen saakka kun kuoli 2006
(60 vuotias).
Isäni laitettin OPn taholta "maksumieheksi" asiassa ja hän joutui itse rakentamansa, velattoman
talon puolikkaan ostamaan uudelleen pienellä puusepän kuukausipalkalla (vaikka oli paras
puuseppä mitä tiedän). Isäni joutui syyttään taloudelliseen ahdinkoon ja oli totaalisen lohduton
asiasta ja menetti monin tavoin elämänhalunsa. 2006 hän kuoli tukehtumalla yhteen ainoaan
appelsiinin viipaleeseen. Hän oli terve ihminen ilman minkäänlaisia lääkitystä.
Siskoni kuoli hyvin nuorena aivoverenvuotoon (vähän yli 40 vuotias) jättäen jälkeensä 2 alaikäistä
lasta.
Tämän "pommin" pudottamisen jälkeen ja joku aika sen jälkeen kun kävin Seinäjoen
Keskussairaalassa ja tästä sairaalakäynnistä taas jonkun ajan kuluttua (en muista valitettavasti
tarkkaan päivälleen miten pitkiä nämä edellä mainitsemani aikavälit olivat) alkoi minun
kärsimysten tieni, jolle vielä tänäkään päivänä ei näy loppua.
Tällä hetkellä tiedän, että tähän Osuuspankkiryhmän ja muiden tahojen aloittamaan
katastrofaaliseen ajojahtiin liittyivät sitten myös Suomen valtio monin eri tahoin, yrityksiä ja monia
yksityisiä henkilöitä. Tämän kirjoituksen ensimmäisen osan alapuolella kohdassa "Tarkempia
lisätietoja" kerron sitten yksityiskohtaisemmin näiden tahojen toiminnasta.
Minun mielestäni tämä minua kohdannut asia on törkeä oikeusmurha, ihmisoikeusloukkaus,
ihmisarvon riistäminen ja aivan täysin katastrofaalinen vääryys minua kohtaan tietäen, että
tekosyynä tähän kaikkeen on yksinomaan ja vain se mitä tein 10-vuotiaana viattomana
tietämättömänä pikkupoikana.

Kukaan, ei kukaan ole koskaan minulle sanallakaan selvittänyt miksi tämä törkeä ajojahti aloitettiin
ja miksi toteutettiin sitä seuranneet törkeä henkinen ja fyysinen väkivalta ja kaikki muut rikokset
minua kohtaan.
Olen pariin otteeseen yrittänyt ottaa yhteyttä sähköpostitse johonkin OP ryhmän ihmiseen esim.
Etelä-Suomessa, johonkin pankkiin mutta sähköpostini eivät edes lähde eteenpäin.
Minulla ei ole minkäänlaista käsitystä siitä kuka asiaa OP ryhmässä edes hoitaa.
Tämän dokumentin edetessä asia "valkenee" myös minulle (kommentti 16102024).
Minulla ei ole koskaan koko aikana ollut minkäänlaista mahdollisuutta puolustaa itseäni kun siihen
ei ole käytännössä minkäänlaista kanavaa.
Itsestäni on tuntunut kokoajan, että olen syyllinen eikä sitä edes tarvitse todistaa.
Minä en vaan kertakaikkiaan oman oikeustajuni puitteissa voi millään tavalla
käsittää mihin ihmeeseen olen syyllinen ? Siihenkö että olin perkeleen tietämätön äitini tekemistä
rikoksista ? Siihenkö että 10-vuotiaana pikkupoikana tein mitä tein ?
Minulla on enää jäljellä ainoastaan häpeä. Ja siksi elän yksin ja tulen elämään kuolemaani saakka.
En tunne ikinä enää voivani olla tasa-arvoinen ihminen muiden joukossa.
TARKEMPIA LISÄTIETOJA
Kaikki alkoi jo hyvissä ajoin kesällä ennenkuin sitten joulun 2004 tienoilla sairastuin totaaliseen
uupumukseen.
Syyt, jotka tähän sairastumiseen johtivat ovat minulle itselleni selkeät. 2000 vuoden jälkeen alkoi
työperäinen stressi, joka ajan kuluessa paheni ja paheni. Ensimmäisiä oireita, jotka jonkin ajan
kuluttua itse huomasin olivat käsien tärinä, jännittäminen lähes kaikesta mikä liittyi työhön ja
unettomuusoireet. Kun aikaa kului, alkoi eristäytyminen esim. käsien pahenevan vapinan vuoksi
niin, että en kehdannut edes ruokalassa työpaikalla käydä lounaalla. Unettomuusoireet sitten
tavallaan "riistäytyivät käsistä". Lopulta, ennen lopullista "uupumista", yöisin pyöriskelin sängyssä
"hikilammikossa" ja jos jossain vaiheessa satuin yön aikana nukahtamaan kello soi ja nousin ylös
vaikka olo tuntui kuten elävältä kuolleelta. Siitä huolimatta menin työpaikalle kunnes tuli se
"täydellinen pysähdys" ja "uupumus" (päähän kohdistunut väkivalta).
Kuten aiemmin totesin kaikki alkoi hyvissä ajoin kesällä ennen uupumista esim. Ylöjärvellä
Metsäkylässä, jossa silloin asuin (olin ostanut sieltä kodin vuonna 2001) ja työpaikallani Metsossa,
Tampere Sarankulma. Pitäen kuitenkin edelleen mielessä, että taustalla "näkymättöminä voimina"
olivat myös Suomen valtion tahot ja Osuuspankkiryhmä.
Tästä lopullisesti alkoi minun kujanjuoksuni, vaikka itse en kertakaikkiaan sitä vielä silloin
ymmärtänyt (katso ylempänä Seinäjoen keskussairaalassa käyntini ja sitä seuranneet asiat jotka ovat
ajallisesti tämän kesän jälkeen tapahtuneita asioita).
Tänä edeltävänä kesänä sattuneita asioita ja kommentteja, jotka kuulin:
Asuin paritalossa ja naapureina olivat pariskunta Esa ja Merja Vuorela. Merja Vuorela oli Paavo V
Suomisen entinen sihteeri. Paavo V Suominen käytännössä omisti koko Ylöjärven Metsäkylän
alueen, jonne minä erehdyksessä muutin.
Tässä kohtaa täytyy pitää mielessä mitä 10-vuotiaana pikkupoikana tein ja myös Seinäjoen
keskussairaalassa otetut verikokeet. Tänä edeltävänä kesänä, olin vielä hyvässä kunnossa kaikin
tavoin (haluan nyt myös muistuttaa, että ennen sairastumistani esim. pyöräilin
Tampereelta syntymäkotiini Ilmajoelle Jouppilankylään Pohjanmaalle n. vajaa 200 km ja pyöräilin
muutenkin pitkiä matkoja. Sairastumiseni jälkeen harrastin rullaluistelua sauvojen kanssa ja tein
tuntien mittaisia rullalenkkejä. En juonut enkä tupakoinut).

Kesän 2004 alussa poikani "-" oli 7-vuotias ja tyttäreni "-" oli 3-vuotias. Ensimmäinen
erikoinen asia joka mieleeni tulee on, että poikani "-"n huoneessa, hänen kaappinsa ovessa jossa
oli leluja, oli kuva Olli Rahnastosta. Aika pieni kuva jossa oli alla nimi. Leikattu jostain lehdestä ja
teipattu poikani kaapin oveen. Ihmettelin kovasti asiaa koska niin pieni poikani ei tenniksestä kyllä
tiennyt yhtään mitään.
Aloin kuulla erikoisia kommentteja, joita en siinä vaiheessa tajunnut kertakaikkiaan, mutta jollakin
tapaa "sattuivat" korviini ja tästä syystä sanasta sanaan ovat edelleen sellaisenaan muistissani.
Ostin aiemmin pojalleni pienikokoisen "crossimopon" (olin säästänyt tähän kuukausia poikani
tilille) ja poikani ajeli siinä kodin lähellä ja olin sitä seuraamassa. Naapuri Merja Vuorela tuli
viereeni ja en muista mitään muuta sanaa että olisi vaihdettu. Totesi vaan minulle ykskantaan, että
"Tänään töissä hississä joku huumehörhö varasti käsilaukkuni". En siihen sen kummemmin
reagoinut mutta kuten edellä totesin, jotenkin särähti korvaani ja tallentui muistiini.
Toisessa tapauksessa Siskoni Janika ja hänen avopuolisonsa olivat vierailulla luonani Metsäkylässä
ja illan mittaan menimme polkupyörillä Ylöjärven keskustaan käymään pubissa nimeltä Palowouti.
Oli muistaakseni sitten vieraitten lähtemisen jälkeen kun tästä Palowoudissa piipahtamisesta kerroin
naapurilleni Esa Vuorellalle, niin jälleen ykskantaan hän totesi "Joo sielä käy kaikki Ylöjärven
huumehörhöt".
Jälleen särähti ja tallentui samalla sekunnilla muistiini. Seuraavaksi tapahtui kertakaikkiaan ainakin
minun mielestäni erikoinen asia. Oli kaunis kesäpäivä ja olin kotona leikkaamassa nurmikkoa. No
kuulin askekeleita kotini vieressä olevalta pieneltä hiekkatieltä. Käännyin katsomaan taakseni,
niin Paavo V Suominen (kuten käytönnössä jo aiemmin totesin omisti koko Metsäkylän alueen)
käveli erittäin hitaasti kädet selän takana ja tuijotti herkeämättä minua. Käänsin katseeni pois ja
sitten taas vilkaisin taakseni niin sama katkeamaton tuijotus edelleen.
En muista tietenkään montako kertaa toistin "kokeeni" mutta jokaisella kerralla täysin sama
lopputulos. Tämä Paavo V Suomisen kulkema matka oli hyvin lyhyt mutta kesti kuitenkin hyvin
kauan. En silloinkaan tajunnut että mistä ihmeestä tässä on kysymys. Joka tapauksessa ihmeellinen
käytös taas tallentui niin että sen muistan. Kuukausia myöhemmin kun olin jo toipumassa
uupumuksestani niin kaikenlaisia "palasia" mitä olin kuullut, nähnyt
ja mitä minulle oli tehty alkoi "loksahdella" paikalleen. Myös tästä ihmeellisestä tuijottelusta ja
tajusin että Paavo V Suominen & kumppanit eivät kertakaikkiaan hyväksyneet minua Metsäkylään,
jossa asuin. Asuin tässä vaiheessa kun "palasia" alkoi loksahdella paikalleen jo yksin kotonani (niin
ainakin jonkin aikaa erehdyksessä luulin että minulla ja lapsillani oli koti). Jäljempänä tulossa
paljon uusia asioita, jotka sitten lopulta ymmärsin jo ollessani yksin ja aloin toipua uupumuksestani.
Seuraava asia, joka sitten minulle esille tuotiin, joka tapahtui näiden erikoisten huumehörhö sitä
huumehörhö tätä, kommenttien jälkeen oli sitten jälleen Merja Vuorelan toimittama. Paritalossa oli
ainoastaan yksi päävesimittari ja aina kun tuli vesi- jätevesilasku, se vaati jonkinlaista
tiedonvaihtoa Vuorelan pariskunnan kanssa. No näiden huumehörhö kommenttien jälkeen naapurin
toimittamissa kierjekuorissa oli aina painettu teksti "TAMPEREEN KAUPUNGIN
LAKIASIANTOIMISTO". Taas sitten myöhemmin ymmärsin että ehkä se yritti olla
jonkinlaista uhkailua.
Sen jälkeen kuulemani kommentti on tärkeä siinäkin mielessä, että se tulee myöhemmin todistetuksi
myös. Lestadioilaispariskunta rakensi omakotitalon taloni viereiselle tontille.
Lestadiolaispariskunnan omakotitalo oli jo valmis ja huomasin, että mies kaatoi koivuja
omakotitalonsa ja meidän paritalon väliseltä alueelta. Menin ulos asiaa katsomaan, niin Esa ja
Merja Vuorela olivat myös siellä. En muista että taaskaan juuri mitään muuta olisi keskusteltu niin
Merja Vuorela sanoi "Hommattiin kerrankin eräs tuotantoinsinööri niin ettei mistään enää saanut
töitä". Taas tuntui minusta kommentti ihmeelliseltä ja tallentui heti. Niinkuin jo totesin tämä asia
tuli minulle ja ihanalle ihmiselle, joka minua paljon myöhemmin auttoi erittäin selväksi kun olisin
vielä pystynyt useanlaisiin tietokoneisiin ja tietotekniikkaan liittyviin työtehtäviin. Tämä ihana
ihminen, joka vilpittömästi minua auttoi, tehden kaikkensa sen eteen että työn saisin, oli Annika
Lipponen, OrtonPro niminen yritys. Ilmarisen eläkevakuutusyhtiö, joka (jälkeenpäin tulee myös

todistetuksi, että lopuksi ei kuitenkaan ollut niin) on aina minulle ollut erittäin ystävällinen ja
avulias järjesti asian niin, että Annika Lipposella ja minulla alkoi kaksi vuotta kestänyt projekti,
jonka tavoitteena oli löytää minulle työ. Annika Lipponen sitten eräässä vaiheessa kysyi, että
minkälaiseen työhön vielä haluaisit ja pyysi myös listata Tamperelaisia yrityksiä tähän aiheeseen
liittyen. Kerroin, että esim. lähitukihenkilön työ sopisi kun tiesin, että tunsin erittäin hyvin
Windowsin työasemat ja palvelimet ja Microsoft ohjelmistot ja myös Ubuntu Linuxin. Eräs yritys,
jonka mainitsin oli Fujitsu, jolla on monenlaista toimintaa tietotekniikan saralla. Annika Lipponen
soitti ensin "tunnustelupuhelun" Fujitsulle ja oli kysellyt juuri esim. lähitukihenkilöiden tarpeesta.
Vastaus Fujitsun suunnasta tähän ensimmäiseen puheluun oli ollut, että "Meillä on koko ajan suuri
tarve lähitukihenkilöitä ajatellen". Tässä ensimmäisessä puhelussa Annika Lipponen ei ollut
kertonut nimeäni eikä mitään muutakaan minusta. No, seuraavana päivänä Annika Lipponen soitti
toisen puhelun, kertoi nimeni ja muuta minusta niin Fujitsun henkilön välitön vastaus oli ollut "
Meillä on YT neuvottelut, että ketään uutta ei voida ottaa". Annika Lipponen sitten myöhemmin
kun tavattiin totesi, että Fujitsulla oli jokin Tuula Räyhä niminen henkilö. Tämän etunimen Tuula
merkitys ja yhteys tähän asiaan, että minulta käytännössä varastettin vielä oikeus työhönkin selviää
jäljempänä seuraavassa osiossa. Tässä vaiheessa sekä minun että Annika Lipposen, kun asian
ymmärsimme, olisi pitänyt ilmoittaa Ilmariselle, että ikinä minulle ei ainakaan Tampereen ja
ympäristökuntien alueelta tulisi löytymään työpaikkaa. Siitä huolimatta Annika Lipposen kanssa
jatkoimme 2 vuoden projektin loppuun saakka. Mikä minua siitä saakka on harmittanut, ei niinkään
se etten työtä saanut vaan se, että Annika Lipponen ja Ilmarinen panostivat kaikkensa sellaiseen
jonka, "oikeuden omiin käsiinsä ottajat" olivat jo tuhonneet kun tämä 2 vuoden projekti oli vasta
lähtökuopissa. Miten tälläisiä ihmisiä voisi kuvailla ? Minulle tulee sellaiset sanat mieleen kuin
"täyttä ymmärrystä vailla" ja oikeuden omiin käsiin ottajat. Näistä sanoista vielä paljon todisteita
jäljempänä. Kuitenkin jo tässä vaiheessa haluan todeta kun lähes kaikki asiat mitä olin kuullut,
nähnyt ja kokenut olivat melkein kokonaisuudessaan jo selvillä (olin jo yksin ja suureksi osaksi
tervehtynyt) heräsi minulle aivan suunnaton viha väärydestä, kaltoinkohtelusta ja törkeästä
henkisestä- ja fyysisestä väkivallasta, mitä olin siihen vaiheeseen mennessä kokenut.
Väkivallasta myös todisteita jäljempänä.
Tämä seuraava osio koskee silloista avopuolisoani Tuula Murasta (Nokia, Sarkola) ja hänen ja
monien muiden kumppaniensa toimia alkaen jo siltä edeltävältä kesältä ennen sairastumistani ja
myös muutamia tärkeitä seikkoja mitä tapahtui jo ennenkuin ostin paritalon puolikkaan Ylöjärven
Metsäkylästä.
Muutin 1990 Tampereen Hervantaan armeijasta päästyäni opiskelemaan Tampereen teknilliseen
yliopistoon. Tuula Muranen tuli mukanani. Jo jonkin aikaa Hervannassa asuttuani alkoi Murasen
taholta tapahtua asioita, jotka eivät minulle sopineet laisinkaan. Yksi esimerkki. Olimme
viettämässä vappuaattoa Tampereen ydinkeskustassa ja jonkun ajan kuluttua aloin ihmettelemään
Murasen käytöstä. Hän alkoi kävelemään kaukana perässäni. En siihen sen kummemmin
kiinnittänyt huomiota mutta kun sitten käännyin taas katsomaan taakseni Muranen oli kadonnut
"maisemista". Tällöin oli vappuaatto kello noin 18.00 illalla. No ajattelin kun ketään ei näy lähdin
bussilla kotiin Hervantaan. Vappupäivänä noin kello 09.00 aamulla havahduin unesta kun rapun ovi
kävi ja nousin ylös niin Muranen yllättäen tulikin kotiin. Istui opiskelija-asunnon toisessa huoneessa
sohvalla eikä sanonut sanaakaan. Ilme kyllä minulle kertoi aivan kaiken. Tämä samantyylinen kuvio
jatkui koko sen ajan kun Hervannassa asuin. Murasen jatkuva yökerhoissa käynti ja aamulla kotiin
raahautuminen ja minusta itsestäni tuntui, että en voi tätä enää hyväksyä. En kertakaikkiaan
ymmärrä itseäni, että lopulta kuitenkin sitä toimintaa siedin.
Kun muutin itse Hervantaan en enää jaksanut yökerhoissa ja muualla käydä vaan halusin keskittyä
opiskeluun.
Eräänä viikonloppuna menin läheiseen pizzeriaan ja söin pizzan ja join kaksi olutta, Muranen
mukana. Ajattelin, että kun olen ruokaillut menen takaisin kotiin. No, kuitenkin paikalle sattui
Murasen kanssa samalla luokalla opiskellut Petra niminen nainen ja kolme miestä, joita en ollut
aikaisemmin tavannut enkä tiedä nimiä edelleenkään. Vaikka itse en olisi oikein halunnut mennä

kuin kotiin, niin kuitenkin menimme näiden kolmen miehen opiskelija-asuntoon Hervannan
Opiskelijankadulle. Olin juonut ennemmin kaksi keskiolutta ja minusta alusta lähtien se tunnelma
vaikutti vähintäänkin oudolta. Yksi näistä miehistä meni viereiseen huoneeseen ja toi myös minulle
käsittääkseni jonkun alkoholipitoisen juoman - en tiedä mitä se piti sisällään. Tämä sama kuvio
toistui uudelleen noin 2-3 kertaa. Aina viereiseen huoneeseen ja drinkki eteen minulle. En ollut
humalassa ja ajattelin, että haluan lähteä kotiin Mikontaloon. Muranen seurasi. Sen vielä muistan,
että pääsin Hervannan kirjastotalon viereisen kadun lähistölle ja sen jälkeen siitä eteenpäin en
muista useisiin tunteihin mitä tapahtui. Seuraavana aamuna havahduin ja heräsin useiden tuntien
"tajuttomuustilastani". Nousin istumaan ja päässäni tuntui jotakin outoa. Kokeilin käsilläni ja pääni
ympäri oli paksu side. Totesin "Mitä helevettiä on tapahtunut ?". Muranen sitten avuliaasti kertoi
tapahtumista jolloin olin "tajuton". Sen jälkeen kun tajuntani katosi lähellä kirjastotaloa
olin kaatunut ja löynyt pääni asfalttiin. Päähäni oli tullut verta vuotava haava ja minulle oli tilattu
ambulanssi. Ambulanssi oli vienyt minut Hatanpään sairaalaan Tampereelle.
Haavaani oli laitettu ompeleet ja sen jälkeen viety minut kotiin Mikontaloon. Jonkun täytynyt viedä
minut asuntoon sisälle ja vielä laittaa vuoteeseen. Koko tästä tapahtumasarjasta minulla ei siis ole
mitään muistikuvaa. Minulla itselläni ei tule mitään muuta mahdollisuutta mieleen, jonka tälläisen
totaalisen muistikatkoksen voisi jollakin tapaa ihmiselle aiheuttaa, on toisessa huoneessa tehty
drinkki, jossa ilmeisesti oli muutakin kuin alkoholipitoista juomaa. Mielestäni tämä on fakta tässä
tapauksessa. En ole koskaan tätä asiaa keneltäkään uskaltnut tiedustella.
Kolmea miestä en edes tuntenut ja Muranen valehteli kaikista viraabeli toimistaan, jotka alkoivat
niinkuin aiemmin totesin jo pian Hervantaan muuton jälkeen.
Olen tästäkin asiasta sittemmin ajatellut, että oikeanlainen taho voisi tästä asiasta asianosaisia
haastatella. Esimerkiksi perkeleen rehellinen poliisi. Hervannasta muutin Tampereelle (Leilikuja
Korkinmäki)ja Muranen seurasi mukanani. Asuin silloin juuri Leilikujalla poikani ja Murasen
kanssa kun äitini pudotti "pommin", josta aiemmin kerroin. Isäni luona oli jokin aika tämän jälkeen
kun "pommi" oli pudonnut, niin vitun Osuuspankin toimesta käyty arvioimassa Isäni rakentaman
talon arvo. Isäni oli tästä raivoissaan koska tietenkin tiesi, että se tarkoittaa, että Isäni joutui
ostamaan itse rakentamansa velattoman talon puolikkaan uudelleen itselleen. Ja ottamaan koko
summan lainaa puolikkaan ostoa varten. Isäni soitti minulle tämän jälkeen kerran erittäin vihaisena
ja sanoi, että "Tulevat minunkin luokseni (tarkoittaen paska Osuuspankkia) tarkistamaan minunkin
tilanteeni. Tästä samantien aivan toiseen asiaan, joka koskee Murasta. Leilikujalla sitten tapahtui se,
joka todisti asian, jonka tavallaan vuosia olin jo nähnyt ja sama Murasen toiminta jatkui myös
siellä. Erään kerran olin viemässä Murasta työhön niin hän totesi "Sinun täytyisi myös syödä
lääkekuuri". Ilmeisesti Muranen piti minua tyhmänä, vaikka itse tietenkin samalla sekunnilla tajusin
mistä oli kyse.
Minulla oli sukupuolitauti (vielä tänäkään päivänä en tiedä mikä), jonka Muranen oli minuun
tartuttanut. Ilman vastaansanomista söin lääkekuurin.
Tästäkään huolimatta en toiminut niinkuin minun olisi kuulunut ja kertonut Muraselle, että olisitko
ystävällinen ja hakisit tavarasi Leilikujalta ja muuttaisit vaikka sinne mistä olet taudin saanut.
Tekemättä tämäkin kuitenkin jäi ja kadun sitä tänäpäivänä edelleen katkerasti.
Miten tämä edellä kertomani sitten liittyy tähän asiakokonaisuuteen ? Se selviää seuraavaksi kun
selvitän yksityiskohtaisesti mitä sitten sairastumistani edeltävänä kesänä tapahtui Murasen toimesta
siihen saakka kun hän muutti pois ostamastani paritalosta Ylöjärven Metsäkylässä ja myös miten
Muranen vielä senkin jälkeen on puuttunut asiattomasti elämääni.
Niin todella Muranen seurasi minua jälleen vielä sillä hetkellä jo tietämieni asioiden jälkeen
paritaloon, jonka ostin.
Nämä seuraavat tiedot mitä kerron mitä Murasen toimesta sairastumistani edeltävänä kesänä
tapahtui menevät ajallisesti päällekkäin niiden tietojen kanssa mitä kerroin Vuorelan pariskunnan ja
Paavo V Suomisen toimista edellä.
Minulla oli jo silloin kun lukioissa opiskelin ja myös vielä yliopistosta valmistuttuani kaksi erittäin
hyvää ystävää, jotka ovat molemmat tekniikan tohtoreita. Myös Murasella oli näiden silloisten
ystävieni puhelinnumerot tallessa puhelimessaan.

Eräänä kesäpäivänä nämä ystäväni soittivat minulle neuvottelupuhelun (molemmat puhelimessa
minun lisäkseni) ja kaiken kaikkiaan paljon ei puhuttu niin fysiikan tohtori sanoi " Istun täällä
baarissa yksikseni ja itken". Tavallaan joku hälytyskello minussa soi tietäen, että olivat olleet minun
hyviä ystäviäni aiemmin ja tiesin että, kyseinen ystävä koska tunsin hänet erittäin hyvin pitkältä
ajalta, ei koskaan niin itse sanoisi. No sitten taas vasta myöhemmin kun paljon asioita ja
kommentteja ymmärsin, tulin täyteen ymmärrykseen myös tästä fysiikan tohtorin lausumasta ja
tajusin myös, että eivät kummatkaan enää oikeasti olleet minun ystäviäni. Tiesin silloin, että minun
osalta "lähtölaskenta", että minusta päästäisiin eroon oli jo alkanut Murasen toimesta. Melko pian
kuitenkin kemian tohtori soitti minulle vielä puhelun.
Jo vähän ennen puhelua aloin nauramaan hervottomasti ilman ainuttakaan pätevää syytä. Vastasin
puheluun edelleen keskeytymättä nauraen ja pian vastaamiseni jälkeen olohuoneen sohvalta jossa
Muranen istui kuului "Mitähän se oikein on napannu" kovaan ääneen. En puhelimessa saanut sanaa
suustani vaan nauroin vaan edelleen niin lopulta kemian tohtori totesi "Ei tätä puhelua kannata
jatkaa ku vaan naurat". Tämän jälkeen en ole kertaakaan näistä "ystävistäni" ikinä enää mitään
kuullut (niinkuin totesin jo aiemmin käsitin, että minulla ei enää ystäviä ollut). Tällä hetkellä tiedän
(ja jo tietenkin jo paljon aiemmin), että kummatkin puhelut olivat Murasen pyytämiä ja jo siinä
vaiheessa näistä "ystävistäni" olikin tullut Murasen parhaita ystäviä.
Seuraava ihmeellinen episodi oli kun palasimme lasten kanssa (Muranen mukana taakkana)
Pohjanmaalta viikonlopun vietosta. Kotini, jonka isäni rakensi, oli Ilmajoen kunnassa
Jouppilankylässä. Oli lämmin aurinkoinen kesäpäivä ja kun pääsimme kotiin Metsäkylään lähes
samantien Muranen sytytti tulen varaavaan takkaan (lämmin kesäpäivä ???) ja takasta tuli kaikki
savu sisään huoneistoon vaikka itse tarkistin, että ilmastointi oli poissa päältä ja takan pelti oikeassa
asennossa. Ihmettelin jo ensinnäkin sitä, että minkä ihmeen takia kesäkuumalla tarvitsee lämmittää
varaavaa takkaa ja miksi ihmeessä savu tulee sisään asuntoon. Meni joku hetki niin piipusta tippui
musta lintu (joko lintu oli musta tai mustunut savun vuoksi) ja heti tämän jälkeen piippu alkoi vetää.
Sillä hetkellä taas jonkinlaiset hälytyskellot soivat sisälläni enkä tajunnut mitä kertakaikkiaan tällä
yritettiin osoittaa.
Erään kerran pyysin rakennuttaja-Jaskaa rakentamaan asunnon etupuolelle kestopuusta pienin alan
uutta terassia. Rakensivat terassin ja maksoin sen jälkeen käteisellä tälle Jaskalle enkä ymmärtänyt
pyytää perkele KUITTIA. Jaskahan oli niinkuin olen todennut, Metsäkylän omistajan Paavo V
Suomisen suosima rakentajavelho.
Siitä, etten ymmärtänyt pyytää kuittia tuli sitten, niinkuin arvata saattaa, minulle seurauksia. Pian
tämän käteisellä maksamisen jälkeen sain Murasen suusta kuulla, että rakennuttaja-Jaska oli
kertonut kaikille naapureille ja ties kelle muulle, että terassin osan tein ja olin sitten valehtelija
Jaskan mukaan jättänyt sen maksamatta. Palaan tässä ajassa taaksepäin, joilloin kävin
allekirjoittamassa Metsäkylästä ostamani paritalon puolikkaan kauppakirjat niin paljon
halveksumani Osuuspankin kiinteistövälitystoimistossa (mielenkiintoinen yksityiskohta
asuntolainen hakemisessa oli, että hain lainaa tyhmyyksissäni ensin Tampereen Hämeenkadun
Osuuspankista. Pankin tiskillä oleva virkailija ensin suorastaan sanoi, että "Eiköhän tämä ole aika
selvä asia". Myöhemmin sitten vain minulle ilmoitettiin, että lainaa ei myönnetä. Ilman mitään
perusteluja.). Jaska oli aikoinaan tehnyt konkursseja (en voi tietää lukumäärää) ja kun kauppakirjat
allekirjoitettiin niin minä hoidin osuuteni ja joku tuntematon nainen sitten Jaskan sijasta. Nykyään
toimin vahingosta viisastuneena niin, etten käteistä käytä ja jos vastaavanlainen tilanne tulee vielä
joskus eteen pyydän tilinumeron ja suoritan maksuni verkkopankista, jolloin tilitietoihini jää selvä
todiste että olen ko. maksun suorittanut. Tällöin ei edes Jaska-paskankaan valehtelu auttaisi.
Olin vielä siihen aikaan matkatyössä Metso Automationissa ja säästöön jääneillä päivärahoilla ostin
tyttärelleni Koskenkorvalta Ilmajoelta leikkimökin. Saimme myyjältä trailerin lainaksi, hän
valmiiksi nosti leikkimökin trailerin päälle ja yhdessä isäni kanssa hänen autollaan toimme
leikkimökin sieltä Metsäkylään saakka. Matka oli vajaa 200 km ja kesti kauan kun jouduimme
hiljakseen ajella. Lasten kanssa yhdessä maalasimme leikkimökin ja jo tätä ennen ostin
lekaharkkoja mökin "kivijalaksi" ja isäni kanssa nostimme leikkimökin harkkojen päälle.
Laitoimme leikkimökin vähän kauemmas talosta.

Kuten aiemmin kerroin lestadiolaispariskunta rakensi omakotitalon meidän asunnon lähelle
viereiselle tontille. Pian sen jälkeen kun heidän talonsa oli valmistunut ja kun satuin olemaan
ulkona pihassa lestadiolaismies ilmoitti minulle "Maanmittarit kävivät minun luonani pyynnöstäni
ja totesin, että teidän leikkimökkinne on noin 20 cm minun tonttini alueella. Se tulisi siirtää". Ikinä
ennen tätä, eikä ikinä sen jälkeenkään kukaan tämän lestadiolaisperheen
jäsenistä tervehtinyt eikä sanonut sanaakaan minulle. Ainoa kerta kun joku näistä lahkolaisista
minulle puhui on edellä kertomani kommentti. Kun kuulin kommentin en sanonut sanakaan vaan
poistuin paikalta. Seuraavana arkipäivänä tilasin kuorma-auton jossa oli nostolaite leikkimökkiä
siirtämään. Nostovaiheessa totesimme yhdessä kuljettajan kanssa, että leikkimökin katto halkeaa
keskeltä kahteen osaan kun liinat painoivat suoraan katon reunoihin ellei leikkimökkiä jotenkin
tueta mökin sisältä. Lisäsimme kaksi paksua tukipuuta leikkimökin kommallekin puolelle lattiasta
vastakkaiselle puolelle mökin sisäkaton reunaa. Tällä tavalla saimme noston tehtyä vaikka tila
mihin jouduimme mökin nostamaan oli ahdas ja mökin toinen seinä lähes kiinni talon autokatoksen
seinää vasten ja mökin toisella puolella oli heti pyykkiteline. Toteutin kuitenkin sanaakaan
sanomatta lestadiolaismiehen pyhän toiveen.
Tämä Murasen rakkaus yökerhoissa hillumiseen jatkui kuitenkin myös Ylöjärven Metsäkylässä.
Jokaisella kerralla minä olin pikkuisten lapsieni lastenvahtina.
Se ,että olin näinä hetkinä lastenvahtina oli minulle pelkästään positiivinen asia. Lapset olivat
silloin vielä ihan pikkuisia ja oli ainoastaan hienoa että sain viettää lasten kanssa kolmestaan
laatuaikaa ja nauttia pikkuisten touhuista ja leikeistä. Kuitenkin joka ainoa kerta suostuin (miksi?)
toimimaan taksinkuljettajana ja hakemaan aamuyöllä Murasen Tampereelta. Jälkikäteen olen
miettinyt (syytän siitä edelleen itseäni vaikka käytännössä syy oli ainoastaan Murasen) kuinka
saatoin toimia niin koska joka ainoa kerta kun aamuyöllä toimin Murasen ryyppykuskina aivan
pikkuiset lapseni jäivät yksin nukkumaan koko siksi ajaksi kotiin. Olen miettinyt mitä
kertakaikkiaan olisi tapahtunut (pelkkä ajatus tuntuu erittäin pahalta minulle) jos jompikumpi
lapsista olisi esimerkiksi herännyt vatsakipuun tai muuhun. Isää ei näy missään itken hädästä. Herrä
Isä kertakaikkiaan.
Erään kerran kun olin lapsenvahtina ja lapset jo nukkuivat onnellista unta kuului kova kolahdus ja
kävin samantien katsomassa ensin lastenhuoneet. Kiersin kaikki huoneet läpi ja saunassa huomasin,
että kiuas oli jotenkin siirtynyt paikaltaan ja oli kiinni saunan seinässä. No en asialle alkanut
itse mitään tekemään koska talo oli uusi ja takuunalainen ja pyysin Murasta, jolla oli talot
rakentaneen miehen (jo aiemmin mainittu Jaska kun en sukunimeä tiedä) puhelinnumero,
soittamaan hänelle ja käskeä heti tulla korjaamaan tekemänsä virhe. Tämänkin asian tiimoilta
hälytyskellot soivat päässäni. Täysin uusi talo, kiuas irtoaa seinästä "itsekseen" ??? Käsittääkseni
tälläinen asia olisi todellinen tulipaloriski jos esim. saunaa lämmitetään ja kuuma kiuas kenenkään
sitä huomaamatta sytyttää seinän tuleen jossa on kiinni. Taitavan rakentajan tulisi ymmärtääkseni
kaikin käytettävissä olevin keinoin varmistaa ettei tälläinen koskaan olisi mahdollista !
Tähänkin episodiin liittyen olen sitten kuullut kaikenlaista erinäisiltä tahoilta.
Seuraavan kerran kun jouduin taas olemaan Murasen hovi kuljettajana oli kun hän lähti yksin
firmansa pikkujouluun. Lasten kanssa touhailtiin ja laitoin molemmat nukkumaan
ja aina valvoin aamuyöhön saakka kunnes oli aika noutaa Muranen Tampereelta. Lähdin ja kun
saavuin Tampereen keskustaan Murasta noutamaan sovitusta paikasta näin jo kaukaa asian
todellisen laidan ja samalla hetkellä kun näin "kolmikon" heräsi aika suunnaton viha
kertakaikkiaan.
Kuinka ollakkaan siellä olivat Muranen ja Esa ja Merja Vuorela. Ilmeisesti jo kauan aikaa olleet
parhaat kaverukset. Olen aivan täysin varma, että tästä kolmen koplasta puuttui joku miespuolinen
henkilö pitäen mielessä sen mitä edellä totesin, että minun lähtölaskentani kodista oli alkanut jo
hyvissä ajoin edeltävänä kesänä Murasen toimesta.
Tähän kertaan loppui taksikuskina toimiminen kun tajusin jo sillä hetkellä mitä tämä kolmen kopla
ja muut Metsäkylän asukkaat toivoivat. Ainoa tarkoitus oli häätää minut kodista, jonka ostin ja
jonka lainanlyhennykset maksoin. Tästä lisää faktatietoa jäljempänä tässä samassa osiossa.
Tämän pikkujouluepisodin jälkeen Muranen kertoi että lähtevät työkaverinsa Jussin (sukunimeä en

tiedä; olivat molemmat työssä Stemma Sammonkatu, Tampere) ja molempien työnantajan
pyynnöstä Jensenin tehtaille, Norjaan tutustumaan tehtaaseen ja saamaan tuotekoulusta. Olin lasten
kanssa kotona kun satuin tähän aikaan vuodesta olemaan kesälomalla. Kesäloman myöhäisestä
ajankohdasta ja siihen liittyvistä asioista jäljempänä asiaankuuluvassa osiossa. Koulutusmatkalta
palattiin ja Muranen toi pojalleni matkamuiston. En muista, että tyttäreni olisi matkamuistoa saanut.
Katsoin poikani huoneessa hänelle tuotua matkamuistoa joka oli pieni kivistä tehty peikkopatsas.
Satuin vilkaisemaan pohjaan ja siellä luki Kristinestad, josta patsas oli ilmeisesti ostettu.
Vietimme lasten kanssa kotona kesälomaani ja joulu alkoi lähestyä. Tästä siirryn suoraan
jouluaatonaattoon silloin 2004.
Kuten aiemmin olen kertonut pitkään jatkuneen työperäisen stressin, joka lopulta meni erittäin
vaikeaksi, niin luulin, että siitä syystä tässä joulun tienoilla meni päiviä etten nukkunut laisinkaan.
Kuitenkin myöhemmin olen tullut tietoiseksi, eettä syyt olivat muut. Siitä huolimatta
jouluaatonaaton yönä paistoin joulukinkun onnistuneesti. Kun olen nyt tätä aatonaattoa ja
jouluaattoa tarkemmin pohtinut, kaikkia näitä tietoja kirjatessani olen käytännössä
täysin ymmälläni kahdesta syystä. Kun aatonaattona paistoin joulukinkun olin täysin
toimintakykyinen ja enkä millään muotoa tuntenut, että mikään totaalinen uupuminen olisi ollut
sillä hetkellä. Tietenkin olin kovin väsynyt mutta sellaista stressiperäistä yöllistä hikoilua ja
tunnetta, että sydän tulee rintakehän läpi ei ollut.
Olin ollut jo jonkin aikaa kesälomalla lasten kanssa ja saanut levätä ja rauhoittua. Tämän vuoksi en
kertakaikkiaan enää tajua että jouluaattona kuntoni romahti hetkessä täysin. Nyt on sanottava, että
en tarkalleen muista päivää (oliko jo ennen aatonaattoa) kun Muranen sanoi "Ota tästä jos maha on
kipiä" ja seuraavaksi sanoi "Kaikki on tässä asiassa minun puolellani". Keittiön työtasolla oli
joitakin pieniä muovisia pulloja joissa oli korkki. Kuten jo totesin miten ihmeen tavalla
toimintakykyinen levännyt ihminen alle vuorokaudessa menee tilaan ettei lähes sanaa saa suustaan.
Siltikin näkökyky, kuulo ja muisti toimi erittäin hyvin. Sanaa suustaan kommentin kuulin kun minut
vietiin joulun välipäivinä työterveysasemalle työterveyslääkäriltä. Tästä lääkärissäkäynnistä ja
siihen liittyvästä myöhemmin. Tämä seuraava lisäys on tehty tähän kohtaan 01102024. Kävin jo
pitkään ollessani ennen joulua 2004 "ylikierroksilla" ja elin kuin sumussa. Ajattelin aiemmin, että
en tätä tähän kohtaan kirjaa, mutta kun erittäin huono kohteluni jatkui myös ollessani TAYSsissa
hoidossa 07082024-03092024 , niin päätin, että nyt tämän asian kirjaan. Minulle syötettiin
huumeita ja lääkkeitä jo ennen joulua 2004 (tästä erittäin paljon myöhemmissä osioissa). Murasen
ja Jussi-työkaverin Norjan koulutusmatka oli ilmeisesti myös huumeiden hakumatka. Tiedän myös,
että Murasen silloinen "ystävä" Metsäkylässä varasti lääkkeet sairaalasta, jossa oli töissä. Nimen voi
halutessaan "kiduttaa" ulos Murasen turpavärkistä.
Jouluaattona lapset odottivat kovasti joulupukin tuloa ja jännittivät niinkuin pikkulapsilla on tapana.
Muranen oli tilannut joulupukin. Joulupukki tuli ja hyvin pian huomasin että ko. pukki ei
kiinnittänyt lapsiin lähes minkäänlaista huomiota. Uskoisin, että tästä syystä pikkuisten lasteni
joulumieli koki kovan kolauksen. Minun lapsuudessa ja silloin kun olin jo yksin ja vietin joulua
lasteni, sisareni lasten ja muiden asiaan kuuluvien henkilöiden kanssa, niin oikeanlaiset joulupukit
tulivat tuomaan lapsille oikeanlaista joulumieltä. Tälläiset oikeanlaiset joulupukit ottavat lapsia
syliin, että vanhemmat saavat ottaa valokuvia, laulattavat lapsia, että he saavat lauleskella
joululauluja ja kaikkea muuta asiaankuuluvaa. Tuovat kaikille paikallaolijoille hyvää mieltä. Näitä
joulupukkeja Muranen ei todellakaan tilannut kun olin poispyyhkinyt Murasen minun elämästäni joskin aivan liian myöhään. No Murasen tilaama joulupukki tuli kuitenkin sinne Metsäkylään niin
kuin totesin ja en tarkkaan muista mitä ko. pukki lässytti kaikenkaikkiaan. Mutta yksi kommentti
tallentui taas sanasta sanaan muistiini. Pukki totesi "Opetetaan vähän kaksijalkaista poroa
kävelemään". Tässä vaiheessa en "...kaksijalkaista poroa..." kommenttia käsittänyt mutta asia alkoi
kirkastumaan minulle myöhemmin jouluaattona.
Voin kuitenkin jo todeta että poro kommentti olisi pitänyt esittää Muraselle pitäen mielessä mitä
olen harrastamastaan pettämisestä ja siihen liittyvästä valehtelemisesta aiemmin kertonut. Muraselle
olisi pukin pitänyt todeta että opetetaan "monijalkaista poroa" kävelemään. Jalkojen todellista
lukumäärää en tiedä mutta sen voin varmuudella sanoa, että niitä on useita alkaen jo sieltä

Hervannasta saakka. Minä olin oikeasti ollut jo Hervannasta saakka poro ilman ainuttakaan jalkaa.
Muranen oli vain kiertävä "lainapeite". Ja kuten jo paljon aiemmin olen todennut haluan olla
kuolemaani saakka yksin koska olen lopullisesti menettänyt luottoni ihmisiin, jotka tekevät rikoksia
ja myös muihin ja en ikinä enää pysty olemaan tasa-arvoinen muiden ihmisten kanssa.
Jossain vaiheessa pukin lähdön jälkeen istuin eteisessä penkillä ja kuulin kun Muranen jutteli
ihmisten kanssa tuulikaapissa. Pian aukesi ovi raolleen ja Metson työterveysaseman
työterveyshoitaja Hanna Pihlajamäki työnsi päänsä oven raosta ja totesi minulle "Joko laukut on
pakattu". Jokainen ymmärtää jo pelkästä kommentista mikä sen tarkoitus oli. Tämä
työterveyshoitaja asui noin 200-300 meistä.
Illemmalla jouluaattona minua lähdettiin viemään "esittelykierrokselle" naapuriin. Menimme ensin
Murasen parhaiden ystävien Vuorelan naapureiden oven eteen ja Muranen kävi soittamassa
ovikelloa. Merja Vuorela avasi oven katsoi päälleni ja nauroi. Tämän jälkeen Merja Vuorela totesi
"Meille on tullut teidän joulukortti joltakin Janne Anttilalta".
Kun palasimme esittelykierrokselta ajattelin, että katson Janne Anttilan joulukortin. Kortin kuvassa
oli yksi dalmatialais-rotuinen koira istumassa. Ei yhtään mitään jouluun liittyvää. Ajattelin että onpa
joulukortti täynnä hyvää joulumieltä ja jouluntoivotusta. Janne Anttila on äitini sisaren Pirjon poika.
Sen jälkeen kun äitini pudotti "pommin", josta jo kerroin - paljon myöhemmin olen näiden Jannen
ja Pirjon osalta saanut osakseni niin paljon typeriä valheita minusta ja kaikenlaista haukkumista ja
solvaamista. Totean myös, että tämä Pirjo on katsonut olevansa pätevä antamaan minulle
kaikenlaisia neuvoja, jotka kaikki ovat olleet suoraan sanoen täyttä paskaa !
Pirjo, joka ei koko elämänsä aikana ole tehnyt ainuttakaan päivää esimerkiksi työtä ja on ollut
käytännössä miehensä toimintakyvytön hoidokki.
Istuin tämän jälkeen sohvalla lapset katselivat dvdtä televisiosta niin puhelin soi. Oli jo myöhäinen
aattoilta. Kuten aiemmin kerroin työnkuvaani kuului käydä asentamassa asiakkaan
automaatiotilaan, valvomoihin ja toimistotyöntekijöiden työasemille prosessidatan tiedonkeruuseen
liittyviä palvelimia, tiedonkeruuasemia, työasemia ja ohjelmistoja. No kun puhelin soi (minulla oli
silloin vielä työnantajan antama työpuhelin) jo puhelimen näytöltä näin kuka soittaa.
Kyseessä oli Lasse Elöjärvi, Kymin Voima, joka sijaitsee Kuusankoskella UPMn teollisuusalueella.
Vastasin ja ko. henkilö toivotti "hyvää joulua" ja nauroi suorastaan katketakseen. Myöhäinen
jouluaattoilta ja tälläinen puhelinsoitto ??? Siitä oli kuukausia kun olin tälle asiakkaalle toimittanut
omalta osaltani äsken kuvaamiani asioita. Tein kaikkeni tämän asiakkaan järjestelmän toimimisen
eteen. Esimerkiksi jossain vaiheessa minulle soitti UPM:n (UPM omistaa Kymin Voimasta osuuden
ja Kymin Voiman tehdas sijaitsee Kuusankoskella UPM:n tehdasalueella) tietohallinnosta erittäin
asiantunteva mies, joka ihmetteli seuraavia asioita. Olin nämä asiat jo paljon aiemmin itse käsittänyt
jo esimerkiksi vuonna 2000 alkaneessa Alholmens Kraft projektissa. Mutta en tietämiäni
tietoturvapuutteita Metso Automationissa kenellekkään uskaltanut kertoa koska minua ja
osaamistani ei arvostettu siellä millään tavalla. Tästä asiasta lisää osiossa, joka koskee Metso
Automationia ja muutamia työntekijöitä ja saamaani sanallista herjaamista ko. yrityksessä. Listaan
tässä asiat , joista UPM:n tietohallinnon asiantuntija kertoi:
1. Tiedonkeruujärjestelmän palvelin on liitettävä asiakkaan toimistoverkkoon. Millä ihmeen muulla
tavalla asiakkaan toimistotyöntekijät saisivat työsemalleen AspenTechin erinomaisiin tuotteisiin
(Metso Automationin toimittamia) prosessidatan. Tämä on sinänsä jo tietoturvariski jokseenkin
pitäen mielessä nykytekniikan tämä ongelma voidaan kyllä poistaa tavallaan.
2. Microsoftin toimittavat tietoturvapäivitykset on kriittisiä ajatellen tietoturvaa. Kuitenkin vielä
Kymin voimallakin Metso Automationissa ei ollut minkäänlaista käytäntöä olemassa
tietoturvapäivitysten suhteen. Tiedonkeruupalvelimien käyttöjärjerjestelmänä oli Microsoftin
serverikäyttöjärjestelmä. Näihin aikoihin vielä Windows NT serverin ensimmäinen versio.
3. IIS.IIS on Microsoftin käyttöjärjestelmän mukana tuleva web-serveri. Metson Automationin
toimittamissa tiedonkeruupalvelimissa oli myös IIS asennettuna. Käytännössä jo IIS web-palvelin
on tietoturvariski. IIS web-serverin "alla" on FTP-serveri (File Transfer Protocol). Kymin Voimalla
ja myös muilla asiakkailla FTP-serverissa oli anonymous-käyttäjä. Tämä tarkoittaa että FTPpalvelimeen voi kirjautua pelkällä anonymous käyttäjällä salasanaa ei tarvita. Ymmärtääkseni

taitavan hakkerin käsissä nämä ovat vakavia tietoturvauhkia. Erään asiakkaan tapauksessa mietin,
että jos tälläinen hakkeri pääsisi esimerkiksi automaatioverkkoon murtautumaan voisi kärjistetystä
sanoa, että ko. hakkerilla olisi "taivas auki" vaikka ajaa laitos alas.
4. Virustorjunta. Metso Automationin toimittamissa tiedonkeruu NT-palvelimissa virustorjuntaa ei
ollut ollenkaan tässä vaiheessa. Tämä tarkoittaa että jos tiedonkeruupalvelin olisi saastunut jostain
viruksesta (palvelin yhteydessä toimistoverkkoon) olisi ollut pahimassa tapauksessa mahdollista
että ko. virus leviää koko automaatioverkkoon.
5. Salasanapolitiikka. Metso Automationin toimittamissa NT-palvelimassa (oli asiakas kuka
tahansa) oli käytössä sama käyttäjätunnus ja salasana, jonka tiesivät myös lähes kaikki asiakkaat ja
myös monet ulkopuoliset urakoitsijat, jotka toimivat rakennusvaiheessa asiakkaan alaisuudessa.
Tämä on käytännössä erittäin vakava tietoturvariski !
Tässä kyseisessä projektissa oli projektipäällikkönä Jari Järvinen joka asui Ylöjärvellä Siivikkalassa
missä asui myös aiemmin kertomani Metsäkylän omistaja Paavo V Suominen. Tältä ko. Jari
Järviseltä kuulin töissä ollessani kaikenlaisia kommentteja osaamisestani ja monesta muusta vaikka
käytännössä hänellä ei ollut juuri minkäänlaista käsitystä työstä etenkään Aspentechin tuotteista,
joita näissä edellä kuvaamissani tietokoneissa käytettiin.
Jouluaatto myöhäisiltana kun lapset olivat menneet nukkumaan istuimme Murasen kanssa keittiön
hämärässä tulit vastatusten. Alkoi jonkinlainen asia mitä itse kutsun "kuulusteluksi". Tärkein
asiasisältö mitä Murasen taholta kuului "Ootko pettäny...Ootko pettäny....". Kuten aiemmin totesin
kuntoni romahti alle vuorokaudessa ja myös aiemmin tästä "...monijalkainen poro..." asiasta. Tähän
Murasen esittämään jankutukseen minulla oli lyhyt ytimekäs fakta vastaus "En". Muistutan tässä
myös siitä, että puheentuottoni oli jokseenkin vaikeaa, jonka kuulin myöhemmin työterveyslääkärin
kommentoimana. Tästä jankutuksesta tulee mieleen eräs kommentti minkä kuulin
taas edeltävänä kesänä. Oli kesäviikonloppu ja lähdimme lasten kanssa, Muranen mukana, bussilla /
laivalla Kolmårdenin eläinpuistoon Ruotsiin. Menomatkalla bussissa erään pariskunnan mies jotka
tulivat myös Metsäkylän bussipysäkiltä mukaan kyytiin totesi minulle "Ootko ollu Porvoossa
pelaamassa kolopalloa ?". Olin silloin vielä kesällä Porvoossa Borealiksen tehtailla tekemässä
aiemmin kertomiani työnkuvaani liittyviä asioita ja muutakin tähän projektiin liittyvää. Toisenkin
vastaavantyyppisen ääliömäisen kommentin kyseinen mies esitti mutta valitettavasti sitä en enää
muista. "Kolopalloa" on ehkä vaikea ymmärtää mutta minä ymmärsin kommentin heti. Murasen
toistama jankutus "...ootko pettäny...." ja kaikenlaisista muistakin asioista syytettiin niin tämän
kertakaikkisen järkevän "kolopallo" tölväyksen ainoa tarkoitus oli esittää että olen Porvoossa
Murasta pettänyt vaikka todellisuus on juuri päinvastainen. Muranen, niinkuin totesin ei
Hervannasta lähtien juuri muuta tehnytkään kuin petti ja valehteli siitä. Jossain vaiheessa Muranen
myös sanoi, että "Työpaikan Jussi on vehtaillut kaikkien työpaikan naisten kanssa", sama Jussi, joka
oli Murasen koulutusmatka kaverina. Kun Muranen näin sanoi, niin kai myös hän oli yksi niistä
Stemman naisista :)
Takaisin 2004 "ihanan" joulun viettoon.
Seuraavana aamuna lähdimme Murasen pyynnöstä lasten kanssa Metsäkylän läheiselle suurelle
hiekkamontulle niin, että lapset pääsisivät pulkkamäkeen. Olin aiemmin käynyt siellä lasteni kanssa
pulkkamäessä ja siellä ei ikinä silloin kuin kävimme ollut paljon ihmisiä. Perille päästyämme tuntui
kuin lähes koko Metsäkylän ihmiset olivat sattumalta juuri silloin päättäneet kanssa lähteä
laskettelemaan. Kiipesimme lasteni kanssa vähän ylemmäs rinteeseen. Minä seisoin ylempänä
rinteessä ja lapset laskettelivat pulkalla ja pitivät hauskaa. Hetken siinä seisottuani joku aivan
tuntematon mies tuli viereeni työnsi kasvonsa lähes kiinni minun kasvoihin ja mitään muuta
sanomatta vaan totesi "Ootko menny ufolla ?". Kaikki, jotka tämän ylöskirjauksen ovat lukeneet
alusta saakka ja muistavat kaikki "huumehörhö" kommentit ja katkeamattoman nauruni kun en edes
puhelimessa pystynyt puhumaan, tajuavat samalla sekunnilla "Ootko menny ufolla?" tölväyksen ja
mitä se 100%:sti tarkoitti. Ihmiselle ufo kokemuksen aikaansaavia aineita on varmaan monenlaisia.
Minulla itselläni ei niistä ole tietoa. Jälleen jonkun oikeanlaisen tahon kannattaisi keskustella tähän
ufo-kommentiin liittyvien asianomaisten ihmisten kanssa. Tämä taho voisi olla vaikka poliisi.
Seuraavan kommentin minkä Murasen suusta kuulin oli "Minulla on sinulle hoitopaikka

varattuna!". Tähän vastasin lyhyesti ja ytimekkäästi "Minä en mene mihinkään muualle kuin
työterveysasemalle".
Minä kuuntelin siihen aikaan paljon Nova-kanavaa radiosta, esimerkiksi autossa ollessani matkalla
jonnekkin. Suosikkijuontajiani olivat Ilkka Jokinen ja Sari Seppälä. Sari Seppälä on lähtöisin
Tampereelta. Eräänä päivänä Muranen oli laittanut radio Novan kuulumaan myös "kotona". Muistan
erityisen hyvin kun Ilkka Jokinen alkoi puhua Novan "aalloilla" Palokärki nimisestä linnusta, niin
kun katsoimme ulos olohuoneen ikkunasta niin meidän pihan omenapuussa "sattui" olemaan juuri
tuo mainittu Palokärki. Palokärki on muuten väriltään musta, mutta päälaki on sillä punainen.Paljon
muutakin erikoiselta tuntuvaa kuulin kyseiseen ajankohtaan radiosta mutta valitettavasti minä en
voi kaikkea muistaa niin kirjasin vain muistamani ihmetyksen aiheen ylös tähän dokumenttiin.
Myöhemmin saman päivän iltana "ihana" Murasen kaveri ja naapuri Merja Vuorela kutsui meidät
naapuriin kuuntelemaan juuri radio Novasta Jokisen ja Seppälän lähetystä. Kuinkas sattuikaan ?
Jokainen lukija voi itse päätellä edellisestä miten kaiken tämän tulkitsee ?! Radio Nova on kaiketi
nykyään lähes valtakunnallinen kaupallinen radioasema.
Joulun Välipäivinä Muranen kuljetti minut sitten toiveeni mukaisesti Metson työterveysasemalle.
Tästä muistan sen työterveyslääkärin kommentin, että "Ei saanut sanaa suustaan". Siis minä en
saanut. Työterveysasemalle päästyämme työterveyslääkäri sanoi minulle ensimmäiseksi "Ota paita
pois ja tule tänne tutkimuspedille istumaan niin katsotaan vähän ensiksi sinun ryhtiä". Ajattelin
itsekseni, että Herra Isä tulin tänne sen vuoksi että tarvitsisin apua unettomuuteen. Pian tämän
jälkeen työterveyslääkärin seuraava kommentti oli "Kannattaisiko mennä Pohjanmaalle patjalle ?".
Kuten aiemmin totesin, minun lapsuudenkotini oli Pohjanmaalla Ilmajoen kunnassa pienessä
Jouppilankylässä, jonka isäni hartiapankilla rakensi. Tämän kommentin ainoa 100%:nen tarkoitus
oli, että lähtisin pois kotoani Metsäkylästä ja muuttaisin Isäni luo Jouppilankylään.
Lopulta kuitenkin sain reseptinkin unettomuutta varten. Lääke oli Oxepam, rauhoittava
kolmiolääke. Lisäksi sain työterveyslääkäriltä lyhyen sairasloman. Otin niistä ensiavuksi muutaman
että sain edes jonkinlaista unta, mutta loput jätin syömättä kun ajattelin että tälläinen lääke voi
aiheuttaa riippuvuutta. "Katosin" sen jälkeen paikalta, tällä kertaa Muranen toimi
"taksinkuljettajana".
Tuli uusivuosi 2004. Isäni oli Metsäkylässä käymässä luonani. Istuimme Isäni kanssa olohuoneessa.
Muranen istui keittiön lattialla puhumatta sanaakaan ja repi valokuvia. Kiinnitimme tietenkin Isäni
kanssa huomiota tähän käytökseen. Isäni nousi tuolilta, nosti etusormensa pystyyn (Isäni toimi
tähän tapaan jos hermostui jostakin asiasta) ja
sanoi "Sinä et sitte perkeles lähre kotuas yhtään mihinkään". Tämä kommentti ei kaivanne
minkäänlaista lisävalaistusta ! Kun luotin Isääni niin kuin raamatun sanaan ja Isäni luotti minuun
niin päätin, että jatkossa toimin juuri tällä tavalla kuin Isäni sanoi. Ajattelin, että täältä lähtee
Muranen en minä. Koska tajusin, että tämä oli minun oikeustajuni mukaan ja myös lain kirjaimen
mukaan ainoa oikeudenmukainen päätös tälle kauan jatkuneelle "savustamiselle" kun minua kaikin
tavoin yritettiin häätää pois kotoa. Tämä kuvien repimisen jälkeen Muranen teki kaikenlaisia (tällä
hetkellä toimet tuntuvat pateettisilta, surkeilta ja naurettavilta) toimia, joiden ilmeisesti
jonkinlaisena säälittävänä tarkoituksena oli pelotella minua, jollain typerällä tavalla. En viitsi niitä
toimia tässä luetella koska niillä ei kokonaisuuden kannalta ole yhtään mitään merkitystä. Sen asian
muistutan, että Muranen oli huora, huumeiden syöttäjä, lääkkeiden syöttäjä, valehtelija, pallopää
(totesi Joulun aikaan toisesta lapsestani, että minkähänlainen pallopää tuostakin tulee !!!
Psykopaattiakka) ja teki niin paljon rikoksia minua vastaan rikolliskoplansa kanssa, että olen nämä
asiat yrittänyt tässä ylöskirjaamisessa täysin selväksi tehdä. Tämä on fakta ja paljon lisää faktoja on
vielä tulossa monessa osiossa kertoen monien tahojen tekemistä rikoksista minua kohtaan. No kun
Isäni sanoi "Sinä et sitte perkeles lähre kotuas yhtään mihinkään" ja näiden edellä sanomieni
Murasen ns. "toimien" jälkeen, tein minäkin yhden toimen.
Ympyröin keittiön kalenterista päivämäärän, jolloin on "Marian ilmestymispäivä". Mietin vain
silloin itsekseni mitä Muranen siitä mahtaa tuumata. Myöhemmin olen kyllä aika kiitettävästi
saanut kuulla tästä "Marian ilmestymispäivän" ympyröimisestä monilta tahoilta. Esimerkiksi
perkeleen tyhmältä poliisin "erikoisyksiköltä" (tai mikä tahansa yksikkö, en sitä tiennyt tässä

vaiheessa), joka pysyy näkymättömissä. Tästä ympyröimisestä ja kaikista siihen liittyvistä valtion
tahojen toiminnasta, jotka osoittavat vain täydellistä idioottimaisuutta, lisää, kun seuraavassa
osiossa, joka koskee aikaa kun asuin jo Nokian Koskenmäellä. Minun isäni äidin nimi oli Aini
Maria, minun äitini äidin nimi oli Lempi Maria ja minun tyttäreni nimi on "-" Maria. Voisin vaan
tässä ykskantaan todeta, että monien tahojen ja yksityisten ihmisten päissä, joissa ei ole
käsittääkseni aivojen tilalla kuin jotain nestettä, pitäisi "palovaroittimien" soida.
Joku päivä tämän jälkeen Muranen ilmoitti "Vien lapset Pohjanmaalle" jälleen kerran yhtään tästä
asiasta minulta kysymättä. Suuntana oli Murasen vanhempien koti, lähellä sijaitsevan
Puolustusvoimen varikon mukaan nimetyllä Varikontiellä Ilmajoella. Pian lähdön jälkeen aloin
tuntemaan voimakasta tunnetta että olin todella, todella väsynyt. Kun näin tunsin niin menin
vuoteeseen ja nukahdin samantien. Minulla itsellä ei ole minkäänlaista käsitystä kuinka kauan
nukuin mutta sanoisin tunteja. En itse ollut ottanut Oxepam-lääkettä enkä yhtään mitään muutakaan.
Ihmettelyä herättää minussa, että kun kärsin unettomuudesta enkä saanut nukuttua niin yht´äkkiä
nukuin useita tunteja syvässä unessa ilman minkäänlaista itse ottamaani lääkitystä. Tunne oli vähän
samankaltainen kuin aiemmassa tapauksessa kun totesin että en muistanut edeltäviä tapahtumia.
Kun havahduin ihmettelin missä lapset ovat ja muuta.
Taisi olla seuraava päivä, kun olin edellisiltana ottanut Oxepam-lääkettä ja sain ilmeisesti jotenkin
nukuttua. Tarkasti en valitettavasti muista miten nukuin ja kuinka kauan.
Muistan kuitenkin kun istuin sängyn laidalla alusvaatteisillani niin Muranen sanoi "Vaipat
perseeseen ja hoitoon. Oot niinku äitis".
Seuraava episodi on itselleni kutakuinkin järkyttävä. Muranen toimi taas "taksikuskina" ja vei minut
Tampereen keskustaan. Muranen oli ajan varannut ilman yhtään mitään minulta kysymättä tähän
Setlementtiyhdistykseen. Menimme jonkun talon eteen, Muranen painoi ovikelloa. Kellon vieressä
luki Setlementtiyhdistys. Minulla ei sillä hetkellä ollut mitään käsitystä mikä Setlementtiyhdistys on
ja mitä se tekee. Pääsimme sisälle ja istuuduimme. Vastapäätä istui mies, käsittääkseni sitten
ammatiltaan joku "terapeutti" tai muu vastaava. En tänä päivänä tiedä miehen nimeä enkä todellista
ammattinimikettä. Odotin saavani lisäapua esimerkiksi unettomuuteen ja kaikkeen mitä tunsin
tarvitsevani. Mies alkoi jorista ja tuntui että jorisemisen ainoa pääasiallinen sisältö oli väkivalta,
väkivalta, väkivalta ja että väkivaltaa ei saa kenellekkään tehdä. Olin kertakaikkisen ymmälläni. En
ole koko ikäni aikana tehnyt kenellekkään väkivaltaa, en ole ketään ikinä lyönyt enkä ole ikinä
elämässäni ollut agitoitunut. En tiedä kuinka kauan sessio kesti mutta yhtään mitään apua en saanut
niihin asiohin mitä odotin. Lähdimme pois. Olen jo silloin ja jälkikäteen ajatellut, että aivan muut
ihmiset kuin minä olisivat tarvinneet apua Setlementtiyhdistykseltä toteuttamaansa törkeään
henkiseen ja fyysiseen väkivaltaan ja törkeään sanoin tapahtuvaan väkivaltaan. On ilmeisesti niin,
että minulle näitä sai tehdä ilman mitään edesvastuuta asiasta. Esimerkiksi minun kohtaamani
päähän kohdistunut väkivalta erilaisin ainein (josta jo aiemmin mainitsin) on minun oikeustajuni
puitteissa törkeää fyysistä väkivaltaa. Myös tästä asiasta voisi oikea taho keskustella väkivaltaan
osallistuneitten ihmisten kanssa. Viittaan tässä taas rehelliseen polisiin.
Neljä asiaa ylöskirjaan tähän kohtaan erillisenä, kun en osaa sijoittaa niitä ajallisesti oikeisiin
paikkoihin kirjoituksessani.
Ensimmäinen. Olin aamulla lähdössä työhön ja Muranen seisoi kotona omassa WC:ssään ovi auki,
niin oven kohdalla Muranen totesi "Oot niinku huumediileri".
Pitäen mielesssä jo paljon aiemmin kertomani "huumehörhö" tölväisyt ja kaikki mitä olen kertonut
näistä erilaisiin aineisiin liittyvistä seikoista niin asia on juuri päinvastoin. Murasen (ja muidenkin
jotka tähän liittyy) olisi pitänyt seisoa peilin edessä, katsoa itseään silmiin ja todeta "Olen niinkuin
huumediileri". Tämä on fakta ja jälleen kerran sydämestäni toivon, että esimerkiksi rehellinen
poliisi ottaisin asian keskusteluun näiden diilerien kanssa.
Toinen. Olin jälleen kerran Murasen hovikuskina ja viemässä häntä töihin Stemmaan. Tulin Ratinan
stadionin kohdalle niin ensimmäisenä kiinnitin huomiota jättikokoiseen julisteeseen, jossa oli
Tamperelaisen potkupallojoukkeen Tampereen Pallo Veikkojen pelaajan kuva ja alla hänen
nimensä, Jarkko Wiss. Etunimeni on Jarkko ja Wiss on saksan kieltä tarkoittaen tietää. Kun asuin
Leilikujalla vuokralla, samoissa taloissa oli vuokralla monia Ilveksen lätkäjoukkueen pelaajia. Ei

tästä asiasta kuitenkaan tämän enempää.
Toinen asia mihin Ratinan stadionin kohdalla kiinnitin huomioni oli Tamperelaisen yrityksen Kiilto
jättikokoinen muistomerkki, joka minusta muistutti esimerkiksi jättikokoista liimatuubia. Iso säiliö
alla ja korkea pitkä valkoinen "putki" päällä. Kyseinen Kiilto yritys valmistaa esimerkiksi
teollisuusliimoja, kaikenlaisia puhdistus- ja pesuaineita jne.
Asia, joka selvittää tätä ko. muistomerkkiä tulee myöhemmin osiossa, joka käsittelee rehellisen
poliisin toimintaa. (Stadium Arcadium)
Kolmas. Toimin taas Murasen "taksikuskina" ja hain hänet töistä Stemmasta. Muranen ja hänen
työkaverinsa Jaana (sukunimeä en tiedä) tulivat kyytiini. Murasen työkaveri Jaana asui Tampereen
Kalkussa, erisuunnassa kuin Metsäkylä joten ajoi eri reittiä. Ohittaessamme Pitkänimen psykiatrisen
sairaalan niin sillä kohdalla Muranen sanoi "Tuonne sinä kuuluisit". Jälkeenpäin kun ajattelin niin
tiesin, että tämä sairaala oli se paikka, josta Muranen oli minulle paikan varannut. Kuten kerroin
aiemmin kirjoituksessani.
Neljäs. Isäni soitti minulle puhelun ja sen puhelun tärkein asia koskien tätä tietojen ylöskirjaamista
oli Isäni kysymys "Onko sinulla toinen nainen ?". Kuten aiemmin sanoin kaikki tälläiset asiat olivat
osa sitä jatkuvaa kaikenlaista tökeröä syyttelyä ilman yhtään mitään todellista perustetta. Ei ole
Isäni vika, että kysymyksen esitti vaan asiaa ajaneiden kriminaali tahojen. On sinänsä itseni
kannalta valitettavaa että en ikinä Isälleni kertonut Murasen "toimien" todellista törkeyttä. Minä
vastasin Isälleni "Ei ole vaari kulta, mutta toivoisin tällä hetkellä että nyt olisi". Sanoin vaari koska
Isäni oli paras vaari lapsilleni mitä he ikinä voisivat toivoa. Sanoin "toivoisin tällä hetkellä että nyt
olisi" kun tiesin että monen tahon ja yksityisten henkilöiden ainoa tavoite oli saada minut pois
Metsäkylästä ja sittemmin olen myös tullut siihen lopputulemaan että pois myös Tampereelta. Isäni
oli minun luottohenkilöni - rehellinen Pohjanmaalainen, kiltti ja hyväsydäminen. Isäni luotti
minuun täysin ja minä myös luotin Isääni. Kun vastasin Isäni kysymykseen siihen ei ikinä enää
palattu Isäni eikä minun toimesta. Verraten siihen, että eräät tahot ovat jankuttaneet yli 20 vuotta
samoja tökeröjä idioottimaisia asioita päivästä toiseen.
Seuraava merkittävä asia on se että Muranen "muutti" asunnon sisällä tyttäreni huoneessa olevalle
sohvalle "asumaan". Tarkkaa aikaa en muista kuinka kauan sohvalla "asui" mutta arvioisin että kyse
oli viikoista. Kävin useaan otteeseen huoneen ovella sanomassa "Eikö olisi jo aika vaihtaa paikkaa
". Alunperinhän kaikkien näiden, jotka ottivat oikeuden omiin käsiinsä ainoana tarkoituksena oli
saada minut ulos asunnosta. Kun Isäni sanoi "Sinä et sitte perkeles lähre kotuas yhtään mihinkään"
ja kun luotin Isääni niinkuin raamatun sanaan, niin toimin jatkossa juuri niinkuin Isäni sanoi.
Ajattelin sen jälkeen, että täältä tulee lähtemään Muranen - tietäen hänen ja kumppaniensa rikollisen
toiminnan se oli pelkästään oikeudenmukaista. Pian tämän kaiken edellä mainitun jälkeen Muranen
muutti pois.
Murasen lähdön jälkeen allekirjoitimme Ylöjärven perusturvassa yhteishuoltajuussopimuksen
sosiaalityöntekijä Elina Koivusen avustamana joka ko. asiaa hoiti. Yhteishuoltajuussopimuksessa
todettiin, että lapset ovat vuoroviikoin Murasella ja minulla. Lisäksi sovittiin, että Muranen saa
lasten lapsilisät siihen saakka kun lapset tulevat täysikäisiksi. Ja minä maksan lasten puhelinlaskut.
Lisäksi sopimuksessa todettiin, että lasten virallinen osoite on se missä Muranen asuu. Kun
allekirjoitin tämän yhteishuoltajuussopimuksen, allekirjoitin samalla tietämättäni sen, että minulla
ei ollut minkäänlaisia oikeuksia missään asioissa, jotka koskivat lapsia. Jäljempänä kerron, että
esimerkiksi valtion virkamies kun asuin jo Nokialla Koskenmäellä totesi, ettei
yhteishuoltajuussopimuksella ollut minkäänlaista merkitystä lain mukaan.
Kävin sitten jossain vaiheessa Ylöjärvellä parturissa. Istuuduin parturituoliin ja kerroin miten
haluaisin hiukseni leikattavan. No parturi alkoi leikkaamaan hiuksiani niin jo aika varhaisessa
vaiheessa huomasin, että tuskin lopputulos tulee minua tyydyttämään. Parturi lopetti hiusten
siistimisen ja katsoin peiliin. Jokapuolella hiuksiani törrötti erimittaisia tupsuja. Siis lopputulos oli
karmea. En uskaltanut sanoa mitään, laitoin pipon päähän ja maksoin ja poistuin paikalta. Tällä
hetkellä ajattelisin, että tuskin oli edes kyseessä oikea parturi ja jos oli on aivan päivänselvää, että
teko oli tahallinen.
Seuraava osuus ei minua itseäni todellakaan mairittele mutta kerron sen rehellisesti niinkuin asiat

todellisuudessa tapahtui ja syyt siihen miksi näin toimin.
Varasin Turusta Omenahotellista huoneen ja ajoin Turkuun. Suomessa oli silloin vielä sen niminen
web-sivusto kuin Sihteeriopisto. Täältä sivustolta löysin seuralaisen nimeltään Leka. Kansalaisuutta
en tiedä mutta puhui hyvää suomenkieltä. Asui siis ehkä Suomessa.Soitin hänelle, annoin hotellin
ovikoodin ja huoneeni numeron. Ei kestänyt kauaa kun ovikello soi ja päästin hänet sisään. Jonkin
aikaa juttelimme ja jokainen tietää mitä sen jälkeen tapahtui. Nyt on todettava että tässä kohtaa
toimin täysin vastoin periaatteitani ja sellaisia asioita mihin uskon ja pidän tärkeinä kun ajattelee
ihmisyyttä, toisen ihmisen kunnioittamista, ihmisarvoa, toimiensa eettisyyttä ja sitä mitä tekee
ihmisen joka erottaa oikean ja väärän - sydän ja omatunto.
Minulla oli tässä vaiheessa jo jokin lääkitys, jonka koostumusta en tiedä vielä tänäänkään.
No kuten sanoin, että kaikki tietää mitä sitten seurasi mutta kuitenkaan ei todellisuudessa tapahtunut
mitään vehkeilyä, joka jollakin tapaa helpottaa sitä häpeää siitä miten toimin.
Myöhemmin olen sitten tietyltä taholta kuullut jatkuvaa jankutusta siten, että "ei enää löydä sinua
lekalla päähän" ja "jarrut päällä mennään".
Ensimmäinen ei todellakaan selitystä kaipaa. Tämän toisen "jarrut päällä mennään" voin selventää
niin, että jokainen joka aikoinaan kävi armeijan niin nykyäänkin siitä vielä puhutaan, että jossain
ruuassa oli "jarrua". En usko, että nykyään näin enää armeijassa voidaan toimia koska käsittääkseni
jo ehkä lakikin sen kieltää.
Kuten sanoin minulla oli tässä vaiheessa jo lääkitys ja tiedän, että lääkkeessä on "jarrua". Kun en
ole lääkäri niin en voi tietää mitä tämä "jarru" todellisuudessa on. Mistä tiedän, että lääkkeessäni
tätä ko. ainetta ? Kuten totesin aiemmin niin mitään ei tapahtunut mitä, olisi voinut tapahtua.
Tavallaan tämä syömäni lääke pelasti minut ettei tapahtunut sellaista mitä en olisi halunnutkaan
tapahtuvan. Siitä huolimatta en voi hyväksyä sitä ihmiselle annetaan jotakin lääkettä minkä
koostumusta hän ei itse tiedä ja hänelle sitä ei kerrota. Käsittääkseni tämä sinänsä on jo rikos. Myös
tästä asiasta voisi esimerkiksi lääkkeen valmistaman tahon kanssa keskustella rehellinen poliisi.
Syyt mitkä johtivat tähän toimintaani ? Ensimmäinen. Murasen Hervannasta saakka jatkunut
pettäminen ja valehtelu. Tavallaan ajattelin että kostan. Toinen. Vuosia jatkunut typerä syyttely
pettämisestä ja muusta, jotka kaikki olivat tökeröjä valheita minusta. Ajattelin, että kostan tämänkin
asian. Nämä syyt, jotka totesin eivät silti oikeuta typerää päätöstäni, mutta juuri sillä hetkellä kun
näin toimin ajattelin, että on oikein että kostan kaiken sen mitä edellä kerroin.
Kun tulin kotiin Metsäkylään Turusta ja avasin oven niin sisällä olohuoneessa olivat Muranen, Esa
Vuorela ja Rami (jonka sukunimeä en muista) kantamassa sohvaa ulos asunnosta. Kävelin suoraan
makuuhuoneeseen, laitoin oven kiinni ja odottelin, että lähtisivät pois. Tästä ei sinänsä muuta.
Eräänä kauniina kesäpäivänä menin polkupyörällä Ylöjärven keskustan torille ja ostin
jäätelötötterön. Istuin siinä kaikessa rauhassa nautiskellen jäätelöstä kun yhtään ketään ei näkynyt
missään. Pian tämän jälkeen paikalle saapui pariskunta, jonka naispuolisen henkilön tunsin nimeltä.
Tuula Luoto (Metso Automationin työntekijä) ja hänen pitkätukkainen sivari miehensä tulivat
eteeni. Tervehditty ei puolintoisin. Tuula Luoto sanoi "Ylöjärvellä on varmaan kiva asua" ja
molemmat nauroivat. Poistuivat samantien paikalta. Tätä kommenttia ei tarvinne selittää.
Olin jo yksin kotona ja kun oli hienoja kesäaamuja minulla oli tapana, että join aamukahvini
terassilla. Erään kerran, olin taas aamukahvia nauttimassa oli aurinkoinen hieno kesä aamupäivä.
Terassin vastaiselle teille tuli kävellen vaalea- siilitukkainen pienikokoinen mies, jota en tuntenut.
Tuijotti sitten minua, kilisteli muovikassissa olleita lasipulloja ja sanoi "Täälä on sulle". Ilmeisesti
olutpulloja. Silloin olin raivoraitis ja en tupakoinut. Ihmettelin jälleen, että en edes tunne sinua niin
mikä tämän asian tarkoitus on ja miten sinä tunnet minut. En kuitenkaan sanonut yhtään mitään.
Mies poistui paikalta mutta paljon myöhemmin näin hänet sitten taas.
Tapahtui myös sellaista, että ovikelloani kävivät soittamassa minulle tuntemattomat ihmiset,
kommentoivat jotakin ja poistuivat. Eräs kerta on mielessäni kommentteineen.
Ovikelloni soi, menin avaamaan, ovella seisoi minulle tuntematon mies ison mustan koiransa
kanssa. Ei tervehtinyt, sanoi vaan "Tuskin saat enää mistään töitä" ja poistui. Tämäkään ei selitystä
tarvinne. "Metsäkylässä asu(u)(i) erittäin hienoja sympaattisia ihmisiä :(".
Aloin sitten miettimään, kun olin jo kaikin puolin hyvässä kunnossa, että mitä urheilua alkaisin

harrastamaan. Päätin tilata rullaluistimet ja ostin Lielahden Intersportista sopivat sauvat
rullaluistelua varten. Aloin tekemään pitkiä rullalenkkejä. Esimerkiksi Metsäkylä - Tampere Hervanta Rusko - Sääksjärvi - Lempääläntie - Pirkkala - Nokia - Ylöjärvi - Metsäkylä. Kun olin
aikoinani perehtynyt tälläisiin pitkäkestoisiin suorituksiin (esim. Tampreelta Pohjanmaalle pyöräily,
vajaa 200 km) tiesin, että esimerkiksi endorfiinia erittyy, joka rauhoittaa ja antaa jonkinlaisia
mielihyvän tuntemuksia. Asia, jonka näitten rullalenkkien jälkeen myös huomasin oli, että pääsi
nopeasti uneen ja nukkui rauhallisesti ja hyvin. Usein lenkin jälkeen laitoin retkeilypatjan terassille
varjoon ja nukuin sen päällä makeasti. Söin myös erilaisia lisäravinteita ennen ja jälkeen
rullalenkin.
Rullalenkille lähdin myös eräänä päivänä Metsäkylästä ja vastaani tuli paloauto, jonka kuljettajan
puoleisesta ikkunasta palomies työnsi päänsä ulos ja kovaan ääneen totesi "Tarttetko vettä ?". Tämä
tapahtui Vanhan Vaasantien varrella Deliway ravintolan kohdalla. Sinänsä minusta aivan
käsittämätöntä !
Eräällä kerralla palattuani rullalenkiltä, toimin taas samalla tavalla ja ajattelin, että nukun taas
terassilla jonkunaikaa. En ollut ollut missään tekemisissä Vuorelan pariskunnan ja Metsäkyläläisten
kanssa Murasen lähdön jälkeen. Olin jo lepäämässä terassilla, en kuitenkaan unessa kun kuulin, että
Vuorelan parikunta tuli omalle terassilleen. Pitkään jatkunut patouma kaikista valheellisista ja
syyttävistä kommenteista, törkeä kaikkinainen kaltoinkohtelu, yritys häätää kotoa pois ja kaikki
muu vaan sillä hetkellä vyöryi kuin hyökyaalto päälleni. Nousin ylös sen enempää miettimättä,
kävelin lyhyen pensasaidan viereen ja purin patoutumani Vuorelan pariskunnalle (muistaen
pariskunnan huumehörhö kommentit, työ mahdollisuuden varastamisen ja kaiken muun mitä olen
aiemmin ylöskirjannut, mihin tämä pariskunta, Muranen ja Herra Isä tietää ketkä muut olivat
osallisia). Korotin kyllä ääntäni, käytin kaikki voimasanat mitä osaan ja kerroin mitä mieltä olin
heistä, Metsäkyläläisistä ja kaikesta. Toimin tässä kohtaa niinkuin oikeustajuni sanoin ja tein täysin
oikein enkä kadu yhtään mitään. Kun lopetin "ripitykseni" Esa Vuorela astui toisella jalalla minun
takapihalleni (en tiedä mikä hänen aikomuksensa oli). Sillä sekunnilla ajattelin, että nyt minulle
riitti. Olin niin täynnä pyhää vihaa (jonka näki varmaan hyvin kasvoistani), tuuppasin Esa Vuorelaa
rinnuksista ja sisältö mitä huusin (en muista sanatarkasti) oli, että "Painu ny vittuun siitä". Tiedän
tarkalleen mitä olisi tapahtunut jos Esa Vuorela kiellostani huolimatta olisi minun puolelleni tullut.
Olisin hetkeäkään miettimättä lyönyt ja varmaan monesti. Esa Vuorelalla ei olisi ollut mitään
mahdollisuutta puolustautua, sellaisessa mielentilassa olin. Hän kuitenkin perääntyi nopeasti Merja
Vuorelan turvaan.
Jäi tekemättä väkivallanteko lyöminen, joka olisi ollut minun elämäni ensimmäinen.
Laitoin sitten Metsäkylän kotini (koska minut ajettiin evakkoon) Ylöjärven Asuntopalvelulle
myyntiin. Meni hyvin hyvin lyhyt aika, niin Ylöjärven Asuntopalvelusta soitettiin että ostaja on
löytynyt ja kauppakirja allekirjoitetaan silloin ja silloin. Siitä sen enempää.
Tämän jälkeen pakkasin kaiken yksikseni ja sitten alkoi tavaroiden siirtäminen minun ja lasten
uuteen asumisoikeusasuntoon osoitteena Nokia, Koskenmäki. Vuosi oli 2005.
NOKIA, KOSKENMÄKI, 2005 - 2011
Nokialla lähes kaikki muuttotavarat olivat jo uudessa asunnossa, laitoimme asunnon oven lukkoon
(oli ollut koko muuton ajan lukko auki-asennossa) ja lähdimme lasten kanssa vielä hakemaan
joitakin tavaroita Metsäkylästä mitä sinne jäi. Haimme tavarat, ajoimme uuden asunnon eteen (oli
jo iltamyöhä niin ajattelin, että lapsien pitää päästä pian nukkumaan), otin asunnon avaimet ja
menin aukaisemaan ovea, niin kuinka ollakkaan (uutta ja omäperäistä tahallista haitantekoa)
saamillani avaimilla ei saanut uuden asunnon ovea auki. Minulle oli annettu väärät avaimet.
Hohhoijaa voisi kertakaikkiaan sanoa. Palasin autoon missä 4- ja 8-vuotiaat lapseni odottivat.
Kerroin lapsille, että minulle on annettu väärät avaimet ja emme pääse uuteen kotiin sisään. Sekä
lapset ja minä olimme vähän ymmällämme mitenkä nyt toimitaan. Ensin ajettelin hätäpäissäni, että
menemme Tampereelle johonkin hotelliin. Sitten kuitenkin tajusin, että voinhan viedä lapset

Muraselle joka asui Paavo V Suomisen suojeluksessa Metsäkylässä ja itse mennä vielä Metsäkylän
vanhaan asuntoon. Näin myös sitten toimittiin. Lapset vietyäni menin vanhaan auntoon itse. Ainoa
ongelma minulla oli, että vanha asunto oli tyhjillään ja mietin missä nukun. Ainoa asia mikä tuli
mieleen oli, että menen saunan lauteille nukkumaan. Niin myös tein ja onnekseni huomasin, että
tällä kertaa saunan kiuas oli tukevasti paikoillaan varmaan Jaskan "ansiosta". Oli kuitenkin kurjaa
yrittää nukkua kovalla saunanlauteella. Huonostihan se tietenkin meni.
Seuraavana aamuna unettoman yön jälkeen ajoin suoraan uudelle asunnolle ja menin uuden
asunnon rakentaneen yrityksen väliaikaiseen toimistoon asunnon lähellä. Heitin avaimet toimiston
pyödälle ja sanoin "Annoitte minulle väärät avaimet enkä pääse asuntooni sisään". Aika nopeasti
sain oikeat avaimet.
Lapset olivat minulla joka toinen viikko kun Ylöjärven sosiaalityöntekijä Elina Koivusen kanssa oli
aikoinaan tehty yhteishuoltajuussopimus. Yksinäisillä viikoilla ajattelin, että haluan lemmikki
kaverin. Katsoin joskus paljon aiemmin sellaista sarjaa kuin Frasier. Sarjassa oli sellainen vekkuli
pieni Jackrusselin terrieri ja ajattelin silloin, että jonakin päivänä haluan tuollaisen lenkkikaverin.
Seuraavana sunnuntaina kun "-" ja "-" tulivat kotiin minun viikolleni niin kysyin heiltä heti,
että otetaanko koiranpentu. Molemmat olivat tietenkin intoa täynnä ja se riitti minulle. Heti
seuraavana päivänä soitin Suomen kennelliittoon ja sanoin, että asun Nokialla ja missä olisi lähin
Jackrussel kasvattaja. Kennelliitosta annettiin Susanna Kallion yhteystiedot. Susanna asui
Lempäälässä ja oli Jackrussel kasvattaja. Samantien soitin Susannalle ja kuinka ollakkaan hänellä
oli pentue, jonka pennut olivat pian luovutusikäisiä. Susanna kysyi, että etsitkö Jackrusselia
näyttelyjä varten ja totesin, että pidän tästä rodusta ja haluaisin lenkkikaverin ja seuraa kun olen
yksin. Susannalla oli sellainen pieni pentu jolla oli purentavika ja asia oli käytännössä sillä selvä.
Sovittiin päivä koska voin hakea pennun kotiin. Ajoimme sovittuna päivänä Susanna Kallion
perheen kotiin. Kun pääsimme pihaan vastaan tuli Susanna, kaksi isompaa koiraa ja useampi
Jackrusseli. "-" oli silloin 4-vuotias pikkuinen pirpana ja kun näki ne kaksi isompaa koiraa ei
uskaltanut tulla autosta ulos. Susanna komensi ne kaksi isompaa koiraa yläkertaan, niin sitten
"-"kin uskalsi tulla ulos autosta. Menimme sisään ja koko pentue oli vierivieressä nukkumassa
puisessa isossa laatikossa. Susanna otti tarvittavat tiedot ylös minulta, myöhemmin sitten minulle
kotiin Koskenmäelle lähetteviä kennelpapereita varten. Kysyin pennun hintaa ja kun Susanna sen
minulle sanoi, lähdin saman tien nostamaan rahan Lempäälän keskustan pankkiautomaatista.
Palasin ja maksoin. Susanna otti meidän pennun pentukavereittensa joukosta ja leikkasi pennun
kynnet niin nopeasti kun klinikkapieneläinhoitaja vaan voi.
Asia oli sillä selvä ja lähdimme pennun kanssa kotiin. Lapset ja minä olimme innoissamme uudesta
perheenjäsenestä ja pentu meni sylistä syliin. Asunnonossa oli yläkerta missä lasten kanssa
normaalisti nukuimme. Koska pentu oli niin pieni, niin nukuin hänen kanssaan alakerrassa
olohuoneen sohvalla.
Pikkukaveri oppi tosi nopeasti sisäsiistiksi ja koska olin kuntoutustuella kävimme kaverin kanssa
useaan otteeseen päivisin ulkona.
Seuraavaksi tuli mukava juttu eli etsiä lasten kanssa pennulle sopiva nimi. Kaikenlaisia ehdotuksia
oli mutta sitten minulla syttyi päässä lamppu sopivan nimen suhteen.
Katsoin siihen aikaan kaikki Sylvester Stallonen Rocky elokuvat. Ja siitä sitten tuli kaverille nimi
Rocky, suomalaisittain Roki. Yhdessä tämä ehdotus lasten kanssa hyväksyttiin. Sitten minulla oli
toivomani yksinäisten viikkojen kaveri, Jackrusseli Roki.
Olin tässä vaiheessa jo kuntoutustuella. Rahat eivät riittäneet edes minun, lasteni ja Rokin ruokaan
saatikka mihinkään muuhun. Lapset olivat jo kuitenkin sen ikäisiä, että tarvisivat oman huoneen.
Vuokra oli niin kallis, että pakollisten maksujen jälkeen ei jäänyt tilille paljonkaan rahaa. Tämän
vuoksi yritin hakea Kansaneläkelaitokselta yleistä asumistukea. Tästä hausta tuli kielteinen päätös
ja kehotettiin hakemaan eläkkeensaajan asumistukea. Eläkkeensaajan asumistuesta tuli myös
kielteinen päätös. Totesin tässä vaiheessa, että en saa tukea mistään. Täytyy tässä kohtaa muistaa,
että Ylöjärven perusturvassa oli sosiaalityöntekijä Elina Koivuniemen toimesta tehty
yhteishuoltajuussopimus, jonka mukaan lapset olivat minulla joka toinen viikko. Kesäisin
useamminkin kun Murasella oli vielä työpaikka.

Minulla oli sillä hetkellä DanskeBankissa kaksi joustoluottoa, joista sitten jouduin nostamaan
luottoa kun piti ostaa ruokaa ym. kun akuutti tarve tuli. Olen myöhemmin tullut huomaamaan, että
minulle olisi kuulunut asumistuki kyseisenä ajankohtana Koskenmäessä. Minä maksoin
kuntoutustuestani lasten puhelinlaskut ja Muranen sai koko sen ajan siihen saakka kun lapset
täyttivät 18 vuotta, niin lasten lapsilisät enkä koskaan pyytänyt keneltäkään euroakaan vaikka lapset
olivat usein kesäisin minulla enemmän kuin Murasella. Olisin vain tarvinnut sen tuen mikä minulle
olisi ko. ajanhetkellä kuulunut. Jokin taho (valtio / poliisi) oli tämän minun kohdallani kieltänyt ?
Tästä asiasta voisi taasen keskustella asianomaisen tahon kanssa miksi minulta evättiin se, mikä
minulle ja lapsille olisi lain mukaan kuulunut.
Tämän jälkeen ylöskirjattava asia oli kun erään kuukauden ensimmäisenä arkipäivänä ajattelin, että
maksan laskut (niinkuin aina joka kuukauden alussa). Menin tietokoneelle ja kirjauduin
verkkopankkiin. Yllätyksekseni huomasin, että tilille oli tullut n. 100 € VÄHEMMÄN kuin minun
pelkkä vuokrani oli. Tiesin lähes välittömästi mistä asia silloin johtui. Minulla oli siinä vaiheessa
osa perintöverosta (Isäni kuoli 2006 ja ulosotto koski Isältäni saamaani perintöä; tästä seuraavaksi)
ulosotossa ja ulosottomiehen (Nokian toimipaikka) oli sovittu, että saan lyhentää ulosottovelkaa
pienemmällä summalla koska minulla oli kaksi alaikäsitä lasta ("-" 5 vuotta, "-" 9 vuotta)
huollettavana. Katsoin ulosottomiehen puhelinnumeron laskusta ja soitin hänelle. Se mitä sitten
kuulin ulosottomiehen toistelevan oli kyllä minulle itselleni shokki. Ulosottomies toisteli kokoajan
puhelimessa samaa asiaa "Olet valehdellut meille. Lapset eivät asu sinulla vaan äidillään". Kuten
aiemmin totesin lapset olivat minulla jokatoinen viikko ja kesäisin useamminkin. Olin todella
hämmästynyt ja yritin sanoa ko. valtion virkailijalle, että minulla on Ylöjärven perusturvassa minun
ja Murasen toimesta allekirjoitettu yhteishuotajuussopimus ja voin tarvittaessa toimittaa siitä kopion
ulosottovirkailijalle. Tähän ko. (ilmeisesti lain kirjaimen hyvin tunteva virkamies) totesi, ettei
perusturvassa tehdyllä yhteishuoltajuussopimuksella ole mitään arvoa tässä tapauksessani. En
voinut kuin lopettaa puhelun ja todeta, että LASTEN ISÄLLÄ EI OLE MITÄÄN OIKEUKSIA
SUOMESSA.
Koska ulosotto oli vienyt kuntoutustuestani niin suuren osan, että raha ei riittänyt edes ruokaan,
minun täytyi mahdollisimman nopeasti keksiä mistä saisin rahat vuokraan, ruokaan ja laskuihin.
Aikani mietittyäni ajattelin, että ainoa mahdollisuus oli myydä minulla silloin ollut moottoripyörä
(Honda 1100 XX Blackbird), jonka ajattelin säästäväni pojalleni "-"lle sitten kun hän saisi sitä
lain mukaan ajaa. Laitoin moottoripyörän nettin myynti-ilmoitus palstoille ja lisäksi muutamiin
kauppoihin ilmoitustaululle.
Odotin aikani, mutta minkäänlaista järkevää yhteydenottoa / tarjousta en moottoripyörästä saanut.
Aloin olla jo epätoivoinen ja ajattelin, että soitan siskoni avopuolisolle ja kysyn kiinnostaisiko
häntä. Maksoin moottoripyörästä itse kun sen ostin 12 900 € ja ajoin sillä yhden kesän. Siskoni
silloinen avopuoliso tarjosi Hondasta 5000 € ja kun tiesi vallan mainiosti, että olen "selkä seinää
vasten", niin minun oli hyväksyttävä se tarjous, että sain ulosotossa olleen perintöveron osuuden
maksettua. Käytännössä moottoripyörä siis "varastettiin" minulta. Tämän ylöskirjaamisen aikana
ennen loppua tulee vielä varsin selväksi, että minulta varastettiin lähes kaikki mitä varastaa voi,
enkä oikeastaan tiennyt, mitkä kaikki tahot tässä varastamisessa takana olivat. Vähän samaan tapaan
kuin äitini varasti Osuuspankista rahaa.
Kuten aiemmin kerroin, tein pitkiä treenejä polkupyörällä ja rullaluistimilla aina kesäisin ja talvisin
pelkästään kävelylenkkejä. Kun Nokialle Koskenmäkeen muutin, niin olin raivoraitis enkä
myöskään tupakoinut. Sitten Isäni kuoli 2006. Hän oli minun luottoystäväni ja lähes ainoa aikuinen
ihminen, johon pystyin luottamaan. Paras kaverini lähti.
Isäni oli täysin terve, ei mitään sairautta eikä minkäänlaista lääkitystä. Isäni kohtaloksi koitui yksi
appelsiinin viipale, johon hän tukehtui. Olin jo aiemmin todennut, että täältä "maanpäältä" lähtevät
aina ensimmäiseksi parhaat ihmiset. Ajattelin silloin, että tekee ihminen mitä tahansa, niin jokainen
lopulta kuolee ja on aina kuoleman edessä yksin. En pysty vielä tänäkään päivänä hyväksyä Isäni
kuolemaa.
Isäni kuoleman jälkeen minun haluni treenamiseen ja yleensä liikunnan harrastamiseen loppui
siihen paikkaan. Muutaman päivän jälkeen Isäni kuolemasta ajoin autolla Nokian Neste K-

markettiin ja ostin tupakka-askin. Minulla ei tällöin ollut ajokorttia koska olin saanut kaksi sakkoa
moottoripyörällä ja yhden sakon autolla. Siitä huolimatta ajoin autolla kauppaan koska ajattelin
siinä hetkessä kun paras kaverini kuoli, että millään ei oikeastaan ole enää väliä. Tästä taas jonkin
ajan kuluttua, menin pyörällä Koskenmäessä sijaitsevaan kauppaan ja ostin siideriä. Tuntui vain
siltä, että ei ole enää yhtäkään aikuista ihmistä, johon voin luottaa ja samanlainen tunne on yhä
läsnä lähes 20 vuotta myöhemmin.
Minulla oli tietenkin lapset, jotka olivat / ovat minulle kaikki kaikessa mutta ajattelin, että haluaisin
jonkun aikuisen ihmisen, jonka kanssa vaihtaa ajatuksia esimerkiksi sähköpostin välityksellä. Olin
tässä vaiheessa jo Nokialla päättänyt, että haluan elää yksin loppuelämäni ja tämä pätee yhä
edelleen. Tämä ajatus ei ole minun syytäni vaan kaikkien niiden kriminaalien, jotka julkisesti tieten
tahtoen halusivat minua helvetillisesti nöyryyttää. Tämän vuoksi liityin suomalaiseen
treffipalvelusivustoon ja tein sinne itselleni tunnuksen. Treffipalvelusivustolla sanottiin suoraan sen
jälkeen kun olin omat tietoni sinne lisännyt, että SÄHKÖPOSTIOSOITTEESI TAI
PUHELINNUMEROSI EIVÄT NÄY ULKOPUOLISILLE, ELLET NIITÄ ITSE TAHDO
YHTEYTTÄ OTTAVALLE LUOVUTTAA. Jonkin ajan kuluttua kun olin tunnukseni kyseiselle
treffisivustolle tehnyt niin kuitenkin suoraan minun sähköpostiini tuli viesti joltakin "venäläiseltä
naiselta", joka venäläisyydetään huolimatta kirjoitti kyllä aivan selkeätä suomenkieltä
sähköpostissaan. TÄSSÄ VAIHEESSA OLISI MINUN HÄLYTYSKELLOJEN PITÄNYT SOIDA.
Olin kuitenkin naiivi ja täysin ymmärtämätön. Minun itseni olisi pitänyt asia tajuta, koska tein työtä
tietotekniikan parissa. Jäljempänä tässä osiossa selviää, että minua jahtasi typerä "poliisi" ja
tosiasiallisessti "ryssä ei ollut ryssä" vaan piilossa pysyvä salapoliisi, joka yritti pelastaa maailman
suurimmalta rikolliselta mitä kuunapäivänä Suomessa on nähty - nimittäin tietämättömältä vähän
yli 10-vuotiaalta pikkupojalta.
Typeryyttäni (en voi itse sitä vieläkään ymmärtää) kuitenkin vaihdoimme viestejä tämän
"salapoliisi-ryssän" kanssa. Päästiin viestittelyssä siihen, että tämä kyseessä oleva "salapoliisiryssä" alkoi jorista, että "Minä kyllä tulisin luoksesi mutta kun olen köyhä "sairaanhoitaja-venakkokyttä" ja tarvitsisin rahaa. Kun eräs tälläinen viesti tuli, päätin tehdä tästä viestien vaihdosta lopun.
Kirjoitin pidemmän sähköpostin mutta sen tärkein sisältö oli - "Minä olen antanut kerran
ruotsalaiselle naiselle 3000 € rahaa enkä koskaan enää häntä nähnyt sen jälkeen". Olisin sanan
"ruotsalainen" kohdalla voinut yhtä hyvin kirjoittaa esim. "swazimaalainen" tai "ugandalainen" tai
mitä tahansa muuta. Ainoa tarkoitukseni oli päästä eroon tästä "sairaanhoitaja-venakko-kytästä",
jota en kuitenkaan tässä vaiheessa vielä kytäksi tajunnut. Tämän jälkeen tältä "taholta" tuli vielä
viestiä, mutta en itse niihin enää vastannut. Olin kuitenkin antanut osoitteeni tälle "taholle" ja
minulla heräsi huoli, että minkälainen venäläinen mafia komppania kohta kolkuttelee ovelleni ja
nukuin alakerran sängyssä ja laitoin aina turvaketjun kiinni ulko-oveen yöksi. Sen verran
"neuroottinen" pelko oli.
Seuraavaksi aiemmin ylöskirjaamistani asioista, koskien Metsäkylässä kalenterista ympyröimääni
"Marian ilmestymispäivää", kun Isäni kehotuksesta aloin taistelemaan sitä vastaan, että minua
savustettiin pois kodistani ja siitä kuinka Nokian Koskenmäessä samassa talossa asunut poliisi
paljastui sittemmin "salapoliisi-kytäksi".
"Salapoliisi-kytät" ilmeisesti ajattelivat tässä vaiheessa, että me osaamme nyt laskea "Marian
ilmestymispäivä" + "Minä olen antanut kerran ruotsalaiselle naiselle 3000 € rahaa" + = Typerät
imbesillit (typeriä vellipäitä). Tuumivat varmaan että "Erikoisyksiköllä" on kädessään elämän
"valttikortit", kuten jossakin laulussa sanotaan. Tässä osioissa (aiemmin mainittu ja jäljempänä
tuleva ylöskirjaus) tuhoan tuon harhaluulon "tuhannen paskaksi" (tiedän, että käytän karkeita
ilmaisuja mutta olen yli 20 vuotta sietänyt lähes joka taholta kaikenlaista paskaa ja tätä
ylöskirjoittaessani, minun sietokykyrajani on jo ylittynyt valovuodella). Jokainen vähääkään
päässään järkeä omaava ihminen voisi tässä kohtaa itseltään kysyä, että mitä minä tekisin jos joku
ventovieras alkaisi sähköpostissa tai muuten pyydellä rahaa. Minä toimin niinkuin järkevä ihminen
tekee ja ajattelin heti, että euroakaan ei minulta heru mihinkään suuntaan.
Olin myös aiemmin jo ennenkuin lasteni kanssa (ja olin vihdoin päässyt Murasesta eroon)
muutettiin Nokialle Koskenmäkeen ollut Stenunsundissa Hydro Polymersin tehtaalla ja Luulajan

voimalaitoksella (LuleKraft AB) asentamassa samoja prosessidatan tiedonkeruuseen liittyviä
järjestelmiä kuten olen ylöskirjauksessani todennut.
Tässä kohtaa "salapoliisit" osasivat taas luultavasti laskea "Marian ilmestymispäivä" + "Minä olen
antanut kerran ruotsalaiselle naiselle 3000 € rahaa" + " Stenunsund" + " Luulaja " = kytät on
ääliöitä. Olen tästä asiasta kuullut kaikenlaisia kommentteja, että en ole edes ilmestynyt töihin
kyseisissä paikoissa. Hydro Polymersilla asiakkaan edustajana toimi Kenneth Bengtsson ja
Luulajassa Jan Josefsson. Tästä "Marian ilmestymispäivästä" olen kuullut vielä aivan äskettäin (tätä
osiota ylöskirjatessani on 18.08.2024) aivan naurettavaa hevonpaskaa. Kaikin mokomin kuka
tahansa voi ottaa edellä mainitsemiini henkilöihin yhteyttä ja keskustella asiasta. Tässä kohtaa voisi
taas toivoa, että asiaa selvittelisi rehellinen poliisi, eikä "salakyttä". MINULTA SUORAAN
KUKAAN EI OLE KOSKAAN KYSYNYT. Lapsetkin on valjastettu asialle tästä "Marianpäivästä"
skitsoamaan. Valitettavasti minun täytyy tässä todeta (ja tämä koskee ainoastaan minun yli 20
vuotta kestänyttä loputonta "jankutusta"; ei muita tapauksia), että minä tunnen ainoastaan yhden
rehellisen poliisin ja kaksinkertaisen rauhanturvaajan. Hän on "-" Lindell, josta toivon, että
hänestä tulee minun vävyni. Ainakin koko Pirkanmaan poliisilaitos ja palolaitos on minun
tapauksessani "mätäpaise", jonka "puhkeamisen" eteen teen kaikkeni kuolemaani saakka. Minä
tiedän, että en ole oikeutta ikinä saanut, vaan törkeän oikeusmurhan ja en tule ikinä saamaan mutta
tämä totuuden ylöskirjaaminen auttaa selviytymään minua henkisesti siitä taakasta, joka harteilleni
on asetettu kaikkien näiden tahojen toimesta, joita olen ylöskirjaamisessani alusta lähtien
maininnut. Jo pelkkä tieto siitä, että jokin arvostettu taho (aioin lähettää tämän ylöskirjauksen kun
olen sen loppuun saattanut oikeusasiamiehelle ja kaikille tahoille, joilla saattaisi olla valtaa minua
auttaa. Siitäkin huolimatta, että asialle ei mitään tehtäisi) ottaa tähän minun jo yli 20 vuotta
kestäneeseen kärsimysten taipaleeseeni jonkinlaisen kannan.
Miten minä olisin toiminut vastaavassa tilanteessa tietäen, että olen rehellinen, liiankin kiltti,
kohtelias ihminen, jolla on sydän ja omatunto paikallaan. Olen yli 20 vuoden aikana itkenyt aivan
liikaa – kun se olisi päinvastoin ollut skitsojen ja rikollisten tehtävä – "vollottaa". Tiedän, että olisin
ollut myös rehellinen poliisi enkä "salakyttä".
Ensimmäiseksi olisin pyytänyt Metso Automationilta alku- ja loppupäivämäärät niille jaksoille,
jolloin olin joko Stenungsundissa tai Luulajassa. Näitä ajanjaksoja ei monia ole koska en
kummallakaan tehtaalla monia kertoja ollut. Tämä olisi ollut erittäin helppo tehtävä, pitäen
mielessä, että jokainen Metso Automationin työntekijä, joka matkoja teki asiakkaalle, täytti
työmatkastaan matkalaskun toiminnanohjausjärjestelmä SAPpiin, josta nämä ajanjaksot olisi ollut
haettavissa minuuteissa.
Toiseksi DanskeBankilta olisi poliisi saanut tilitapahtumani kyseisiltä ajanjaksoilta, kun olin joko
Stenunsundissa tai Luulajassa. Pankkien täytyy tallettaa asiakkaan tilitapahtumia vuosia aktiivisessa
tietokannassa ja käsittääseni myös vanhoja tapahtumia jonkinlaisessa varmuuskopiointi mediassa.
Summa summarum - kyseinen tehtävä minulta olisi kestänyt (tämä on minun arvioni) ehkä parisen
päivää kun olisi toimittu heti kun "Marian" odotettiin ilmestyvän.
Valitettavasti kyseistä "Mariaa" ei ole ikinä ollut olemassakaan - enkä minä ole huorannut niinkuin
Muranen. Minun elämässäni on ollut vain kolme Mariaa - tyttäreni, Lempi mummu ja Aini
mummu. Kuitenkin tämä "Marian ilmestymispäivä" tuli jälleen eteeni kun muutin seuraavaksi
lasteni kanssa Ylöjärvelle Erkontielle kerrostaloon. Tästä seuraavassa osiossa. Tässä kohtaa voin
vain todeta yksiselitteisesti, että "salakyttien" "elämän valttikortit ja koko avuton käsi, joka niitä
kortteja luuli kannattelevansa on minun toimesta "poltettu tuhannen paskaksi". Mutta siitä
huolimatta paljon paljon myöhemmin olen huomannut, että asiasta skitsoavat monien yritysten
(kuten esimerkiksi S-ryhmä jne jne) ja yksityisten lisäksi lähes kaikki tahot, joiden verkkosivuihin
otan esimerkiksi tietokoneeltani verkkoyhteyden. Globaali valhe – mitä Herra Isä maailmassa on
enää järkeä ? Olen täysin ymmälläni.
Miten sitten tiedän, että Nokian Koskenmäellä samassa talossa asuva naapuri olikin "salakyttä" ?
Tapasimme usein vaihtaa muutaman sanan ja ainakin tervehtiä kun tapasimme. Erään kerran hän
lähti omien sanojensa mukaan, palkitsemistilaisuuteen poliisin virkapuvussa kun oli tullut 30 vuotta
täyteen poliisina. Tässä vaiheessa hän oli minulle naapuri, jonka ammatti sattui olemaan poliisi,

eikä siinä mitään.
Kuten aiemmin kerrroin ostin pojalleni pienen crossimopon kun asuimme vielä Ylöjärven
Metsäkylässä. Tietenkin crossimopo tuli mukana kun lasten kanssa muutimme Nokian
Koskenmäkeen. Eräs päivä Koskenmäessä, poikani "-" tuli minulta kysymään, että "Voisinko Isä
ajaa crossimopolla lähellä olevalla metsäpolulla ja läheisen tennishallin ympäristössä ?". Minä
tietenkin vastasin, että "Kyllä voit". Sovimme, että yleiselle tielle ei saa mennä. "-" käynnisti
crossimoponsa ja välittömästi tämä poliisi-naapuri ilmestyi paikalle kuin salamana ja totesi minulle,
että "Ei tuolla crossimopolla saa tässä ajella kun se ei edes ole vakuutuksessa". Kyseistä mopoa EI
olisi edes saanut vakuutukseen. Crossimopo oli niin pieni, että kukaan 15 vuotias (jonka
käsittääkseni laki määrää että vain 15 vuotias tai vanhempi voi ajaa mopoa kunhan on ensin
suorittanut mopokortin) ei olisi edes sillä pystynyt ajamaan. Todella tietäväinen "sala-kyttä". Tässä
vaiheessa jo ihmettelin miten kyseinen henkilö syöksyi paikalle heti kun poikani crossimopon
käynnisti. Poliisi (joka olikin sitten "salakyttä") poistui nopeasti paikalta. Tällä välin "-" ehti jo
tulla minun asuntoni pihaan ja hetimiten huomasin, että luojan kiitos poikani toimi näin. Meni
varmaan noin 5 minuuttia siitä kun "salakyttä" poistui paikalta niin paikalle saapui poliisipartio
ajellen pitkän tovin näissä paikoissa, joissa aiemmin kerroin, että sovittiin poikani kanssa missä voi
ajella. Tässä vaiheessa tiesin tarkalleen, että naapurini olikin "salakyttä", joka seurasi kaikkia
toimiani sekä ulkona että sisällä asunnossa. Varmaan siitä syystä jälleen kerran, että olin moponi
kanssa tehnyt 10-vuotiaana sellaista, josta kukaan ei esimerkiksi koulussa varoittanyt – niinkuin
olen huomannut, että nykyään tehdään. Tämä oli julkisesti jo ajat sitten tehty kaikille selväksi
monella tavalla. Kuten olen jo moneen kertaan todennut niin minut murhattiin henkisesti jo silloin
kun vielä asuin Metsäkylässä Ylöjärvellä. Mielessä kuitenkin täytyy pitää, että olin lahjakas
ihminen (olen edelleen jollakin tapaa) eikä minulla ollut niiden lapsuuden (vähän yli 10 vuotias)
järkyttävien päänsärkyjen ja ilmaantuneen ihon kutinan jälkeen minkäänlaisia oireita, jotka olisin
voinut yhdistää siihen mitä viattomana pikkuisena tein. Pärjäsin hyvin yläasteella, lukiossa,
yliopistossa ja työssäni olin taitava – nimenomaan tietotekniikan parissa. Tästä huolimatta minua
suorastaan haukuttiin (niinkuin koirat tekevät) työpaikassani Metsossa (Tästä haukkumisesta monia
kommentteja; ko. yritystä koskevassa osiossa – nimien kera). Kuten edellä ylöskirjauksessani olen
todennut olin hyvässä fyysisessä kunnossa (myös psyykkisesti kun söin lääkkeni 2004 karmean
joulun jälkeen) sekä ennen ja jälkeen sen kurjan 2004 joulun ja vuodenvaihteen. Pyöräilin ja
rullaluistelin ilman mitään ongelmia keuhkoissa eikä missään muuallakaan. Jos "salakytät" olisivat
toimineet alusta saakka niinkuin rehellisen poliisin kuuluisi toimia, saattaisin vieläkin olla hyvässä
fyyisessä kunnossa ja ehkä "aivonikin" olisi saattanut säästyä suuremmilta vahingoilta. Tarkoitan
tällä sitä, ETTÄ OLISIVAT KESKUSTELLEET, EIKÄ LEIKKINEET SALAKYTTÄÄ. Jos
minulle olisi selkeästi perusteltu, olisin kertonut miten lapsuudessani toimin. Tämä "toiminta" oli
lisäksi "joukkohuvia" (todella karseasti ilmaistuna) pienien poikien keskuudessa Ilmajoen kunnan
Jouppilankylässä, jossa asuin. TÄMÄ ASIA OLISI OLLUT HELVETIN PERKELEEN
HELPPO SELVITTÄÄ SUOMALAISILLE "ELIITTISALAKYTILLE". Sen sijaan ensin
murhattiin ja nöyryytettiin tekemällä törkeää henkistä väkivaltaa pystyttämällä muutamia
"muistomerkkejä" jne jne. Tämäkään ei silti riittänyt – jatkettiin myyräkytän työtä edelleen
"muistomerkeistä" huolimatta. 16.09.2024 tätä ylöskirjatessani (olin sairaalahoidossa 07.08.2024 –
03.09.2024 välillä Tampereen Yliopistollisessa keskussairaalassa monien terveysongelmieni vuoksi,
jotka johtuivat pääasiassa siitä, että lopetin kokonaan treenaamisen kun Isäni kuoli 2006 ja olin jo
nähnyt kaikki "muistomerkit" ja kokenut kaiken henkisen ja fyysisen väkivallan). tilanne ei ole
käytännössä muuttunut juuri miksikään. Hoidossani ollessanikin kuulin tätä samaa yli 20-vuotta
jatkunutta skitsoamista ja valehtelua minusta ja toimistani – sekä lääkäreiltä, hoitajilta että potilailta.
Alan olla henkisesti siinä tilassa, että tein päivityksen 14.09.2024 OmaKantaan hoitotahdon
ilmaisuun, että en ota vastaan enää mitään hoitoja, enkä astu jalallanikaan enää TAYSsiin. Viimeksi
KELA-taksilla kun olisi pitänyt TAYSsiin matkata, niin taksinkuljettaja totesi, että "Minulle olisi
parempi, että et kyytiin tulisi". Ja nauroi tämän jälkeen. Minä vastasin, että "Niin minullekin" ja
nauroin myös ja katkaisin puhelun. Minulla on sellainen käsitys, että Murasen huoraaminen liittyy
myös taksinkuljettajan minua kohtaan osoittamaan halveksuntaan. En jalallanikaan ikinä elämäni

aikana taksiin enää astu ! TÄLLÄISTÄ ON MINUN ELÄMÄNI IHANALLA PIRKANMAALLA.
JA KAIKKIALLA. Helvetti jatkukoon kuolemaani saakka. Vähät enää välitän siitä.
Vaikka asuimme lasten kanssa Nokian Koskenmäessä niin lapseni kävivät koulunsa Ylöjärvellä
koska virallinen osoite oli heidän äitinsä osoite (niinkuin jo edellä totesin Isällä ei ole eron sattuessa
minkäänlaisi oikeuksia Suomessa, vaikka olisi esimerkiksi yhteishuoltajuussopimus tehty). Erään
kerran, kun lähdin hakemaan lapsiani Ylöjärveltä koulusta, niin kun lähdimme takaisin kohti
Koskenmäkeä, paloauto liittyi "seuraamme" lähes minun autoni takapuskurissa kiinni ajaen. Nokian
öljytiellä sijaitsee Nokian paloasema, niin sen pihaan "tulipaloauto" sitten ajoi. Asia ei minusta
tuntunut kovinkaan hyvältä. Tästä ei sen enempää.
Seuraavaksi tein sitten itse typerän teon ja jätin lääkkeeni syömättä. Tarkkaa ajankohtaa en
valitettavasti muista. Tämä sitten kostautui minulle kun seuraavaksi muutimme takaisin Ylöjärvelle
Erkontiellä sijaitsevaan kerrostalo asuntoon. Siitä tämän jälkeen osiossa, joka kertoo minun ja
lasteni asumisesta Erkontiellä vuodesta 2011 vuoteen 2019. Asuimme lasten kanssa Nokian
Koskenmäellä vuodesta 2005 vuoteen 2011.
Yksi tapaus kuitenkin sattui vielä ennen muuttoamme Erkontielle. Eräs viikonloppu lähdin
polkupyörällä Nokian keskustassa sijaitsevaan Pepper ravintolaan yksikseni.
Minulla oli arvokas itse hankkimani pyörä, jonka ostin kun olin Alko (Primalco) Oy:n
Koskenkorvan tehtailla kolmena kesänä prosessimiehenä. Jokaisena kesänä neljä kuukautta. Kun
olin lähdössä ravintola Pepperistä huomasin surukseni, että joku Nokialainen pitkäkyntinen
kriminaali oli varastanut pyöräni. Pyörän lukon avaimen olin jossain vaiheessa kadottanut mutta se
ei oikeuta varkautta. Jälleen, joku sekopää ei erottanut omaansa toisen omasta. Olin juuri
vaihdattanut pyörääni uudet renkaat, ketjut ja säädättänyt vaihteet ja jarrut. Asia harmitti minua
paljon. Tällä pyörällä tein Nokialla asuessani pitkiä lenkkejä siihen saakka kun Isäni kuoli kuten
aiemmin ylökirjaamisessa kerroin. Ajattelin, että tälläisestä asiasta on aivan turha, ainakaan minun,
poliisiin ottaa yhteyttä.
Tämän jälkeen tapahtui muutto Koskenmäestä Ylöjärven Erkontielle. Suorastaan lahjoitin joitakin
asioita Koskenmäelle, esimerkiksi ruohonleikkurin ja paljon muuta. Juuri kun olimme poikani
"-"n kanssa lähdössä kohti Erkontietä "salakytäksi" paljastunut naapuri tuli automme viereen ja
koputti apukuljettajan puoleista ikkunaa, jonka poikani avasi. Naapuri, jota ensin luulin rehelliseksi
poliisiksi totesi "Otin ruohonleikkurin, jonka jätit tänne" ja sanoi lisäksi lyhyesti ja ytimekkäästi
"Hyvää joulua !". Sinänsä mielestäni kovin ihmeellistä kun oli kesä ja oikein kaunis aurinkoinen
ilma.
YLÖJÄRVI, ERKONTIE, 2011 - 2019
Sain vuokrattua minulle ja lapsille kerrostalo kolmion aivan Ylöjärven keskustasta Erkontieltä.
Vuokranantajinani toimivat Risto ja Marjatta Saarinen.
Kun asuimme vielä Nokialla Koskenmäessä niin aamuisin aina vein lapset Ylöjärvelle kouluun ja
iltapäivisin kun pääsivät kotiin, hain lapset kotiin Koskenmäelle. Tyttärelläni "-"lla oli kavereita
myös minun viikollani Nokialla mutta aloin olla huolissani pojastani "-"sta kun hän istui aina
vain yksin iltaisin tietokoneellaan kun kaikki kaverit olivat Ylöjärvellä. Mietin itseäni saman
ikäisenä ja tuumin, että olin aina kaverereiden kanssa iltaisin ja viikonloppuisin. En kauaa asiaa
miettinyt ja eräänä sunnuntaina (lapset vaihtoivat Isältä Muraselle ja päinvastoin aina sunnuntaisin)
kun lapset tulivat minun viikolleni kysyin lapsilta haluatteko, että muutetaan Ylöjärvelle.
Molemmat innoissaan vastasivat, että "Haluamme kyllä". Lyhyen etsinnän jälkeen löysin
vuokrakolmion Erkontieltä, jonne sitten muutimme lapsieni ja Rokin kanssa. Kun saimme muuton
tehtyä, lasten koulut, ystävät, harrastukset ja nuorisotilat olivat kaikki vain kävelymatkan päässä
meidän asunnosta. Palvelut olivat myös minulle lähellä kun Erkontien asunto sijaitsi keskellä
Ylöjärven kuntaa. Kauppaan, apteekkiin ja lääkäriin oli minulla vain kävelymatka.
Risto ja Marjatta Saarista parempaa vuokranantajaa en pysty kuvittelemaan. Asuimme Erkontiellä 8
vuotta ja koko tänä aikana vuokrani nousi ainoastaan 20 €:lla. Kun esimerkiksi pyysin rikkoutuneen
astianpesukoneen tilalle uuden, Risto hankki tälläisen välittömästi.

Asuin Nokialla ASO-asunnossa (asumisoikeusasunto) ja kun muutimme Ylöjärvelle minulle
palautettiin ASO-maksu takaisin. Osalla tästä ASO-maksusta maksoin pois toisen DanskeBankissa
olleista joustoluotoista. Toinen kuitenkin jäi minulle maksettavaksi. Asumisoikeusmaksusta jäi
kuitenkin sen verran rahaa tililleni, että selvisimme lasten kanssa sen avulla jonkin aikaa.
2010 minut siirrettiin Metso Automationin toimesta sairaslomalle ja tämän jälkeen en enää siihen
työpaikkaan palannut. 2010 asuimme vielä lasteni ja Rokin kanssa Nokialla.
Olin siis jo muuttaessamme Ylöjärvelle kuntoutustuella ja yritin sen avulla tulla toimeen.
Eräänä päivänä kun lähdin lähellä olevaan ruokakauppaan, niin puhelimeni soi. Soittaja oli Metso
Automationin henkilöstöpäällikkö. Paljon siinä puhelimessa ei ajatuksia vaihdettu.
Henkilöstöpäällikkö (nimeä en muista siitä syystä, että kyseinen henkilö ja monet muut Metso
Automationissa eivät merkitse minulle yhtään mitään) vain totesi sanasta sanaan näin "Sinulla on
täällä olevinaan työsuhde". Vaikka minua oli siinä vaiheessa jo vuosia aliarvostettu, pidetty tyhmänä
ja osaamattomana ja ihmisenä, joka ei muista loukkauksia ja muuta, niin en kauaa vastausta
miettinyt. Seisoin siinä risteyksessä kaupan läheisyydessä ja sanoin henkilöstöpäällikölle
tyypilliseen rauhalliseen tapaani "Minä sanon itseni irti". Muistan vielä hyvin sen tunteen mikä
minulle silloin tuli. Tuntui kuin raskas taakka olisi nostettu harteiltani ja olisin noussut lähes
taivaisiin. Tuntui niin hyvältä, ettei tarvinnut mennä enää Metsolle pilkattavaksi ja nöyryytettäväksi
(näistä asioista jäljempänä osioissa, joka käsittelee Metso Automationissa nähtyä ja kuultua).
Henkilöstöpäällikkö kysyi vielä, että "Pitäisikö meidän tavata asian tiimoilta ?". Minä vastasin, että
"Ei kiitos. Tarvitsen vain työtodistuksen". Henkilöstöpäällikkö sanoi, että voit pyyttää
työtodistuksen suunnittelupäällikkö Janne Koivuniemeltä. Silloin ajattelin, että nyt on oikea
ihminen nimetty suunnittelupäälliköksi kun ei ikinä itse osannut mitään tehdä. Suunnittelupäällikön
tärkein tehtävä on tuijottaa Excel-tiedostoa ja nimetä projektihenkilöt eri projekteihin. Senhän nyt
osaa "apinakin" niin kuin pohjanmaalla tavataan sanoa. Minä lähetin työtodistus pyynnön ko.
suunnittelupäällikölle. Työtodistus tuli kotiin Erkontielle postin välityksellä ja olin suorastaan
hämmennyksen vallassa. Työtodistus oli mielestäni "vittuilun" ruumiillistuma (taas käytän karkeita
ilmaisuja mutta kun olin yli 20 vuotta hiljaa niin tätä ylöskirjatessani en enää ole. Ajattelin vielä
aiemmin tänä vuonna, että kun saisimme Amin (pieni chihuahua) kanssa elää loppuelämani
rauhassa mutta toisin kävi. Tämä koskee jo seuraavaa osiota kun muutin Tampereen Haukiluomaan
2019. Tästä sitten jäljempänä). "Työtodistuksessa" oli yksi rivi ja senkään tiedot eivät pitäneet
paikkaansa. Suunnittelupäällikön allekirjoitus oli naurettavaa sotkua. Työtodistus meni samantien
roskien sekaan mutta sepä ei minua haitannut mitenkään kun tiesin, että sinne ei minun enää tarvitse
palata.
Alla listatut faktat eivät välttämättä ole ajallisesti täysin oikeassa järjestyksessä kaikilta osin. Minä
kun en silloin ymmärtänyt, että olisi pitänyt kesän 2004 alusta saakka pitää tunnin tarkkuudella
päiväkirjaa niinkuin olisi kaiketi pitänyt. Jokainen asia on kuitenkin oikein ylöskirjattu siitä
huolimatta.
Olin edelleen ilman lääkkeitä (kuten aiemmin totesin lopetin lääkkeiden käytön jo Nokialla
ollessani) vaikka ensimmäinen lääkärini Sami Anttila, Mentoria, siitä minua monesti varoittikin.
En ollut enää Metso Automationin palkkalistoilla kun käytännössä ko. yrityksen
henkilöstöpäällikkö "kehotti" minua sanomaan itseni irti. Tässä vaiheessa palataan osion"Tarkempia
lisätietoja" lähes alkuun. Tällöin kerrroin Annika Lipposen ja minun kaksi vuotta kestäneestä
projektista, jonka rahoitti Ilmarinen. Projekti alkoi siis jokin aika sen jälkeen kun olin irtisanoutunut
Metso Automationista. Annikka otti minuun yhteyttä ja tapasimme ensin ja keskustelimme mitä /
minkälaista työtä olin valmis tekemään. Pian tämän jälkeen Annika otti minuun yhteyttä, että ASPA
sr säätiöllä olisi mahdollisesti minulle työkokeilupaikka tarjolla. Kyse oli erään ASPA säätiön
projektien web-sivujen toteutuksesta. ASPA säätiön pääpaikka on Helsingissä ja säätiöllä on myös
toimipiste Tampereella. Asian tiimoilta Annika Lipponen kutsui palaverin koolle Tampereen
toimipisteeseen. Palaveriin osallistuivat Annika Lipponen, Katja Rajaniemi (ASPAN ko. projektin

projektipäällikkö), Tampereen toimipisteestä Päivi Huuskonen ja minä. Tässä tapaamisessa sitten
päätettiin käytännössä, että minun työkokeilu alkaa asian tiimoilta. Palaverissa käytiin lyhyesti läpi
mitä web-sivuilla pitäisi ASPA säätiön ko. projetissa toteuttaa. ASPA säätiön omat sivut oli
toteutettu Drupalilla, joka oli minulle uusi työkalu. Web-sivujen "alustan" työkaluihin olin jo
jollakin tapaa perehtynyt aikaisemmin. Käytössä olivat muun muassa Ubuntu Linux, Apache webserveri, MySQL, php, css ja myös muita työkaluja. Kun sitten sain varmistuksen, että työkokeilu
alkaa niin noin kuukauden päivät ennen alkua perehdyin Drupaliin kotona. Noin 2-3 tuntia päivässä.
Projekti meni jouhevasti, kun kaikki tekivät sitä mitä osasivat. ASPA säätiön projektiryhmä Katja,
Eveliina, Milka tuottivat sisällön sivuille, Samuli vastasi kuvien toteutuksesta ja minä vastasin
teknisestä puolesta ja siirsin sisällön Drupalilla toteutettuihin web-sivuhin. Tämän projektin
tuloksena syntyi web-sivusto www.oikeitatöitä.fi. Kyseisillä sivuilla oli myös ASPA säätiön kahden
aiemman projektin tuottama sisältö. Koska kyseessä oli ASPA säätiön tietyt projektit niin sivut
olivat käytössä pari vuotta, toteutuksen jälkeen. En valitettvasti muista tarkkaa aikaa. Tässä
yhteydessä minun täytyy mainita, kuinka kiitollinen olin ASPA säätiölle tästä työkokeilu
mahdollisuudesta ja myös siitä, että minua kohdeltiin tasa-arvoisena ihmisenä muiden ASPAlaisten
joukossa. Kiitokset ASPAn koko projektiryhmälle ja koko Tampereen toimipisteen väelle. ASPA
säätiö on toiseksi paras työpaikka missä olen elämäni aikana ollut. Parhaasta työpaikasta, jossa olen
ollut pieni osio lähempänä tämän ylöskirjauksen loppua. Seuraavassa osiossa, joka koskee
muuttoani Tampereen Haukiluomaan ylöskirjaan myös sellaisen asian, johon ASPA säätiö oli myös
osallisena. Tämä asia käytännössä pelasti minut monin tavoin.
Annika Lipponen löysi minulle vielä toisenkin työkokeilupaikan. Tämä oli Hervannan kirjaston
tietotori. Pääasiallisena tehtävänäni tietotorilla oli neuvoa asiakkaita erilaisissa tietoteknisissä
asioissa kun varasivat tietokoneen omaan käyttöönsä kirjastokortilla. Käytännössä tämä tarkoitti,
että istuin asiakaspalvelupisteessä ja minulta tultiin pyytämään apua, jos oli jonkinlaisia ongelmia
liittyen tietokoneen käyttöön, ohjelmiin, skannereihin, tulostimiin, kopiointiin ja muuhun liittyen.
Minä pidin asiakkaiden neuvomisesta mutta oli paljon sellaista oheistoimintaa, joka oli varattu
pelkästään työkokeilijalle. Eräs tietotorilla vakituisesti työskentelevä henkilö totesi vain kerran kun
olimme Annika Lipposen kanssa siellä palaveeraamassa, että "Meillähän on aina ollut työkokeilija
tietotorilla, niin kauan kuin muistan". Tämä itse asiassa särähti aikalailla korvaani. Minun
mielestäni työkokeilun perimmäisenä tarkoituksena on selvittää olisiko työkokeilijasta esimerkiksi
vakituiseen työsuhteeseen ko. yrityksessä. Jos ajatus jossakin yritysessä on äsken kuvaamani
mukainen niin minusta työkokeilijaa suorastaan käytetään "orjana" tekemään ne työt mihin
vakinainen henkilökunta ei halua sattua. Lisäksihän on niin, että työkokeilijan ottava yritys ei
kokeilijalle maksa euroakaan vaan "korvaus" tulee muulta taholta kuin työkokeilijan palkkaamalta
yritykseltä. Summa summarum - jos yrityksessä on työkokeilija työkokeilijan perään, niin käytetään
ilmaista orjatyövoimaa. Sain myös tietorilla muutamia "hyvänpäiväntuttuja" asiakkaista. Eräs heistä
oli Juhani niminen (en valitettavasti muista enää hänen sukunimeään) mies, joka kävi tietotorilla
päivittäin lukemassa lehtiä, kopioimassa lehtien artikkeleita ja tietokoneella. Kerran tämä hieno
mies tuli asiakaspalvelupisteeseen ja yhtään sanaa sanomatta antoi minulle tulostamansa paperin.
Kiinnitin itse huomion ainoastaan tulosteessa olevaan otsikkoon. Siinä luki "Älä koskaan luovuta"
ja lähti samantien takaisin tietokoneluokkaan. Hetken itse otsikkoa mietittyäni totesin, että kyseessä
oli kaiketi jonkinlainen vilpitön tuen ilmaisu minulle, kun tottakai tajusin mitä minulle oli tehty
kaikkine "muistomerkkeineen" ja muine rikoksineen, joista kerroin tämän kirjoituksen alussa.. Tästä
asiasta tuli minulle erittäin hyvä mieli. Tälläisiä tuen ilmaisuja on tullut tämän kärsimyksen
taipaleeni, joka alkoi 2004 alussa, muutamia. Kaikki ne tulen kirjaamaan niinkuin kuuluukin.
Annika Lipponen onnistui siis tämän Ilmarisen kustantaman kahden vuoden projektin aikana
hankkimaan minulle nämä kaksi työkokeilupaikkaa. ASPA säätiön työkokeilupaikka onnistui
mahdollisesti siksi, että ASPA säätiön pääpaikka sijaitsee Helsingissä. En osaa selittää sitä miksi
sain työkokeilupaikan Hervannan tietotorilta.
Tässä kohtaa on hyvä palauttaa mieleen mitä minulle sanottiin ja tehtiin, kun Annika etsi minulle
vakituista työpaikkaa. Alla kaksi otetta "Tarkempia lisätietoja" osion alusta:

1. Merja Vuorela sanoi "Hommattiin kerrankin eräs tuotantoinsinööri niin ettei mistään enää saanut
töitä".
2. Annika Lipponen sitten eräässä vaiheessa kysyi, että minkälaiseen työhön vielä haluaisit ja pyysi
myös listata Tamperelaisia yrityksiä tähän aiheeseen liittyen. Kerroin, että esim. Lähitukihenkilön
työ kun tiesin, että tunsin erittäin hyvin Windowsin työasemat ja palvelimet ja Microsoft ohjelmistot
ja myös Ubuntu Linuxin. Eräs yritys, jonka mainitsin oli Fujitsu, jolla on monenlaista toimintaa
tietotekniikan saralla. Annika Lipponen soitti ensin "tunnustelupuhelun" Fujitsulle ja oli kysellyt
juuri esim. lähitukihenkilöiden tarpeesta. Vastaus Fujitsun suunnasta tähän ensimmäiseen puheluun
oli ollut, että "Meillä on koko ajan suuri tarve lähitukihenkilöitä ajatellen. Tässä ensimmäisessä
puhelussa Annika Lipponen ei ollut kertonut nimeäni eikä mitään muutakaan minusta. No
seuraavana päivänä Annika Lipponen soitti toisen puhelun kertoi nimeni ja muuta minusta niin
Fujitsun henkilön välitön vastaus oli ollut " Meillä on YT neuvottelut, että ketään uutta ei voida
ottaa".
Eli näiden kahden työkokeilupaikan jälkeen Annika ja minä törmäsimme mahdottomaan tehtävään
ja ainoa oikea johtopäätös oli, että ikinä ei minulle löydy vakituista työpaikkaa Tampereelta eikä sen
ympäristökunnista.
Tämän jälkeen minun olisi pitänyt tulla toimeen kuntoutustuella. Kaksi alaikäsitä lasta, kolmion
vuokra ja kaikki muut menot. Sitten jäljempänä kerron, että tämäkin osoittautui mahdottomaksi.
Yritin myös Erkontiellä hakea asumistukea KELAlta mutta lopputulos oli sama kuin Nokian
Koskenmäessä. Päätös oli hylkäävä. Erkontien asunto oli iso kerrostalo kolmio, minulla oli joka
toinen viikko kaksi alaikäistä huollettavaa lasta, ruoka ja kaikki muut laskut, niin kuntoutustuki ei
kertakaikkiaan riittänyt. Mikä minua asiassa sitten myöhemmin ihmetytti, että samassa
kerrostalossa asuva iäkkäämpi naishenkilö, joka asui yksin samankokoisessa kolmiossa sai
asumistukea ja minä en. Itse en tätä oikein järkisyin osaa perustella. En tietenkään moiti sitä
ihmistä, joka asumistukea sai. Moitin sitä, että en saanut tukea, joka lain mukaan varmasti olisi
minulle kuulunut.
Tästä syystä tapasin yksinäisillä viikoilla Erkontiellä käydä Ylöjärven helluntaiseurakunnassa
hakemassa keskiviikkoisin jaettavaa ilmaista ruokaa. Tästä asiasta sain tietää naapurinani
Erkontiellä asuneelta Liisa-mummulta, joka toimi myös ruuanjakajana helluntaiseurakunnassa.
Todella ihana ja ystävällinen ihminen.
Kävin hakemassa ilmaista ruokaa myös Ylöjärven evankelisluterilaisesta seurakunnasta. Siinä
seurakunnassa asiat hoidettiin todella eri tavalla kuin helluntaiseurakunnassa. Ensimmäiseksi sain
vuoronumeron ja jäin odottelemaan. Kun sisään pääsin niin seuraavaksi seurakunnan diakoni
"kuulusteli" minua ja kirjasi kaikki tiedot (esimerkiksi tulot ja kaikki menot jne.) ylös. Kuulustelulta
se ainakin tuntui. Kuulustelun lopuksi diakoni antoi pienen paperilapun, jonka väri kertoi saatko
ruokaa vai et. Sain lapun – väriä en muista ja kysyin tarkoittaako tämä, että saan / en saa ruokaa.
Miksi ihmeessä sitä diakonin maailmaa suurempaa päätöstä ei voinut kertoa suusanallisesti ?! Minä
kuitenkin sain ruokaa. Seuraavaksi siirryttiin toiseen huoneeseen, jossa seurakunnan naispappi toimi
päällikkönä ruuan jaossa. Diakoni tuli minun mukanani. Otin itselleni ruuat, jotka sai ottaa. Heillä
oli myös koirien kuivamuonaa, joka oli hieno asia koska minulla ei sillä hetkellä ollut Rokille
kuivamuonaa. Menin valitsemaan Rokille nappulasäkkiä niin diakoni totesi "Minä en koirista oikein
välitä". Tarkoittaen ilmeisesti minua ?! Se siitä evankelisluterilaisen kirkon saarnaamasta
lähimmäisenrakkaudesta. SE JÄI TODELLAKIN VIIMEISEKSI KERRAKSI SIINÄ
SEURAKUNNASSA. Jatkossa kävin vain helluntaiseurakunnassa, jossa minua kohdeltiin tasaarvoisena ihmisenä ja kaikki olivat minulle ystävällisiä. Helluntaiseurakunnassa ei kuulusteltu ja
kutsuttu koiraksi.
Eräänä päivänä olin koirani Rokin kanssa lenkillä. Puhelin soi ja näytössä oli outo numero. Soittaja

oli Elina Koivunen Ylöjärven kaupungin sosiaalitoimesta. Sama ihminen, joka teki myös
yhteishuoltajuussopimuksen, kun Muranen ensin yritti savustaa minua Metsäkylän kodista pois ja
halusi avoeron.
Elina Koivunen totesi puhelimessa, että "Täällä on sinulle aika varattuna. Sinun pitäisi maksaa
elatustukea.". Minussa nousi samalla sekunnilla suunnaton viha. Tajusin välittömästi, että Muranen
on ajan varannut minulle siitä kertomatta. Mitä ihmeen järkeä ko. asiassa olisi ollut ? Minä olin
pienellä kuntoutustuella ja maksoin kaikkien omien kulujen lisäksi lasten puhelimet. Muranen oli
töissä ja sai lasten lapsilisät KOKO sen ajan kun lapset tulivat täysikäisiksi. En ikinä pyytänyt
lapsilisistä centtiäkään itselleni.
Olin niin raivoissani kyseiselle sosiaalitoimen ihmiselle, että katkaisin puhelun välittömästi ja
laitoin puhelimen pois päältä. TAAS JÄLLEEN KERRAN HUOMASIN, ETTÄ ISÄLLÄ EI OLE
SUOMESSA MINKÄÄNLAISIA OIKEUKSIA ERON TAPAHTUESSA.
YHTEISHUOLTAJUUSSOPIMUKSELLA EI OLLUT MITÄÄN MERKITYSTÄ LAIN EDESSÄ
AINAKAAN MINUN TAPAUKSESSANI (vertaa edellä kertomaani tapaukseen Nokian
Koskenmäellä asuessamme, kun ulosottomies haukkui minut moneen kertaan valehtelijaksi ja sanoi,
että yhteishuoltajuussopimuksella ei ole mitään merkitystä. Totesi vain, että lapset eivät edes asu
sinulla vaikka olivat useammin minulla kuin Murasella).
No, puhelin oli pois päältä myös seuraavana päivänä. Kuinka ollakkaan minun sähköpostiini tuli
maili Muraselta, että ei ole mitään muuta keinoa kuin mennä käräjille. En vastannut mailiin mitään
koska tiesin, että jos niin teen Muranen ei lopeta koskaan mailien lähettämistä. Kokemusta oli
tekstiviestien osalta tästä asiasta.
Käräjä sähköpostin saavuttua, katsoin välittömästi netistä Tampereen oikeusavun numeron ja soitin
virkailijalle ja selitin, että minua uhataan käräjillä jos en maksa elatustukea. Virkailija kyseli tietoni
ja sanoi lopuksi, että "Olet oikeutettu ilmaiseen oikeusapuun ja että varataanko sinulle aika heti".
Sanoi, että "En tiedä vielä mihin tämä asia johtaa mutta katsotaan myöhemmin tarvitsenko sitten
oikeusapua".
Jäin odottelevalle kannalle. Mietin vain sisäisesti hymyillen, että kuinkahan todellisuudessa käräjillä
kävisi jos kertoisin kaiken Murasen "puuhailuista" mitä jo paljon siinä vaiheessa tiesin. Viestit
kuitenkin loppuivat siihen ja käräjille ei lopuksi menty. Minulle se ei olisi ollut paha paikka mutta
Muraselle kyllä. Sen voin vakuuttaa.
Tajusin myös, että Ylöjärven kaupungin sosiaalitoimi oli täynnä Murasta puolustavia "virkailijoita",
vaikka kaikki Ylöjärvellä tiesivät mitä minulle oli tehty ennen joulua 2004 ja joulun 2004 aikana.
Tästä olen täysin varma. Koko tämä dokumentti osoittaa sen.
Sitten alkoi vaihe, jota itse kuvailen niin, että minun mahdollisuuteni elää tehtiin toivottomaksi.
Olin kuntoutustuella ja rahat eivät riittäneet maksujen jälkeen edes ruokaan. Mistään en koko sinä
aikana kun yksin lasten ja Rokin kanssa asuin saanut centtiäkään sosiaalitukea, joka minulle lain
mukaan olisi kuulunut.
En saanut tukea. Isä kuoli. Minun selviytymiskeino Isän kuolemasta ja siitä ettei mistään saanut
apua, oli viina ja tupakka. Halusin kuitenkin asua lasten kanssa niin kauan, että molemmat ovat
täyttäneet 18-vuotta. Sen itselleni lupasin jo silloin kun lapset olivat pikkuisia.
Sorruin pikavippeihin. Olen elokuun 2024 aikana, jolloin olin TAYSsissa hoidossa somaattisten
ongelmieni takia (jalat ja kaikki muu) miettinyt, että tekisin kansalaisaloitteen, että kaikki
pikavippikoronkiskurifirmat kiellettäisiin lailla. On kirjoittamishetkellä (04102024) vielä tekemättä.
Otin holtittomasti pikavippejä. Ei edelleenkään apua mistään. Hoidin lapset, pesin pyykit, tiskasin,
siivosin ja tein hyvää ruokaa vaikka oikeasti minulla ei ollut rahaa mihinkään. Join viinaa tuskaani
kun olin aikuisena Isäni kuoleman jälkeen yksin. Lapset ovat ja olivat minulle niin rakkaita, että
halusin heidät aikuisikään kasvattaa. Jouduin itse vaikeuksiin (ja olen yhä), mutta tekisin saman
uudelleen koska lapseni ovat minulle tärkeämpiä kuin minä itse.
Mikä minua on jälkeenpäin ihmetyttänyt, että miten IHMEESSÄ NE KAIKKI PIKAVIPIT
MINULLE VOITIIN MYÖNTÄÄ ?! Käytäntöhän on se, että uudet pikavippifirmat, jotka
myöntävät seuraavan lainan näkevät tiedot edellisistä myönnetyistä ?!

Matemaatikko kun olen niin olen tämän asian pitkän mietinnän jälkeen purkanut seuraavalla tavalla.
Minut ajettiin tahallaan ahdinkoon ja ulosottoon epäämällä kaikki sosiaalinen taloudellinen tuki
vuodesta 2005, jolloin muutin lasten kanssa Nokialle asumaan, tähän vuoteen 2024 aivan viime
hetkille saakka. Kun olin tätä dokumenttia jo jonkin aikaa kirjoittanut niin asia sitten yht´äkkiä
muuttui kuten selviää seuraavasta osioista asuessani jo täysin yksin Tampereella, Haukiluomassa.
Lääkkeet olivat minulla edelleen syömättä. Ei edelleenkään minkäänlaista tukea. Tulee lopulta
"päänupin" aiheuttama notkahdus ja elämänhallinta katoaa. Jokainen voi tykönään tätä dokumenttia
lukiessaan miettiä mistä tämä toinen hyvin pieni "notkahdus" verrattuna joulun 2004 täydelliseen
katastrofiin minun terveyteni osalta johtui ? Lääkkeet olivat edelleen poissa kuvioista mutta
selittääkö se kaiken ? Voisin yksinkertaistaa asiaa niin, että jos päähän ammutaan siitä saattaa tulla
pahaa jälkeä. Minä en ole lääkäri, niin en osaa sitä sanoa ja en uskalla keltään lääkäriltä kysyä kun
en luota enää kehenkään ihmiseen (tämä kommentti ja kirjaus 04102024).
No, notkahdus tuli. Asiat jäivät totaalisesti hoitamatta. Lapset eivät pystyneet olla minun luonani
kun ei ollut centtiäkään rahaa. Kynnys sosiaalitoimeen oli liian suuri ja en luottanut siellä
kehenkään tipan tippaa.
Olin yksin Rokin kanssa ja katsoin iltaisin vain Lontoon 2012 olympialaisia yötä myöten.
Yritin myydä autoani jo tässä vaiheessa (ostin sen Isäni kuoltua perintörahoilla. Kadun ostoa vielä
tänäkin päivänä). Ei onnistunut auton myynti. Jos olisi onnistunut niin, olisi pitänyt antaa
käytännössä "ilmaiseksi".
Sitten suljetaan netti, puhelin ja pankkikortti. Laskut jää hoitamatta. Tämä kaikki tarkoitti, etten
pystynyt enää pitää yhteyttä kehenkään. En lapsiin, enkä kehenkään muuhunkaan. En voinut enää
yrittää edes myydä autoani kun puhelinta ja nettiä ei ollut ja olin rahaton. Olimme Rokin kanssa
kahdestaan ja molemmat ilman ruokaa. Itkin käytännössä joka välissä.
Tässä vaiheessa on todettava se fakta, että jälkikäteen tiedän, että minua seurattiin koko "kurjan
kesän" ajan. Kutsun sitä "kurjaksi kesäksi" ja dokumentin lukija ymmärtää syyn. Laihduin kesän
aikana luultavasti reilusti yli 20 kiloa ja kaikki vanhat mm työvaatteet mahtiuvat lopulta päälleni.
En vielä tänäkään päivänä ymmärrä miten rakas Jackrusselinterrieri kaverini Roki selvisi kesästä
hengissä. Ruokaa kun ei ollut kummallakaan. Itkin usein keittiössä kun Roki katsoi päälleni ja
varmasti ihmetteli että miksi minun ruoka-astiani on tyhjä. Jo tässä vaiheessa minulla heräsi ääretön
viha kaikesta mitä olin joutunut näkemään, kuulemaan, kokemaan ja tuntemaan. Tästä asiasta ja
loputtomasta ja dokumentin kirjaushetkellä (jälleen 04102024) vieläkin jatkuvasta Via
Dolorosastani ja elinkautisestani paljon lisää jatkossa.
Kurja kesä jatkuu. Tuli itsemurha-ajatukset. Mietin vain keinoja millä lopettaa päivänsä. Ei ollut
edelleenkään lääkkeitä millä koettaa tehdä loppu "siistillä tavalla".
Itkin paljon kun en nähnyt lapsia ja Rokin takia kun hänellä ei ollut ruokaa. Itsestäni en enää niin
välittänyt.
Tuli päivä, jolloin totesin, että minun on pakko nähdä lapset edes hetken. Olin laihtunut todella
paljon niin laitoin vanhat siistit vaatteet päälle ja ajattelin, että lähden Metsäkylään, jossa Paavo V
Suomisen omistaman Metsäkylän eliitti-ihmisten kanssa Muranen vielä asui. Auton polttoainetankki
oli kuitenkin melkein tyhjä. Päätin kuitenkin ottaa riskin ja koettaa pääsenkö Metsäkylään ja
takaisin. En pystynyt edes ennakolta varmistaa, että ovatko lapset edes kotona kun ei ollut
puhelinta, nettiä, pankkikorttia eikä rahaa.
Ajoin Metsäkylään ja soitin ovikelloa. Silläkin uhalla, että oven avaisi "muuli-Muranen". Onneksi
kuitenkin tyttäreni "-" avasi oven. Poikani "-" ei ollut kotona. Montakaan sanaa ei "-"n
kanssa vaihdettu, mutta kerroin jotakin tilanteestani ja siitä, että heti saatte lapset tulla kun saan
rahaa ja asiani hoidettua jollekkin tolalle. "-"n näkemisestä sain paljon voimaa mutta olin
surullinen siitä, että en nähnyt myös "-"a. Pääsin kumminkin takaisin kotiin saakka Erkontielle

ja olin tyytyväinen siihen, että näin edes toisen lapseni vilaukselta. Kurja kesä kuitenkin vain jatkui.
Niinkuin kaikki muu kurjuus ei olisi vielä riittänyt niin sitten iski lisäksi todella kova selkäkipu
(kärsin tästä vaivasta jo Nokialla Koskenmäessä asuessani aika-ajoin). K-supermarket Linkki, jossa
päivittäin tapasin käydä (pois lukien tämä kurja kesä kun ei ollut rahaa) sijaitsi noin reilun 200
metrin päässä asunnostani. Lähdin selkäkivusta huolimatta kävelemään kohti linkkiä. Linkin
kauppias Aki Saarinen tarjoi asiakkailleen ilmaiset kahvit silloin kun asiakas osti jotakin. Minä
kuitenkin uskalsin käydä kahvit juomassa (ja sokerinpalat syömässä kun ruokaa ei ollut) koska
kuten jo totesin kävin siellä päivittäin ja olin uskollinen asiakas. Selkäkivusta johtuen, jokaisella
asskeleella tuntui kuin puukko olisi työnnetty syvälle selkääni ja kävelymatka Linkkiin ja takaisin
kesti todella kauan. En edelleenkään ymmärrä miten pikkuinen paras ystväni Roki syömättä
kaikesta selvisi. Erään kerran tutkin vaatehuoneesta kaikkien takkieni taskut ja satuin löytämään
muutam euron arvosta kolikoita. Menin linkkiin ja ostin halvimman grillimakkarapaketin, joista
annoin Rokille kaksi ja söin itse toiset kaksi.
Ei ollut ruokaa, ei tupakkaa ja näimme Rokin kanssa edelleen nälkää. En edes tupakkaa keltään
pyytänyt vaikka joitakin hyvän päivän tuttuja kuitenkin oli. Jälkikäteen tiedän, että minua seurattiin
ja odotettiin, että kuole vaikka nälkään. Pian nähdään, että teen jonkin rikoksen tmvs esimerkiksi.
Nälkä meni siihen pisteeseen, että pakastimeen oli jäänyt joululta valmista pipritaikinaa. Ajattelin,
että sulatan sen ja syön sellaisenaan "raakana". Pääasiassa mitä tein niin itkin yksinäni. Oli tietenkin
Roki, joka varmasti ihmetteli, että mikä meillä nyt on hätänä kun en saa ruokaa.
Minulla oli suoraan sanottuna helvetin SUURI KYNNYS mennä asioimaan sosiaalitoimeen. Pitäen
mielessä miten minun hakemuksiini ja muuhun minua koskevaan siellä suhtauduttiin. Olin aiemmin
kun minulla oli vielä puhelimessa saldoa jäljellä soittanut Ylöjärven kaupungin sosiaalitoimeen ja
tiedustellut toimeentulotuen hakemisesta. Minulle lueteltiin kauhea liuta liittetitä ja silloin vielä
totesin, että kiitos ei. Pitäen mielessä sen, että täysin varmasti suurin osa Ylöjärven asukkaista
edelleen vihasi minua paljon. Tämä soitto tapahtui muistaakseni niihin aikoihin, jolloin yritin vielä
myydä autoani puhelimen ja netin välityksellä.
Tämä seuraava ajatus tuli minulle mieleen yli 10 vuotta liian myöhään. Ajatus oli sellainen, että
Linkin kauppias Kai Saarinen olisi varmasti antanut minulle laskuun ostaa tupakkaa ja Roki
kaverilleni kuivamuonaa. Kävin, kuten jo totesin Linkissä käytännössä joka päivä 8 vuotta kun
Erkontiellä asuin. Ajatus tuli mieleeni vasta Haukiluomassa asuessani. Tästä Haukiluomassa
tapahtuneesta kujanjuoksu episodista ja hulluista ihmisistä siellä kerron seuraavassa osioissa.
No, lopulta tulin siihen johtopäätökseen, että Ylöjärven kaupungin sosiaalitoimeen on mentävä.
Keräsin kaikki tarvittavat liitteet mukaani ja menin kävellen sosiaalityöntekijän vastaanotolle.
Minulle lopulta myönnettiin toimeentulotukea (varmaan vain sen vuoksi koska olin täysin rahaton).
Toimeentulotuen piiriin hyväksyttiin koko vuokra (koska lapset tarvitsivat omat huoneensa), lasten
arvioiduista kuukausimenoista puolet (TÄLLÄ kertaa yhteishuoltajuussopimus siis merkitsi jotakin,
voi voi sentään) ja myös muita pakollisia asumiskuluja. Sain käytännössä samansuuruisen
toimeentulotuen mitä Ilmarinen maksoi kuntoutustukea. Sain sosiaalitoimesta toimeentulotukea
mutta en todellisuudessa saanut centtiäkään koska kaikki perittiin sitten täysimääräisenä takaisin
kun Ilmarinen maksoi takautuvasti kuntoutustukea niiltä kuukausilta, joilta se oli jäänyt saamatta.
Tästä piakkoin jäljempänä.
Sain kuitenkin tililleni rahaa niin sen jälkeen pystyin pyytämään lapsiani luokseni. Olin kuitenkin
edelleen ilman lääkkeitä. Lasteni mummu tuli myös luoksemme kun "notkahdus" tapahtui. Sain
häneltä kuulemani mukaan hänen vanhoja lääkeitään, joita en ensin olisi halunnut ottaa. Aloin
kuitenkin ottamaan yhtä lääkettä säännöllisesti ja oloni parani nopeasti (kuten myös toisella
kerralla, joka tapahtui seuraavassa osoitteessani Tampere, Haukiluoma. Tästä seuraavassa osiossa).
Yksi mielenkiintoinen seikka oli, että yhdessä vaiheessa tätä pientä "notkahdusta" (verrattuna 2004

joulun katastrofiin) eteisen piirongin pöydällä oli Osuuspankin frisbee, jonka kävin heittämässä
vittuuntuneena parvekkeelta niin kauas kuin pystyin.
Vaikka olin muka saanut toimeentulotukea, jota en todellisuudessa kuitenkaan saanut, niin
seuraavaksi tuli eteen auton niin pikainen myyminen kuin mahdollista. Ajoimme Tampereen
Lielahteen, minä edellä ja äitini toisella autolla perässäni. Ei ollut sillä hetkellä aikaa yrittää myydä
lähes uutta autoa yksityiselle henkilölle, jolta varmasti olisi saanut paljon paremman hinnan. Kävin
ensin yhdessä autoliikkeessä (nimeä en muista) mutta sinne autoni ei kelvannut. Sitten ajoin
Tampereen Vehoon, jonka ilmeisesti myyjien esimies kävi katsomassa autoani ja sanoi, että
"Ostetaan siisti pikkuauto pois vaikka tämä tuntuukin niinkuin ryöstämiseltä". Sanasta sanaan näin.
Kun myy lähes uuden pikkuauton autoliikkeelle, niin autoliike maksaa siitä summan niin, että autoa
uudelleen myytäessä liikkeelle jää siitä edes jonkin verran vielä katetta. Eli hinta on paljon
pienempi kuin yksityiseltä myynnissä saisi. Minun autoni oli lähes uusi. Sisäänajettu, vajaa 50 000
km matkamittarissa. Minä itse maksoin autosta vähän alle 18 900 € ja Veho maksoi siitä minulle 9
500 €. Eli sama asia kuin Nokialla Koskenmäessä moottoripyörän kanssa. Jouduin käytännössä
antamaan autoni pois lähes ilmaiseksi.
Kun sain auton myyntirahat tililleni, maksoin vuokranantajilleni uudestaan 2 kk vuokratakuun.
Edellinen takuu oli käytetty kahden kuukauden vuokran maksuun kun minulla ei ollut rahaa. Lisäksi
maksoin poikani "-"n mopon hinnasta oman osuuteni kokonaisuudessaan pois. Ja tietenkin
paljon muita laskuja.

Seuraavaksi varasin ajan Psykiatrian erikoislääkäri Ilkka Härköselle, joka piti vastaanottoaan
kävelymatkan päässä Erkontien asunnostani.
Menin Ilkka Härkösen vastaanotolle. Aika pian hän totesi, että "Et sinä hullulta vaikuta". Sanasta
sanaan. Se ei minua luokannut koska tajusin, että asia oli enemmänkin vitsi. Ilkka Härkönen kirjoitti
minulle B-lausunnon Ilmarista varten (Ilmarinen aina jälkikäteen korvasi käynnit, jolloin piti saada
B-lausunto Ilmarista varten) ja uudet reseptit minun lääkkeitäni varten. Hain lääkkeet lähellä
olevasta apteekista ja toimitin postitse B-lausunnon ja kuitin maksetusta lasusunnosta ja
lääkärikäynnistä Ilmariselle.
Jonkin ajan kuluttua Ilmarinen maksoi minulle takautuvasti siitä hetkestä saakka, jolloin
kuntoutustuki jäi saamatta silloiseen nykyhetkeen. Tästä summasta kuitenkin Ylöjärven kaupungin
sosiaalitoimi oli jo perinyt takaisin maksamansa toimeentulotuen.
Lääkkeet ovat minuun kahdella "notkaudus" kerralla vaikuttaneet todella nopeasti ja olen 2-3
viikossa aivan kunnossa (toinen "notkahdus" Tampereen, Haukiluomassa. Tästä Erkontie osion
jälkeen). Ainoa ongelma oli, että unettomuuteen määrätty lääke tuntui menettäneen tehonsa.
Myöskään Melatoniinilla ei ollut minkäänlaista vaikutusta. Jouduin jälleen kerran valvomaan öisin
ja siitä tuli taas minulle todellinen ongelma silloin ja myös myöhemmin.
Hain uudestaan toimeentulotukea sen jälkeen kun sain tukea kun olin täysin rahaton. Tuki kuitenkin
perittiin täysimääräisenä takaisin niinkuin aiemmin totesin. Ensimmäisellä kerralla tuen piiriin
hyväksyttiin vuokra kokonaisuudessaan, sähkö, vesi ja lasten laskennallisista kuluista puolet (sen
vuoksi koska lapset olivat minulla 2 viikkoa kuukaudesta) ja muut laskennalliset kulut. Toisella
kerralla sain toimeentulotukea jonkin verran alle 80 €. Tämän jälkeen kun tukea hain, minulle tuli
Ylöjärven perusturvasta hylkäävä päätös. Ihmettelin asiaa ja luin päätöksestä, että lasten puolikkaita
kuluja ei enää toimeentulotuen piiriin hyväksytä. Ajattelin, että onko jälleen vain niin, kun minä
olin tuen hakijana, että lasten kuluja ei tuen piiriin lasketa. Olin jo ajat sitten kuitenkin tajunnut sen,
että minun on vain kaikki hyväksyttävä. Olisi ollut järjetöntä valittaa kaikista näistä hylkäävistä
päätöksistä mitä eri tahoilta oli tullut tähän saakka. Luultavasti jokaisella valituskerralla vastassa

olisi ollut "lakimiesarmeija".
Minulle tuli jo kuukausittain kuntoutustuki, mutta se ei edelleenkään riittänyt edes välttämättömiin
menoihin. Ja kuten edellä totesin, minulta evättiin sitten myös toimeentulotuki vetoamalla siihen,
että lasten puolikkaita kuluja ei enää hyväksytä. Äkillinen muutos Ylöjärven kaupungin
sosiaalitoimen säännöissä. Olen TÄYSIN VARMA, että asia koski ainoastaan minua ja vain minua.
ELI TAAS SAMASSA SOSIAALITOIMEN YKSIKÖSSÄ SOLMITULLA
YHTEISHUOLTAJUUSSOPIMUKSELLA EI OLLUT MITÄÄN ARVOA LAIN EDESSÄ.
Olin aivan toivoton. Paras ja ainoa aikuinen ystäväni, rakas Isäni kuollut, en saanut mitään
taloudellista tukea mistään, joka lain mukaan minulle olisi kuulunut, ja sitten lisäksi alkaneet
uniongelmat.
No, mikä oli minun ratkaisuni asiaan. Pikavipit edelleen (JOITA MYÖNNETTIIN
HOLTITTOMASTI VAIKKA EI OLISI SAANUT !!! AINOANA TARKOITUKSENA SAATTAA
MINUT LOPULLISEEN TUHOON) ja lääkkeenä viina ja tupakka ahdistukseen ja uneen ja
yksinäisyyteen. Lapset tietenkin olivat luonani joka toinen viikko, vaikka rahaa ei olisi ollutkaan.
Lapset ovat / olivat minun elämäni tärkein ja arvokkain asia. Olin jo kauan vihannut sydämestäni
lasten ns. äitiä – Murasta. Saatanan pallopää. Itkin tähän aikaan usein kun olin yksin (tai kaverini
Rokin kanssa siis).
Eräänä päivänä, taas kerran, minulla oli litran Koskenkorva viinapullo (Ostin Koskenkorva viinaa
koska olin kolmena kesänä silloisen ALKOn Koskenkorvan tehtailla prosessimiehenä, yhteensä 12
kuukautta. Neljäntenä kesänä minua pyydettiin työnjohtajan toimesta vuoromestariksi kesäksi
neljäksi kuukaudeksi. PARAS TYÖPAIKKA MISSÄ OLEN OLLUT). Nautin Koskenkorvaa
nopeaan tahtiin ja tietyssä vaiheessa jo lähellä kun pullo oli melkein tyhjä, päätin paistaa
paistinpannulla itselleni pihvejä. Laitoin pihvit pannulle ja palasin keittiön pöydän ääreen
nauttimaan lisää viinaa. Kuinkas kävikään. Minä "sammuin" keittiön pöydän ääreen ja pihveistä tuli
lievästi sanottuna ylipalaneita. Palovaroitin rupesi soimaan ja joku soitti ovikelloa, johon sitten
havahduin. Asunto oli täynnä savua ja palovaroitin soi ja menin avaamaan oven. Siellä olivat
seinänaapurini ja eräs toinen naapurin mies. En muista mitä sanoivat kun olin silloin niin
humalassa. Avasin tuuletusikkunat, otin pariston pois palovaroittimesta ja laitoin paistinpannun
huuhtelualtaaseen ja laskin kylmää vettä sen päälle. Myös pannu oli pilalla.
Seuraavana aamuna heräsin suunnattomaan häpeäntunteeseen. Erkontien naapurit olivat minulle
aina ystävällisiä ja kohtelivat minua tasa-arvoisena ihmisenä ja kunnioittavasti, mikä selviää pian
myöhemmin tässä osiossa. Häpeäntunne oli niin suuri, että mietin viitsinkö edes ulos mennä ja
nähdä naapureita. Ajattelin, että menikö siinä naapurisopu, minun typerän virheeni vuoksi.
Mutta toisin kävi. Naapurit olivat juuri niinkuin ennenkin. Ystävällisiä ja kilttejä (SAMAA EN
TODELLAKAAN VOI SANOA NAAPUREISTANI METSÄKYLÄSSÄ JA SEURAAVASSA
OSIOSSA KÄSITTELYN KOHTEENA OLEVASSA HAUKILUOMASSA ! Tästä syystä kutsun
Metsäkylää itse "PaskaEliittiKyläksi" ja Haukiluomaa "PaskaLuomaksi". Hell ain´t a bad place to
be !
Eli naapurisopu säilyi ja minä en koskaan sen jälkeen ole kokannut kun olen ollut humalassa.
Kun minulla oli ollut jo vuodesta 2005 kokemus tästä jatkuvasta poliisi- palo- ja
ambulanssihälytysajoneuvojen sireenien huudattamisesta (kuten olen edellä dokumentissa kertonut)
aina silloin tällöin kun minä olin liikkeellä, niin päätin tehdä Erkontiellä asuessani pariin otteeseen
pienen empirisen kokeen. Soitin amerikkalaisen Offspring yhtyeen kappaletta, jossa muun muassa
jossain kohtaa mainitaan, että "I´m a pyro" ja muuta asiaan liittyvää. Minä "luukutin" kyseistä
kappaletta ja näillä kerroilla joka kerta Ylöjärven paskakylän palokunnan johtoauto ilmestyi
Erkontien talon pihaan. Mitä helvettiä ? En oikeasti voinut muutakuin nauraa. En mitään muuta.
Mutta tämä sireenien "ulvottaminen" ei tietenkään loppunut näihin kertoihin. Se jatkui myös
seuraavassa paikassa kun jouduin kolmannen kerran lähteä evakkoon. Nyt Ylöjärven Erkontieltä

Tampereen Haukiluomaan.
Seuraava tärkeä, voisi suorastaan sanoa kohtaus, tapahtui kun taas eräänä päivänä kävelin kotini
lähellä olevaan K-supermarket linkkiin. Normaaliin tapaan astuin sisään, niin palovaroittimet
alkoivat huutaa välittömästi. Ääni oli niin voimakas, että tuntui, että korvista valuu veri. En
ymmärrä miten myyjät ja tuttu kauppias sitä kestivät. Minä päätin samalla sekunnilla kuinka toimin.
Ajatuksena oli ensin hakea vain tupakkaa, mutta kun tajusin tilanteen niin ajattelin, että haen myös
"Ookko menny Ufolla patukan" eli Mars suklaapatukan ja nautin sen kaikessa rauhassa ilmaisen
kahvin kanssa kun saan tupakat ja patukan ostettua. Niin myös toimin. Edelleen tuntui, että
tärykalvot puhkeavat, mutta hain ilmaisen kahvin, istuuduin pöytään ja aloin kaikessa rauhassa
nauttimaan kahvista ja "Ookko menny ufolla"-patukasta (tässä kohtaa pitää mielessä aiemmin
kertomani kommentti, jonka kuulin kun jouluaaton jälkeen "päähän ammuttuna" menimme
Murasen johdolla Metsäkylän hiekkamontulle lasten kanssa laskettelemaan. Silloin tuntematon mies
tuli minun luokseni ja tokaisi juuri nämä sanat "Ookko menny Ufolla ?"). Palomiehet häärivät
ympäriinsä ja palovaroittimet pitivät karmaisevaa ääntä. Minä kuitenkin yritin käyttää
mahdollisimman paljon aikaa kahvin ja patukan nauttimiseen. Ajattelin itse, että "Näytän teille
närhen pallit. Olen mies, enkä saatanan skitsoääliö". Kun sain kahvini juotua, nousin ja lähdin
rauhalliseen tapaani ulos. Samalla sekunnilla kun jalkani osui maahan oven ulkopuolelle,
palovaroittimet lakkasivat soimasta. Ajattelin, että nujersin teidät paskat täysin rauhallisuudellani ja
puhtaalla omallatunnollani. Kuten olen moneen kertaan dokumentissa aiemmin todennut Ylöjärvi,
Metsäkylä ja koko Pirkanmaa on täynnä ihmisiä, jotka ottavat oikeuden omiin käsiinsä. Ainoana
tarkoituksena tuhota minun – ja samalla 10-vuotiaan pikkupojan – elämä täysin. Metsäkylä oli
ennen joulua 2004 ja jouluna 2004 koko Suomen kriminaali-, huume- ja varastettujen lääkkeitten
keskus.
Tämä episodin jälkeen eräänä päivänä, lähdin asunnostani muistaakseni käymään R-kioskilla.
Matkalla tapasin yhden ystävällisen naapurini. Tapasin sanoa häntä "Pikku mummuksi" kun hän oli
niin pienikokoinen. Aloimme jutella niitä näitä ja yhtäkkiä tämä naapurini käänsi puheensa
henkiseen väkivaltaan. Totesi, että "Kun sitä on niin paljon Suomessakin". Juttelimme aiheesta
jonkun aikaa ja molemmat jatkoivat matkaansa. Myöhemmin ajattelin, että kaiketi se oli myös
jonkinlainen tuen osoitus minulle. Minulle tuli siitä erittäin hyvä mieli. Kuten aiemmin totesin
Erkontien naapurit olivat minulle erittäin ystävällisiä, kilttejä ja kohteliaita. Tietenkin myös minä ja
lapset naapureille. Sain useita positiivisia kommentteja lapsistani ja myös itsestäni, mikä lämmitti
mieltä kovasti. Eräs kommentti on jäänyt erityisesti mieleen. Erkontiellä olivat parvekkeet remontin
alla ja minun täytyi käydä hissillä alhaalla ulkona tupakoimassa. Eräs naapurin jo iäkkäämpi mies
saapui rollaattorin kanssa kaupasta ja minä menin jo hyvissä ajoin avaamaan hänelle ulko-ovea.
Tämä arvostamani iäkkäämpi mies totesi samantien minulle, että "Olet sää kohtelias mies. Ovi
aukee kuin papille". Kuten monesti olen itse ajatellut, niin kohteliaisuus ja ystävällisyys eivät maksa
mitään. Pahalla saa aikaan vain pahoja asioita ja paha saa palkkansa, niinkuin sanotaan.
Seuraavaksi tapahtui ainoa positiivinen asia minkä muitan silloisen edeltävän 14 vuoden ajalta. Sain
pysyvän työkyvyttömyyseläkkeen silloisen lääkärini Matti Joukamaan ansiosta. Matti Joukamaa
teki minulle B-lausunnon, jonka perusteella Ilmarinen myönsi minulle eläkkeen. Tässä yhteydessä
on todettava, että emeritusprofessori ja psykiatrian erikoislääkäri Matti Joukamaa on ystävällisin,
kiltein ja empaattisin lääkäri mitä olen koskaan elämäni aikana tavannut. Liitin alle mailinvaihdon
Matti Joukamaan kanssa sen vuoksi koska se osoittaa myös, että hän kohteli minua tasa-arvoisena
ihmisenä ja oli ystävällinen ja kiltti ihminen. Kiitos Matti ! Minulle tulee vieläkin erittäin hyvä
mieli kun ajattelen häntä sellaisena kuin on.
Re: Kiitos Sinulle !
Subject:
Re: Kiitos Sinulle !
From:

Matti Joukamaa <matti.joukamaa@uta.fi>
Date:
13/01/2018, 19.15
To:
Jarkko Viitala <jarkkojviitala@gmail.com>
Hieno juttu!
Samoin hyvää jatkoa alkaneelle vuodelle ja elämälle eteenpäin – yksi murhe on
nyt poissa!
yst
mj
Jarkko Viitala kirjoitti 12.1.2018 klo 17:01:
> Hei Matti !
>
> Ajattelin Sinullekkin ilmoittaa, että sain pysyvän eläkkeen !
>
> Iso kiitos Sinulle avustasi ja Hyvää Uutta Vuotta 2018.
>
> Kaikkea Hyvää,
>
> Jarkko
>
> ***************************
> Jarkko Juhani Viitala
> Erkontie 4 A 16
> 33470 YLÖJÄRVI
> Puh. + 358 41 755 7568
> Email. jarkkojviitala@gmail.com
> ***************************
-Matti Joukamaa
emeritus professor of Social Psychiatry
University of Tampere

Tottakai tiesin sillä hetkellä kun eläkkeen sain, että kohta olen suurissa vaikeuksissa sen vuoksi, että
minulta evättiin lain mukaan kuuluneet tuet ja jouduin turvautumaan pikavippeihin.
Kuten olen aiemmin todennut lupasin aikoinaan jo silloin kun lapset olivat pikkuisia, että teen
kaikkeni sen eteen, että kasvatan lapset osaltani täysi-ikäisiksi. Tämän lupauksen myös pidin vaikka
minut monien ihmisten, yritysten ja tahojen toimesta ajettiin yksinäisenä ihmisenä ahdinkoon
monella tavalla. Olen ylpeä lupauksestani ja siitä, että myös lupaukseni pidin. Tämä käy selväksi
heti seuraavaksi.
Tyttäreni "-" Maria täytti 18-vuotta toukokuun 6. päivä 2019. Poikani "-" Mikael oli tällöin
22-vuotias.
Kesäkuun 1. päivä 2019 alkoi minun kujanjuoksuni ulosoton osalta. Eli alkoi helvetin iso ulosotto
pikavippien takia, johon tilanteeseen minut tahallaan ajettiin.
Siis on todella ymmärrettävä se fakta, että kun Ylöjärven Metsäkylästä lähdin ensimmäiseen
evakkooni Nokian Koskenmäkeen ja sieltä toiseen evakkooni Ylöjärven Erkontielle, niin koko sinä
aikana en saanut centtiäkään tukea. En KELAlta, enkä sosiaalitoimesta. En muutakuin ne kaksi
kertaa Ylöjärven paskakylän sosiaalitoimesta ja sitten minun kohdallani säännöt yht´äkkiä
muuttuivat enkä saanut enää centtiäkään sen jälkeen. Kun silloin ensimmäisellä kerralla Ylöjärvellä

hain toimeentulotukea, niin KOKO VUOKRA KUULUI TUEN PIIRIIN, LASTEN PUOLIKKAAT
KULUT JA MUUT ASUMISEEN, RUOKAAN JA VAATTEISIIN KUULUVAT
LASKENNALLISET MENOT KUUKAUDESSA. Asuimme lasten kanssa Koskenmäessä ja
Erkontiellä kolmiossa koska lapset olivat sen ikäisiä, että tarvitsivat omat huoneensa. Tämä
myönnettiin silloin Ylöjärven sosiaalitoimen virkailijan suulla kun koko vuokra meni tuen piiriin.
Sitten en äkillisesti saanutkään enää mitään. Olen elänyt ja kasvattanut lapset täysin yksin ilman
minkäänlaisia minulle lain mukaan kuuluneita tukia. Kaikki tähän liittyvä edellä tässä dokumentissa
kuvattu on ollut TÄYSIN TAHALLISTA.
Kun ulosotto alkoi 1.6.2019 niin jouduin pahan paikan eteen. Vuokranantajani olivat olleet minulle
ystävällisiä ja pohdin mitä teen koska tiesin tietenkin, että ulosmitattu eläke ei sellaisenaan riitä
mihinkään ja mitään tukia en tule saamaan kuitenkaan.
En voinut tehdä mitään muuta kuin samana päivänä kun ulosotto alkoi, niin sanoa itseni irti
Erkontien asunnosta vaikka MINULLA EI OLLUT MITÄÄN TIETOA SEURAAVASTA
EVAKKO-OSOITTEESTA JA SIITÄ LÖYDÄNKÖ EDES UUTTA ASUNTOA. Sanoin itseni irti
tästä huolimatta koska en halunnut, että vuokranantajani joutuvat minun takiani vaikeuksiin. Itse
olin jo siinä vaiheessa ollut 15-vuotta suurissa vaikeuksissa.
Sovimme vuokranantajani kanssa, että kun olen maksanut kahden kuukauden vuokratakuun, niin
takuurahojen turvin saan asua vielä 2 kuukautta Erkontiellä ja ko. vuokrat otetaan takuurahoista.
Käytännössä minulle jäi siis kaksi kuukautta aikaa etsiä itselleni uusi vuokra-asunto. Luottotiedot
menneet, törkeän iso ulosotto ja liian vähäiset rahavarat tekivät asiasta lähes mahdottoman. Tästä
heti seuraavaksi.
"-" oli tämän kesän 2019 lähes koko ajan minun luonani kun kävi Lielahden McDonalsissa töissä
bussilla. Murasen luota "Sarkolan metsästä" "-"n ei olisi ollut mitään mahdollisuutta päästä
Lielahteen työpaikalleen ilman omaa autoa.
Yritin hakea vuokra-asuntoa kahden kuukauden "armonajan" heti alussa monesta paikasta. Kaikista
tuli aina kieltävä vastaus. Alkoi pelko herätä, että joudumme vielä Rokin kanssa aunnottomaksi ja
kadulle. Poika oli jo muuttanut omilleen Tampereen Amuriin ja tyttäreni voisi mennä Murasen
luokse, ajattelin.
Kun olin sanonut vuokra-sopimukseni irti silloin kesäkuun 1. päivä, niin luonnollisesti vuokranantajani laittoivat asuntonsa myyntiin. Myyntiä hoiti Ylöjäveläinen yritys Mika Kotiranta LKV ja
sen maailman epäkäytännöllisin ns. "kiinteistövälittäjä", joka ei ymmärtänyt käytännön asioista
yhtään mitään. Ajattelin silloin ja vieläkin, että pääsyvaatimuksena kiinteistövälittäjän toimeen on
luultavasti ainoastaan luku- ja kirjoitustaito. Voi Herra Isä, että kaikenlaisia tossunkuluttajia siihen
porukkaan kuuluu. No, eiväthän ne hoida kuin ihmisen elämän tärkeintä asiaa – oman asunnon
ostoa.
Alkoi aika uuden asunnon löytämiseen käydä vähiin. Eräänä päivänä "niin rakas äitini" soitti ja
totesi ykskantaan, että "Minun asuntooni ei voi ottaa alivuokralaisia ja siskollesi ei ketään muita
mahdu asumaan". On hienoa tuen osoitusta se.
Esimerkiksi siskoni Janikan luona oli olohuoneessa kaksi sohvaa. Että mielestäni siellä hetken olisi
voinut olla "nurkissa" vaivoina. Jo paljon ennemmin, mutta viimeistään tässä vaiheessa tajusin, että
"äidistäni" ei ollut minkäänlaista apua. Moitti aina Isääni monella tapaa, joista ainutkaan ei pitänyt
paikkaansa. Ja vielä Isän kuoleman jälkeen. Tätä kirjoittaessani (05102024) olen miettinyt, että mitä
"äitini" olisi tehnyt kun pudotti muulle perheelle pommin ja kertoi ryöstäneensä rahaa pankista jos
Isäni olisi sanonut "Että et voi tänne jäädä, kun ei oikein ole tilaa". Olisiko joutunut kadulle ? Isäni
joutui perkele ostamaan tämän avuttoman ihmisen toimien seurauksena itse rakentamansa,
velattoman talon puolikkaan itselleen toiseen kertaan. Ja ottamaan tätä varten koko talon puolikkaan

arvosta lainaa. Itse Isäni tilanteessa, olisin näyttänyt ovea, että siitä vaan ulos. Niinkuin minun olisi
pitänyt jo Murasen surkean vappu- ja muiden viikonlopun riehumisreissujen takia tehdä
Hervannassa. Näyttää Muraselle ovea ja käskeä keräämään tavaransa.
Olen paljon myöhemmin eräältä ihmiseltä kuullut (asuin jo Tampereen Haukiluomassa), että "Tapa
ittes, ketä kiinnostaa". No, en ollut tästä silloin Erkontiellä tietoinen, mutta yritin sitä kuitenkin.
Uhkaava asunnottomuus, vuosia jatkunut piina kaikin tavoin ja tuntui, että olen yksin kaiken
maailman hullujen keskellä Pirkanmaalla.
Minulla oli Mirtatzapin niminen lääke, joka oli määrätty unettomuuden hoitoon. Mirtatzapinlääkkeet olivat painolevyissä, joka haittasi suuresti yritystä mutta painelin muutamia levyjä tyhjäksi
muovikuppiin. Join viskiä lääkkeiden oton jälkeen ja jäin odottamaan lopputulosta. Sinänsä
säälittävä yritys. En tiedä olisiko pystynyt Mirtatzapinilla tappaa itsensä jos olisivat olleet pillereinä
purkissa. Jos olisi ollut perinteisiä unilääkkeitä, niin luultavimmin en olisi tätä dokumenttia
kirjoittamassa tänä hetkenä. Sen virheen kuitenkin tein, että lähetin tekstiviestin "En jaksa enää"
niin paljon tukea osoittaneelle äidilleni. Kuinkas ollakkaan. Kohta ovikello soi kun olin lääkkeet
ottanut ja poliisit ja kaksi ensihoitajaa marssivat sisään. Vitutti. Veivät muka terveyskeskukseen
tarkastukseen. AIVAN TURHAAN. Kuten edellä kerrotusta saattaa jo päätellä niin yritys
epäonnistui. Valitettavasti näin jälkikäteen ajatellen. Koska kirjoitushetkellä (05102024) joiltakin
paska-aivoilta on ns. "karannut mopo käsistä". Niinkuin Pohjanmaalla tavataan sanoa. Tästä hyvin
paljon lisää osiossa, joka käsittelee oloani Haukiluoman paskapäiden joukossa. Muranen &
rikoskumppanit & koko Pirkanmaa & koko Suomi painukoon vittuun ! Näin on suoraan sanottava.
Yritän koko ajan etsiä uutta asuntoa. Haen erästä vuokra-asuntoa jopa Pohjanmaalta saakka.
Sinänsä siinä ei olisi ollut mitään järkeä koska olisin aivan liian harvoin nähnyt sitten lapsia. Kun
luottotiedot olivat menneet ja kuukaudessa käteen jäävä rahamäärä oli niin pieni, niin asunnon
löytäminen oli suoraan sanottuna mahdotonta. Millä tavalla esimerkiksi olisin maksanut
vuokravakuuden ? Aika kävi todella vähiin ja alkoi tavallaan todella pelottaa.
Poikani "-" oli jo muuttanut omilleen Tampereen Amuriin. Erään kerran kun hän oli käymässä
Erkontiellä ja oli lähdössä, halasin "-"a normaaliin tapaani ja poika lähti ja sulki oven. Avasi
kuitenkin oven raolleen uudestaan ja sanoi vain "Koita ny löytää iskä se asunto". Näin poikani
kasvoista, että hän oli surullinen ja huolissaan. Tuli kauhean paha mieli minulle. Ajattelin, että
lasten ei kuulu murehtia minun asioitani. Mitä olisin voinut tehdä ? "-" oli 22-vuotias ja "-"
18-vuotias tuolloin. Tottakai molemmat lapset ymmärsivät todella kurjan tilanteeni. Tyttäreni "-"
oli koko ajan optimistisempi uuden asunnon löytymisen suhteen. Tässä vaiheessa se ei kuitenkaan
ollut onnistunut.
Vaikka uudesta asunnosta ei ole tietoa, alan pakkaamaan tavaroita. Jokainen voi kuvitella
minkälainen työmäärä on muuttaa isosta kolmiosta pieneen yksiöön. Ylimääräistä tavaraa, joka
yksiöön ei mahdu on todella paljon. Olin jo aiemmin laittanut useita huonekaluja myyntiin Toriin.
Osa oli Torissa annetaan palstalla niin, että ne huonekalut ym. annoin ilmaiseksi. Lisäksi jätin
Erkontien talon alakerran eteiseen paljon tavaroita, jotka naapurit saivat halutessaan vain ottaa.
Kaikki kyllä kelpasi mitä annoin pois.
Samaan aikaan minä ja lapset siivoamme asuntoa luovutuskuntoon. Ja myös siksi, että
kiinteistövälittäjä voi pitää asuntonäyttönsä niin, että huoneisto on siisti.
Masennus ja epävarmuus tulevasta olivat kuitenkin niin suuret, että piti oikeasti ponnistella koko
ajan. Muuttaminen on muutenkin mielestäni rasittavaa ja stressaavaa. Niin ajatella vielä tilanteessa,
että löydätkö asunnon vai oletko pian kadulla. Kaiken lisäksi tämä oli jo kolmas kerta kun oli pakko
lähteä evakkoon 14-vuoden aikana. Suoraan sanottuna olin aivan täysin kyllästynyt jatkuvaan
muuttamiseen.
Eräänä päivänä olin tupakoimassa ulkona pihalla (parvekkeet olivat edelleen remontissa). Paikalla

oli myös useampi naapuri istuskelemassa aurinkoisessa säässä. Seinänaapurini kertoi minulle, että
eräs Erkontiellä asunut maahanmuuttaja nainen muutti asunnostaan pois ja sai samantien uuden
asunnon Ylöjärven kaupungin omistamista vuokra-asunnoista. Seinänaapurini kehotti soittamaan
sinne ja kertomaan tilanteeni. Minä toimin niinkuin naapurini ehdotti ja soitin Ylöjärven kaupungin
vuokra-asuntojen asukasvalinnasta vastaavalle henkilölle. Kerroin tilanteeni, että olen pian Rokin
kanssa kadulla ellen saa nopeasti uutta vuokra-asuntoa. Reaktio oli näin jälkikäteen ajatellen
arvattavissa. Puheluun vastannut henkilö nauroi ja sanoi, että "Meillä on niin pitkät jonot, että
joutuu kauan odottamaan". Aikaahan minulla juuri ei ollut. Oli vain lopetettava puhelu
tuloksettomana. Minulla heräsi ihmetys kun seinänaapurini juuri kertoi, että samasta kerrostalosta
Erkontieltä muuttanut maahanmuuttajanainen sai uuden asunnon heti Ylöjärven kaupungin
hallinnoimista vuokra-asunnoista. Hänen oli sitten täytynyt päästä kaikkien jonojen ohi. Ajattelin
sillä hetkellä, että joko taas on niin, että minulla on eri säännöt kuin muilla ihmisillä. Tätä
kirjoittaessa (06102024) mietin, että ilmeisesti tarkoituksena oli vain tyrkätä kadulle kodittomaksi
Rokin kanssa ?! Ahdistus vain kasvaa ja tuntuu, että koko maailma kaatuu päälle.
Tässä vaiheessa tuntui jo varmalta, että uutta asuntoa ei löydy. Oli tunne, että en enää tiedä edes
mistä hakea. Itku tuli monesti näinä aikoina kun olin yksin. Taisin olla yksin ("-" luultavasti
töissä McDonaldsissa ja "-" Amurissa) sinäkin iltana. Päähäni pälkähti ajatus (kuten edellä
totesin, olin ASPAlla työkokeilussa tekemässä www.oikeitatoita.fi web-sivustoa), että ASPAhan
vuokraa asuntoja myös mielenterveyskuntoutujille. Mietin, että minut tunnetaan sekä ASPAn
Tampereen toimipisteessä ja myös Helsingissä Malmilla missä oli ASPAn "pääpaikka". Menin
samalla sekunnilla ASPAn verkkosivuille ja löysin kaavakkeen millä voi hakea vuokra-asuntoja.
Täytin lomakkeen tiedot ja vapaamuotoiseen kohtaan kerroin kuka olen ja mikä on tilanteeni. Että
pian olen Rokin kanssa kadulla. Lisäksi tietysti kerroin, että olen ollut "teillä" ASPAssa
työkokeilussa ja minut tunnetaan sekä Tampereella että myös osa työntekijöistä tuntee minut
Malmilla. Muuta en pystynyt tekemään. Ajattelin, että tämä on viimeinen oljenkorteni löytää
asunto. Sillä hetkellä voin vain toivoa, että asia jollakin tapaa järjestyy.
En muista tarkalleen menikö yksi vai kaksi päivää, niin puhelimeni soi ja näytöllä oli tuntematon
numero. Vastasin ja soittaja esitteli itsensä kiinteistöpäällikkö Satu Lehtiseksi ASPAsta. Tavallaan
sydämeni löi varmaan muutaman lisälyönnin jo tämän kuultuani. Paljon ei puhelimessa ensin
juteltu, niin Satu vain totesi "ASPAlla on sinulle asunto Tampereella". En muista yhtään mitä siihen
vastasin, mutta kun olin nähnyt jo niin paljon vaikeuksia vaikeuksien perään ajattelin, että minä
uskon ja kerron lapsilleni vasta sitten kun asia on TÄYSIN varma. Sen muistan myös, että en
kysellyt asunnosta yhtään mitään, koska minulle riitti jo se ensimmäinen tieto, että Satu
puhelimessa lupasi minulle asunnon löytyvän.
Seuraavaksi Satu kertoi, että minä tarvitsisin Ylöjärven kaupungin sosiaalitoimelta
maksusitoumuksen vuokratakuuta varten ja nimetyn sosiaalityöntekijän, joka vaaditaan ASPAn
asunnoissa asumiseen. Satu tietenkin ymmärsi jo minun hakemukseni perusteella, että minulla ei ole
varoja vuokratakuuseen enkä sitä mistään pankista saa. Luottotiedot olivat menneet ja minä olin
ulosotossa. Lupaan Satu Lehtiselle yrittää järjestää asian Ylöjärven kaupungin sosiaalitoimen asiaa
hoitavan henkilön kanssa. Jo etukäteen ajattelin, että en osaa ollenkaan sanoa miten Ylöjärven
kaupungilla minun tälläiseen pyyntööni suhtaudutaan pitäen mielessä kaiken sen historian mistä
aiemmin olen kertonut Ylöjärven sosiaalitoimen, vuokra-asuntojen jne suhtautumisesta minuun.
En muista oliko samana päivänä vai seuraavana kun soitin Ylöjärven kaupungin vaihteeseen.
Kerroin aina tietenkin mitä asiani koskee ja haluaisin puhelimeen henkilön kuka tälläisistä asioista
vastaa tai niitä hoitaa. Melko pian törmäsin todellisuuteen Ylöjärven kaupungin puhelinvaihteen
kanssa. Välillä minua ei yhdistetty mihinkään – puhelin vain hälytti aikansa ja sitten puhelu katkesi.
Välillä minut yhdistettiin, nämä kaksi virastoa ainakin muistan, rakennusvirastoon ja välillä
lastensuojeluun jne. Tarpeeksi yritettyäni tajusin, että minulla EI OLE MITÄÄN
MAHDOLLISUUTTA SAADA KETÄÄN TÄLLÄISIÄ ASIOITA HOITAVAA HENKILÖÄ
KIINNI YLÖJÄRVEN KAUPUNGIN VAIHTEEN KAUTTA. Muistan hyvin sen, että itku tuli.
Ajattelin, että tästäkö minun asiani nyt sitten jää kiinni. Että en saa maksusitoumusta ja

sosiaalityöntekijän nimeä.
Olin aika neuvoton ja en keksinyt mitään muuta kuin soittaa takaisin ASPAn Satu Lehtiselle ja
kertoa mikä on tilanne. Näin myös tein. Puhelun aikana Satu Lehtinen lupasi soittaa itse Ylöjärven
kaupungille asian hoitamiseksi.
No, kuinkas ollakkaan. Satu soitti aika pian minulle takaisin ja kertoi, että Ylöjärven kaupungilta
ollaan pian minuun yhteydessä ja he lupautuivat toimittamaan minulle maksusitoumuksen
vuokratakuuta varten. Eli, ASPAn Satu Lehtiseltä onnistui se mikä minulta olisi ollut mahdotonta.
Ilman Satua asia ei olisi hoitunut.
Oliko seuraavana vai sitä seuraavana päivänä, niin Ylöjärven kaupungilta soitettiin
maksusitoumuksesta ja kertoivat, että lähettävät sen minulle kirjepostina tulemaan. Myöhemmin
soitti myös sosiaalityöntekijä Olavi Pilvinen, jota en kuitenkaan ikinä tullut tapaamaan voi näin
jälkikäteen todeta.
En muista tietenkään tarkkaa päivien määrää mitä seuraavissa asioissa meni aikaa, mutta sillä ei ole
asian sisällölle mitään merkitystä.
Seuraavaksi ASPAlta lähetettiin minulle vuokrasopimus ja yhteystietolomake (en muista enää oliko
muuta täytettävää) täytettäväksi ja allekirjoitettavaksi. Näin tein ja lisäksi liitin näiden ASPAlta
saamieni papereiden joukkoon Ylöjärven sosiaalitoimesta saamani maksusitoumuksen ja
sosiaalityöntekijän nimen ja puhelinnumeron. Postitin ne ASPAn ja jäin tavallaan odottelemaan, että
saan 100 %sen vahvstuksen, että vuokra-asunto on nyt minun.
Lopulta soitin voukra-sopimuksessa olleeseen sihteerin puhelinnumeroon ja kysyin, että ovatko
sekä allekirjoittamani vuokrasopimus ja maksusitoumus vuokravakuutta varten saapunet ja että
onko asia nyt varma, että vuokra-asunto on minun. Tämä varmistettiin ja sillä hetkellä tuntui, että
maailman suurin taakka olisi pudonnut harteiltani. En tahtonut suorastaan housuissani pysyä :).
TÄSSÄ KOHTAA ON ANNETTAVA MAAILMAN SUURIN KIITOS ASPA-SÄÄTIÖLLE.
PÄÄSIN SINNE ENSIN TYÖKOKEILUUN JA SITTEN PELASTIVAT MINUT
ASUNNOTTOMUUDELTA, JOKA TAPAHTUI AIVAN VIIME HETKILLÄ. KIITOS ASPA JA
KIITOS KIINTEISTÖPÄÄLLIKKÖ SATU LEHTINEN <3 ! JA SATU AUTTAA VIELÄ ITSE
MUUTTOASIASSAKIN LISÄÄ, JOKA SELVIÄÄ PIAN SEURAAVISSA LAUSEISSA.
ILMAN ASPAA JA SATU LEHTISTÄ OLISIN OLLUT TÄYSIN 100 %LLA VARMUUDELLA
KAVERINI ROKIN KANSSA KADULLA JA KAIKKI HUONEKALUNI JA MUUT TAVARANI
TIES MISSÄ. KENTIES NE OLISI POLTETTU ROVIOLLA.
Kun asunto-asia varmistui, menin heti ulos tupakalle. Lähetin pojalle viestin, että nyt on asunto
Tampereen Haukiluomassa ja asia on täysin varma. Meni varmaan muutamia sekunteja, niin poikani
"-" soitti takaisin. Kuulin heti pojan äänestä kuinka huojentunut hän oli. Tietenkin tyttäreni
"-" myös. Melkein pääsi ilon itku itseltänikin. Tiesin, että nyt on paikka minne mennä mutta
samalla tajusin sen tosiasian, että vaikeudet ei silti tähän laopu.Tahallaan aiheutettu törkeän iso
ulosotto jatkuu ja rahavarat tulevat olemaan todella vähäiset. Olin tietenkin suunnattoman
onnellinen, että saimme Rokin kanssa katon päämme päälle ja on paikka minne lapset voivat tulla
käymään. Tässä yhteydessä on todettava, että jos Isäni olisi ollut elossa en olisi Haukiluomaan
muuttanut. Olisin muuttanut takaisin Isäni luo ja auttanut häntä vanhoilla pävillään kaikessa. Saanut
samalla paikan minulle ja Rokille. Olen tämän asian takia aika monta itkua itkenyt.
Tämän jälkeen alkoi kiivas lopputavaroiden pakkaaminen. Muuttopäivän piti alunperin olla
1.8.2019 ja samana päivänä olisi pitänyt vielä hakea avaimet melko kaukaa avainlukkoliikkeestä
Tampereelta, joka hoiti ASPA säätiön avainasiat Tampereella.
Kerroin tästä asiasta Erkontien asuntoa hoitavalle kiinteistönvälittäjälle (kuten aiemmin totesin,
maailman epäkäytännöllisin ja tietämättömin ihminen) ja kysyin saisimmeko "-"n kanssa
enemmän aikaa muuttoon. Tämä "tossunkuluttaja" vastasi, että "Saatte aikaa 1.8. iltapäivä kahteen
saakka. Jos kahdeksalta aamulla aloitatte, teillähän on 6 tuntia aikaa muuttoon". Yritin suorastaan
pidätellä nauruani. Siis hakea avaimet ja ties kuinka monta muuttokuormaa Ylöjärveltä

Haukiluomaan parissa tunnissa ?!? Se ei olisi Herra Isä onnistunut keltään. En kuitenkaan
kiinteistövälittäjän typeryydestä lannistunut. Tartuin samantien puhelimeen ja soitin jälleen kerran
ASPAn Satu Lehtiselle. Tiedustelin vain, että onko Haukiluoman asunto tyhjillään jo edeltävänä
viikonloppuna (1.8.2019 oli maanantai päivä). Satu tarkisti asian ja kertoi, että asunto on vapaana.
Sovimme myös, ett voimme hakea avaimet lukkoliikkeestä jo perjantaina. Olin taas suuren
kiitoksen velkaa Satu Lehtiselle. Jälleen kerran sain ASPAlta apua kun sitä pyysin.
Pojan kanssa muutimme edeltävän viikonlopun lauantaina ja sunnuntaina. Siihen meni aikaa aivan
normaalien työpäivien verran. Se siitä kiinteistövälittäjän kuudesta tunnista. No, tiesin sen kyllä jo
etukäteen, että paljon enemmän aikaa muuttoon kuluu. Olin harjoitellut muuttoa jo kaksi kertaa
aiemmin ja ymmärsin kuinka työlästä se lopulta on. Tämä oli siis kolmas pakotettu evakkoon lähtö.
Muuttopäiville sattui todella lämmin ilma; 30 asteen helle. Kyllä siinä hiki virtasi minulla. Tuskin
sentään pojalla kun oli niin paljon paremmassa kunnossa fyysisesti.
Ennen muuttoa olimme jo poikani "-"n kanssa vieneet kaksi pakettiautollista rikkinäisiä
huonekaluja, elektroniikkaa ja kaikenlaista muuta rikkinäistä ja hyödytöntä tavaraa Nokian
Koukkujärvelle kaatopaikalle.
TÄSSÄ YHTEYDESSÄ ON ANNETTAVA SUURI KIITOS POJAN SILLOISEN
KESÄTYÖPAIKAN ASFALTTIFIRMA PIKIMIESTEN POMOLLE KOISTISELLE
(VALITETTAVASTI EN OLE IKINÄ ETUNIMEÄ KYSYNYT). POIKA SAI PIKIMIEHILTÄ
LAINAAN PAKETTIAUTOA AINA KUN SITÄ TARVITSIMME. ELI SUURI KIITOS
PIKIMIEHET JA POIKANI POMO KOISTINEN !
Minulla oli muuton jälkeen niin vähän rahaa tilillä, että en pystynyt Pikimiesten Koistista muuten
kiittää kuin sanallisesti ja sitten ostin Ylöjärven ALKOsta hänelle viskipullon :^).
Tähän kohtaan haluan todeta seuraavat asiat.
Erkontiellä oli todella mukava asua. Naapurit kohtelivat minua tasa-arvoisena ihmisenä ja olivat
ystävällisiä ja kilttejä ja kohteliaita.
Seinänaapurini rouva Tammilehto esimerkiksi totesi kerran hississä ollessamme, että "Kun sinun
lapset ovat niin kohteliaita ja lisäksi niin komeita".
Aina ystävällinen naapurini Liisa-mummu (joka oli myös jakamassa ilmaista ruokaa, jota
helluntaiseurakunnasta hain) sanoi kerran alakerrassa tavatessamme, että "Kun sun likkas on
niinkuin missi". Molemmista kommenteista tuli erittäin hyvä mieli ja kerroin tietenkin ne myös
lapsilleni.
Naapurit tukivat ja kannustivat silloin kun minulla oli erittäin vaikeaa löytää uutta asuntoa ja aina
tervehdittiin ja olimme ystävällisiä toisillemme.
Hyvissä ajoin ennen muuttopäivää jätin alakerran ilmoitustaululle lapun, jossa luki:
Kiitos kaikesta 8 vuodesta ! Olitte mukavia naapureita. Aina ei voi itse päättää koska on muutettava.
Hyvää jatkoa kaikille ! Toivoo "-", "-" ja Jarkko A 16.
Erkontiellä asuminen oli mukavaa aikaa naapureista johtuen kaikesta huolimatta. Kurja kesä ja
lähes asunnottomaksi joutuminen vain vievät kaiken miinuksen puolelle.
Erkontien naapurit olivat hienoja ihmisiä ja todella moni onnitteli siitä, että löysin uuden asunnon.
Kiitos Erkontien naapurit, mutta Ei Kiitos Ylöjärven kaupunki !
1.8.2019 alkaa uusi aika ajattelin. Tahallisesta ulosottoon ajamisesta ja muusta huolimatta. Niin
luulin mutta aivan toisin kävi. Kun olin jo hetken aikaa asunut Haukiluomassa Runkokadulla
tajusin, että olen palannut samanlaisten ihmisten luo kuin Ylöjärven eliitti Metsäkylässä aikoinaan
vuosina 2001 – 2005 oli kun siellä asuin.
Alkaa uusi Via Dolorosa, jolle ei vieläkään näy loppua kun tätä kommenttia kirjoitan 6.10.2024.

Yli Suomen paskavaltion keskimääräisen elinkautisen kestänyt kujanjuoksu jatkuu.
Elämä on – voisi tähän todeta.
Tästä hyvin paljon lisää seuraavassa osiossa kun kerron elämästäni Haukiluomassa 1.8.2019 alkaen
tähän päivään !
TAMPERE, HAUKILUOMA, RUNKOKATU 2019 - ?
"Virallista" muuttopäivää (1.8.2019) edeltävänä päivänä sunnuntaina kun saimme kaikki
muuttotavarat Runkokadun asuntoon, niin laitoimme kaikki huonekalut ja isot tavarat poikani
kanssa jo omille paikoilleen. Muiden pienempien tavaroiden ja vaatteiden ym. kanssa oli enemmän
aikaa kun olin ostanut pahvilaatikot itselleni. Sain ne rauhassa omaan tahtiin asetella paikoilleen.
"-" asensi myös kaapelimodeemin paikoilleen ja laittoi nettiyhteyden toimintakuntoon.
Kaverini Roki oli parvekkeella ihmeissään kun sieltä ei ulos nähnytkään niinkuin Erkontiellä näki.
Olin heti alusta lähtien kohtelias kaikille. Tervehdin ja toimin niinkuin kohteliaat ihmiset toimivat.
Heti ensimmäisenä päivänä tuli jokin naapuri (en tiedä kirjoittamishetkelläkään nimeä) vastaan
kahden koiran kanssa ja sanoi koirilleen kohdatessaan minut "Pelottaako?". En silloin tiennyt, että
tämä oli ennusmerkkejä siitä mitä oli jatkossa tulossa. Näin jälkikäteen voin kertoa, että kyllä oli.
Olin koko ajan melko yksin. Kävin vain Rokin kanssa lenkillä ja läheisessä Sale-kaupassa. Äitini
soitteli usein. Tyttäreni "-"kin asui silloin vielä Tampreella ja lapseni käyvät silloin tällöin.
Lääkkeitä syön normaalisti mutta kärsin edelleen unettomuudesta. Jos rahaa oli niin ostin halpaa
olutta Salesta ja siirryin käärimään sätkätupakkaa, joka tulee paljon halvemmaksi.
Eläkkeestä iso ulosotto jatkuu edelleen. Yritän hakea asumistukea, josta tulee hylkäävä päätös.
Hylkäävät päätökset tulevat myös perus- ja harkinnanvaraisesta toimeentulotukiakemuksista. Eli en
saa tukea mistään.
Yksin olen. On kuitenkin lapset ja kaverini Roki vielä.
Hiljakseen purin pienempiä tavaroita ja vaatteita paikoilleen. Ostin itse muuttopahvilaatikot; tai
oikeastaan poika ne haki ennen muuttoa Runkokadulle. Tuli halvemmaksi ostaa omat
muuttolaatikot kuin vuokrata muoviset muuttolaatikot. Ja niistä oli myöhemmin hyötyä kun "-"
ja kaverinsa muuttivat omilleen Tampereelle. "-" muutti sitten vuonna 2021 Helsinkiin
poikaystävänsä "-"n kanssa. "-" opiskeli myös aiemmin Tampereella poliisikoulussa. Hän
on rehellinen poliisi.
Oli paljon valvomista jälleen kerran. Mirtatzapin menetti tehonsa (siltä se ainakin vaikutti;
kirjoittamishetkellä (07102024) käytän taas Mirtatzapinia mutta pienemmällä annoksella. Pienellä
annoksella se on väsyttävä lääke, suuremmalla masennuslääke) siltä ainakin tuntui Erkontiellä.
Illalla 10 aikaan juon vielä usein kahvia, joka ei tietenkään auta nukkumaan, mutta ei se onnistunut
ilman kahviakaan. Toinen lääkkeenikään, joka myös väsyttää ei auta uniongelmaan.
Rokin kanssa käymme usein vielä iltamyöhällä lenkillä. Jos ja kun rahaa oli sen verran, että olutta
sain ostettua, niin myös tein. Nämä rahat olivat sitten pois ruokarahoista.
Mottona oli suunnilleen "Kun juo niin nukkuu ja unohtaa ja on juoma kaverina".
Erään kerran poika on käymässä. Istuu tuolilla Roki sylissään. Yht´äkkiä "-" toteaa, että "Rokilla
on pieni kyhmy vasemmassa poskessa silmän alapuolella".
Aivan äskettäin olin kertonut eräälle oudolle naiselle, jolla oli useampia pienikokoisia koiria, että
Rokilla ei ole ollut mitään sairauksia koko aikana muutakuin silmätulehdus kerran.

Kyhmy Rokin poskessa kasvaa todella nopeasti. Minulla oli niin pienet rahavarat, että en voinut
samantien varata aikaa eläinlääkärille.
Kyhmyä pitäisi eläinlääkärille näyttää ja alan olemaan epätoivoinen. Kysyn hädissäni
DanskeBankilta, jossa silloin olin asiakkaana, 500 € lainaa Rokin lääkärikäyntiä varten. En tiedä
mitä oikein ajattelin koska lainaa en tietenkään saa kun kun eläkkeestä iso ulosotto (helvetillinen
määrä pikavippejä, joita kaikkia ei olisi saanut lain mukaan edes myöntää; Herra Isä minä olin
silloin pienellä kuntoutustuella ja minun oikeustajuni mukaan minulle olisi korkeintaan saanut
myöntää ehkä 0 – 1 isompaa pikavippiä / lainaa koronkiskureilta. Todella hyvin ovat asiansa muut
hoitaneet, ajattelen minä.
Patti kasvaa edelleen todella holtittomasti. Rokin vasen silmä menee umpeen ja eräällä kerralla
tippuu yksi hammas suusta. Hän ei pystynyt syömään enää silloin nappuloita ja ostan esimerkiksi
laktoositonta viiliä ja nakkeja ja kananugetteja.
Itse epäilen, että Rokin kyhmy saattaisi olla tulehtuneitten hampaitten aiheuttama. Patti kasvaa
kuitenkin sitä tahtia, että minun on pakko tilata eläinlääkäriaika Pirkanmaan Pieneläinklinikalta
Ylöjärveltä (?? miksi tilasin sieltä ??) vaikka minulla ei ole rahaa siihen.
Perjantaina 22.11. menemme tyttäreni ja Rokin kanssa eläinlääkäriin. Lääkäri tutkii Rokin tarkkaan
ja ei oikein vielä osaa sanoa mistä patti johtuu. Roki saa kipulääkettä ja myös toista lääkettä. Minä
huojentuneena ajattelen, että ehkä lääkkeet sitten auttavat. Kun olemme lähdössä pois kysyn, että
saisinko toimenpiteestä laskun. Se ei tietenkään käy. Minulla ei ole rahaa niin tyttäreni "-" joutuu
maksamaan lääkärilaskun. Suoraan sanottuna minua vituttaa suuresti tämä asia. On kuitenkin
todettava, että lasteni mummu maksaa vastaavan summan minkä tyttäreni maksoi sitten
myöhemmin "-"lle.
Aluksi Roki ottaa lääkkeensä hyvin ilman ongelmia. Kipulääke oli nestemäinen ja toinen lääke
tablettina. Kipulääke helpottaa selvästi Rokin oloa. Muuta muutosta ei näy päivienkään kuluessa –
esimerkiksi patin koko ei pienene. Syöminen käy entistä vaikeammaksi ja itse en voi tietää
minkälaiset kivut minun rakkaalla kaverilla on. Muistan erään illan (nukkuminen oli minulle
vaikeaa, niin valvoin paljon) kun Roki hyppäsi isolle tuolille lepäämään. Meni jonkin aikaa niin
Roki nousi tuolilla seisomaan mutta ei hypännytkään niinkuin normaalisti tuolilta lattialle. Sen
sijaan hän katsoi minun päälleen pyytävästi. Tiesin heti mistä oli kyse. Ilmeisesti kivut olivat niin
hirveät, että Roki ei uskaltanut itse hypätä alas lattialle. Minä sitten nostin parhaan kaverini alas.
Koska mitään muutosta parempaan ei tapahtunut, minä soitin uudestaan samalle
eläinlääkäriasemalle siitä huolimatta vaikka ei edelleenkään rahaa ollut. Minun oli pakko auttaa
Rokia.
Perjantaina 29.11. menimme uudestaan Pirkanmaan pieneläinklinikalle tällä kertaa poikani "-"n
kanssa. Huomasin heti klinikalle saavuttuamme minkälainen taistelijasielu minun kaverini Roki oli.
Todella iso patti poskessa ja sen vuoksi vasen silmä kokonaan ummessa ja varmaan hirveät kivut.
Siitä huolimatta Roki tervehti vastaanotossa pieneläinhoitajia häntä heiluen. Sama toistui kun
menimme lääkärin huoneeseen.
Ensimmäiseksi Roki rauhoitettiin ja kun rauhoitusaine oli vaikuttanut niin poikani nosti kaverini
tutkimuspöydälle. Minä kävelin heti vastaanottohuoneeseen koska olin niin hermostunut. Taisi
mennä vain noin minuutin verran niin "-" sanoi lääkärin huoneesta, että tule Iskä tänne. Samalla
sekunnilla tiesin, että asiat ovat todella huonosti.
Lääkäri kertoi välittömästi, että myös Rokin nielu on ummessa ja kyseessä on iso kasvain. Lääkäri
sanoi myös, että suu / nielukasvaimet saattavat olla todella ärhäköitä ja että Rokilla on varmasti
kovat tuskat asian vuoksi. Myös tietenkin sen, että mitään ei ole tehtävissä, jonka tiesin heti jo
diagnoosin perusteella.
Lääkäri sanoi että Roki on nyt rauhoitettu ja saatte hetken aikaa olla yhdessä ja poistui siksi aikaa
paikalta.
Silittelin Rokia ja sanoin hänelle, että Taivaassa Roki nähdään. Silittelin vielä jonkin aikaa ja sitten
alkoi toivoton loppumaton itku.

Lääkäri nukutti tämän jälkeen kaverini ikiuneen ja Rokin sydän pysähtyi ja lääkäri totesi, että Roki
on nyt lähtenyt pois.
Oli valittavana yhteistuhkaus tai niin, että Roki olisi tuhkattu yksin. Minulla ei käytännössä ollut
varaa valita vaan otimme poikani kanssa yhteistuhkauksen koska se oli paljon halvempi. Jos
minulla olisi ollut vielä auto ja Isäni olisi ollut yhä elossa, olisi ottanut Rokin mukaani ja ajanut
Pohjanmaalle maaseudulle ja haudannut itse Rokin Isäni talon tontille.
Koska minulla ei edeleenkään rahaa ole niin sitten vuorostaan poikani joutuu eläinlääkärilaskun
maksamaan. Vituttaa taas äärettömästi suoraan sanottuna. Mutta onneksi poikani mummu maksaa
myös "-"lle myöhemmin koko summan takaisin.
Kun olemme lähdössä klinikalta, toten klinikan pieneläinhoitajille, että minulla on vain tyhjät
valjaat ja itken edelleen. Luojan kiitos poikani oli mukana.
Itken koko matkan kun tulemme takaisin Runkokadulle. Poikani jättää minut pihaan ja minä itken
edelleen ja sanoin vain, että mitä minä nyt teen ?
Poika lähtee ja oli matkalta jo ilmoittanut tyttärelleni, että Roki on kuollut. Roki oli todella tärkeä
myös "-"lle ja "-"lle. "-" oli tuolloin Ilmaisutaidon lukiossa Tampereella ja oli alkanut
koulussa itkemään. Tyttäreni oli ilmoittanut opettajalle mitä oli tapahtunut ja kertonut, että lähtee
loppupäiväksi kotiin. Melko pian poikani soitti minulle, että tulevat käymään molemmat vielä jos
minä vaan haluan. Tottakai halusin. Lapseni tulivat niin muistelimme aikoja yhdessä Rokin kanssa.
Ei ollut muutakuin pelkästään erittäin myönteisiä asioita meidän kaikkien kaverista. Seuraava
lauantai aamu oli suoraan sanottuna hirveä. Kun palasin lähikaupasta niin vastassa ei ollutkaan
iloista hännänheiluttajaa vaan tyhjä asunto. Tuntui kyllä helvetillisen yksinäiseltä. Siitäkin
huolimatta, että lapset kävivät suhteellisen usein kun tyttärenikin asui tällöin vielä Tampereella.
Lisäksi minulla ei silloin lauantaina ollut rahaa ostaa halpaa olutta, että olisin edes saanut nukuttua.
Mietin mitä teen kun Rokia ei enää ole. Olin jo tavallaan ajat sitten menettänyt luottamukseni
ihmisiin. Tosin Erkontien kerrostalon naapurit olivat erilaisia.
Netissä oli vielä silloin sellainen palsta kuin Apula-verkkosivut. Siellä voi myydä, ostaa, antaa ja
ilmoittaa ottavansa vastaan lemmikkejä. Ajattelin, että en halua kokoajan olla yksin ja niinpä laitoin
kyseiselle sivustolle ilmoituksen, että etsin pienikokoista seurakoiraa, jonka kanssa voin lenkkeillä
ja hänestä olisi minulle seuraa. Kerroin ilmoituksessa ensin Rokista ja sanoin myös, että olen
eläkkeellä niin minulla on runsaasti aikaa eikä lemmikin tarvitse kokoaikaa olla yksin kotosalla.
Ei mennyt kovinkaan kauan kun puhelimeni soi. Vastasin puhelimeen ja soittaja kertoi olevansa
Pirjo Majuri Turusta. Hän kertoi, että oli lukenut minun ilmoitukseni ja haluaisi antaa minulle ja
vain minulle ilmoitukseni perusteella, alle 1-vuotiaan chihuahua lemmikin kaveriksi. Sen jälkeen
hän lähetti minun puhelimeeni kuvia pikkuisesta chihuahuasta. Innostuin ja ihastuin heti samalta
istumalta ja ajattelin, että voiko tämä oikeasti tapahtua näin nopealla aikataululla.
Kerroin asiasta lapsilleni ja pyysin apua (jälleen kerran) koska minulla ei ollut autoa eikä ketään
muuta keltä apua Turusta hakemiseen olisin voinut kysyä. Lapset lupaavat hakea chihuahuan – nyt
jo tulevan kaverini, minun kanssa yhdessä.
Joulukuun alussa Ami (uuden kaverini nimi jonka entinen omistaja oli hänelle antanut) haetaan.
Asia jännitti minua kovasti koska Ami ei ollut enää ihan pentu. Mietin miten hän sopeutuu uuteen
kotiinsa.
Ajamme Turkuun lasten kanssa ja saamme Amin mukaamme. Entinen omistaja antaa Amin pedistä,
ruokakupeista, ruuista, leluista lähtien kaikki Amin tavarat meille mukaan. Kaiken vielä ilmaiseksi,
joka oli minulle kuin taivaan lahja. KIITOS PIRJO MAJURI TÄSTÄ KAIKESTA !
Ami jännittää ja tärisee takaisin Tampereelle tullessa aivan kauheasti. Menee kuitenkin auton
takapenkillä olevaan petiinsä lopulta ja nukahtaa kun rapsuttelen uutta kaveriani koko matkan ajan.
Kun pääsemme kotiin Runkokadulle, ensimmäisenä Ami merkkaa edeltäjänsä Rokin peiton, jolla
Roki tapasi aina välillä nukkua.
"-" otti Amin syliinsä kun istui nojatuolilla ja totesi vain, että "Minulla ei ole ollut ikinä näin
pientä koiraa". Sanat ovat jääneet mieleeni tarkasti koska minusta tuntui niin hyvältä kun tyttäreni
ajatteli, että Ami on myös hänen lemmikkinsä. Vaikka asui jo omillaan ja minä yksiössä.

Mietin, että nukun ensi alkuun Amin kanssa lattialla kaverin pedin vieressä, että hän
mahdollisimman nopeasti tottuisi uuteen kotiinsa. Aika kauan siinä tuli nukuttua. Ensin Ami pelkää
lähes kaikkea uutta ja haukkuu jokaiselle vieraalle äänelle talon rapusta tai ulkoa. Ajan mittaan
haukkuminen vähenee ja sitten loppuu kokonaan sisällä.
Siitä alkaa sitten minun ja uuden kaverini arki. Ami täyttää pian saavuttuaan Runkokadulle yhden
vuoden. Kirjoittamishetkellä (08102024) Ami täyttää joulukuun alussa nyt 6 vuotta.
Loppu talvi ja seuraava kevät oli hiljaista elämää Amin kanssa kaksin. Eipä kuitenkaan tarvinnut
olla ypöyksin niinkuin pelkäsin. Lapset tietenkin käyvät aika-ajoin.
Seuraava erittäin tärkeä asia on (tämä asia tapahtui ajallisesti myöhemmin mutta sijoitin nyt sen
tähän kohtaan dokumenttia), että yht'äkkiä Ilmarinen maksoi useana kuukautena koko eläkkeen.
Tästä ei tullut mitään ilmoitusta. Ulosoton kirjeitä en ole avannut sitten ulosoton alun koska asia on
niin masentavaa luettavaa. Menevät suoraan roskikseen, niinkuin todellisuudessa kuuluukin. Kun
koko eläke tuli, ajattelin , että ulosotto on lopetettu ja olin asiaan vain tyytyväinen.
Mutta kuten arvata saattaa näin ei ollutkaan. Omapostiin tuli Ilmariselta kirje, että Ilmarinen perii
takaisin "liikaa" maksetut eläkkeet, joista ulosotto summaa ei pidätetty.
15.3. tuli lasku, jonka loppusumma oli vajaa 3200 € !!! Millä ihmeellä minä sellaisen maksaisin ?!
Ilmeisesti kriminaalien ajatuksena oli, että minä uskon, että Ilmarinen teki kuukausia jatkuneen
"virheen". Ajatuksena, että Ilmarinen teki virheen, jonka minä maksan korkojen kera. Vannon
vaikka käsi raamatulla, että tämä on kriminaalien masinoima "operaatio". Että saisivat minut
lopullisesti kadulle myös Runkokadulta.
Minä en tietenkään pystynyt laskua maksamaan. Rahat muutenkin vähissä. Ja siitä tuli sitten
seuraus jonkin aikaa myöhemmin.
Erään kuukauden ensimmäinen arkipäivä, Ilmarinen oli pidättänyt eläkkeestäni yli 400 € ja tämän
lisäksi ulosotto. Miten ihmeessä olisin pärjännyt ?! EN MITENKÄÄN. Minun yksiöni pelkkä
vuokra on 607 € / kk ja sekin on noussut noin 100 eurolla neljässä vuodessa !! Ainoana
tarkoituksena KAIKELLA TÄLLÄ DOKUMENTISSA EDELLÄ KERROTUSSA JA
JÄLJEMPÄNÄ TULEVASSA ON OLLUT TEHDÄ MINUN ELÄMÄNI
MAHDOTTOMAKSI !!!!????
Olin silloin kun tämä asia minulle selvisi jo todella huonossa kunnossa monien somaattisten
ongelmieni ja toivottomien jalkojeni takia (Tästä lisää tässä osiossa kohdassa INTERVENTIO). En
kertakaikkiaan jaksanut aloittaa taistelua tätäkään epäoikeudenmukaisuutta vastaan kuin vasta sitten
myöhempänä ajankohtana kun olin TAYSsissa hoidettavana 4 viikkoa monien terveysongelmieni
vuoksi. Alla liitettynä tekstejä tästä Ilmarista vastaan aloittamastani taistelusta. TÄSSÄ
YHTEYDESSÄ ON TODETTAVA, ETTÄ SYY EI OLE ILMARISEN, VAAN
KRIMINAALITAHOJEN JOTKA PAKOTTIVAT MYÖS ILMARISEN TOIMIMAAN MINUA
VASTAAN. USKON, ETTÄ ILMARINEN ITSE EI NÄIN OLISI MISSÄÄN TAPAUKSESSA
HALUNNUT TOIMIA !!!
Alle liitettynä teksti Ilmarisen 15.3. lähettämästä kirjeestä:
PÄÄTÖS
Henkilötunnus "-" Päätös annettu 15.03.2024
Päätös postitettu 15.03.2024
LIIKAA MAKSETUN ELÄKKEEN TAKAISINPERINTÄ
Perimme takaisin aiheettomasti maksetun eläkkeen yhteensä bruttona
3.189,14 euroa (TyEL 126 §),
Tämä päätös on täytäntöönpanokelpoinen ilman eri tuomiota tai päätöstä (TyEL 136 §).
Muutoksenhakuohje on päätöksen liitteenä.
Keskinäinen Eläkevakuutusyhtiö
Ilmarinen
Käsittelijä Tarja Manni 010 284 2476 ma–pe klo 9–15 tai
elakemaksu.takaisinperintatiimi@ilmarinen.fi

Ilmarinen • Porkkalankatu 1, Helsinki • 00018 Ilmarinen
Asiakaspalvelu 010 195 000 (matkapuhelinmaksu/paikallisverkkomaksu)
Y-tunnus 0107638-1 • www.ilmarinen.fi
VIITALA, JARKKO JUHANI
RUNKOKATU 8 D 31
33340 TAMPERE
PÄÄTÖS
VIITALA, JARKKO JUHANI
AIHEETTOMASTI MAKSETTU ETUUS
Erittely takaisinperittävästä määrästä
Aika Brutto Veronpidätys Netto
01.11.2023 – 31.12.2023 1.548,08 € 317,36 € 1.230,72 €
01.01.2024 – 29.02.2024 1.641,06 € 336,42 € 1.304,64 €
01.11.2023 – 29.02.2024 3.189,14 € 653,78 € 2.535,36 €
Perittävä määrä 01.11.2023 – 31.12.2023 muuttuu 15.04.2024 alkaen
bruttomääräiseksi,
koska kyseisen vuoden verotus valmistuu kuluvan vuoden huhtikuun
aikana.
Pankkiyhteystieto
Pyydämme sinua ystävällisesti palauttamaan aiheettomasti maksetun etuuden
nettosumman 2.535,36 euroa tilillemme:
IBAN-tili FI89 5000 0120 0262 31
BIC OKOYFIHH
Viite 00003000016237800006
Mikäli et pysty palauttamaan koko summaa kerralla ja haluat sopia
takaisinmaksusuunnitelmasta,
asiaasi Ilmarisessa hoitaa Eläkkeiden takaisinperintätiimi
010 284 2476 tai elakemaksu.takaisinperintatiimi@ilmarinen.fi
Ystävällisin terveisin
Ilmarinen
Eläkemaksu
Ilmarinen • Porkkalankatu 1, Helsinki • 00018 Ilmarinen
Asiakaspalvelu 010 195 000 (matkapuhelinmaksu/paikallisverkkomaksu)
Y-tunnus 0107638-1 • www.ilmarinen.fi
Muutoksenhakuohje
Porkkalankatu 1 • 00018 Ilmarinen • Puh. 010 284 2212 (8,4 senttiä/minuutti) •
www.ilmarinen.fi
Muutoksenhaku saamaasi päätökseen
Jos olet tyytymätön saamaasi päätökseen, voit hakea muutosta kirjallisesti 30
päivän kuluessa siitä,
kun sait päätöksen tiedoksi. Osoita valitus työeläkeasioiden
muutoksenhakulautakunnalle (TELK),
mutta lähetä se Ilmariseen. TELK on eläkelaitoksista ja Eläketurvakeskuksesta
riippumaton
muutoksenhakuelin. Mikäli hyväksymme pyytämäsi muutokset, oikaisemme itse
päätöksemme.
Miten valitus tehdään
Lähetä valituksesi meille kirjautumalla Ilmarisen OmaEläke-palveluun osoitteessa
ilmarinen.fi ja
valitse kohta "Lähetä viesti". Verkkopalvelun kautta tunnistautuneena lähetettyä
valitusta ei tarvitse
allekirjoittaa. Työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunta voi kuitenkin
tarvittaessa pyytää sinua
täydentämään valitusta allekirjoituksellasi.
Ilmoita valituksessa:
• että se on osoitettu valitukseksi työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnalle
• päätös, johon haet muutosta
• mitä muutoksia vaadit tehtäväksi
• perusteet, joilla vaadit muutosta
• nimesi, henkilötunnuksesi, osoitteesi ja puhelinnumerosi
• edunjättäjän nimi ja henkilötunnus, jos valitus koskee perhe-eläkettä.
Liitä valitukseen mukaan selvitykset, joihin vetoat. Selvitykset voit toimittaa
OmaEläke-palvelun kautta
lähetettävän viestin liitteenä. Voit toimittaa lisäselvityksiä OmaEläke-palvelun

kautta koko
muutoksenhakuprosessin ajan. Jo aiemmin Ilmariseen toimittamiasi selvityksiä ei
tarvitse lähettää
uudelleen.
Vaihtoehtoisesti voit toimittaa valituksen Ilmariseen myös postitse osoitteeseen
Keskinäinen
Eläkevakuutusyhtiö Ilmarinen, Muutoksenhaku, PL 1, 00018 ILMARINEN. Tällöin
valitus on
allekirjoitettava. Mikäli valituksen on laatinut puolestasi joku muu, valtuuta
hänet hoitamaan asiaa
allekirjoittamallasi vapaamuotoisella valtakirjalla.
Milloin valituksen on oltava perillä
Valituksen on oltava Ilmarisessa viimeistään kolmantenakymmenentenä (30.)
päivänä siitä, kun sait
tiedon päätöksestä. Katsomme sinun saaneen tiedon päätöksestä seitsemäntenä (7.)
päivänä
päätöksen postituspäivän jälkeen, jollei muuta ilmene.
Valituksen siirtyminen työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnalle
Jos emme voi oikaista saamaasi päätöstä pyyntösi mukaisesti, siirrämme
valituksesi ja asiaasi liittyvät
selvitykset TELKin käsiteltäväksi. Ilmoitamme siirrosta sinulle.

Ilmarisen ensimmäinen vastaus kysymykseeni ei pidä sisällään mitään uutta mikä ei olisi minulla jo
tiedossa. Alle liitettynä Ilmarisen ensimmäinen vastaus:
Tässä pyytämäsi selvitys takaisinperinnästä.
Olemme 26.01.2024 vastaanottaneet 17.01.2024 päivätyn selvityspyynnön
ulosottolaitokselta
maksukiellon noudattamatta jättämisestä, jolloin olemme huomanneet pidätyksen
poisjäämisen
eläkkeestäsi.
11.9.2023 ulosottolaitokselta tulleessa maksukiellossa on ilmoitettu
rajoitustieto ajalle 01.10.202331.10.2023 -200 €,
jonka jälkeen ulosotto on jäänyt pidättämättä eläkkeestäsi ajalla 01.11.202329.02.2024
Edellä mainitulta ajalta ulosottolaitos on vaatinut puuttuvia summia takaisin,
jotka ovat maksettu
heille 23.02.2024
ajalta 01.11.2023-31.12.2024 yhteensä 1.548,08 € bruttona 1.230,72 € nettona.
ajalta 01.01.2024-31.01.2024 yhteensä 817,95 € bruttona 650,27 € nettona
ajalta 01.02.2024-29.02.2024 yhteensä 823,11 € bruttona 651,37 € nettona
Ulosottopidätys on laitettu voimaan heti seuraavan kuukauden alusta 01.03.2024
Olemme lähettäneet sinulle takaisinperinnästä kuulemiskirjeen 20.02.2024, johon
et ole vastattu
kirjallisesti 21 päivässä. Olet soittanut meille 20.02.2024 ja pyytänyt
laittamaan perittävän määrän
suoraan ulosottoon, mutta meillä on oikeus periä aiheettomasti maksettua
eläkettä suoraan
maksettavasta eläkkeestä.
Olemme aloittaneet perinnän 1/6 osa suoraan eläkkeestäsi 1.7.2024 alkaen.
01.09.2024 maksettavasta eläkkeestä ei ole tehty perintää.
Puhelinkeskustelussa 26.08.2024 on sovittu, että 01.10.2024 alkaen lyhennys on
200 € /kk.
Ilmarinen on antanut takaisinperinnästä päätöksen 15.3.2024, päätöksen liitteenä
on ollut
muutoksenhakuohje. Työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnan 25.4.2024
Ilmariselle
lähettämän ilmoituksen mukaan ”Työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnan
käsiteltäväksi ei
yllä mainittuun päivään mennessä ole saapunut valitusta alla mainitusta
päätöksestä”. Näin ollen
Ilmarisen takaisinperintäpäätös on lainvoimainen.

Ilmarisen takaisinperintäpäätös perustuu työntekijän eläkelain (395/2006) 126
§:n 1 momenttiin ja
Ilmarista velvoittavaan lainkohtaan ”Jos eläkettä on maksettu enemmän kuin mihin
sen saajalla on
oikeus, eläkelaitoksen on perittävä aiheettomasti maksettu eläke takaisin”.
Työntekijän eläkelain 127 §:n mukaan ”Eläkelaitos voi periä aiheettomasti
maksamansa eläkkeen
myös kuittaamalla sen vastaisuudessa maksettavista eläke-eristä. Ilman
eläkkeensaajan
suostumusta kulloinkin maksettavasta eläke-erästä saa vähentää enintään
kuudesosan siitä eläkeerän
osasta, joka jää jäljelle sen jälkeen, kun eläke-erästä on toimitettu
ennakkoperintälain (1118/1996) mukainen ennakonpidätys.”

Sen jälkeen lähetin toisen selvityspyynnön Ilmariselle, johon ei ikinä tullut vastusta.
Ensinnäkin on todettava, että minä olen työskennellyt IT-alalla ja poikani
opiskelee TTYllä
Tietotekniikan koulutusohjelmassa ohjelmistotekniikkaa. Me molemmat tiedämme
aika tavalla siitä
miten tietojärjerjestelmät TOIMIVAT erilaisissa yrityksissä. Siis tiedämme.
Miksi Ilmarinen valehtelee meille ? Siis jälleen kerran tiedämme, että kyseessä
on 100%nen valhe.
Siis käsittääkseni Ilmarisen tietojärjestelmä ulosoton vapakuukauden osalta
toimii siten, että
virkailija merkitsee Ilmarisen tietojärjestelmään tietyn kuukauden
vapaakuukaudeksi JA TÄMÄN
JÄLKEEN ULOSOTTO JATKUU AIVAN NORMAALISTI TIETOJÄRJESTELMÄN
HOITAESSA ASIAN.
Vai väittääkö Ilmarinen (siis käsittääkseni joku ihminen ei robotti), että
kaikkien ulosotossa olevien
Ilmarisen asiakkaiden vapaakuukausien (2 vuodessa) ja ulosoton loppumisen
muistaminen on
Ilmarisen virkailijoiden MUISTIN VARASSA ??? Samaten eläkkeen loppuminen, liikaa
työskentely eläkkeen rinnalla, ihmisen kuolema, ihminen palaa kokopäivätyöhön ja
eläke jää
tietyksi ajaksi “sivuun” jne. jne.
Jos Ilmarinen näin minun tapauksen kyseessä ollen väittää, niin ystävällisesti
pyysin, että lisäätte
selvitykseen kyseisen virkailijan nimen ja ajankohdan kuka vapaakuukauden
tietojärjestelmään
ylöskirjasi. Ja samalla tavalla virkailijan nimen, jonka vastuulla oli merkitä,
että ulosotto loppuu
taas heti saman kuukauden (lokakuun) lopussa. Siis “Herra Isä” voisi ajatella,
että jos kerran kaikki
on virkailijoiden muistin varassa, niin merkittäisiin samalla kertaa sekä
ulosoton vapaakuukauden
alku- ja loppu päivämäärät. Uusin myös nämä pyyntöni. Olen aivan varma, että
jokainen virkailija
kirjautuu Ilmarisen järjestelmään omalla tunnuksellaan ja kaikesta jää
tietojärjestelmän
“lokitietoihin” merkintä – kuka teki ja mitä.
SIIS OIKEASTI PIDÄTTEKÖ MINUA AIVAN TYHMÄNÄ ??? MAKSETTIIN LIIKAA 4
KUUKAUTTA “KUN JOKU IHMINEN UNOHTI” !!!
NO TÄSTÄ MYÖS MATEMAATIKKO KUN OLEN, NIIN VOISIN SUORASTAAN
LOOGISESTI PÄÄTELLÄ, ETTÄ ILMARISELLA ON NÄITÄ NS. “UNOHTAMISJUTTUJA”
NIIN PALJON, ETTÄ SE PELKÄSTÄÄN TYÖLLISTÄÄ PATALJOONAN VERRAN
VIRKAILIJOITA. MIKÄ OLI TODISTETTAVA. SUOMESSA ON ULOSOTOSSA N. 300 000
IHMISTÄ, NIIN VARMASTI MYÖS NÄISTÄ JOKUNEN ON ILMARISEN ASIAKKAANA. JA
VAIKKA EI NIITÄ AIVAN ÄÄRETÖNTÄ LÄHESTYEN OLISIKKAAN NIIN TÄLLÄINEN
ASIA EI VOI OLLA IHMISEN MUISTIN VARASSA. NYKYÄÄN OHJATAAN
YDINVOIMALAITOKSIA TURVALLISESTI SOVELLETUN TIETOTEKNIIKAN AVULLA –
SIELLÄKIN ON VARMAAN KAIKKI IHMISEN MUISTIN VARASSA.

Pyysin perusteellista sselvitystä ja lähes kaikki oli sellaista tietoa minkä
olisin itse voinut
verkkopankin tiliotteista / tilitapahtumista löytää. SIIS UUSIN PYYNTÖNI NIILTÄ
OSIN KUN
TULEE TÄSSÄ YLÖSKIRJAUKSESSA.
Pyydän nöyrimmin selvitystä – en selitystä enkä sellaista tietoa, joka minulla
jo on.
26.8.24 n. klo 14:52 asiakaspuhelussa , jotka Ilmarinen nauhoittaa, virkailija
yksiselitteisesti totesi,
että kyseessä on Ilmarisen tekemä virhe. Ilmeisesti on niin, että Ilmarinen EI
ole vastuussa millään
tavalla tekemistään virheistä. Näin minä asian kaiken tämän selittelyn jälkeen
tulkitsen. Minä olen
Ilmarisen asiakas – en käsittääkseni painolasti. Vai onko myös niin, että
Ilmarisen mielestä
“asiakkaat eivät muuta tee kuin likaavat Ilmarisen lattiat”. Lähes suora lainaus
erään viisaan
yritysten hallitusten puheenjohtajan suusta. Onko virkailija todennut ko.
puhelussa, että kyseessä on
ainoastaan Ilmarisen tekemä virhe ? Uusin myös tämän pyyntöni ja haluan sen
selvästi kirjattavan
perusteelliseen uuteen selvitykseen. Lisäksi haluaisin ko. puhelun nauhoitteen,
joka käsittääkseni on
esim. mp3, wav, wma, RealAudio, RealMedia tmvs. ääniformaatti. Tämän tiedoston
voi lähettää
suoraan sähköpostiini jarkkojviitala@gmail.com. Tämä on minun oikeusturvani
kannalta tärkeää.
Tälläisiin asioihin tarvitsee Ilmarisen IT-asiantuntijan apua. Se ei onnistu
eläkeasioita hoitavalta
virkailijalta.
Ilmarisen käyttämä tietojärjestelmä eläkeasiakkaiden tietojen hallintaan. Pyysin
jo aiemmin, että
Ilmarinen yksityiskohtaisesti kertoo, miten esim. nämä ulosoton vapaakuuukaudet
Ilmarisen
järjestelmään kirjataan. Uusin myös tämän pyyntöni.
Päivämäärät Ilmarisen ensimmäisessä selittelyssä. Minulle voi asettaa
kaikenlaisia päivämääriä,
mutta nyt on valitettavasti niin minun oikeustajuni mukaan, että joka virheen
tekee myös maksaa
siitä.
Olen kesän 2023 saakka taistellut terveysongelmien kanssa. Tällä hetkellä olen
ollut yli kolme
viikkoa sairaalahoidossa ja olen aika tietämätön jatkosta ja tulevaisuudesta.
En itse oikein jaksaisi taistella mielestäni ja oikeustajuni mukaan
päivänselvästä asiasta. Mutta aion
jatkaa niin kauan, että saan haluamani selvityksen ja saan toimittaa oikeata
tietoa sitten eteenpäin.
Alla olevat siniset tekstiotteet on Ilmarisen ensimmäisestä ns. selvityksestä.
Olemme 26.01.2024 vastaanottaneet 17.01.2024 päivätyn selvityspyynnön
ulosottolaitokselta
maksukiellon noudattamatta jättämisestä, jolloin olemme huomanneet pidätyksen
poisjäämisen
eläkkeestäsi.
Jos tämä selvityspyyntö on tullut sähköisenä, niin haluan siitä kopion samalla
tavalla toimitettavaksi
kuin tämä ensimmäinen selitys. Jos ulosoton selvityspyyntö on tullut kirjeenä,
niin haluan että se
kopiokoneella kopioidaan PDF-formaattiin ja toimitetaan minulle kuten
edellisessä lauseessa
totesin.
Ilmarisen takaisinperintäpäätös perustuu työntekijän eläkelain (395/2006) 126
§:n 1
momenttiin ja
Ilmarista velvoittavaan lainkohtaan ”Jos eläkettä on maksettu enemmän kuin mihin

sen
saajalla on
oikeus, eläkelaitoksen on perittävä aiheettomasti maksettu eläke takaisin”.
Työntekijän eläkelain 127 §:n mukaan ”Eläkelaitos voi periä aiheettomasti
maksamansa
eläkkeen
myös kuittaamalla sen vastaisuudessa maksettavista eläke-eristä. Ilman
eläkkeensaajan
suostumusta kulloinkin maksettavasta eläke-erästä saa vähentää enintään
kuudesosan
siitä eläkeerän
osasta, joka jää jäljelle sen jälkeen, kun eläke-erästä on toimitettu
ennakkoperintälain (1118/1996) mukainen ennakonpidätys.”
En vajavaisilla tiedoillani löytänyt FINLEX-verkkosivuilta “Työntekijän
eläkelaki
(395/2006)”kyseisiä pykäliä. Jos tahtoa ja halua on kertokaa, millä haulla
löydän ko. pykälät
verkko-osoitteesta www.finlex.fi.
Lopuksi totean seuraavaa. Jään odottamaan erittäin perusteellista selvitystä
kaikista niistä asioista,
jotka on tässä ja aiemmissa samaan aiheeseen liittyvissä viesteissä pyytänyt.
Kiitos.
Jarkko
Jarkko Juhani Viitala
Runkokatu 8 D 31
33340 TAMPERE
Puh. + 358 46 881 4460
Email. jarkkojviitala@gmail.com

Kaikki tämä siksi, että minun ilmeisesti tulisi tappaa itseni etten jatkuvasti kohtaisi tätä
PERKELEEN MIELIVALTAA !!??
Sitten takaisin minun ja Amin "normaaliin" arkeen.
Pikkukaverin (siis Ami) kanssa aina yksi pidempi lenkki aamuisin. Sen jälkeen vielä pari
lyhyempää lenkkiä loppupäivän aikana. Ami on oikein kiltti ja oppivainen kaveri. Paljon seuraa on
hänestä minulle.
Todella iso ulosotto jatkuu ja sen vuoksi äitini alkaa auttamaan minua taloudellisesti. Minun
oikeudentajuni mukaan tuki pitäisi saada sieltä mistä sen lain mukaan pitää tulla. Täytyy pitää
mielessä, että pelkkä vuokrani on 607 € / kk. Sosiaalisissa tuissa sama meno siis jatkuu.
Todellisuudessa minua alettiin häätämään kodistani jo kesän 2004 alussa, eli käytännössä olen ollut
ilman tukia koko sen ajan kun lapset olivat alaikäisiä ja siitä vielä syyskuuhun 2024 jolloin sain
ensimmäiset tuet Tampereen kaupungin sosiaalitoimesta kolmen ilmaisen siivoukerran muodossa.
Tämä tapahtui sen jälkeen kun olin tätä dokumenttia jo melko pitkälle ylöskirjannut ?! Varmasti
myös jokainen tämän dokumentin lukija näkee tässä selvän yhteyden !!! Tästä tässä osiossa
kohdassa INTERVENTIO paljon lisää.
Kun saan taloudellista tukea niin usein haen ALKOsta halvimman punaviinipullon ja ostan myös
kaksi olutta (täytyy pitää mielessä, että vielä Nokiallakin asuessani olin raivoraitis enkä tupakoinut.
Siitäkin huolimatta, että olijo nähnyt, kuullut ja kokenut kaikenlaista törkeää vääryyttä. Treenasin
myös kokoajan. Isäni kuoli 2006 niin siihen loppui elämänhaluni. Jos minulla ei olisi lapsia en olisi
enää täällä tätä dokumenttia kirjoittamassa). Lääkitsen alkoholilla unettomuutta, yksinäisyyttä ja
muita ongelmia, jotka vain tuntuvat lisääntyvät ja kasaantuvan. Tuntuu, että ikinä enää elämässäni
ei ole toivoa paremmasta.
Lapset onneksi käyvät aina välillä.

Tyttäreni "-"n ylioppilas kirjoitusten jälkeen sinä päivänä kun hän saa kokeiden tulokset lapset
tulevat luokseni syömään.
Ostan "-"lle lahjaksi hopeiset korvakorut, kortin ja kuohuviinipullon. Ruuaksi tein kalakeittoa ja
täytettyjä paprikoita. Vaikka itse sanonkin niin olen aika hyvä kokki ja osaan tehdä monenlaista
ruokaa. En ikinä osta valmisruokia vaan teen itse aina ruuan. Tapana on tehdä isoja annoksia
kerrallaan edullista perusruokaa niin, että annoksia tulee moneksi päiväksi. Syön lämpimän ruuan
kerran päivässä.
Molemmat lapset pitivät ruuistani ja ovat aina pitäneet silloinkin kun me kolme asuimme yhdessä
vuodesta 2005 vuoteen 2019. Tein aina hyvää ruokaa vaikka siihen ei ikinä varaa ollutkaan. Pyrin
aina lapsille kokatessani noudattamaan lautasmallia, että he saisivat monipuolista ja hyvää ruokaa.
Seuraava kesä alkoi periaatteessa melko hyvin. Usein kesällä ostin vakioksi muodostuneet
punaviinipullon ja kaksi olutta. Kuuntelin musiikkia YouTubesta ja lauleskelinkin joskus (tiedän
kyllä nyt, että tein itseni naurettavaksi kun ymmärrän kuinka tämä "homma" ylipäätään toimii).
Ulkona istuimme naapurien kanssa ja olivat aluksi olevinaan "kavereita". Sain naapureilta myös
tv:n ja puhelimen kun ostivat itselleen uusia. Oma tv:ni oli rikki ja minulla oli ikivanha
peruspuhelin. Tv:n meinaan palauttaa mutta kännykästä on jo lasi rikki niin sitä en. Kiitos EI kiitos
kaiken Haukiluomassa kokemani jälkeen jonka näin jälkikäteen ymmärrän. Joskus kutsuttiin jopa
kylään ja erään kerran yksi naapuri toi myös ruokaa.
En tiedä mikä sitten yht´äkkiä tavallaan muutti kaiken. Alkoi kuulua kaikuja Ylöjärven
Metsäkylästä. Kuulin kaikenlaisia vastaavia kommentteja mitä silloin 2004 Metsäkylässä (ja niitä
on kuulunut siihen saakka kun tapahtui INTERVENTIO, josta jäljempänä samassa osiossa.
Esimerkiksi parvekkeella istuessani Amin kanssa tupakoimassa. Ja yskimistä ja syljeskelyä).
Listasin alle muutamia kommentteja kyseisen kesän ajalta ja sen jälkeen. Valitettavasti kaikkia en
voi muistaa. Ihmetystä tässä herättää, että Nokialla Koskenmäessä ja Ylöjärvellä Erkontiellä
naapurit kohtelivat minua ystävällisesti ja kohteliaasti. Metsäkylässä ja Haukiluomassa kaikki oli
aivan toisin.
Kuulemiani kommentteja kesän aikana:
Olin kertomassa Nokialla ilmaiseksi myymästäni (syy oli ulosottomiehen, joka haukkui minut
moneen otteeseen puhelimessa valehtelijaksi ja sanoi että lapset eivät edes asu sinulla. Juuri
niinkuin kerroin osiossa Nokia, Koskenmäki) Honda XX 1100-merkkisestä moottoripyörästä.
Vilpittömästi yritin kertoa, että kuinka mahtava kyseinen moottoripyörä oli ja että aioin säästää sen
pojalleni "-"lle. Istuin ulkona muiden naapurien kanssa tuolloin niin kun moottoripyörän nimen
mainitsin niin eräs miespuolinen naapuri totesi samantien, että "Kanna se tuolisi tuonne nurkan
taakse", tarkoittaen minua ja tuoliani. Mitä helvettiä voisin sanoa ?!
Eräs miespuolinen naapuri, joka asuu samassa rapussa kolmannessa kerroksessa ja jota kutsun
"kaljupääksi" sanoi "Huumehörhöistä tehdään vain sankareita" jälleen kerran istuessamme kesällä
"naapurien" kanssa ulkona.
Miespuolinen naapuri nimeltään Yrjö totesi minulle kun istuin tupakalla kesäiltana ulkona kun
parvekkeet olivat vielä remontin alla, että "Mustalaisten koira on täällä vapaana".
Naapuri nimeltä Teuvo tuli lähikaupasta olut laatikon kanssa ja sanoi minulle, että "Mustalaiset
myivät minulle Sandellsin kaljaa".
Sandels on suomalaisen Olvi-panimon olutmerkki. Nimi viittaa ruotsalaiseen sotamarsalkkaan ja
kreiviin Johan August Sandelsiin (1764–1831), jonka kasvot on kuvattu oluen etiketissä.
Minä en ainakaan olutta ole koskaan myynyt – edes ruotsissa ?!

"Hukkapalaksi" (koska on erittäin lyhyt ja isomahainen) nimeämäni tuli minua vastaan kun
lähdimme Amin kanssa lenkille käsissään kaksi öljykanisteria ja totesi Amille "Tule Ami
haistelemaan näitä".
Jälleen "hukkapalan" kommentti. Olin Norjassa moottoripyörällä kesälomamatkalla ja kaaduin jne
jne ja tuijotti minua hymy huulillaan. En tiedä tarkoittiko mitä ? Hohhoijaa voisin sanoa.
"Kaljupään" seuraava kommentti (ajaa ilmeisesti "jokamiesluokassa" "rallia" eikä juuri muusta osaa
puhua). "Tein siinä remonttia ja kaaadoin vahingossa bensiiniä kuumalle koneelle ja se
höyrystyi.....jne....".
Meidän asuntoyhtiön AS Oy Sävykallion hallituksen puheenjohtajan vaimon kommentti
seuraavaksi. Istuin parvekkeella tupakoimassa niin hän pysähtyi parvekkeen alaikkunan eteen
lastensa ja rattaiden kanssa ja totesi kuuluvalla äänellä muka lapselleen "Älä ota sitä keltaista se on
myrkyllinen". Keltaista ? Myrkyllinen ?
Tämän kommentin kuulin AS Oy Sävykallion huoltoyhtiön Lännen kiinteistöhuollon huoltomiehen
suusta, vähän ennen kun tapahtui INTERVENTIOKSI nimeämäni tapahtuma, josta jäljempänä tässä
osiossa. Olin todella huonossa kunnossa silloin. Käytännössä jalaton ja liikuin sisälläkin todella
huonosti vaikka tukea seinistä ja huonekaluista sai. Lisäksi kaikki muut somaattiset ongelmat.
Asunto oli ollut pitkään siivoamatta kun en kertakaikkiaan pystynyt siivoamaan. Lisäksi WC-pönttö
oli mennyt tukkoon juuri sattumalta vähän ennen kun jouduin kokoajan käymään WCssä istumassa.
Usein monta kertaa päivässä ja tuli myös veristä ulostetta. Syytä siihen en tiedä koska en ole
lääkäri. Tästä syystä jouduin käyttämään pyykihuoneen WCtä. En asunnon siivottomuuden vuoksi
kehdannut päästää ketää sisälle. Uskoin vain, että jalat paranee kyllä ja pystyn asunnon siivota ja
laittaa kuntoon. Näin ei käynyt.
Eräänä päivänä istuin taas parvekkeella tupakoimassa, niin Lännen kiinteistöhuollon huoltomiehiä
tuli pavekkeen alaikkunan eteen ja yksi heistä sanoi minulle, että "Tullaan sitten poliisien kanssa".
Näin myös tapahtui, joka selviää myös kohdassa INTERVENTIO.
Liekö sillä asialla tähän kaikkeen MITÄÄN VAIKUTUSTA, että olin kirjoittanut tätä dokumenttia
tässä vaiheessa ja melko pitkälle ?!
TÄHÄN KOHTAAN ON SANOTTAVA, ETTÄ KUKAAN KOMMENTOIJISTA EI TUNNE
MINUA IHMISENÄ MILLÄÄN TAVALLA.

Yksi kommentti, joka tapahtui vasta Yliopistollisesta keskussairaalasta päästyäni täytyy myös
kirjata tähän.
Olimme tulossa Amin kanssa kävelyltä. Minä rollaattorin kanssa tietenkin niinkuin aina nykyisin.
Ulkona oli metsuri kaatamassa puita. Tullessamme hänen kohdalleen kun hän heitteli pilkkomiansa
puita peräkärryn lavalle, hän ssanoi minulle "Siinä on vähän koiralle keppejä". Olivat isoja
puupölkkyjä suorastaan. Eli kommentti oli tarkoitettu yksinomaan ja vain minulle. Koiraksi ovat
kutsuneet monet muutkin. Esimerkiksi edellä kertomani seurakunnan Diakoni.
Minä vastasin metsurille, että "Koirat tekee keppejä", jolloin hänen hymynsä kyllä hyytyi ja poistui
heti paikalta. Nyt on todettava, että enää en jää vain sanattomaksi ja ole hiljaa kun joku käyttää
sanallista väkivaltaa. Olen oppinut pitämään puoleni koska en ansaitse tälläistä jatkuvaa törkeää
sanallista väkivaltaa.
Aiemmin kotona, töissä ja missä tahansa, minä olin aina vain hiljaa ja "nieleskelin" kaiken
vääryyden. EN KOSKAAN ENÄÄ !!!
Yli 20 vuotta jatkunut panettelu väärin perustein ja monien lakien rikkominen toimissa, joiden
yksinomaisena tarkoituksena on ollut saattaa minut pois "päiviltä". En tule tätä koskaan

hyväksymään ja jatkan hautaan asti taistelua. Jokaisesta laittomasta teosta minua kohtaan,
rangaistus, jonka laki ankarimmin kustakin rikoksesta määrää jokaiselle taholle.
Kaikkein järkyttävintä on minusta se, että minua hakataan Yliopistollisessa Keskussairaalassa ja
kaikki nämä yli 20 vuotta toistuneet skitsoamiset kuulen myös siellä koko sen neljän viikon ajan,
jonka olen hoidettavana.
Jokainen yksityinen ihminen, jokainen yritys ja jokainen taho, joka tähän minun jatkuvaan
nöyryyttämiseen on osallistunut pitäisi määrätä pakkohoitoon.
Kaikkien kuulemieni kommenttien jälkeen minun hyvä mieleni oli kadonnut. Ajattelin, että
kokeilen musiikilla, jota kuuntelin YouTubesta kokoajan. Jos soitin kappaleita mitkä eivät minun ns.
"naapuri-yleisölle" sopineet laisinkaan, niin kun menimme Amin kanssa ulos kaikki olivat
kadonneet. Jos taas toisinpäin; musiikki, joka "yleisölle" soi, oli mieluista, niin kyllä löytyi taas
kavereita. Totuus ei ole yli kahteenkymmeneen vuoteen kelvannut kellekkään !
Jonkin aikaa tämän jälkeen alkoi yskiminen ja syljeskely minun parvekkeeni kohdalla ja kun olin
Amin kanssa ulkona. Aivan uskomatonta porukkaa. Ilmeisesti kaikilla tupakkayskä niinkuin minulla
se alkoi jossain kohtaa kun asuin vielä Erkontiellä. Kukaan ei Erkontiellä syljeskellyt, yskinyt,
skitsonnut typerillä väärillä asioilla eikä mitään muutakaan. Kaikki olivat siellä oikein ystävällisiä
minulle.
Mietin vain yksikseni, että kuka tämän asian on liikkeelle laittanut ?!? Muranen ja rikoskumppanit
taas liikkeelläkö ??? En ollut tässäkään kohtaa ollut vuosiin missään tekemisissä. Suoraan sanottuna
ei voisi vähempää kiinnostaa, ajattelin. Myöhemmin taas huomasin että Muranen ei koskaan jätä
rauhaan. Olin juonut alkoholia ja viestittelin lasten kanssa. Sanoin viestittelyn jossain kohdassa, että
parempi olisi jos kuolisin pois. Myönnän, että se oli väärin tehty ja ajattelematonta minulta.
Viestittää se lapsille. Mutta kenelle muulle sen olisin tehnyt ??? Olin aina yksin ja yritin jo
Erkontiellä säälittävällä tavallaa lopettaa itseni. Mitäs sitten tapahtui ? Puhelimeeni suorastaan tulvi
viestejä ex-muijalta. Ajattelin vain, että ei perkele kuulu sulle mun ja lasten väliset asiat. Lapset
olivat aikuisia jo. En lukenut ainuttakaan viestiä vaan poistin kaikki tekstiviestit heti. Tiesin
vanhastaan sen, että jos yhteenkin viestiin vastaan, niin Murasen suunnasta tekstiviestejä tulee
"loputtomiin". Ainoa tunne Murasta kohtaan oli silloin ja on kuolemaani saakka pelkkä VIHA.
Eräänä päivänä menin pyykkitupaan hakemaan pesussa olleita pyykkejäni. Pyykkihuoneessa on
omat varauskirjat pyykkivuorojen varausta varten. Pöydällä oli kuitenkin yksi ikivanha revitty
kalenterin sivu, josta – kuinka ollakkaan – oli ympyröity "Marian ilmestymispäivä". Mitäs se rakas
Isäni sanoikaan vuonna 2004 uudenvuoden aikaan Ylöjärven Metsäkylässä kun Murasen raivopää
repi meidän valokuvia keittiön lattialla. No, Isäni sanoi "Sä et sitten perkeles lähde kotuas
mihinkää". Minua oli jo edeltävän kesän alusta saakka "savustettu" pois kodistani. Kun Isäni sanoi
mitä sanoi niin eräs päivä vain satuin näkemään kalenterissa "Marian ilmestymispäivän" ja
ympyröin sen. Mitä helevettiä ??? Murasen kaikki temppuilut sitä ennen kesän 2004 alusta
lähtien??? Oli milloin Olli Rahnasto kuva poikani kaapin ovessa. Parittomia sukkia ympäri ämpäri.
Muranen yritti kaikin tavoin ilmaista minulle että painu vittuun täältä ! Minä teen yhden asian ja
kuulen siitä vielä tässä vaiheessakin yli 15 vuoden jälkeen ! JA MIKÄ USKOMATTOMINTA,
NIIN TÄMÄ ASIA TOISTUU TAAS KUN MINUT HENKISEN VÄKIVALLAN TURVIN
MUILUUTETAAN YLIOPISTOLLISEN KESKUSSAIRAALAN ACUTAAN ! KAIKKI SAMAT
SKITSOOMISET KUULEN HETI ACUTASSA LEVÄTESSÄNI SAIRAALAVUOTEELLA KUN
MINULLE TEHTIIN KOKEITA. EIKÄ LOPPUNUT SIIHENKÄÄN ! SAMA PERKELEEN
SKITSOOMINEN JATKUU OSASTOLLA OLLESSANI NIIN KOKO 4 VIIKON AJAN !!!
SAATANAN AIVOTTOMAT IMBESILLIT ! YLI KAKSIKYMMENTÄ VUOTTA
KALENTERISTA YMPYRÖIMISEN JÄLKEEN ! MISSÄ OLEN OLLUT SINÄ AIKANA ??? EN
YHTÄÄN MISSÄÄN !

TODELLINEN MARIAN ILMESTYMISPÄIVÄ ON 6.5.2001 KUN TYTTÄRENI "-"
SYNTYI ! ANNOIN TYTTÄRELLENI ERITTÄIN PALJON RAKASTAMANI JA IHAILEMANI
LEMPI-MUMMUN TOISEN NIMEN.
PERKELEEN TYPERYKSET !!!
MITÄS MURASEN "HOIDOISTA" ON HÄNELLE SANOTTU ??? NIITÄ ON OLLUT
HERVANNASTA LÄHTIEN KUN SINNE OPISKELEMAAN MUUTIN. JA VARMAAN KOKO
SEN AJAN KUN OLI ARMEIJASSA VAJAAN VUODEN. SEINÄJOKI TÄYNNÄ "HOITOJA".
TUO ANTAA KAIKILLE, KUULIN AIKOINANI ERÄÄN SEINÄJOKELAISEN NUOREN
MIEHEN SANOVAN KUN ISTUIMME AUTOSSA KAVERINI KANSSA. HÄN TARKOITTI
MURASTA.
TUHLASIN ELÄMÄNI PARHAAT VUODET NAUTAAN. TEIN SAMAN VIRHEEN KUIN
ISÄNI TEKI. KADUN SITÄ KOKO LOPPUELÄMÄNI !
ONNEKSI MINULLA ON KUITENKIN RAKKAAT LAPSENI "-" JA "-" !
Tästä lähtien olin lähinnä kaksistaan Amin kanssa. Lapset kävivät aina joskus ja minulla oli tapana,
että tein heille ruuat ja muut.
Elämä on tälläistä kun ihmiset tuijottavat vain omaan "napaansa", totuudesta välittämättä. Koko
vitun paska minulle entinen isänmaa suomi, vastaan minä ja pikkukaverini. Helvetin pinokkiot.
Minun uniongelmat eivät taas ota loppuakseen. Otan yhteyden Tesoman terveysasemalle ja menen
lääkäriin asian vuoksi. Lääkärin määräyksestä kokeillaan kahta väsyttävää lääkettä. Toinen on
Ketipinor ja toisen nimeä en enää kirjoitushetkellä muista. Kummastakaan ei ollut yhtään mitään
apua. En osaa sanoa kun en ole lääkäri, että olivatko kokeilujaksot liian lyhyitä ? Saattaa kestää
kaksikin viikkoa ennenkuin uusi lääke alkaa tehota.
Uniongelmat siis jatkuu. Lääkitsen sitä edelleen alkoholilla ja monia muita asioita. On pullo
"ystävänä" kun ketään muuta ei ole.
Juomisen haittapuolena on jatkuva WCssä käynti öisin. Tästä aiheutuu se, että väsymys kasvaa ja
kasvaa ajanmittaan. Ollen jo lopulta lähes uuvuttava. Haukuttelua ja uupumista kaiket päivät etkä
siltikään saa nukuttua ilman alkoholia.
Lapset käyvät aina silloin tällöin. Siivoan ja teen ruuat aina. Jalat ovat vielä ihan kunnossa. "-"
on muuttanut jo Helsinkiin poikaystävänsä "-"n kanssa. "-" on ainoa rehellinen poliisi
minkä tiedän kirjoittamishetkelläkin vielä. Tyttäreni ei valitsisi epärehellistä kaveria.
Pikkukaveri Amin kanssa käydään lenkillä useamman kerran päivässä.
Ihmisiä ei paljonkaan ulkona näy. On hyvin yksinäistä mutta onneksi on Ami. Siitä kiitän Luojaani.
Äitini soittaa monta kertaa päivässä. En oikein välillä jaksa sitä.
Törkeän iso ulosotto jatkuu. Ulosotosta saa kaksi vapaakuukautta per vuosi. Näinä kuukausina ostan
sellaisia kalliimpia asioita mitä tarvitsen.
Syön tietenkin lääkkeeni ja haen aina uudet Tesoman apteekista kun tarve on.

Seuraava tärkeä asia on käynnit TAYSsin riippuvuuspoliklinikalla. Tupakka ja nyt raakaa
Koskenkorvaa kuluu tässä vaiheessa aivan liikaa. Tiesin kyllä itse, että sitä ei terveys ja sisäelimet
loputtomiin kestä. Mutta ajattelin, että mitä väliä sillä enää on.
Tammikuussa 2022 on ensimmäinen käyntini poliklinikalla. Tärkein syy käyntiini on, että tarvitsen
B-lausunnon KELAa varten lääkeitten erityiskorvattavuusoikeuden pian loppuessa.
Lääkkeiden erityiskorvattavuus myönnettiin sitten lääkärin tekemän B-lusunnon perusteella

23.2.2022. Tietenkin söin lääkkeeni, mutta unettomuuden hoitoon määrätty Mirtatzapin ei tehoa
edelleenkään. Saan nukuttua hyvin lyhyitä yöunia vain.
Tässä välissä ei oikeastaan mitään merkittävää tapahdu. Olemme Amin kanssa aina kaksistaan ja
ystäviä ei ole vaan kaikki "kiertävät kaukaa".
Ihmiset syljeskelee, yskii ja esittävät typeriä kommenttejansa parvekkeeni edessä kun olen
tupakalla.
Sitten siirrytään kesän 2023 alkuun. Jalkani alkavat oireilla voimattomuutta ja ovat usein puutuneet.
Luultavasti paljon muitakin somaattisia ongelmia on jo tässä vaiheessa. Mutta Pohojanmaalta ku o
kotoosin nii menöö lääkärihin vasta pää kainalos. Tämä on aivan väärin ajateltu tajuan nyt
kirjoittamishetkellä. Olisi pitänyt mennä lääkäriin heti kun ensimmäiset oireet jaloissa ilmenivät. En
vain mennyt ja siinäkin suhteessä olin ja toimin niinkuin Isäni aikoinaan.
Tapasin käydä aina bussilla Tesoman S-marketissa ruoka-ostoksilla ja tietenkin ALKOssa
hakemassa viinaa. En muuten siihen olisi pystynyt kun ulosotto oli niin törkeän iso mutta kun äitini
auttoi taloudellisesti niin pystyin.
Jalkojen tila huononi kokoajan melko nopeasti. Kävelystä alkoi tulla huteraa ja erittäin hankalaa.
Heinäkuun 24. 2023 lähdin taas Tesomalle kauppaan. Tajusin jo lähtiessäni, että jalkojeni kunto on
todella huono.
Otin aina kaupassa kauppakärryt ja kun S-marketista lähdin ja päästin kauppakärryistä irti, niin
tajusin samalla sekunnilla, että tämä kauppamatka ei tule päättymään onnellisesti. Pystyin kävellä
vielä Tesomankadun yli Westerin kauppakeskuksen rakennuksessa sijaitsevan kirjaston eteen. Sitten
jaloistani katosivat käytännössä kaikki voimat. Jalat ensiksi alkoivat täristä ja sen jälkeen olivat
kuin "kumia". Kaaduin kontalleni kirjaston eteen. Olin aika hädissäni kun tajusin, että en ikinä tule
omin avuin tästä ylös pääsemään.
Alla olevassa viestinvaihdossa kohdassa TÄSSÄ VIESTISSÄ SELITÄN KAATUMISENI TESOMALLA
kerron kaatumiseni tesomalla ja sitä seuranneen pankkitilini tyhjäyksen. Oli kuitenkin kohtelias
rikollinen kun ensin katsoi saldon, teki sen jälkeen kaksi erillistä nostoa tililtä (vaikka nostoraja oli
niin iso, että olisi voinut tyhjätä tilini yhdellä nostolla kokonaan) ja jätti vielä tilille runsaat 100 €
rahaa, palautti minun hakemaan pyytämäni ostokset ja pankkikortin. Ja poistui tyytyväisenä
kaikessa rauhassa tämän jälkeen paikalta. Mitä helvetin ihmettä tämäkin ?!!
Kun minut sitten tuotiin ambulanssilla Tesomalta kotiin ja vasta siinä vaiheessa kotona pystyin
tarkistamaan tilini saldon, niin todella huomasin nostojen tapahtuneen "rikollisen" toimesta ja että
hän oli jättänyt vielä tililleni jonkin verran rahaakin. Seuraava on minun mielipiteeni. Oikea
kriminaali olisi tyhjännyt koko tilini kertanostolla, heittänyt kortin rokikseen ja hävinnyt kuin tuhka
tuuleen. Tämä kuitenkin vielä nostojen jälkeen palautti korttini ja ostokseni.
Samana päivänä tein kytille rikosilmoituksen asiasta. Pian asian tiimoilta minuun otti sähköpostitse
yhteyttä rikoskoskonstaapeli Jerry.Stucki@poliisi.fi. Lukijan kannattaa kiinnittää heti huomionsa
"poliisin" titteliin. Siinä esiintyy tuo ihmeellinen ylimääräinen "kos".
Minua on yli 20 vuotta aliarvioitu ja pidetty täysin tyhmänä. Tässä tapauksessa haistoin huijauksen
kuitenkin vielä ufolla avaruuteenkin ammuttuna, niin sieltäkin asti.
Pysyin hetken huijaripoliisin "kyydissä" mukana ja sitten päätin, että hyppään tästä
paskahuijauksesta pois. En ole kirjoituspäivään (10102024) vieläkään nähnyt rahojani. 330 € on
minulle helvetin iso rahamäärä.
Alla viestinvaihto älykkään kytän kanssa. Lisäksi hän lähetti tavallista sähköpostia. Käsittääkseni
rehellinen poliisi käyttäisi tälläisissä asioissa turvapostia, että asianomistajan tiedot ja
sähköpostivaihto on salattu.

VS: Lisätiedot
Subject:
VS: Lisätiedot
From:
Stucki Jerry POL <Jerry.Stucki@poliisi.fi>
Date:
09/10/2023, 12.35
To:
Jarkko Viitala <jarkkojviitala@gmail.com>
Moikka,
Etsintäkuulutus on epäilyllä perässä edelleen, ei ole jäänyt kiinni tai henkilöä
ei ole tavoitettu. Kun jää kiinni, homma etenee sitten.
JERRY STUCKI
Vanhempi rikoskoskonstaapeli | Senior Detective Constable
Rikostutkinta | Criminal Investigations
+358 295 444 678
SISÄ-SUOMEN POLIISILAITOS | CENTRAL FINLAND POLICE DEPARTMENT
Sorinkatu 12, 33100 Tampere, Finland
Lähettäjä: Jarkko Viitala <jarkkojviitala@gmail.com>
Lähetetty: maanantai, 9. lokakuuta, 2023 10:20
Vastaanottaja: Stucki Jerry POL <Jerry.Stucki@poliisi.fi>
Aihe: Re: Lisätiedot
Hei!
Te olette varmaan kuulustelleet jo kriminaalin?
Tarvitsisin vaatteita talveksi ja rahoilla olisi tarvetta.
Ystävällisin terveisin,
Jarkko Viitala
pe 18. elok. 2023 klo 7.05 Stucki Jerry POL <Jerry.Stucki@poliisi.fi> kirjoitti:
Moikka,
Nämä prosessit eivät ole nopeita.
Epäilty tekijä on tunnistettu automaatissa olevasta kamerasta poliisin toimesta
ja hänet oli kutsuttu kuulusteluun. Hän ei saapunut kuulusteluun kutsusta
huolimatta. Nyt hänelle on laitettu etsintäkuulutus perään.
Kun rikoksesta epäilty on saatu kuultua, asia siirtyy syyttäjälle, joka päättää
syyttämisestä käräjäoikeudessa.
Otan sinulta asianomistaja lausunnon puhelimitse asiaan, joka päätyy myös
syyttäjälle. Kuulustelussa otan sinun version tapahtumasta, sekä sinun
vaatimukset virallisesti kuulustelulomakkeelle.
Ymmärrän ahdinkosi asiassa, mutta en voi prosessia itse mitenkään nopeuttaa
valitettavasti.

JERRY STUCKI
Vanhempi rikoskoskonstaapeli | Senior Detective Constable
Rikostutkinta | Criminal Investigations
+358 295 444 678
SISÄ-SUOMEN POLIISILAITOS | CENTRAL FINLAND POLICE DEPARTMENT
Sorinkatu 12, 33100 Tampere, Finland
Lähettäjä: Jarkko Viitala <jarkkojviitala@gmail.com>
Lähetetty: perjantai, 18. elokuuta, 2023 5:59
Vastaanottaja: Stucki Jerry POL <Jerry.Stucki@poliisi.fi>
Aihe: Re: Lisätiedot
Hei !
Miksi tämä kestää näin kauan ?
Minä yritin heinäkuussa säästää mahdollisimman paljon kun sain
koko eläkkeen niin tälle kuulle.
Nyt on se tilanne että minulla ei ole ruokaan rahaa ja kuukautta on
vielä kiduttavan kauan jäljellä.
Minulla ei ole muita vaatimuksia kuin saada rahani takaisin (jos siltä ihmiseltä
se on ylipäänsä mahdollista).
Tässä tilinumeroni jos se mahdollisesti onnistuu:
FI12 3939 0056 7979 70
Terveisin,
***************************
Jarkko Juhani Viitala
Runkokatu 8 D 31
33340 TAMPERE
Puh. + 358 46 881 4460
Email. jarkkojviitala@gmail.com
***************************
TÄSSÄ VIESTISSÄ SELITÄN KAATUMISENI TESOMALLA:
pe 11. elok. 2023 klo 11.09 Jarkko Viitala (jarkkojviitala@gmail.com) kirjoitti:
Hei !
330 € on minulle iso raha. se on kuuden viikon ruuat. Olen pienituloinen.
Eniten harmittaa että luotin hädän hetkellä kriminaaliin.
Olen kärsinyt viikkokausia voimattomista jaloista.
Menin silloin 24.7. Tesomalle nyssellä ja kun lähdin S-marketista
kävelemään Westeriä kohti niin kirjaston edessä jalat rupesivat
tärisemään ja kaikki voimat katosivat jaloista.
Kaaduin siihen paikkaan ja paikalle tuli ihmisiä.
Ensimmäisenä joku ihana rouva joka oli tukena ambulanssin saapumiseen asti.
Auttajat joihin kuului myös rahat ryöstänyt roisto yrittivät minua ylös mutta
jaloissani ei ollut minkäänlaisia voimia eivätkä ne kantaneet ollenkaan. Kiltti

rouva tilasi ambulanssin ja tässä vaiheessa kysyin voisiko joku käydä puolestani
Westerissä.
Roisto sanoi että minä voin käydä ja HULLUUNNIKSSANI annoin hänelle korttini.
Eniten ärsyttää että kriminaali käytti härskistii hyväkseen minun hätääni.
En ikinä enää luota ihmisiin. En koskaan !
Mitä nyt haluaisin hänen tietävän niin nyt on 11. päivä elokuuta ja minulla ei
ole enää rahaa ruokaan. On varmasti tyytyväinen itseensä. On varmasti ryypännyt
rahani tai joku saatanan nisti.
Minä olen aina yrittänyt luottaa ihmisten hyvyyteen mutta en enää.
Haluan rahani takaisin. En muuta.
Kiitos avusta !
Ystävällisin Terveisin,
***************************
Jarkko Juhani Viitala
Runkokatu 8 D 31
33340 TAMPERE
Puh. + 358 46 881 4460
Email. jarkkojviitala@gmail.com
***************************
pe 11. elok. 2023 klo 6.57 Stucki Jerry POL (Jerry.Stucki@poliisi.fi) kirjoitti:
Moikka,
Epäilty on tunnistettu ja kutsuttu kuulusteluun tänne Tampereen
pääpoliisiasemalle. Olen sinuun yhteydessä asianomistajan kuulustelun tiimoilta,
kun ole kuulustellut rikoksesta epäillyn.
JERRY STUCKI
Vanhempi rikoskoskonstaapeli | Senior Detective Constable
Rikostutkinta | Criminal Investigations
+358 295 444 678
SISÄ-SUOMEN POLIISILAITOS | CENTRAL FINLAND POLICE DEPARTMENT
Sorinkatu 12, 33100 Tampere, Finland
Lähettäjä: Jarkko Viitala <jarkkojviitala@gmail.com>
Lähetetty: torstai, 10. elokuuta, 2023 10:17
Vastaanottaja: Stucki Jerry POL <Jerry.Stucki@poliisi.fi>
Aihe: Re: Lisätiedot
Ilmeisesti on liian vaikeaa palvella rehellistä veronmaksajaa...
to 10. elok. 2023 klo 9.57 Jarkko Viitala <jarkkojviitala@gmail.com> kirjoitti:
Ei taida teidän hommat onnistua...
ti 25. heinäk. 2023 klo 9.53 Stucki Jerry POL <Jerry.Stucki@poliisi.fi>
kirjoitti:
Moikka,
Kiitos.
JERRY STUCKI
Vanhempi rikoskoskonstaapeli | Senior Detective Constable
Rikostutkinta | Criminal Investigations
+358 295 444 678

SISÄ-SUOMEN POLIISILAITOS | CENTRAL FINLAND POLICE DEPARTMENT
Sorinkatu 12, 33100 Tampere, Finland
Lähettäjä: Jarkko Viitala <jarkkojviitala@gmail.com>
Lähetetty: tiistai, 25. heinäkuuta, 2023 9:45
Vastaanottaja: Stucki Jerry POL <Jerry.Stucki@poliisi.fi>
Aihe: Re: Lisätiedot
Hei,
Tässä tapahtumat:
24.7.2023
-16,74
KORTTIOSTO
S-Market Tesoma Tampere
24.7.2023
-90,00
KÄTEISNOSTO AUTOMAATISTA
KÄTEISNOSTO AUTOMAATISTA
24.7.2023
-240,00
KÄTEISNOSTO AUTOMAATISTA
KÄTEISNOSTO AUTOMAATISTA
24.7.2023
-1,00
SALDOKYSELY
S-Pankki Oyj
22.7.2023
-25,59
KORTTIOSTO
K-Market Haukiluoma
21.7.2023
-16,81
KORTTIOSTO
K-Market Haukiluoma
Nuo kaksi nostoa 90 € ja 240 €. Valitettavasti en S-pankin verkkopankista saa
tarkkoja aikoja mutta tämä on tapahtunut noin kello 09:00 ja 09:30 välillä. En
tiedä saisitteko Te poliisi ajan S-pankista.
Kortin numero:
4318 7111 5499 0981.
Uskoisin että kortin numeron perusteella saa S-pankista tarkan ajan.
Ystävällisin Terveisin,
***************************

Jarkko Juhani Viitala
Runkokatu 8 D 31
33340 TAMPERE
Puh. + 358 46 881 4460
Email. jarkkojviitala@gmail.com
***************************
ti 25. heinäk. 2023 klo 9.19 Stucki Jerry POL (Jerry.Stucki@poliisi.fi)
kirjoitti:
Moikka,
Tiedustelisin sinulta tarkkoja aikoja, milloin nosto on tapahtunut Westerin
pankkiautomaatilla 24.7.2023. Lisäksi tarvitsisin pankkikortin numeron, eli
pelkkä kortin numero, joka näkyy kortin etupuolella. Tämä siksi, että osaan
kysyä nostotapahtuman automaattipalveluilta. Tarkka kellonaika siksi, että kysyn
tallenteet automaatilta.
Ystävällisin terveisin
JERRY STUCKI
Vanhempi rikoskoskonstaapeli | Senior Detective Constable
Rikostutkinta | Criminal Investigations
+358 295 444 678
SISÄ-SUOMEN POLIISILAITOS | CENTRAL FINLAND POLICE DEPARTMENT
Sorinkatu 12, 33100 Tampere, Finland
Tämä viesti on osoitettu ainoastaan sen tarkoitetulle vastaanottajalle ja se
saattaa sisältää salassa pidettävää tietoa. Jos et ole viestissä tarkoitettu
vastaanottaja, tuhoa viesti ja ilmoita asiasta välittömästi viestin
lähettäjälle. Viestin sisällön, välitystiedon ja viestin olemassaolon
hyväksikäyttäminen ja ilmaiseminen on kielletty laissa (laki sähköisen
viestinnän palveluista 136 §).

Kaatumisen jälkeen on aivan pakko hankkia kävelysauvat. Poikani käy ne ostamassa Hervannasta ja
tuo minulle Runkokadulle. Yhä vaikeammaksi käy kävely sauvojenkin kanssa. Asiat vain pahenee
entisestään. EN TYHMYYKSIÄNI MENE VIELÄKÄÄN LÄÄKÄRIIN VAIKKA PITÄISI.
Alan tilaamaan ruuat kotiinkuljetuksella Lielahden Prismasta. Lähikaupassa käyn sauvojen kanssa.
Chihuahua kaverini Amin kanssa menen ulos sauva vain toisessa kädessä ja Amin hihna toisessa
kädessä. Aluksi kaatumisen jälkeen on useita päiviä että pääsemme Amin kanssa ulos talon pihalle
istumaan. En kuitenkaan halua luopua Amista koska hän on AINOA ystäväni. Uskollinen ja kiltti
sellainen.
Unettomuus jatkuu edelleen ja väsymys kasvaa kasvamistaan. Lääkitsen sitä ja yksinäisyyttäni
lähikaupasta hakemallani lonkerolla. Pystyn sitä jollakin tapaa tuomaan sauvat kädessä. Hankin
isomman repun lähikaupassa käyntiä varten.

Kun juon lonkeroa, niin juodun käydä WCssä jokavälissä koko yön. Nukahdan aina välillä.
Lopulta liikkuminen jo sisälläkin menee erittäin huonoksi ja lähikaupassa käynti vaikeutuu
vaikeutumistaan. On aivan hirveän vaikea päästä repun ja sauvojen kanssa sisään ulko-ovesta.
Menen siihen pisteeseen, että kiellän jo poikaanikin tulemasta kun en pysty siivota ja asunto on niin
kurjassa kunnossa. En pyydä apua mistään (esimerkiksi sosiaalitoimesta tai KELAlta) kun ajattelen,
että en ole koskaan apua mistään taholta saanut niin en saa sitä nytkään. AJATTELEN VIELÄKIN,

ETTÄ JALAT TOIPUVAT JA SAAN LAITETTUA ASUNNON MYÖS KUNTOON JA PYSTYN
PYYTÄMÄÄN LAPSIANI KÄYMÄÄN !
Ei parane odottelemalla jalat. Pahenevat vain. Pikkukaverini kanssa lopulta käyn ulkona vain niin,
että hän saa tarpeensa tehtyä ja sitten heti takaisin sisään asuntoon. Seuraavaksi jalat on jo niin
huonot, että käymme Amin kanssa ulkona vain silloin kun pystyn. Pikkukaverini on onneksi niin
fiksu, että jos hätä on hän käy WCssä ja hoitaa asiansa sinne. Minä sitten siivoan sieltä. Yritän aivan
helvetisti jalkojeni kanssa tulla toimeen, mutta en vain pysty. Apua ei ole missään nähtävissä.
Tyypillinen suomalainen mies – "hommaa" jatketaan vaikka henki lähtisi. Aivan totaalisen yksin.
Äitini oli aiemmin jo lopettanut taloudellisen tukensa. Ja lähetteli minulle kurjia tekstiviestejä
minusta itsestäni. Lopetan kommunikoinnin hänen kanssaan kokonaan (tämä jatkuu myös vielä
kirjoittamishetkellä 10102024. Ja en tiedä jatkuuko hautaan saakka).
Lopulta käytännössä jalaton. Pystyn hyvin huonosti liikkumaan sisälläkin ja en uskalla pyytää apua
keneltäkään. Somaattisia ongelmia on tässä vaiheessa niin paljon, että ajattelen kuolevani pian. En
pyydä kuitenkaan apua mistään. Ajattelen, että en alennu elukoilta apua pyytämään.
Jossakin vaiheessa käyn joskus monesti päivässä WC-istunnolla. Ulosteen mukana tulee myös
verta. Sitä en itse tiedä mistä veri vuotaa. Vähän tätä ennen WC-pönttö menee sattumalta tukkoon
vaikka pönttöä vetäessäni siellä ei käytännössä ollut juuri mitään.
Juominen loppunut jo ajat sitten. Syön huonoa yksipuolista ruokaa. Amin ruuista tietenkin
huolehdin. Kaikenlaisia somaattisia ongelmia jalkojen lisäksi. Nekin tavallaan kumuloituvat
suuriksi. Asunto on osittain kauheassa kunnossa. Tulee valtava häpeä ja itseinho. En pyydä apua
kun en usko että sitä saan. Olen jo jonkin aikaa kirjoittanut tätä dokumenttia ja valvon aina
aamuyöhön. Ylöskirjasin totuuksia koska ajattelin, että jos kuolen niin joku ne näkee sen jälkeen.
Jokin aika tätä ennen alkoivat "aivomyrskyt", joiksi niitä kutsun kun en muuta osaa sanoa. Aina kun
kaaduin kuoleman väsyneenä sänkyyni, alkoi loppumaton ajatustulva, jota en pytynyt
kontrolloimaan ja hillitsemään. Ajatukset vyöryivät asiasta toiseen ja tämä tuntui kestävän
ikuisuuden. Tuntui siltä kuin aivoni olisivat täyttyneet liiasta määrästä ajatuksia erilaisista asioista.
Jossakin vaiheessa tämä loppui ja uneen vaivuin sitten lopulta kun täydellinen uupumus vei
selkävoiton minusta.
Nämä "aivomyrskyt" lakkasivat välittömästi kun minut muiluutettiin TAYSsiin.
Lopulta olen terveydellisesti "ihmisraunio". Ilman ystäviä ja ilman apua. Jätin vielä lääkkeenikin
vähän ennen interventiota, joksi sitä kutsun. Ajattelen, että kirjoitan niin paljon kuin ehdin
ennenkuin henki katoaa ruumiista.
Seuraavaksi sitten tapahtuukin "ystävien" interventio.
INTERVENTIO 07.08. JA KAIKKI MINUN MONET "YSTÄVÄNI"
Tiistaina 6.8. kirjoitin tätä dokumenttia aamuyöhön niinkuin useana päivänä ennen sitä. Olin
somaattisesti todella huonossa kunnossa. Jalat ja kaikenlaisia fyysisiä kipuja. Dokumenttia tein
siksi, että pidin sitä erittäin tärkeänä jos jotakin lopullista minulle sattuu.
Pikkukaverini Ami aina odotteli vieressäni öisin ja varmaan mielessään ajatteli, että tule jo kaveri
(siis minä) nukkumaan. Maailman uskollisin, kiltein ja herttaisin kaveri <3.
Kun väsytin itseni oikein kunnolla ja valvoin aamuyöhön saakka sain jotenkin unta vaikka uneen
pääsy kesti aina tolkuttoman kauan.
Seuraavana päivänä nukuttiin (minäkin nukuin ?) Amin kanssa, niin kello 2 jälkeen iltapäivällä
asunnon ovi avattiin yleisavaimella ja havahduin siihen.
Noin kymmenen ihmisen joukko marssi sisään. Joukossa mukana mm. ASPA (jonka vuokra-

asunnossa asun), Tampereen kaupungin sosiaalitoimi, kiinteistöhuolto ja ensihoito.
Heräsi helvetinmoinen viha välittömästi. Ajattelin, että tänne ei tulla ilman minun lupaani. Kauhea
sotku ja WC-pönttö tukossa. Jalat olivat TODELLA huonot ja kaikenlaiset somaattiset ongelmat.
Yritin sanoa, että lähtekää samantien sinne mistä tulitte. Ensin ajatte minut tähän tilaan ja sitten
tullaan kotiini leikkimään pyhimystä.
Heräsi välittömästi ajatus, että olin jo siinä vaiheessa ylöskirjannut tätä dokumenttia melko pitkälle
ja niin sanotuilla "auttajilla" heräsi pelko, että mitäs tästä nyt sitten meille mahtaa seurata.
Omaatuntoa tuollaisilla ihmisillä ei ole niin en tiedä mikä sitten piinasi. Mitään tukea en ikinä
sosiaalitoimesta enkä KELAlta enkä muualtakaan saanut ja yhtäkkiä kaikki kääntyi päinvastoin
kuin kytkimestä kääntäen. Helvetin raukkamaista suoraan sanottuna. Olisin mieluummin kuollut ja
olin siinä tavallaan oikeassa kun sitten tapahtui mitä tapahtui ACUTAssa ja osastolla TAYSsissa.
Laitoin tahallani dokumentin nähtäville tietokoneelleni kun "auttajat" päästelivät suustaan
kaikenlaisia valheita. Muun muassa ASPAn henkilö sanoi, että ovat minulle lähettäneet kirjeen.
Joku myös sanoi, että naapurit ovat soittaneet johonkin paikkaan kun ovat niin huolissaan minusta.
Aivan täyttä hevonpaskaa suoraan sanottuna. Mitä naapurit tekivät interventioon saakka, niin
osoittivat mieltään. Ei mitään muuta.
Ylöskirjauksesta, joka oli nähtävillä tietokoneellani tuli muutamia kommentteja. Ehkä naurettavin
kommentti oli Lännen kiinteistöhuollon huoltoputkimiehen kommentti, että "Tuskin tuosta mitään
apua on". Kun oli otsikon lukenut tästä dokumentistani. Voi Herra Isä. Minä itse tunnen jokaisella
näppäimistön painalluksella, että tästä on minulle tavattomasti hyötyä.
"Auttajat" pyörivät asunnossani avuttoman näköisinä. Kävin tahallani joka välissä tupakalla ja
kehotin lukemaan koko kantelun.
Ensihoitajista toinen kehotti minua mukaansa, että ambulanssi odottaa. Minä totesin vain lyhyesti,
että lähdn vain Tesoman terveysasemalle en muualle. Tämä toistui pariin otteeseen. No kuka lukija
arvaa seuraavan siirron ? Minulle tietenkin sanottiin, että pyydämme paikalle poliisin. Tuli kaksi
kyttää. Toinen täysin kalju ja toinen pysytteli kauempana minusta. Kaljukyttä tuli viereeni ja sanoi
saman kehotuksen kuin ensihoitajista toinen. Että nyt lähdetään. Minä vastasin samalla tavalla kuin
aikaisemmin. Minä haluan vain terveysasemalle. Sitten kaljukyttä totesi sen minkä tiesin olevan
tulossa. "Joko mennään suosiolla tai sitten väkisin", sanoi kaljukyttä. Oli vain lähdettävä. Olisivat
varmaan laittaneet kahleisiin niinkuin Kauhavan puukkojunkkarit aikoinaan jos en olisi lähtenyt. En
saanut ottaa mitään muuta mukaani kuin asuntoni avaimet, lompakon, tupakat ja sytyttimen.
Minulla ei ollut päälläni kuin housut. Lähdin ilman puseroa ja sukkia.
HERÄÄ HELVETILLINEN HUOLI PIKKUKAVERISTANI AMISTA. "JOO, AMI VIEDÄÄN"
SANOVAT VAIN. AJATTELIN, ETTÄ MIHIN PERKELEESEEN VIETTE ????? EN SAANUT
AMIA SYLIIN, ENKÄ MITÄÄN MUUTAKAAN. MITÄÄN TIETOA EI OLLUT MINULLA
EIKÄ POJALLANI MISSÄ RAKAS PIKKUKAVERINI ON !!!!!! SIITÄ ALKAA LÄHES
LOPPUMATON ITKU ACUTASSA JA SEN JÄLKEEN OSASTOLLA.
Sitten vain väkipakolla, ilman mitään oikeutta edes ottaa vaihtovaatteita, hygieniavälineitä eikä
mitään muutakaan mukaan, muiluutetaan ambulanssia kohti.
Poltan vielä tupakan ulkona pihalla. Pysyn kävellessäni juuri ja juuri pystyssä. En halua paskapäiltä
mitään apua siihen asiaan. Minut laitetaan ambulanssivuoteelle ja tyrkätään ambulanssiin sisään.
Kaljukyttä tulee kanssani ambulanssin takaosaan. Olen käytännössä raivoissani kohtelustani (jälleen
kerran) ja annan tulla ilmoille kaiken mikä mieltä painaa. Osoitan sanani juuri kaljullekytälle, joka
yrittää katsella vain muualle. Ei koko matkan aikana TAYS ACUTAan katso kertaakaan minua
silmiin. Se jäi lähtemästtömästi mieleen.
Hyvin oli asia taas etukäteen suunniteltu, joka varmasti selviää dokumentissa osiossa ACUTA ja

kun olin osastolla. Naapurit huolissaan – hevonpaskaa. Kaikki oli jo päiviä, ehkä viikkoja ennen
suunniteltu mitä tehdään ACUTAssa ja osastolle oli hankittu jo hyvissä ajoin niin sanottuja
"potilaita". Samat yli 20 vuotta mukana laahanneet hevonpaskat kuulen taas moneen kertaan ensin
ACUTAssa ja sen jälkeen osastolla.
Suuntana siis ACUTA. Siitä episodista seuraavaksi. Lukijalle voisin sanoa, että näille asioille ja
apinoiden toivottomuudelle voi jo tässä vaiheessa nauraa.
ACUTA, KESKIVIIKKO 7.8.
Kun pääsimme ACUTAan, en tietenkään saanut lupaa tupakoida. Tässä kohden on sanottava, että
lasku ambulanssikuljetuksesta 25 € lähetettiin minulle, vaikka en tiennyt tästä koko asiasta ja noin
10 "ystävän" marssimisesta asuntooni ilmoittamatta ja ACUTAan muiluuttamisesta yhtään mitään.
Lisäksi Pirkanmaan hyvinvointialueen sivuilta (Pirha) hankkimani tieto osoittaa, että maksun olisi
pitänyt olla huomattavasti pienempi, noin TKLn bussimaksun suuruinen.
Kun minut työnnetään ambulanssipedillä ACUTAa kohti kaksi mukana ollutta kyttää seuraa
mukana kokoajan. Kun kaljukyttä ja toinen lähtevät pois tilalle marssii kaksi TAYSin vartijaa.
Sänkyäni työntävä hoitaja toteaa vartijoiden läsnäolosta, että "Kun uskotaan, että voit olla
väkivaltainen". Kuinkas sitten myöhemmin kävikään ?! Minut hakattiin arviointiosastolla. Minä en
koko elämäni aikana ole ollut väkivaltainen. Tästä myöhemmin lisää.
Kaikki jälleen kerran toistuva epäoikeudenmukaisuus ja oikeusmurha raivostuttaa ja suoraan
sanottuna vituttaa saatanasti.
OLEN OLLUT TÄSSÄ VAIHEESSA AIVAN YKSIN HULLUJA VASTAAN YLI 20 VUOTTA.
ISÄNI KUOLEMASTA ON 18 VUOTTA.
Monenlaisia peruskokeita otetaan (verikokeet, pissanäyte, EKG, verenpaine). Mistään en saa oikein
mitään tietoa. Joudun tunteja makoilemaan ACUTAssa ja todellista syytä tähän ei ole. KAIKKI YLI
20 VUOTTA PERÄSSÄ LAAHANNEET SKITSOAMISET ALKAVAT MYÖS ACUTASSA.
TÄSTÄ PALJON LISÄÄ MYÖHEMMIN. TODELLA HYVIN ETUKÄTEEN SUUNNITELTU
"OPERAATIO" KOKO TAYSIIN MUILUUTTAMINEN. EI OLLUT KYSE MISTÄÄN
OIKEASTA AUTTAMISENHALUSTA. TODELLISUUDESSA LUULTAVASTI OLISIVAT
HALUNNEET ETTÄ KUOLEN TERVEYSONGELMIINI.
Ennenkuin Acutan teatterinäytös on ohi itken kauan pikkukaverini Amin vuoksi. En tiedä yhtään
minne hänet vietiin. Lapsilla ei ole mitään tietoa missä olen. Minulla ei ole käytännössä mitään
henkilökohtaisia tavaroitani mukana. Ei edes puhelimen latausjohtoa. Olen aivan yksin.
Kuten jäljempänä tuleva osoittaa TAYSsiin muiluuttamisessa ei ollut kysymys mistään muusta kuin
VAROITUKSEN antamisesta minulle. Ja mikä hämmästyttävintä, niin kaikki alkoi vasta sen
jälkeen kun olin jo tovin tätä dokumenttia kirjoittanut. Paine ilmeisesti tyhmissä päissä kasvoi liian
suureksi.
Tahallisesti toteutettu ulosottoon ajaminen ja kaikki minua kohdannut törkeä oikeusmurha on
tarkkaan harkittu ja suunniteltu.
Myöhemmin METSO AUTOMATION osiossa myös siitä miten entisellä "työpaikallani" toimittiin
minua kohtaan ja miten Borealis Polymersin työntekijä Kari Lainas liitetään mukaan tähän
törkeyteen.
Seuraavaksi siirrytään sitten arviointiosastolle TAYSsissa.

ARVIOINTIOSASTO

Saavuimme ACUTAan minun arvioni mukaan noin kello kolmen aikaan iltapäivästä. Aluksi kun
kotoa minut väkivalloin haettiin, niin minulle sanottiin, että mennään ACUTAan. No, yhtäkkiä
ACUTAssa lääkäri ilmoitti minulle, että siirretään psykiatriselle arviointiosastolle (psyykkinen
tilani oli suht normaali ?!? Monenlaisia somaattisia ongelmia oli).
Minut työnnettiin arviointiosastolle vasta noin kello puoli kymmenen aikaan illalla. Koko tänä
aikana minulla ei ollut oikeutta edes tupakoida.
Arviointiosaston eteisessä minua jälleen kerran "autetaan". Nuorehko naislääkäri ja nutturapäinen
miessairaanhoitaja kyselevät todella outoja ja kummia. Sairaanhoitaja lisäksi sanoo, että "Tajuatko,
että sinut on tuotu tänne tahdonvastaiseen hoitoon ?". Olen suoraan sanottuna aivan helvetin
raivoissani !!! Uskoakseni tämä sairaanhoitajan sanoma on jälleen vain VAROITUS siitä, että
tarvittaessa voimme sulkea sinut lukkojen taakse vaikka loppuiäksesi jos niin haluamme ja
päätämme. Siis kaikki nämä kriminaalit voivat, tarkoitan. Ei ilmeisesti näiden eteisessä seisoneiden
kaikkien ihmisten mielestä ollut oikein, että aloin tätä dokumenttia kirjoittaa. Eikä kenenkään
muunkaan kriminaalin. Heidän mielestä olisi ollut parempi, että olisin ollut hiljaa koko
loppuelämäni. Niinkuin olin käytännössä 20 vuotta.
ENÄÄ EN OLE HILJAA. DOKUMENTTI KIRJOITETAAN LOPPUUN JA LÄHETETÄÄN
USEAMMALLE VIRANOMAISTAHOLLE. LÖYTYYKÖ SUOMESTA OIKEUTTA JA
LAINKIRJAIMEN KUNNIOITTAMISTA ?!?
PELKÄÄN KOKOAJAN TURVALLISUUTENI PUOLESTA. JOS MINULLE TAPAHTUISI
JOTAKIN TOIVOISIN, ETTÄ KOKO SUOMI HUUHTOUTUISI MEREEN.
Tämän jälkeen minulle annetaan pusero (Oikein pusero päälle ???. On erittäin mukava olla likaisena
likaisissa vaatteissa, ilman mitään henkilökohtaisia asioita mukanani) ja näytetään huoneeni.
Kävelen pitäen seinistä tukea koska en saanut edes kävelysauvoja mukaani. Ennenkuin menen
tupakkapaikalle parvekkeelle tupakalle, vaadin, että pojalleni "-"lle ilmoitetaan missä olen.
Tämän sentään tekevät. Huomaan sen seuraavana aamuna. Sitten menen tupakalle.
Tupakat loppuu pian ja TAYSsin alueelta mistään ei saa tupakkaa kun alue on savuton. Lisäksi
arviointiosastolta ei ole mitään oikeutta poistua. Ja mihin minä jaloillani edes pääsisin.
Tupakkapaikalla alkaa loputon itku pikkukaverini Amin vuoksi. En tiedä minne Ami vietiin ja
lisäksi Ami on hyvin pelokas jos en ole lähettyvillä. Kun pystyin vielä kauppareissuilla käydä
Tesomalla aiemmin, niin aina lähtiessäni Ami meni piirongin alle piiloon.
Seuraavana aamuna poikani "-" tulee poikkeamaan luonani. Itken pojalleni Amin takia ja kerron,
että en edes tiedä minne pikkukaverini vietiin. Poikani lupaa selvittää asiaa mutta vasta sitten kun
palaa Lapin vaellusmatkaltaan. Olivat lähdössä silloin torstai aamulla 8.8. tyttöystävänsä "-"n
kanssa Lappiin. Sanon "-"lle painokkaasti, että tupakat loppuu, niin voisitko hakea kaupasta
minulle tupakkakartongin ja urheilujuomaa (myöhemmin selvisi, että lähin K-market sijaitsi alle
kilometrin päässä ja "-" tiesi sen) minulla oli kuitenkin vielä rahaa tilillä koska oli vasta elokuun
alkupäivät. Poika ei lupaa hakea, josta minulle tulee sitten vielä pahempi mieli. Uskon tätä
kirjoittaessani (11102024), että poikaani oli kielletty hakemasta minulle tupakkaa. Poika ja hänen
tyttöystävänsä olivat autolla liikenteessä ja tupakoiden ja urheilujuoman hakemiseen olisi kulunut
aikaa vain puolisen tuntia maksimissaan.
Jouduin pyytelemään tupakkaa muilta potilailta 10 päivää sen takia, että minulle ei sitä saanut
hakea.
Poikani tulee Lapista 16.8. takaisin. Seuraavana päivänä poika lupaa tulla käymään
arviointiosastolla. Tullessaan "-" kertoo, että on selvittänyt missä pikkukaverini Ami on. Ami oli
viety koirahoitola Boondocksiin Orivedelle ! Tiedän heti kuinka peloissaan Ami siellä on ollut ja
ihmetellyt, että missä minä olen ?!? Mieleen tulee pojan lähdön jälkeen, että minut on tänne
lukkojen taakse suljettu enkä voi Amia mitenkään auttaa. Itku tulee taas tupakkapaikalla Amin
vuoksi.

Poikani tuo minulle kuitenkin TUPAKKAA, urheilujuomaa, pastilleja,vaatteita, partakoneen,
tietokoneen ja puhelimeni latausjohdon.
Lisäksi poikani lupaa heti TAYSsista suoraan hakea Amin Orivedeltä itselleen hoidettavaksi. Kun
tunnen poikani kovin hyvin (ja tietenkin tyttäreni myös, mutta hän asui liian kaukana Helsingissä)
ja tiesin kuinka kiltti ja empaattinen ihminen "-" on niin OLIN TODELLA HUOJENTUNUT
ASIASTA AMIN SUHTEEN. Ami tunsi "-"n niin hyvin monista käyntikerroista luonani.
Tietenkin se, että sain tupakkaa ja muuta helpotti suunnattomasti oloani. Ja se seikka, että näin
poikani ja tiesin, että lapsilla on tiedossa missä nyt olen vankina. KIITOS "-" <3
Ajattelin heti kun minut arviointiosastolle pakotettiin, että en syö koko aikana yhtään mitään. Jätän
menemättä ruokailuihin. Kantoivat minulle sitten mehua huoneeseen. En muista päivien
lukumäärää, kuinka kauan olin syömättä ja tulin toimeen pelkällä nesteellä.
Jos lukija ei ennemmin usko, että koko TAYSiin muiluuttaminen oli jo paljon ennemmin suunniteltu
asia päivämäärineen ja kaikkine muine asioineen, niin seuraava ainakin TODISTAA sen !
Tämä seuraava tapahtui siis juuri ennenkuin poikani toi minulle tupakkaa ja muita asioita.
Arviointiosastolla oli eräs nainen, joka oli juuri pian lähdössä pois. Olin vielä ilman omia tupakoita
(poikani toi minulle sitten kaikkea oliko jo seuraavana päivänä) ja kysyin naiselta voisiko hän
myydä minulle muutaman tupakan. Sovittiin, että hän myy minulle 5 tupakkaa 5 €lla. Minä en
aiemmin ollut käyttänyt MobilePaytä eikä sitä siis ollut edes minun puhelimellani. Hänen
opastamanaan asensimme MobilePayn puhelimeeni ja suoritin 5 €n maksun naiselle heti ja sain
viisi tupakkaa, joilla oli pärjättävä poikani tuloon saakka. Juttelimme hetkisen naisen kanssa ja hän
kertoi olevansa eityisluokanopettaja ja olevansa TAYSsissa loppuunpalamisen vuoksi. Hän oli pian
lähdössä ja kiitin kovasti tupakan myymisestä (olin jo monia päiviä joutunut pyytelemään tupakkaa
muilta potilailta) ja toivotin hänelle hyvää jatkoa ja muuta niinkuin hyviin tapoihin kuuluu. Kuinkas
sitten kävikään ? Olin jo palannut kotiin TAYSin muiden etukäteen suunnittelemalta
varoitusmatkalta, niin yhtäkkiä tuumin, että mahtoiko tuo äsken kertomani nainen olla ihminen,
jonka tapasin Virroilla erään kerran lähes 40 vuotta sitten kun olimme lukioikäisiä ja olimme
tulevan kemiantohtorin (josta sittemmin tuli Murasen ystävä niinkuin aiemmin kerroin) kanssa
Virroilla Rantarockissa. Minä en häntä TAYSsissa tunnistanut, enkä muistanut nimeä enkä mitään
muutakaan. En tiedä kuinka aivot toimii mutta tämä ajatus pälkähti päähäni (kun olin jo ihmetellyt
kaikkea mahdollista TAYS kuviossa). Hänen nimensä oli Sanna Johanna Leppänen, jonka nyt tiedän
kun se on tallessa minun MobilePay sovelluksessa maksun johdosta. Siis Herra Isä – ihminen (oli
muuten todella kiltin oloinen TAYSsissa lyhyen tupakan ostamisjutun aikana), jonka olen tavannut
viikonlopun aikana lähes 40 vuotta sitten ollessani Virtain Rantarockissa. Raahattu luultavimmin
TAYSsiin – en tiedä mitä "raahaajat" ajattelivat – luultavimmin jonkinlaiseksi varoitukseksi
minulle. Varoitukseksi (jos se sitä aivottomien mielestä oli) ?!? Pidimme toisiamme silloin kädestä,
puhuimme älykkäitä, suutelimme välillä, joimme olutta ja kävimme katsomassa Sielun Veljiä, jonka
vuoksi pelkästään Virroille menin tulevan Kemian tohtorin kanssa (tässä on myös todettava, että
Sielun Veljet Ismo Alangon kipparoimana on edelleen suomenkielellä esiintyneistä bändeistä paras
kautta aikojen). Siis tämän todella mukavalta ihmiseltä vieläkin tuntuneen Sanna Johannan
muiluuttaminen TAYSsiin on TODELLINEN RIMANALITUS KAUTTA AIKAIN !!! Jos olisin
TAYSsissa tajunnut kuka hän on olisin kyllä suoraan kysynyt miksi sinut tänne tuotiin ja etenkin
MIKSI IHMEESSÄ TULIT ???
SIIS SUMMA SUMMARUM – TÄMÄ CASE AINAKIN OSOITTAA, ETTÄ KOKO MINUN
TAYS-VANKINA OLO OLI TODELLA PALJON ETUKÄTEEN SUUNNITELTU JA
KÄSIKIRJOITETTU – VÄHÄN NIINKUIN REALITY TV-SHOW.
Jaa, että naapurit soittivat jonnekkin kun olivat minusta niin huolissaan, kuten minulle sanottiin kun
ns. "ystävät" marssivat sisään asuntooni 7.8. tänä herran vuonna. Hevonpaskaa, niin kuin totesin jo
näille "vilpittömille auttajille", jotka silloin väkivalloin, ilman minun lupaani tulivat sisälle
asuntooni.

Tästä syystä olen nyt kehittänyt itselleni kolmen p:n säännön ja se kuuluu seuraavasti.
PATOLOGINEN PINOKKIO PIRKANMAA. Lukekaa itse koko dokumentti alusta loppuun niin
alkaa tajunta laajentua niinkuin minulla tietämättäni joulun 2004 aikoihin silloisessa Pirkanmaan
huumekeskuksessa Ylöjärven Metsäkylässä.
Muranen ei erota päätä perseestään ja hänen kanssaan on mahdotonta keskustella älykkäästi. Tämän
totesin viimeistään Ylöjärven Metsäkylässä vuosien huoraamisen jälkeen. Psykopaattiakka, joka on
jakanut teinistä saakka (josta minulla on ensikäden tieto. Olisin saanut 14-vuotiaana mennä ns.
"loppuun saakka" Murasen kanssa eräissä kotibileissä Ilmajoella, mutta minä en siihen silloin ollut
valmis. Tuhlasin elämäni parhaat vuodet luuskaan, juuri niinkuin isänikin). Jakanut on kyllä –
Ilmajoki, Seinäjöki, Hervanta, Leilikuja jne.....
Muranen sanoi minulle joulun 2004 aikoihin, että tuonne sinä kuuluisit Pitkäniemen psykiatrisen
sairaalan kohdalla kun itkeskelin paljon sairauteni vuoksi.
Tilanne on juuri päivastoin Muranen on kylmäkiskoinen, tunteeton, kohtelee ihmisiä kuin esineitä
saavuttaakseen tavoitteensa ja laskelmoiva psykopaattiakka. Muranen ja kaikki hänen "hoitonsa" jo
Ilmajoelta lähtien Pitkäniemen sairaalan suljetulle osastolle. Hannu Lauerma, joka kirjoitti hienon
kirjan "Rikollismielen anatomia" voisi tutkia, jonkun asiansa osaavan psykologin kanssa Murasen
mielen ja väkivaltaiset käyttäytymismallit ja laittaa kovan lääkityksen alle ja sulkea hänet sinne
ainakin puoleksi vuodeksi. Maailma oikeasti kiittäisi !
Seuraava minun mielestäni tärkeä episodi TAYSin arviointiosastolla tapahtuneista, mikä tulee
mieleen, on että sain lääkäri lausunnon, joltakin TAYSin ylilääkäriltä, jota en kuuna päivänä ollut
tavannut enkä koskaan puhunut edes puhelimessa.
Sain lausunnon ja ylilääkärin allekirjoittaman lomakkeen. Lomakkeessa luki ja oli valittuna
vaihtoehdot juuri SEURAAVIN SANOIN.
Oli valittu kohta "Mielisairas". Toinen valittu kohta oli "Määrätään tahdonvastaiseen hoitoon
mielisairaalaan enintään 3 kuukaudeksi". Siis käytettiin sanaa mielisairas ?!?
No, Luojan kiitos kiinnitin huomioni lomakkeessa alhaalla olevaan pienellä painettuun tekstiin,
johon oli painettu "Sosiaali- ja terveysministeriön hyväksymä lomake 1990". Siis ainakin minulla
herää seuraavanlainen kysymys mielessäni. Onko tämä asianmukaista ja soveliasta nykyaikana
Yliopistollisessa keskussairaalassa ja vielä ylilääkärin allekirjoittamana ??? Vai oliko tämä jälleen
vain VAROITUS minulle, että "äläpäs kirjoittele dokumenttia tai olet mielisairaalassa loppuikäsi".
Minä en kertakaikkiaan enää voi ymmärtää mitä pahaa olen tehnyt entiselle isänmaalleni, jollaista
minulla ei ikinä enää tule olemaan ???!!! Tässä astuu taas kehiin minun kehittämäni kolmen P:n
sääntö – PATOLOGINEN PINOKKIO PIRKANMAA.
Minussa ei ollut OIKEASTAAN MITÄÄN MUUTA SUURTA VIKAA KUIN KAIKKI MONET
SOMAATTISET ONGELMANI JA SE, ETTÄ JÄTIN LÄÄKKEENI SYÖMÄTTÄ VÄHÄN
ENNENKUIN MINUT TAYSIIN HENKISEN VÄKIVALLAN AVULLA MUILUUTETTIIN !!!
Arviointiosasto oli aivan helvetin rauhaton paikka. Kun poikani tuo minulle tupakat ja muut
tarvittavat ja "-" hakee myös Amin hoitoonsa niin oloni hieman, VAIN HIEMAN, rentoutuu ja
alan käymään syömässä ruokailutilassa yhtäaikaa muiden potilaiden kanssa. Kaikki päivät ovat
käytännössä samanlaisia; tupakkaa, tupakkaa, tupakkaa ja välillä syömässä. Onneksi minulla on
kuitenkin kannettava tietokoneeni, niin saan YouTubesta kuunnella musiikkia ja kirjoittaa
dokumenttiakin vähäsen, vaikka siitä ei oikeastaan TAYSsissa ollessani tullut juuri mitään. Minun
täytyy olla kotona omassa rauhassa, että pystyn keskittymään dokumentin ylöskirjaamiseen.
TAYSsissa ollessani oli kokoajan pelko, että mitähän seuraavaksi ja minne minut seuraavaksi
viedään vasten tahtoani ???!!!!
Arviointiosastolla saa käydä myös öisin tupakalla ja sehän minulle sopii sillä nukun vaan muutamia
tunteja (kylläkin syvässä ja paremmin kuin aiemmin) ja aamulla on hirveän takkuinen ja outo olo.
Lisäksi minun suutani kuivaa aivan kamalasti (monien lääkkeiden sivuvaikutuksena kun sitä
TAYSissa googlasin). Olen aivan 100 %sen varma että iltaisin sain jotakin rauhoittavaa, unettavaa

lääkettä, josta minulle ei kerrottu koska nukun niin syvässä, jota ei ole tapahtunut todella pitkiin
aikoihin sitä ennen.
Päivät menee tupakkaa polttaen ja välillä syömässä käyden.
20.8. tapahtuu sitten muutos. Potilaaksi tulee nuori mies (jälkeenpäin sekakäyttäjä hippi), joka
kulkee kokoajan pipo päässä ja käyttäytyy ruokailussa kuin sika. Ei minkäänlaisia käytöstapoja.
Ojennan häntä erään kerran suusaanallisesti ruokailussa kun hippi ei malta odottaa edes, että
ruokakärryt laitetaan valmiiksi vaan hyökkää ruuan kimppuun ja paskaisin käsin ahtaa leikkeleitä ja
muita turpaansa ilman ottimia tai mitään muutakaan (käytän kovia sanoja tekstissä tästä hipistä
mutta syy selviää kohta).
Erään kerran menen taas tupakalle ja siellä istuu Päivi niminen nainen, joka kertoo, että hippi
varasti hänen kädestään tupakan ja kaivaa tumppeja isosta tuhkakupista nostamalla kannen pois
siitä. Seuraavassa ruokailuhetkessä sanon hipille, että älä tule yhtäaikaa minun kanssani tupakalle
kun varastit naisen kädestä tupakan lupaa pyytämättä.
Ruokailun jälkeen menen taas tupakalle niinkuin aina. Minä kuljen jo siinä vaiheessa rollaattorin
avulla, jonka sain lainaan TAYSsista. Tuolista nouseminen on erittäin vaikeaa ja minun täytyy ensin
asetella toinen tuoli viereeni ja ponnistella ylös ja tämän jälkeen vasta ottaa rollaattorin
kädensijoista kiinni.
Varoituksestani huolimatta, tämä hippi ryntää samaan aikaan minun kanssani tupakalle ja on
ilmeisesti aikeissa mennä tuhkakupille kaivamaan vanhoja tupakan jämiä kun kovaäänisesti sanon
hänelle, että lähde pois nyt kun minä olen tupakalla. Öykkäri hippi ilman minkäänlaisia
käytöstapoja. Hippi kävelee tuhkakuppia kohti ja työnnän tuolilla istuen rollattorin hänen eteensä
niin hän ensiksi vie tupakka-askini kädestäni, litistää sen ja ensin ottaa yhden tupakan suuhunsa.
Sen jälkeen tämä paskiainen hyökkää kimppuuni ja alkaa hakata minua nyrkeillään. Olen
puolustuskyvytön enkä pääse tuolista ylös niin yritän vain kääntyä vaistonomaisesti sivuttain ja
suojata kasvojani käsilläni. Iskuja tulee päähän, kaasvoihin ja eripuolille ylävartaloa. Muistan vain
huutaneeni "Lopeta ny saatana". Luojan kiitos, tupakkapaikalla on kamera ja useampia hoitajia
ryntää sinne ja ottaa hipin "huostaansa" ja vie pois. Omahoitajani sattuu olemaan vuorossa ja tuo
minulle jääpalapussia samantien. Oikea poskeni paisuu välittömästi, mutta onneksi siihen ei tule
kuitenkaan mustelmaa. Päivä pari tämän hakkaamisen jälkeen poskeni ja alaleukani ja hampaat sillä
kohtaa ovat erittäin arat. Päälakeni on kipeä ja eripuolilla ylävartaloa on kaikenlaisia mustelmia.
Miten tämä oli mahdollista Yliopistollisessa keskussairaalassa, jonka ajattelin olevan turvallisista
turvallisin paikka – vähän niinkuin kirkko ??? Tämä seurauksena tulee myöhemmin sitten
kaikenlaisia pelkotiloja siinä vaiheessa kun olen jo päässyt TAYSsista kotiin.
Kun kerron lapsilleni WhatsApissa löymisestä molemmat ovat kauhuissaan. Poikani kirjoittaa vain
(suora lainaus) "Voi vittu. Sapettaa. Kannattaa varmaan olla varovainen jatkossa".
Tämä oli elämäni ensimmäinen kerta kun olin "osallisena" tappelussa. Olen suunnattoman ylpeä
itsestäni etten ole vieläkään tähän päivään mennessä ketään väkivalloin kohdellut. Jokus kuitenkin
nykyisin tuntuu, että tekisi mieli löydä "hampaat kurkkuun" joiltakin ihmisiltä. En kuitenkaan sitä
tule tekemään vaan käytän sensijaan puhetta ja näppäimistöä ja sormiani saadakseni oikeutta.
Seuraavana päivänä olin kaikissa ruokailuissa yksinään. Seurassa oli vain yksi herttainen nuori
tyttö, joka aina auttoi minua juomakuppien ja muiden kanssa ruokailuissa. Ensimmäisellä kerralla
tämä niin kiltin oloinen nuori tyttö tarjoutui itse auttamaan minua juomien kanssa kun huomasi, että
se oli minulle vaikeaa. Ja aina sen jälkeenkin kysyi tarvitsenko apua. Kun hänet viimeisen kerran
näin niin toivotin koko sydämestäni tytölle kaikkea hyvää jatkossa.
Päivällisen jälkeen minut sirrettiin toiselle osastolle, josta hermostuin taas helvetisti.
Suuntana siis seuraavaksi osasto A eikä minulla ole mitään tietoa missä olen esimerkiksi puolen
vuoden päästä !!!

OSASTO A
Omahoitaja Juha ottaa vastaan minut uudella osastolla. Mieleen tulee taas, että olen syömättä ja
myös ajattelen, että eikö minun keskimääräistä elinkautista pitempi kujanjuoksu ikinä lopu. Kuolen
ennemmin sitä, että näen rauhan.
Viimeinen tupakka-aski menossa. Pyydän hätäisesti pojaltani apua, että tulisi seuraavana päivänä
käymään ja toisi minulle taas tupakkaa, urheilujuomaa ja pastilleja. Pastilleja syön vieläkin siksi
että jonkin lääkkeen aiheuttama sivuvaikutus kuivattaa suuni aivan täysin. Kyseisestä lääkkeestä
minulle ei kerrota mitään vaikka puhun omahoitajan kanssa kuivumisongelmasta.
Poika ei lupaa tulla pelkän tupakan takia (ilmeisesti taas kielletty, en muuta syytä keksi siihen).
Pyydän myös tytärtäni, että tulisi Helsingistä saakka käymään viikonloppuna ja toisi minulle
tarvitsemani asiat. Tiedän kyllä, että hänellä ei ole tähän aikaa opiskelujen ja töiden vuoksi.
Kaikki taas kumuloituu yhtäkkiä törkeäksi vitutukseksi. Tupakat loppuu (lapset eivät lupaa tulla),
osaston vaihto, minun hakkaamiseni ja kaikki törkeä vääryys minua kohtaan purkautuu sitten
lopulta aivan väärään osoitteeseen. Mutta oikeasti minulla ei ole muuta kohdetta kun KAIKESTA
SKITSOAMISESTA JA HAKAAMISESTA HUOLIMATTA yritän olla kohtelias kaikille
TAYSsissa.
Laitan lapsille todella typerän viestin ja poistan WhatsApin puhelimesta. Aivan väärä kohde. Ei
vain juuri sillä hetkellä ole ketään muuta. Eikä muulloinkaan. Olin sillä kohtaa helvetin typerä ja
tein väärin, tiedän sen. Katumus tuli sisälleni sillä samalla sekunnilla kun sovelluksen puhelimesta
poistin.
Tupakalla olin seuraavana päivänä. En siihen saakka halunnut jutella kenenkään kanssa enkä käydä
syömässä. Itkin myös aiemmin taas sen vuoksi etten näe pikkukaveriani Amia ja lapsiani enkä tiedä
koska vankeus päättyy.
Viereeni tulee potilas, joka esittelee itsensä Miaksi. Hiukan avaudun ja kerron mm. siitä, että
tupakat loppuu. Mia kertoo, että käy usein kävelymatkan päässä sijaitsevassa kaupassa ja voi
minulle tuoda seuraavana päivänä mitä tarvitsen.
Pienestä on elämä joskus kiinni. Tämä tieto helpottaa painetta rinnassa edes vähäsen – saan
tupakkaa ! Myöhemmin Mia kävi useamman kerran kaupassa hakemassa minulle tupakkaa ja muuta
mitä tarvitsin. Kiltti ihminen. KIITOS SIITÄ MIA !
Kun paine helpottaa, alan taas käydä muiden potilaiden kanssa ruokailuissa. Huomaan, että tällä
osastolla on paljon vapaampaa. Yli 20 vuoden skitsoaminen perässä laahaavien asioiden osalta
jatkuu koko sen ajan kun osastolla olen, mutten oikeasti enää välitä hevonpaskasta. Mia ainakin on
ystävällinen vaikka välillä hänkin pääsetelee suustaan sammakoita.
Lapsia ja Amia kauhea ikävä. Yhteydet lapsiin palautuu ja heti ensimmäisenä pyydän koko
sydämestäni anteeksi lapsilta todella typerää viestiäni WhatsApissa. Kaikki on tällä
kirjoittamishetkellä (12102024) lapsien kanssa kunnossa. Tiedän silti, että lapsieni suuhunkin on
"laitettu" sanoja mitä EI SAISI TEHDÄ KUN OLEN LASTEN ISÄ !
"-" pitää Amista todella hyvää huolta ja siitä tulee minulle rauhallinen mieli. Amin turkki oli
trimmattu, kynnet leikattu ja pääsi poikani ja "-"n kanssa myös kesämökillä käymään, josta
"-" lähetti minulle hienoja kuvia WhatsAppiin.
Päivät kuluu musiikkia kuunnellen, tupakoiden ja syömässä käyden ja rollaattorin kanssa hyvin
hitaasti ja vaivalloisesti edeten.
Lisäksi taistelen edelleen Ilmarisen kanssa koska yhä haluavat maksattaa minulla kuukausia
jatkuneen itse tekmänsä virheen.
Tämän lisäksi olen yhteydessä ulosottoon monia kertoja. Minulle on tulossa isoja sairaalalaskuja
muiden järjestämästä TAYS, sanoisiko episodista.

Ilmarisen kanssa on kiivasta turvapostikirjeenvaihtoa. Näistä tärkeimmät olivat tekstin muodossa
liitetty jo aiemmin tähän dokumenttiin.
Ulosottoon olen myös yhteydessä. Haen harkinnanvaraisia alennuksia ulosottoon tulevien laskujen
vuoksi. "Yllättäen" ulosoton minun vastuuhenkilöni on nyt vaihtunut ja ainakaan
turvapostivaihdossa minua ei enää valehtelijaksi haukuta. Alle liitän myös ulosoton kanssa
käymääni tiedonvaihtoa. Tämä tapahtui positiivisessa hengessä tällä kertaa.
Kirjeenvaihtoa ulosoton kanssa:
Hei !
Kun en vielä aivan tiedä minkälainen lasku tulee sitten aikanaan
neurokirurgian poliklinikalta. Erikoissairaanhoidon poliklinikkamaksu on 46 € /
käynti. Hoitopäivämaksu somaattisella osastolla on 54,60 € / hoitopäivä. Mutta
jos mitään siellä poliklinikalla ei löydy niin enhän minä silloin sinne joudu
jäämään. Kun en ole ennustaja.
Mutta sanoisin nykyisen tiedon perusteella, että (702,8 + 46) / 3 = 249,6 €.
Siis huomiseen tiistaihin mennessä kertyneet hoitopäivät (28 * 25,10 € / pv) +
neurokirurgian poliklinikkamaksu 46 €. Tästä tulee summaksi 249,6 € per loka-,
marras- ja joulukuu.
Kuten totesin jos neurokirurgian poliklinikalla jotain ongelmaa tutkimuksissa
löytyy se on sitten varmasti jatkon asia. Ja tulee huomattavasti kalliimmaksi.
Huomenna iltapäivällä pääsen kuitenkin kotiin niinkuin alkuperäisessä
hakemuksessa esitin. Lääkäriaika on huomenna aamulla klo 9:00 ja sitten tiedän
minne saakka neurokirurgian poliklinikan aika on siirretty.
Ystävällisin Terveisin,
Jarkko Viitala
Muut yhteystietoni löytyvät alkuperäisestä hakemuksesta.

-----Original Message----From: suvi-emmi.kaartti@oikeus.fi
To: jarkkojviitala@gmail.com
Subject: Rajoitushakemus
Date: Mon 02.09.2024 10:02:14
> Hei.
>
> Rajoitushakemuksesi käsittely on ohjautunut minulle, sillä toimin tällä
hetkellä vastaavana ulosottomiehenäsi.
>
> Millä summalla kuukaudessa haet ulosmittauksen määrän rajoitusta? Summaa ei
ole kirjattu hakemukseen. Tieto on olennainen hakemuksen käsittelyssä.
>
> Ystävällisin terveisin,
>
> Emmi Kaartti
> Ulosottotarkastaja
>
> Ulosottolaitos, perusperintä, Helsinki
>
> PL 1, 00067 Ulosottolaitos
> Puh. 029 56 59070
>
> suvi-emmi.kaartti@oikeus.fi

>
> ulosottolaitos.fi
>
> Ulosottolaitoksen sähköposti: ulosotto.uo@oikeus.fi
> Ulosottolaitoksen sähköinen asiointi: https://asiointi.oikeus.fi/ulosotto
>
> Luottamuksellisuusilmoitus
>
> Tämä sähköpostiviesti saattaa sisältää luottamuksellisia tai salassa
pidettäviä tietoja. Jos epäilet, että et ole tämän viestin tarkoitettu
vastaanottaja, pyydämme Sinua ilmoittamaan siitä välittömästi viestin
lähettäjälle ja poistamaan aineiston pysyvästi. Saamasi tiedon julkaiseminen on
kielletty ja sen käyttö lailla rajoitettu muilta kuin tarkoitetulta
vastaanottajalta.
>
Hei !
Tarkoitan.
Ulosoton lisäksi Ilmarinen perii 1.10.2024 alkaen eläkkeestäni vielä 200 € / kk.
KUN ILMARINEN TEKI VIRHEEN ITSE, JONKA ILMARISEN VIRKAILIJA MYÖS MYÖNSI MINULLE
PUHELIMESSA ! JA SILTI MINÄ OLEN MAKSUMIES ? TÄMÄN ASIAN HOITO ILMARISEN KANSSA
ON VIELÄ KESKEN. EN KUITENKAAN TULE SITÄ HYVÄKSYMÄÄN. TAISTELEN VAIKKA
VIIMEISEEN HENGENVETOON SAAKKA. MINUN OIKEUSTAJUNI MUKAAN JOS PALVELUN ANTAJA
TEKEE VIRHEEN, ASIAKAS EI SITÄ MAKSA.
OLEN PYYTÄNYT ILMARISELTA PERUSTEELLISEN SELVITYKSEN ASIASTA LAITAN SEN MYÖS
LIITTEEKSI.
EI RIITÄ ETTÄ OLEN SAIRAALASSA OLLUT VAAN JOUDUN LISÄKSI TAISTELEMAAN LISÄKSI
ULOSOTON JA ILMARISEN TEKEMÄN VIRHEEN TAKIA.
Tänään tapasin omalääkärini (tällä osotolla jolla olen) ja minulla on jo aika
neurokirurgian poliklinikalle ma 9.9.2024. Selkärangassani on auhtauma, jonka
vuoksi jalkojeni tietyt hermot ovat "pinteessä" ja kävely on huonoa. Saattaapi
hyvinkin olla että joudun kirurgin veitsen alle sitten myöhemmin. Tämä tulee
sitten huomattavasti kalliimmaksi kuin nykyinen hoitoni. Nykyisenkin hoidon
hinta on alhainen ajatellen sitä tutkimusmäärää joka minulle on tehty. Mutta
minulle se on iso raha ja HALUAN ETTÄ NE LASKUT PYSTYN SUORITTAMAAN ! Lisäksi
tänään selvisi että minulle on tehty lähete myös sisätautiosaston polille kun
pitkäisaikaistulehdusarvoni on koholla. Ja sille ei ole mitäänselitystä
löydetty. Tästä tulee taas lisää kustannuksia. KYSE ON ERIKOILÄÄKÄRIEN TEKEMISTÄ
TUTKIMUKSISTA !
Jo pelkkä reilun tunnin koko vartalon nagneettikuvaus on yli 1000 € / kerta.
Että siinä vähän taustaa.
Liitteenä Ilmariselle lähtenyt selvityspyyntö virheestä joka kesti yli 4 kk.
Jarkko

-----Original Message----From: suvi-emmi.kaartti@oikeus.fi
To: jarkkojviitala@gmail.com
Subject: VS: Rajoitushakemus
Date: Tue 03.09.2024 08:12:00
>Hei.
>
>Varmistan vielä, että tarkoitatko hakea rajoitusta 249,60 eurolla lokakuulle,
marraskuulle ja joulukuulle? Kuten aiemmassa viestissäni kirjoitinkin, tulee

hakemukseen määrittää summa, jolla rajoitusta haetaan. Rajoituksen myöntämisen
edellytys on, että velallisen maksukyky on olennaisesti heikentynyt ja tällöin
tulee tietää kustannukset ym., joiden perusteella ja minkä verran maksukyky on
heikentynyt.
>
>Ystävällisin terveisin,
>Emmi Kaartti
>Ulosottotarkastaja
>Ulosottolaitos, perusperintä, Helsinki
>PL 1, 00067 Ulosottolaitos
>Puh. 029 56 59070
>suvi-emmi.kaartti@oikeus.fi
>ulosottolaitos.fi
>Ulosottolaitoksen sähköposti: ulosotto.uo@oikeus.fi
>Ulosottolaitoksen sähköinen asiointi: https://asiointi.oikeus.fi/ulosotto
>
>
>-----Alkuperäinen viesti---->Lähettäjä: jarkkojviitala@gmail.com.sec <jarkkojviitala@gmail.com.sec>
>Lähetetty: maanantai 2. syyskuuta 2024 18.16
>Vastaanottaja: Kaartti Suvi-Emmi (UO) <suvi-emmi.kaartti@oikeus.fi>
>Aihe: Re: Rajoitushakemus
>Luottamuksellisuus: Luottamuksellinen
>
>This reply mail has been delivered encrypted via TLS from [161.41.0.254]
>
>Hei !
>
>Kun en vielä aivan tiedä minkälainen lasku tulee sitten aikanaan neurokirurgian
poliklinikalta. Erikoissairaanhoidon poliklinikkamaksu on 46 € / käynti.
Hoitopäivämaksu somaattisella osastolla on 54,60 € / hoitopäivä. Mutta jos
mitään siellä poliklinikalla ei löydy niin enhän minä silloin sinne joudu
jäämään. Kun en ole ennustaja.
>
>Mutta sanoisin nykyisen tiedon perusteella, että (702,8 + 46) / 3 = 249,6 €.
>Siis huomiseen tiistaihin mennessä kertyneet hoitopäivät (28 * 25,10 € / pv) +
neurokirurgian poliklinikkamaksu 46 €. Tästä tulee summaksi 249,6 € per loka-,
marras- ja joulukuu.
>Kuten totesin jos neurokirurgian poliklinikalla jotain ongelmaa tutkimuksissa
löytyy se on sitten varmasti jatkon asia. Ja tulee huomattavasti kalliimmaksi.
>
>Huomenna iltapäivällä pääsen kuitenkin kotiin niinkuin alkuperäisessä
hakemuksessa esitin. Lääkäriaika on huomenna aamulla klo 9:00 ja sitten tiedän
minne saakka neurokirurgian poliklinikan aika on siirretty.
>
>Ystävällisin Terveisin,
>
>Jarkko Viitala
>Muut yhteystietoni löytyvät alkuperäisestä hakemuksesta.
>
>-----Original Message---->From: suvi-emmi.kaartti@oikeus.fi
>To: jarkkojviitala@gmail.com
>Subject: Rajoitushakemus
>Date: Mon 02.09.2024 10:02:14
>
>> Hei.
>>
>> Rajoitushakemuksesi käsittely on ohjautunut minulle, sillä toimin tällä
hetkellä vastaavana ulosottomiehenäsi.
>>
>> Millä summalla kuukaudessa haet ulosmittauksen määrän rajoitusta? Summaa ei
ole kirjattu hakemukseen. Tieto on olennainen hakemuksen käsittelyssä.
>>

>> Ystävällisin terveisin,
>>
>> Emmi Kaartti
>> Ulosottotarkastaja
>>
>> Ulosottolaitos, perusperintä, Helsinki
>>
>> PL 1, 00067 Ulosottolaitos
>> Puh. 029 56 59070
>>
>> suvi-emmi.kaartti@oikeus.fi
>>
>> ulosottolaitos.fi
>>
>> Ulosottolaitoksen sähköposti: ulosotto.uo@oikeus.fi Ulosottolaitoksen
>> sähköinen asiointi: https://asiointi.oikeus.fi/ulosotto
>>

Harkinnanvarainen ulosoton rajoittamishakemus:
TAMPERE / TAYS
31.08.2040
Harkinnanvarainen ulosoton rajoittaminen sairaalahoitomaksujen suorittamista
varten
Hei !
Haen harkinnanvaraista ulosoton rajoittamista loka-, marras- ja joulukuulle.
Olen kesän 2023 alusta saakka kärsinyt terveysongelmista ja elokuun alussa 2024
asiat menivät siihen pisteeseen etten ilman hoitoa enää kertakaikkiaan
pärjännyt.
Saavuin 07.08.2024 keskiviikkona TAYS ACUTAAN, josta minut siirrettiin
osastohoitoon. Olen yhä sairaalassa.
Olen nyt pyytänyt omalääkäriltäni, että pääsisin kotiin lepäämään tiistaista
03.09.2024 tiistaihin 24.09.2024 saakka. Syynä tähän on se, että sekä minä että
poikani "-" tarvitsemme aikaa lepoon ja omien asioiden hoitoon. Poikani
siksi, että minun chihuahua ystäväni Ami on ollut pojalla hoidossa ja rajoittaa
paljon hänen menojaan.
Olen saanut erittäin asiantuntevaa apua terveysongelmiini. Hoitovuorokauden
hinta 25,10 € on tähän nähden pieni mutta minulle iso. Johtuen siitä, että sekä
ulosotto ja Ilmarinen perivät minulta saataviaan. Ilmarinen teki itse virheen,
jota en tule hyväksymään. Tämä Ilmariseen liittyvä asia on kuitenkin vielä
pahasti kesken. Enkä tiedä sen lopputulemaa. Jotakin minun on tehtävä ja
toimittava.
Minulla on vielä maanantaina 02.09.2024 ENMG-tutkimus ja siksi olen pyytänyt,
että tiistaina pääsisin edellä mainituksi ajaksi kotiin. Lisäksi minulle on
tulossa vielä käynti neurokirurgian poliklinikalle. Tämän olen pyytänyt
siirtämään “lomani” jälkeen. Näiden tutkimusten ja aiemmin otettujenkaan
(magneettikuvat, ultraääni, verikokeet) johtopäätöstä en tiedä. En ole lääkäri.
Eli en tiedä jatkosta ja tulevaisuudestani terveyden osalta tällä hetkellä
oikeastaan paljoakaan.
07.08.2024 – 03.09.2024 välillä vuorokausia on 28 kpl eli:
28 vrk x 25,10 € / vrk = 702,8 €

En tiedä tuleeko tämän lisäksi, joitain tutkimusmaksuja. En tiedä tuleeko tästä
elo- ja syyskuun osalta erilliset laskut.
Ja kuten aiemmin totesin en tiedä jatkosta ja tulevaisuudestani juurikaan.
Esimerkiksi sitä joudunko esim. jäämään neurokirurgian poliklinikalle
pidemmäksi tai lyhyemmäksi aikaa vai tehdäänkö vain tutkimuksia.
Voin tarvittaessa myöhemmin esim. elo- syyskuussa tulevat laskut toimittaa
sähköisenä PDF-formaatissa. Kuten totesin, en tiedä tuleeko lokakuulta tai sen
jälkeen laskuja vai ei.
Tästä syystä kunnioittavasti toivon, että saan pyytämäni harkinnanvaraisen
ulosoton alennuksen edellä mainituille kuukausille. Jatkosta ei ole minulla
tämän kirjoittamisen hetkellä tietoa.
Ystävällisin Terveisin,
Jarkko Juhani Viitala
Runkokatu 8 D 31
33340 TAMPERE
Puh. + 358 46 881 4460
Email. jarkkojviitala@gmail.com

Helsingin ulosottotarkatajalle kiitos siitä, että antoi minulle myönteisen päätöksen tähän kyseiseen
hakemukseen. SE EI MINULLE KUITENKAAN TULE RIITTÄMÄÄN ! TULEN VAATIMAAN
KOKO ULOSOTON MITÄTÖIMISTÄ JA SYY TÄHÄN KÄY VIELÄ SELVÄKSI KUN
TÄMÄN DOKUMENTIN VIIMEINEN KIRJAIN HAKATAAN KIVEEN !
Seuraavaksi pyysin omalääkäriltäni, että pääsisin 3. päivä syyskuuta kotiin. Syy siihen selviää alle
liitetyn sähköpostin sisällöstä:
Lähettäjä: Jarkko Viitala <jarkkojviitala@gmail.com>
Date: pe 30. elok. 2024 klo 14.19
Subject: Uudet tutkimukset
To: <iida.lehdonharju@pirha.fi>
Hei !
Kun olet hoitava lääkärini tällä osastolla, niin minulla ei ole muuta osoitetta
mihin tämän lähetän.
Ensinnä on sanottava, että olen erittäin tyytyväinen siihen, että minut
tutkitaan perusteellisesti myös
somaattisten oireideni vuoksi.
Lääkitys on hyvä ja voin psyykkisesti hyvin.
Hoitajat ja lääkärit ovat asiantuntevia ja ystävällisiä minulle.
Minulle määrättiin kaksi uutta tutkimusta. Ma 2.9. ENMG-tutkimus, josta oli
aiemmin puhetta ja
tämä on ok. Toinen ma 9.9. oli aika neurokirurgian poliklinikalle klo 10.20.
Minulla on kuitenkin ongelma liittyen koirani Amin hoitoon. Ami on ollut poikani
hoidettavana
siitä saakka kun hän ja tyttöystävänsä "-" palasivat Lapista 16.8. "-" asuu
Jyväskylässä
(opiskelee siellä Psykologiksi) ja poikani käy töissä Hervannassa ja tekee DItyötään samalla.
Nyt Amin vuoksi poikani ja "-" eivät ole nähneet tuon 16.8. jälkeen.
Tämä on minulle iso rasite tällä hetkellä. Poika tarvitsee "hengähdystauon" ja
niin minäkin. Ami on
minun vastuullani - ei "-"n.
Siksi haluan, että 3.9. pääsen kotiin ja 25.9. tai sen jälkeen varataan minulle
uusi aika neurologian
poliklinikalle, jolloin voin tarvittaessa viipyä myös pidempään. Poikani varmaan
tällöin taas voi

ottaa Amin hoitoonsa.
Minulle sanottiin viimeisellä kerralla kun tapasimme, että voisin psyykkisen
kuntoni puolesta päästä
tällä viikolla kotiin.
Kunnioitan suuresti sitä, että minut tutkitaan perusteellisesti. Ja tulen sitten
tarvittaessa omin avuin
neurologian poliklinikalle kun kutsu käy.
Ystävällisin Terveisin,
Jarkko

Seuraavaksi tapahtui se mitä toivoin kahdesti. Poika ja Ami kävivät sunnuntaina luonani TAYSissa
ja keskiviikkona 3.9. pääsin toiveeni mukaisesti kotiin. En enää jalallani TAYSiin astu koska
pelkään. Ja kukaan ei tule enää minun asuntooni skitsoamaan eikä ilman minun lupaani. Vannon sen
Isäni ja rakkaan Lempi-mummuni nimeen.
Summa summarum TAYS-"käynti".
Ensin kiitokset koko sydämestäni hoidoista, tutkimuksista ja uudesta lääkkeestä. Somaattisia oireita
on edelleen ja rollaattorin kanssa kuljen.
Tästä dokumentin kirjoittamisesta tuli sitten elämäni tärkein tehtävä. Kun lähetä nappia painan,
tehtäväni on suoritettu. Sen jälkeen olen valmis vaikka kuolemaan.
Ikinä en enää tule törkeää oikeusmurhaa ja vääryyttä hyväksymään !
Tutkimukset mitä minulle tehtiin:
Verikokeet monet
Koko vartalon magneettikuvat
Virtsarakon ultraäänitutkimus
ENMG-tutkimus (jos lukija haluaa, netistä löytyy heti tietoa)
Muutamana päivänä ennenkuin kotiuduin:
Verensokeri
Veren happipitoisuus ja pulssi
Verenpaine
Ruumiinlämpö (en ollut vielä kuolonkankea)
Diagnoosit muiden hoitojen peruteella / Verikokeiden peruteella:
Verikokeet:
Pitkäaikaiset tulehdusarvoni ovat koholla
"Normaali" tulehdusarvo on koholla
Maksa-arvoni on koholla
Magneettikuvat, ultraääni, ENMG-tutkimus:
Alla liitteenä teksti WhatsApp viestikeskustelusta, jossa kerron neurokirurgian poliklinikan
erikoislääkärin minulle kertoman diagnoosin omin sanoin lapsilleni:
Alla siis ote WhatsApp viestissä missä lapsilleni kerron “maalaisjärjellä”
diagnoosini myös liitteenä olevasta epikriisistä:

No niin juttelin puhelimessa neurokirurgian poliklinikan erikoislääkärin kanssa.
Se, joka selkäytimessä ahtauman aiheuttaa (ja sitten nämä hermotusongelmat
jaloissa) on lipooma. Kysessä on useimmiten hyvänlaatuinen "rasvapatti". Summa
summarum. Veitsen alle mennään. Neurolta soitetaan 2 - 3 kk päästä. Tavoitteena
on ilmeisesti poistaa niin paljon kuin pystyy. Jos pystyy niin koko patti.
Osastolla 1 päivä ennen leikkausta. Leikkaava kirurgi tulee juttelemaan miten
operaatio tehdään. Toisena päivänä leikkaus. Tämän jälkeen n. 2 - 3 päivää
osastolla. Riippuen voinnista niin sit kotiin. Tässä on nyt tietenkin se että
tarvitsen siksi pikkukaverille hoitajan. Lisäksi tarvitsen jommankumman teistä
hakemaan leikkauksesta ja ehkä jonkinlaista tukea aluksi kotona. Tuleeko se tuki
sitten kelalta tai teiltä en osaa vielä sanoa. Tämäkin on jo sinänsä aika iso
pala nieltäväksi. Siis leikkaus. Olen kuitenkin hyvällä mielellä. Meinaan
kuntouttaa jalkojani kokoajan. Selkä ei ole enää kipeä. Pääsen sisällä ilman
tukea jo. Tsempata tässä itteänsä tarttee. Älkää mitään googlettako. Tässä
yhteystiedot neurokirurgian polille jos haluatte lisätietoja: 03 311 65559 ,
Ajanvarausasiat, takaisinsoittopalvelu (ma-pe klo 8-10)

Alla liittenä saman lääkärin diagnoosi OmKannasta:
Ajankohta
Palveluyksikkö
Diagnoosit
Aivohermon kasvutaipumukseltaan epäselvä tai
D43.3
tuntematon kasvain

9.9.2024
Pirha

Lähetteet/hoitopalautteet
12.9.202 Pirkanmaan hyvinvointialue
4
(PirhaPegasos)

Potilaskertomus
HOITOPALAUTE
Sievers, Frank Erikoislääkäri
Neurokirurgian poliklinikka (PNK), Tampereen yliopistollinen sairaala
9.9.2024
Määrittämätön hoitoprosessin vaihe
Lähetteen ja hoitopalautteen tekniset ja osapuolitiedot
Hoitopalautteen antanut laitos: Tampereen yliopistollinen sairaala
Hoitopalautteen tyyppi: Loppuyhteenveto (lähetetty)
Hoitopalautteen vastaanottaja: Pirkanmaan hyvinvointialue (PirhaPegasos)

Hoidon toteutus
Etäkontakti
56-v. mies Tampereelta, psykiatrisessa hoidossa, mahdollisesti
alkoholiriippuvuutta, kävelyvaikeuksia ilmeisesti pitkään, ainakin yli vuoden
ja tämä lisääntynyt. Tämän takia koko rangan magneettikuvaus, jossa
selittävänä löydöksenä Th11-12-tasolla keskiviivan vasemmalla puolella kirkas
signaalimuutos conus-alueella, ei tehosta varjoainetta, radiologin lausunnon
mukaan sopii ensisijaisesti intraduraaliseen lipoomaan. Leikkaushoito tätä
varten tulee kyseeseen. Potilas siis kutsuttu tänään neurokirurgian
poliklinikalle, mutta otti tänä aamuna yhteyttä, että ei pääse, koska ei

saanut kyytiä. Soitin potilaalle tänään, hän kertoi nyt, että on mobilisoitu
rollaattorilla, pystyy kävelemään jonkin verran ulkonakin, oikea jalka
parempi kuin vasen. Käytiin kokonaistilanne läpi, leikkaushoitoon nähdäkseni
on perusteltu, tarkoitus on tehdä hemilaminektomia Th11-12 ja
tuumoriresektio, tuumori voisi olla hankalasti kiinni hermossa, joten
mahdollisesti kokonaispoisto ei ole mahdollinen, erityisesti, kun kyseessä on
conus-alueella oleva lipooma. Selitin potilaalle puhelimitse leikkauksen
tekniikan riskeineen (hemilektomia Th11-12, resektio tumoris, hermovaurioit,
conusvaurio, alaraajojen halvausoireet, virtsarakon tyhjentymisongelmat,
jälkivuoto, aivoselkäydinnestefisteli, tulehdusongelma, haavan
paranemisongelma). Potilas tämän kaiken ymmärtänyt ja hyväksynyt, halukas
leikkaukseen. Tuolloin leikkausta edeltävänä päivänä käynnille ja LEIKOpotilaana leikkauspäivänä. Tehdään myös lähete KNF:lle intraoperatiivista
neuromonitorointia varten.
Tapahtumadiagnoosit (Diagnoosi)
Dg: D43.3&; Aivohermon kasvutaipumukseltaan epäselvä tai tuntematon kasvain.
Tumor intraduralis Th XI-XII, NAS, lipoma susp.
Jakelu (Muu merkintä)
Pirha Pegasos, Tampere

NEUROKIRURGIA
Sievers, Frank Erikoislääkäri
Neurokirurgian poliklinikka (PNK), Tampereen yliopistollinen sairaala
9.9.2024
Hoidon toteutus
Etäkontakti
56-v. mies Tampereelta, psykiatrisessa hoidossa, mahdollisesti
alkoholiriippuvuutta, kävelyvaikeuksia ilmeisesti pitkään, ainakin yli vuoden
ja tämä lisääntynyt. Tämän takia koko rangan magneettikuvaus, jossa
selittävänä löydöksenä Th11-12-tasolla keskiviivan vasemmalla puolella kirkas
signaalimuutos conus-alueella, ei tehosta varjoainetta, radiologin lausunnon
mukaan sopii ensisijaisesti intraduraaliseen lipoomaan. Leikkaushoito tätä
varten tulee kyseeseen. Potilas siis kutsuttu tänään neurokirurgian
poliklinikalle, mutta otti tänä aamuna yhteyttä, että ei pääse, koska ei
saanut kyytiä. Soitin potilaalle tänään, hän kertoi nyt, että on mobilisoitu
rollaattorilla, pystyy kävelemään jonkin verran ulkonakin, oikea jalka
parempi kuin vasen. Käytiin kokonaistilanne läpi, leikkaushoitoon nähdäkseni
on perusteltu, tarkoitus on tehdä hemilaminektomia Th11-12 ja
tuumoriresektio, tuumori voisi olla hankalasti kiinni hermossa, joten
mahdollisesti kokonaispoisto ei ole mahdollinen, erityisesti, kun kyseessä on
conus-alueella oleva lipooma. Selitin potilaalle puhelimitse leikkauksen
tekniikan riskeineen (hemilektomia Th11-12, resektio tumoris, hermovaurioit,
conusvaurio, alaraajojen halvausoireet, virtsarakon tyhjentymisongelmat,
jälkivuoto, aivoselkäydinnestefisteli, tulehdusongelma, haavan
paranemisongelma). Potilas tämän kaiken ymmärtänyt ja hyväksynyt, halukas
leikkaukseen. Tuolloin leikkausta edeltävänä päivänä käynnille ja LEIKOpotilaana leikkauspäivänä. Tehdään myös lähete KNF:lle intraoperatiivista
neuromonitorointia varten.
Tapahtumadiagnoosit (Diagnoosi)

Dg: D43.3&; Aivohermon kasvutaipumukseltaan epäselvä tai tuntematon kasvain.
Tumor intraduralis Th XI-XII, NAS, lipoma susp.
Jakelu (Muu merkintä)
Pirha Pegasos, Tampere

NEUROKIRURGIA
Sievers, Frank Erikoislääkäri
Neurokirurgian poliklinikka (PNK), Tampereen yliopistollinen sairaala
9.9.2024
Määrittämätön hoitoprosessin vaihe (ei vaihetta)
Diagnoosi
Dg: D43.3&; Aivohermon kasvutaipumukseltaan epäselvä tai tuntematon kasvain.
Tumor intraduralis Th XI-XII, NAS, lipoma susp.

KIITOS TAYS TUTKIMUKSISTA, HOIDOISTA JA UUDESTA LÄÄKKEESTÄ !
KÄÄNTÖPUOLENA ON SANOTTAVA, ETTÄ ENSIMMÄINEN LÄÄKÄRI ARVIOINTI
OSASTOLLE ACUTASTA TULLESSA JA JOTKIN SAIRAANHOITAJAT KOHTELIVAT
MINUA ALENTUVASTI. LÄÄKÄRI SANOI MM., ETTÄ "EU:N
IHMISOIKEUSTUOMIOISTUIN ON JAHDANNUT SINUA 20 VUOTTA, NIINKÖ ?".
SAIRAANHOITAJA TOTESI, ETTÄ "MIKSI ET SIIVONNUT KOTONA?". HERRA ISÄ-KAI
TYHMEMPIKIN TAJUAA, ETTÄ OLIN VÄLILLÄ LÄHES TOIMINTAKYVYTÖN
JALKOJENI VUOKSI. JA TIESIN HISTORIAN PERUSTEELLA, ETTÄ EN SAA APUA
MISTÄÄN SOSIAALITOIMESTA / KELALTA VAIKKA PYYTÄISIN. LISÄKSI SAMA
SAIRAANHOITAJA TOTESI, ETTÄ "TAJUATKO, ETTÄ SINUT ON TUOTU TÄNNE
TAHDOSTA RIIPPUMATTOMAAN HOITOON ?". OLIN KYLLÄ AIVAN JÄRJISSÄNI,
MUTTA TÄLLÄISESTÄ KOHTELUSTA HELVETIN PERKELEEN VIHAINEN.
OSASTOLLA OLLESSANI JOTKIN SAIRAANHOITAJAT JA JOTKIN POTILAAT TOIVAT
ESILLE NIITÄ SAMOJA ASIOITA, JOISTA OLEN TÄHÄN YLÖSKIRJAUKSEEN USEASTI
KIRJOITTANUT. OLI PUHETTA MARIASTA....JNE..JNE...PUHUTTIIN RUOTSIA (JOTA EN
IKINÄ TÖISSÄ OLLESSANI SUOSTUNUT PUHUMAAN VAAN ENGLANTIA
PELKÄSTÄÄN)....HILTONISTA??...ERÄS SAIRAANHOITAJA SATTUI
LÄÄKKEIDENJAOSSA POTILAILLE TOTEAMAAN ERÄÄLLE POTILAALLE, ETTÄ
TULETKO HAKEMAAN VITAMIINISI ???!!! KUTEN SANOIN OLEN 100%SEN VARMA,
ETTÄ SUURIN OSA OSASTO A:LLA OLLEISTA NS. "POTILAISTA" EIVÄT OLLEET

POTILAITA VAAN LIITTYIVÄT JOLLAKIN TAPAA TÄHÄN YLI 20NEN VUODEN VIA
DOLOROOSAANI ???!!! SITÄ VOI VAIKKA KYSYÄ REHELLISELTÄ POLIISILTA. MINÄ
VAAN EN TIEDÄ AINUTTAKAAN SELLAISTA PIRKANMAALLA !!!
KUTEN AIEMMIN KERROIN ESIMERKIN SANNA JOHANNA LEPPÄSESTÄ, JOKA
TAATUSTI EI OLLUT POTILAANI ARVIOINTIOSASTOLLA. FAKTOJA ON TURHA
KENENKÄÄN KIISTÄÄ !!!
KOKONAISUUDESSAAN TAYS KÄYNTI KÄÄNTYY RUTKASTI NEGATIIVISELLE
PUOLELLE – TÄHÄN SUURIMPANA SYYNÄ ON TURPAAN SAAMINEN JA SAMOJEN YLI
20 VUOTTA JATKUNEIDEN ASIOIDEN JANKUTUS. JA LISÄKSI USKOAKSENI KAIKKI
"POTILAAT" EIVÄT EDES OLLEET OIKEITA POTILAITA VAAN ESITTIVÄT JOTAKIN
MUUTA MITÄ OLIVAT ???
SAIN MYÖS KUITENKIN APUA. MYÖS YHDEN UUDEN LÄÄKKEEN. JA KAIKKI
LUETTELEMANI TUTKIMUKSET. VAIKKA NIIDEN TEKEMISESSÄ OLI JOITAKIN
IHMETYKSEN AIHEITA ???
ESIMERKIKSI MINULLA ON HIRVEÄ AHTAANPAIKANKAMMO JA MENO
MAGNEETTIKUVAUKSEEN TUNTUI SIITÄ SYYSTÄ MAHDOTTOMALTA AJATUKSELTA.
RICARDO NIMINEN LÄÄKÄRI JA OMAHOITAJANI JUHA ASIAA MINULLE
ESITTELIVÄT JA SAMASSA YHTEYDESSÄ KERTOIVAT MINULLE ETTÄ
MAGNEETTIKUVAUS KESTÄÄ ARVIOLTA 10-15 MINUUTTIA. KUN
MAGNEETTIKUVASSA OLIN, TOINEN MINUT SINNE VIENEISTÄ HOITAJISTA,
ALEHANDRO NIMELTÄÄN, KERTOI, ETTÄ OLIN MAGNEETTIKUVAPUTKESSÄ TUNNIN
JA KOLMEKYMMENTÄ MINUUTTIA. AHTAANPAIKANKAMMOISELLE MUKAVA
KOKEMUS. JA KAIKKEA MUUTA.
TAYS KÄYNNIN ANSIOISTA OLEN KUITENKIN LOPETTANUT JUOMISEN KUN SAAN
SENTÄÄN 4-5 TUNTIA SYVÄÄ UNTA JA TEHNYT RUOKAREMONTIN.
TÄSTÄ OVAT TYYTYVÄISIÄ MINÄ JA MYÖS TIETENKIN LAPSENI <3. SIIS PLUSSAA JA
PALJON NEGATIIVISTA NÄIDEN 20 VUOTTA VANHOJEN MUKANA LAAHAAVIEN
ASIOIDEN TAKIA. MINULLE EI RIITÄ NORMAALI 14-15 VUOTTA KESTÄVÄ
ELINKAUTINEN NÄEMMÄ.
LISÄKSI ASIA JOKA ON ERIKSEEN MAINITTAVA – EI TARVITSE PISSIÄ KOKO AJAN
ÖISIN :)
SIITÄ TÄYTYY OIKEASTI TODELLA KIITTÄÄ.
TAKASIN KOTIIN 3.9.
KELA-taksilla lähden kotiin. Minulla on TAYSin lääkärin kirjoittamat uudet reseptit, niin matkalla
poikkean hakemassa lääkkeeni.
Sain rollaattorin TAYSista kotiin mukaan. Laina-aikana on kaksi vuotta.
Muutamalle potilaalle (en tiedä kuka heistä oli oikea potilas ja kuka ei) toivotin hyvää jatkoa ja
sitten kotia kohti.
Poika toi sitten pian Ami pikkukaverin kotiin Runkokadulle ja lähti samantien kohti Jyväskylää
tyttöystäväänsä "-"a katsomaan. Nyt oli vapaa lähtemään vihdoinkin kun Ami tuotiin kotiin.
Tuntui heti aivan ihanalta olla kotona Amin kanssa. Siitäkin huolimatta, että huomasin samantien
saman menon jatkuvan täällä Paskaluomassa – anteeksi Haukiluomassa. Kaikki naapurusto on
ilmeisesti edelleen niin niin huolissaan.

Ami kuitenkin alkaa herättää huolta lähes heti. Hän nukkuu vaan eikä tahdo syödä mitään. Ihmetteli
silloin kun poika lähti kohti Jyväskylää ja katseli ovelle päin. Ajatteli Ami varmaan, että miksi
minua viedään kokoajan paikasta toiseen kun aiemmin olen vain saanut olla kotona tuon mun
parhaan kaverini, minun kanssa.
Amin unirytmi tietenkin muuttui "-"lla. Oli varmaan nukkunut sen ajan kun "-" oli töissä.
Sama jatkuu minun luonani kotona ja monia päiviä lähes syömättä.
Prismasta tilaan ruokia taas itselleni ja Amille ja aloitan päättämäni ruokaremontin. Tarkoitus olisi
laihtua mahdollisimman paljon marraskuun loppuun mennessä. Periaatteena on ruuan laatu "ylös" ja
ruuan määrä "alas". Aika sitten näyttää onnistuuko tämä.
Sitten sähköpostiin tulee muutaman mailinvaihdon jälkeen mukava yllätys. Varoitus
vuokrasopimuksen purkamisesta. Tämä menee minun mielessäni kaikkiin näihin varoitusten sarjaan
mitä oli jo siinä vaiheessa tiedossa. Liitän alle varoituksen tekstin.
Vuokranantajan varoitus vuokrasopimuksen purkamisesta
Vuokranantaja: Aspa-säätiö sr
Turkhaudantie 5, 00700 Helsinki
Vuokralainen: Jarkko Viitala
Vuokrauskohde: Runkokatu 8 D 31
33340 Tampere
Vuokrasopimus: Toistaiseksi 01.08.2019 alkaen
Varoituksen perusteet: Olemme huoneistotarkastuksella 07.08.2024 nähneet ja
todenneet että olette menetellyt asumisessanne vastoin asuinhuoneiston
vuokrauksesta annetun lain säännöksiä, rikkoneet talonyhtiön järjestyssääntöjä
tai vuokrasopimusehtoja mm. seuraavasti:
Huoneistoa hoidetaan huonosti sekä ilmoitusvelvollisuutta laiminlyöty:
huoneiston lattiamatossa on kaksi rakenteisiin asti kulunutta reikää, huoneiston
viemärit tukossa.
Vuokralaisella on ilmoitusvelvollisuus, jos huoneistossa jokin hajoaa tai
aiheuttaa isomman vahingon vaaraa.
AHVL 61 §:n perusteella vuokranantajalla on oikeus purkaa vuokrasopimus heti
päättyväksi mm., laiminlyö vuokranmaksun säädetyssä ajassa, jos vuokralainen
viettää tai sallii vietettävän huoneistossa häiritsevää elämää, vuokralainen
hoitaa huoneistoa huonosti tai vuokralainen huoneistossa rikkoo, mitä terveyden
tai järjestyksen säilyttämiseksi on säädetty tai määrätty.
Mitä edellä on lausuttu huoneistosta, koskee soveltuvin osin myös vuokrasuhteen
johdosta vuokralaisen käytössä olevia kiinteistön tai rakennuksen yhteisiä
tiloja ja laitteita. Asumisessa on noudatettava vuokrasopimuksen ehtoja ja talon
järjestyssääntöjä.
Helsingissä 10.09.2024
Miia Rytkönen
sosiaalinen isännöitsijä
040 648 4220
miia.rytkonen@aspa.fi
Aspa-säätiö sr
Turkhaudantie 5, 00700 Helsinki
HUOM! Tiedoksiannettu s.postilla 10.9.2024
Tiedoksianto Olen tänään saanut tiedoksi tämän vuokrasopimuksen purkamisen ja
saanut siitä jäljennöksen.
Päiväys:______________________________________
Allekirjoitus:___________________________________ Jarkko Viitala

Kuten varmasti kaikki tämän dokumentin lukijat tässä vaiheessa kyse EI OLE ASPAN
ANTAMASTA VAROITUKSESTA, vaan erinäisten muiden tahojen. "Äläpä poika kirioottele",
niinkuin Pohjanmaalla sanottaisiin.
Suomessa keskimääräinen elinkautisen pituus on 14-15 vuotta ja minun törkeälle sorrolleni ei näy
loppua, totean.
Ymmärtäisin varoituksen jos olisin tahallani tai huolimattomuuttani tehnyt jotakin asunnolle. Olin
kuitenkin loppuaikana käytännössä jalaton ja kaikki somaattiset ongelmat ja lääkkeiden jättäminen
"murskasivat" minut alleen.
Minun oikeustajuni mukaan tämä yllä oleva varoitus on annettu siitä syystä, että olen sairastunut !
Poika palaa "-"n luota niin tulee minua ja Amia katsomaan perjantaina 13.8. Aivan mahtava
nähdä ja jutella "-"n kanssa. Tarjoan pojalleni ruuat ja pikkusuolaiset kahvin kanssa. Amikin on
aivan innoissaan kun näkee "-"n taas.
Yksi murhe kuitenkin on sen takia poissa kun "-" hoiti Amia poissa ollessani. Kun minä poistun
tästä ulottuvuudesta, niin Amilla on hyvä ja turvallinen koti molempien lapsieni luona. Se helpottaa
suuresti. Poika tuo myös asioita, joita pyysin hänen tuovan. Saan pitkästä aikaa myös kellon
ranteeseeni kun "-" kävi vaihdattamassa siihen pariston. KIITOS TAAS POIKA <3
Molemmat lapset myös lupaavat tulla isänpäivänä. Silloin tulee tasan vuosi kun olen nähnyt
tytärtäni viimeksi. Hän on aina kovin kiireinen kun opiskeli samaan aikaan sekä Personal
Traineriksi ja fysioterapeutiksi ja kävi siinä ohella vielä töissä. Ja asuu lisäksi kauempana
Helsingissä.
Seuraavana päivänä lauantaina olen erittäin huolissani Amista. Nukkuu päivät eikä syö juuri mitään.
Edellisenä päivänä perjantaina huomasin kun istuimme pojan kanssa keittokomeron pöydän ääressä,
että poikani herkistyi ja häneltä meinasi tulla itku. Menen parvekkeelle tupakalle ja ajattelen näitä
kahta asiaa niin minulta tulee itku. Ajattelen kokonaisuudesta ja kaikesta paskasta mitä päälleni on
heitelty vuosikymmenien aikana, että alkaa toden totta riittää. Tästä kärsii nyt viaton sivullinenkin.
Se oli / on minulle aivan liikaa. Ja tulee olemaan.
Sitten keksin ratkaisun Amin ruokaongelmaan. Leikkaan leikkelettä Amin ruuan joukkoon, niin
johan maistuu (jälkeenpäin olen vielä vaihtanut märkäruuankin mitä pikkukaverille annan).
Ajattelen, että tehdään nyt sitten Amillekkin ruokaremontti. Päivittäisten lenkkien jälkeen annan
aina vielä muutaman herkkupalan. Nyt Amille maistuu ruoka ja myös uni. Meidän oma vuorokausi
alkaa pikkuhiljaa löytyä ja tulla takaisin. Tietenkin kun Ami on jo vanhempi, niin nukkuu enemmän
päivisin, niinkuin Rokikin teki aikoinaan. Eli meillä kaveruksilla kaikki hyvin ainakin vielä tällä
hetkellä. Olen taas kirjoittamishetkellä (12102024) kuullut ennen ja jälkeen sen, että Ami viedään
sinulta pois. Erinäisiltä tahoilta.
Päivät kuluu lähikaupassa aina välillä käyden, kirjoittaessa tätä dokumenttia, ruuan valmistukseen,
pyykinpesuun kerran viikossa, asunnon siivon ylläpitämiseen, asioiden hoitoon ja pikkukaverin
kanssa lenkillä käymiseen. Kuluvat nopeasti kun tekemistä riittää. Erityisesti nautin pimeistä
aamuhetkistä, jolloin saa juoda kahvia, syödä aamupalaa, kuunnella musiikkia ja käydä
aamusavuilla. Pienet yksinkertaiset asiat tekevät elämän. Ei mikään muu. Olen Luojalle kiitollinen
asunnosta, siitä että pystyn maksamaan laskuni, että minulla ja Amilla on ruokaa, lääkkeistä ja
pikkukaverista. En enää välitä hirviö-ihmisistä, jotka ovat vieneet luottamukseni ihmisen
hyvyyteen.
Kun viedään vastoin omaa tahtoa pitkäksi ajaksi pois kotoa, oppii arvostamaan sitä, että saa olla
Amin kanssa kaksistaan kotona ja vaikka viestitellä lasten kanssa. Ja että lapset käyvät silloin
tällöin. Se on mielestäni hyvän laatuista elämää. En välitä ympärilläni 20,5 vuotta pyörineistä
hulluista. Se on heidän oma asiansa ja tahtonsa, että niin käyttäytyvät ja toimivat.

Elämä on aika seesteistä mutta täytyy myöntää, että aika-ajoin tipun syvälle alhoon. Kaiken
kumuloituneen minuun kohdistuneen törkeyden takia. Olen kuitenkin jo tottunut siihen ja alhosta
kiivetään taas omin voimin ylös.
Kun paljon kärsii vääryyttä, niin oppii arvostamaan aivan pieniäkin asioita. Olin 20 vuotta hiljaa ja
minulla on ollut ääretön sietokyky ja voin sanoa vilpittömästi, että harvassa on ne jotka samaan
olisivat pystyneet. Ja pysyneet edes jollakin tavalla elävien kirjoissa.
Paljon ei ihmisiä näy missään kun liikun. Se on minulle pelkästään hyvä. Totuin siihen jo Ylöjärven
Metsäkylässä aikoinaan. Kun joutuikin Muranen lähtemään enkä minä, niin jo yksin ollessani ikinä
ketään ei näkynyt ulkona kun minä olin liikkeellä. Haukiluomalaiset on samanlaisia
Paskaluomalaisia. Totuus ei kelpaa. Kaikki muu kyllä.
Tämähän on vain elämää.
Tästä jatketaan. Tavoitteena kuntouttaa jalat rollaattorin avulla kuntoon. TAYSin lääkäri suoitteli
leikkausta, mutta en uskalla sinne mennä. Useammasta syystä.
Monesti täytyy itse itseään tsempata että jaksaa nämä turkasen jalkaongelmat. Muista somaattisista
ongelmista en välitä. WhatsApp ja viestittely lasten kanssa auttaa myös kovin paljon.
So keep positive despite life totally sucks sometimes.
Yhdenkään ihmisen elämä ei mene läpi kokonaisuudessaan ilman vaikeuksia. Minulle niitä on
kertynyt elämäni aikana aivan liikaa. Ja suurin osa muiden aiheuttamia.
Dokumentin kirjoittaminen auttaa koska haen sillä oikeudenmukaisuutta, totuuden kunnioittamista
ja lainkirjaimen noudattamista pilkulleen. Olkoonkin että ylöskirjaaminen on välillä vaikeaa.
Varsinkin mihin katosivat vuodet, joista sanotaan, että pitäisivät olla elämän seesteisimmät.
Olen yrittänyt totuudenmukaisesti kirjata positiiviset ja negatiiviset asiat. Molemmat. Lukija voi
alusta loppuun luettuaan miettiä kummalle puolelle vaaka kallistuu.
Ollaan nykyhetkessä tällä kohtaa – Tampere Haukiluoma 12.10.2024 Herran Vuonna 2024.
Mutta tämä dokumentti ei kuitenkaan lopu vielä tähän. Tämän jälkeen tulevat vielä erittäin tärkeät
osiot "METSO AUTOMATION", "LAPSENI", "MINÄ 10-VUOTIAS PIKKUPOIKA" ja sen
jälkeen tärkein kaikista – loppusanat.
METSO AUTOMATION osiossa tulen osoittamaan, että tämä kaikki on totista totta. "Piiri pieni
pöyrii, sekopäät siinä hyörii" – ainoana motiivina kosto tietämättömälle 10-vuotiaalle pikkupojalle.
Tämä kommentti 10102024. Rapun ovea ei välillä tahdo saada auki eikä kiinni. Olen sen pyytänyt
jo ikiaikoja sitten Lännen kiinteistöhuollon korjaamaan. Mitään ei kuitenkaan tapahdu. Välillä ovi
aukeaa normaalisti, välillä ei tahdo aueta ollenkaan. Uhkaillaan, että Ami viedään minulta pois
joidenkin tahojen toimesta kun tietävät kuinka tärkeä ja rakas pikkukaveri minulle on. Minulla ei
ole muista läheisiä kuin lapseni ja pikkukaverini Ami. Lasten avopuolisot "-" ja "-" ovat
minulle myös erittäin tärkeitä kun ovat rakkaita minun lapsilleni.
Ihmiset ovat hulluja. Välillä on koiranpaskaa tai risuja hississä.
Itse en tiedä oikeasti mitä lääkkeitä todellisuudessa syön. Joskus heräämisen jälkeen alkaa
uudelleen väsyttämään, niin että melkein nukahtaa istualleen. Samanlaista illalla. Ilmeisesti välillä
suuhuni menee, jossain muodossa tolkuton määrä rauhoittavia lääkkeitä.
Joka ilta on lisäksi vielä kylmä ja jatkuvat vilunväristykset ???
Minä aion kuolla ylpeänä itsestäni ja hymy huulilla.

Seuraa lisää faktatietoa, ei kannata lukijan herpaantua vielä.

METSO AUTOMATION
Alla listattuna henkilöittäin muutamia kommentteja entisessä "työpaikassani" vuosien varrelta.
Suurin osa niistä on ajalta kun viimeistä kertaa yritin palata työhöni Metso Automationiin.
Kommentit eivät ole aikajärjetyksessä, KOSKA EDELLEENKÄÄN EN TAJUNNUT PITÄÄ
PÄIVÄKIRJAA TUNNIN TARKKUUDELLA, NIINKUIN OLEN MONEEN KERTAAN TÄSSÄ
DOKUMENTISSA MYÖS AIEMMIN KIRJANNUT.
Tuomo Suhonen, "myyntitykki":
Ensimmäisenä päivänä kun viimeistä kertaa palasin töihin ja menin heti aamusta Tornion Voimaprojektin aloituspalaveriin, niin tapahtui seuraavaa.
Seurasin projektin teknisten asioiden esittelyä valkokankaalta. Eräässä kohdassa mainittiin jotakin
uudesta tiedonsiirtomenettelystä. Tässsä kohtaa minä "hulluuksissani" menin kysymään, että mitä se
tarkoittaa.
Tuomo Suhosella oli valmiiksi mietittynä vastaus, joka EI liittynyt kysymykseeni millään tavalla.
Suhonen totesi, että "Se tarkoittaa, että jos ostat Nesteeltä bensiiniä, niin jääkö se koskaan
veloittamatta". Suhonen ja Ari Peltonen katsoivat toisiaan ja naureskelivat.
Olisin halunnut vajota samalla sekunnilla pöydän alle. Tämän jälkeen yritin vain hillitä haluni
poistua nopeasti palaverista. Tuijotin vain puhelintani enkä enää kuullut enkä nähnyt mitään.
Minusta tuntui, että saan pian paniikkikohtauksen. Vähän ennen kun palaveri loppui, ryntäsin
neuvotteluhuoneesta ulos ja tuntui, että pystyn taas hengittämään. Kävelin omalle paikalleni ja
ajattelin olla kysymättä enää koskaan yhtään mitään.
Janne Koivuniemi, "päällikkö":
Koivuniemi muka puhui puhelimessa ja suorastaan huutaa "kailotti" koko ajan kovaan ääneen
omasta työpisteestään, joka sijaitsi omani lähellä.
Sanoi muka puhelimeen "Harmaa pää ei sovellu oikein työelämään". Tarkoitettu yksinomaan ja vain
minulle (minulla oli jo harmaantuneet hiukset, joita värjättiin säännöllisesti).
Olimme Porin Tahkoluodossa automaatiotilassa. Olin tekemässä sinne tiedonsiirtoliityntää
tiedonkeruupalvelimen ja vanhan Mauell-hälytysaseman välille. En tiedä mitä "päällikkö" oli
tekemässä.
Koivuniemi oli ostanut iltapäivälehden, jonka etusivulla oli Antti Tuiskun kuva ja totesi minulle
"Tuokin on oikein homo". Siis tuokin ?
Olin tehdastestaus alueella tekemässä Olkiluodon tiedonkeruupalvelimen tietokantaa. Palasin
työpisteelleni moduuliin.
Koivuniemi jälleen "puhelimessa". "Tuolla se istuu FAT (Factory Assembly Test)-alueella, eikä saa
mitään aikaan".

Kuten aiemmin dokumentissa totesin, olin mukana AspenTechin ja Metson yhteisprojektissa
Borealis Polymers, Porvoo. AspenTechilta kaverinani oli Mark Hill ja käytössä oli AspenTechin
hienot tuotteet. Ei Metso Automationin INFO-tuotekehityksen vuodesta toiseen suoltama "roska".
Tästä "roskasta" minulla on esimerkkejä, JOKAISESTA PROJEKTISTA, jonka työssä ollessani
tein. En aivan kaikkia jaksa tähän osioon kirjata (vain minun kannaltani tärkeimmät), mutta olen
valmis keskustelemaan niistä esimerkiksi INFO RTDn projektipäällikkö Pekka Kimpimäen kanssa.
Ainoassakaan projektissa, en koko Metso historiani aikana saanut häneltä mitään tukea, vaikka
pyyntö oli tullut suoraan asiakkaalta ja minä toimin "välittäjänä". Näin oli useissa tapauksissa.
Ollessani työpaikalla (paljon tuon Porvoo-projektin jälkeen) Koivuniemeltä tuli sähköposti, joka oli
lähetetty todella laajalla jakelulla (Ossi Lampinen, Tampereen ja Helsingin asiakaspalvelupäälliköt
ja asiakaspalveluhenkilöt ja myös monia muita, joita en enää muista. Lista oli pitkä).
Mailin sisältö oli seuraava sanasta sanaan.
"Voisiko Jarkko katsoa sitä Porvoon SQL-härdelliä, kun....". Lauseessa oli myös lisää typerää jatkoa
mutta en enää valitettavasti sitä muista. Ainoastaan tuo mailin alku on taottu aivoihini.
Koivuniemen kommentti osoittaa ainoastaan sen, että hän oli asiantuntematon eikä ymmärtänyt
Borealis Polymersin ja AspenTechin muille Euroopan laitoksille toteutetuista vastaavista
järjetelmistä YHTÄÄN MITÄÄN.
Ensinnäkin koko tuotejäljityksen tärkein osa on logiikka, jonka muodostamien "liipaisujen"
perusteella erätiedot tallenetaan AspenTechin Batch-tietokantaan (Porvoossa Oracle).
PORVOOSSA TUO LOGIIKKA OLI TOTEUTETTU AUTOMAATIOJÄRJETELMÄSSÄ
TOIMILOHKOILLA (MIKKO PRUSI).
BOREALIS POLYMERSIN MUISSA ASPENTECHIN YKSIN TOTEUTTAMISSA
LAITOKSISSA LOGIIKKA OLI JUURI TOTEUTETTU RIVIKOODINÄ SQL-KIELELLÄ
(STRUCTURED QUERY LANGUAGE).
KUMPIKO TAPA ON YLLÄPIDON, MUUTOSTEN JA LAITOSEN
AUTOMAATIOHENKILÖKUNNAN KANNALTA PAREMPI ? NO, TOTTA HELVETISSÄ
TAPA, JOLLA SE PORVOOSSA TOTEUTETTIIN.
KUMMASTAKO ON HELPOMPI LÖYTÄÄ VIRHE ? SADOISTA JA SADOISTA RIVISTÄ
KOODIA VAI FBCAD-KUVASTA ?
NO, TOTTA HELVETISSÄ AUTOMAATIOJÄRJETELMÄN TOIMILOHKOSTA, JOSSA ON
TOTEUTUS JA DOKUMENTOINTI SAMASSA FBCAD-KUVASSA !!!
TÄMÄN TAJUAA, JO APINAKIN, MUTTA ILMEISESTI EI "PÄÄLLIKKÖ" KOIVUNIEMI,
JOKA EI NÄHTÄVÄSTI OLE EDES APINAN TASOLLA.
KOIVUNIEMI OLI HYVÄ ASENTAMAAN JA PÄIVITTÄMÄÄN METSON
INFO-"ROSKATYÖKALUJA". EI MISSÄÄN MUUSSA !
KOIVUNIEMEN TULISI YMMÄRTÄÄ, ETTÄ ESITTÄMÄLLÄ "ASIANTUNTIJAA" EI TULE
ASIANTUNTIJAKSI !
Minä en uskaltanut Koivuniemeä maililla oikaista ja vastata, koska tiesin, että minua halveksuttiin
kaikkialla Metsossa. Ajattelin, että "jos vedän vastapalloon" saan potkut.
Ossi Lampinen, "päälliköitten päällikkö":
Kun Metson Sarankulman remontti valmistui ja palasimme takaisin sinne, niin minusta tuntui
monesti, että Ossi Lampisen pääasiallinen toimenkuva oli "siirrellä" ihmisiä työpisteestä pari
"pykälää" toiseen paikkaan ja taas ja taas ja taas...
Taas kerran minun työpisteeseeni oli tuotu valmiiksi punaiset muuttolaatikot, jossa oli nimenikin jo
valmiina.
Minulla oli silloin kauheasti työtä (tein muistaakseni silloin tuota aiemmin mainitsemaani

Tahkoluodon Mauell-liityntää. Mauell asemasta tiedonkeruupalvelimen Oracle hälytystietokantaan
ja AspenTechin hienoon InfoPlus tietokantaan).
Lampinen oli päivittänyt moduulin pohjakuvaan jälleen kerran uudet paikat ainakin joillekkin.
Vaativa tehtävä kertakaikkiaan. Pienen pienessä moduulissa voi vaikka eksyä. Pitää olla kartta.
Potkaisin sillä kertaa muuttolaatikot syrjään ja ajattelin, että teen ensin työni ja katsotaan sitten
vaikka "huomenna".
Jatkoin työtäni normaaliin tapaan. Jonkin ajan kuluttua iso herra Lampinen marssi paikalleni tuiman
näköisenä ja kehotti minua siirtymään "oikealle paikalle". Katsoin päälle ja enkä sanonut
sanaakaan.
Kun Lampinen käveli työpisteeltäni pois kuului melko kovaan ääneen "Kanna samalla ne tavarasi
ulos saakka".
Siihen loppui siltä päivältä motivaatio työntekoon.
Tämä episodi tapahtui pian YT-neuvottelujen jälkeen.
Ossi Lampiseltä tuli sähköposti kaikille INFO- suunniteluryhmän jäsenille. Viestissä kehotettiin
kaikkia ryhmän jäseniä päivittämään Metson projekti CVnsä Lotus Notes tietokantaan.
Sen jälkeen viestissä luki "Katsokaa vaikka Viitalan Jarkon CVstä mallia". Tämän lauseen jälkeen
viestissä olisi voinut olla kuvake äänitteeseen, jossa olisi ollut "halveksuvaa naurua". Niin selkeää
vittuilua se oli.
Mauri Kopra, "Instrumenttimies":
Kävelin kahvikeitaalle hakemaan kupposen kahvia, jossa Kopra istui pöydän ääressä hörppimässä
omaansa.
Tervehtimättä ja mitään muuta sanomatta totesi minulle "Juurikasvu näkyy".
Ilmeisesti tarkoittaen hiuksiani koska kuten edellä totesin värjäsin niitä tuona aikana en nykyisin
enää. Harmaa pää soveltuu hyvin pysyvälle hyvälle eläkkeelle. Nähkääs, Metso ja muut
kumppanit ?
Ilmeisesti Metsossa on hyväksyttävää ja normaali käytäntö, että ihmisen ulkonäköäkin saa
arvostella. Teki todella hyvää minun jo entisestään erittäin huonolle itsetunnolle kaiken nuijimisen
jälkeen mitä tapahtui "kaikkialla".
Tero Korhonen, toinen "Instrumenttimies":
YT-neuvottelujen päätöspäivänä (niitä oli tuohon aikaan, joka käänteessä).
Korhonen sai niin sanotusti "lapun" ja olin jokaisella kerralla jokisesta "lapusta" surullinen.
Olin tekemässä Mauell-liityntää silloinkin.
Korhonen tuli vihaisen näköisenä työpisteelleni ja totesi minulle "Minäkin teen kotona iltaisin
sarjalinkkejä".
Anteeksi vaan Tero hyvä. Olin tekemässä TCP/IP-liityntää DNAalarmiin (Oracle) ja toista
AspenTechin InfoPlus tietokantaan. Molempiin siirrettiin dataa Mauell-hälytysasemasta.
Tein liitynnästä lisäksi Windows-servicen – Tero hyvä.
Jälleen asiantuntemattomuutta ja typeryyttä ja tietämättömyyttä.
Jouko Rantala, "Joo-joo mies ja Porvoo projektin rojektipäällikkö", Siivikkala Ylöjärvi
(varmaan Paavo Suomisen hyvä ystävä):
Jouko Rantala oli todella Borealis Polymers Porvoo-projektissa ns. "Joo-joo mies". Jokaisessa

palaverissa asiakkaan kanssa kun asiakas kysyi "Teettekö tämän ?....Teettekö tämän ?.....Teettekö
tämän ?...." rojektipäällikkö Rantala vastasi "Joo tehdään". Koskaan Rantalan edessä pöydällä ei
ollut papaerin paperia, ei kansion kansiota, ei koskaan katsonut minkä "nivaskan" uutta tekemistä
minun eteeni löytiin eikä koskaan rojektipäällikkö Rantala puhunut minkäänlaisen rahamäärän
siirtymisestä näistä lisätöistä Metson suuntaan. "Joo-joo mies ???" Joo kyllä, sanoo siinä tilanteessa
avuttomana sivusta seuraajana ollut Metson pääsuunnittelija Jarkko Viitala. Lisätyö tarkoittaa aina,
että NÄIHIN TÖIHIN PITÄÄ BUDJETOIDA MYÖS TUNTEJA JA LASKUTTAA ASIAKASTA !
Pelkät tuotejäljitys-kaavionäyttöjen pohjatkin piirrettiin kahteen kertaan kun ensimmäisellä tekijällä
hieman epäonnistuivat (Näitä näyttöjä ei edes ollut projektin teknisessä erittelyssä joka pitää
sisällään tiedon mitä asiakkaalle myytiin).
AspenTechin kaikki Batch-työkalut (JOTKA OLI SISÄLLYTETTY MÄÄRITTELYIHIN
WINDOWS HELP-TIEDOSTOINEEN – ETTÄ TYÖKALUIHIN PÄÄSI KYLLÄ PERINPOHJIN
TUTUSTUMAAN TEKEMIENI ERITTÄIN PERUSTEELLISTEN MÄÄRITTELYJEN
POHJALTA) suomennettiin konsultti Jukka Piilolan toimesta (tämäkään työ ei ollut "myyntitykki"
Suhosen tekemässä teknisessä erittelyssä eikä siihen liioin sen vuoksi oltu budjetoitu tunteja). Jukka
teki tässä hyvän työn.
Tämä suomennus-työ tehtiin SEN VUOKSI, ETTÄ ASPENTECHIN TYÖKALUJA VOI
KÄYTTÄÄ VALVOMOSSA KOSKA VAATIMUKSENA OPERAATTOREILLE OLI
SUOMENKIELINEN KÄYTTÖLIITTYMÄ !!!
Lisäksi tämä työ tehtiin siksi, että ikivanhan ABBn toimittaman järjetelmän mukaisia listanäyttöjä
EI TARVITSISI "KOPIOIDA" UUTEEN PAREMPAAN JÄRJESTELMÄÄN, JOKA OLI
VARUSTETTU PAREMMILLA ASPENTECHIN BATCH-TYÖKALUILLA.
AspenTechin Mark Hill manuaalisessti omasta tahdostaan lisäsi AspenTechin Batch (Oracletietokanta)-tietokantaan subbatchit ym. tarvittavan, että AspenTechin suomennettujen Batch clienttyökalujen TIETOSISÄLTÖ OLISI TÄSMÄLLEEN SAMA KUIN VANHAN JÄRJESTELMÄN
LISTANÄYTÖISSÄ !!!
Seuraava on 100 %nen fakta Metson rojektipäälliköiden (tausta automaatio- tai sähköala)
sekalaisessa seurakunnassa (poislukien paras tietämäni Projektipäällikkö Raimo Lappalainen, joka
sitten Metsolta tietenkin pois lähti):
Esimerkiksi rojektipäällikkö Rantala ei ollut ikinä (eikä ole varmaan vieläkään) EDES NÄHNYT
AINUTTAKAAN ASPENTECHIN BATCH-TYÖKALUA.
MILLÄ IHMEELLÄ TÄLLÄINEN "PÄÄLLIKKÖ" VOI ASIAKKAAN KANSSA
KESKUSTELLA YHTÄÄN MISTÄÄN ???
ESIMERKIKSI TUNTIMÄÄRISTÄ, LISÄTÖIDEN LASKUTTAMISESTA (KUN EI
"PÄÄLLIKÖLLÄ" OLE EDES MITÄÄN KÄSITYSTÄ TYÖKALUISTA !!!) TAI YLIPÄÄTÄÄN
YHTÄÄN MISTÄÄN ?!?
JA KAIKKI ROJEKTIPÄÄLLIKÖT SAMANLAISIA PAITSI YKSI MAINITSEMANI. JOS
RAIMO EI JOTAIN YMMÄRTÄNYT, HÄN KYSYI JA HALUSI ASIAAN PEREHTYÄ.
KAIKKI MUUT OLIVAT INFO-JÄRJETSELMÄSTÄ PUHUTTAESSA "JOO-JOO MIEHIÄ".
TÄMÄ ON MINUN KÄYTÄNNÖN KOKEMUKSENI TÄSTÄ ASIASTA.
Sitten seuraava Rantalan kommentti.
Kaikki muut Porvoo-projektista lähtivät kesälomalle, minä työskentelin koko kesän ja syksyn
Tampereen konttorista käsin koska minulla oli sieltä etäyhteys Porvoon saitille.
Erään kerran olin toimistolla kesällä töissä Rantala (ilmeisesti poikansa kanssa saapui yllättäen
paikalle, varmasti levänneenä ja hyvävoimaisena kesälomalaisena) saapui paikalle kahden
juustosämpylän kanssa.
Sanoi, että olivat olleet Metsäkylässä pelaamassa lentopalloa ja antoi minulle juustosämpylät ja

totesi "Ettei jää ainakaan eväistä kiinni". Ja naureskeli – niinkuin usein asiakaspalavereissakin.
Minulla on aina ollut INFO-töissä perkeleen hyvät eväät; toisin kuin Rantalalla.
Toinen Rantalan kommentti.
Olin silloin Porvoossa ja istuin tietohuoneessa, jossa oli INFOn työasema ja CIMIO-palvelin
(liityntäpalvelin). Tietokantapalvelin oli Porvoon IT-porukan hallinnassa heidän tietokonesalissa.
Blade-server. Tämän vuoksi koko INFOn asennukset ja muut työt tehtiin aluksi Porvoosta käsin kun
etäyhteyttä ei vielä tuolloin ollut. Tietokantapalvelin oli koko ajan Porvoon IT-porukan hallinassa
eikä koskaan Metson tehdastestausalueella, niinkuin "normaalisti" toimittiin kun tietokantapalvelin
toimitettiin Metson toimituksessa ja myymänä.
No, istuin tekemässä TYÖTÄNI tietokonehuoneessa (ovi oli teljetty auki koska kaikista laittesita
tuli niin paljon hukkalämpöä huoneeseen) ja Rantala käväisi ovella asiakkaan kanssa ja tokaisi
(aivan kuin minä olisin ollut näkymätön) "No, on siellä ainakin pieni ikkuna, että näkee ulos". Ja
taas nauraa räkätti normaaliin typerään tapaansa.
Voisihan sitä tyhmenpi ajatella, että Projektipäällikkö tulisi kysymään kuulumisia ja vaikka miten
meillä menee, onko liikaa töitä, tarvitsetko apua kun minä "Joo-joo mies" vain lupaan kaikki
ilmaiseksi asiakkaalle jne jne.....
Rantalan kannataisi tehdä esimerkiksi yksi INFO-projekti ensin pelkillä Metson "inforoskatyökaluilla" ja sitten toinen heti perään AspenTechin hienoilla työkaluilla. TULISI VAIN "EI
MITÄÄN" JA SUTTA JA SEKUNDAA, NIINKUIN SANOTAAN......
Luutavasti AspenTechin tuotehityksessä on enemmän ihmisiä kuin koko Metso Automationissa
yhteensä. En tiedä – tämä on vain luovaa ajattelua.
Ari Peltonen, "päällikkö":
Kaiken tämän "Joo-joo mies" rojektipäällikön Porvoo-projektille tekemiensä tuhojen jälkeen olin
eräänä maanantai päivänä Tampereella konttorilla.
"Päällikkö" Peltonen kutsui minut neuvotteluhuoneeseen.
Alkoi jonkinlainen "puhuttelu", jonka pääasiallinen sisältö oli, että projektissa pitäisi tehdä noin 10
% lisämyyntiä.
Ajattelin itsekseni miten sen teen Porvoo-projektin kyseessä ollen kun "Joo-joo mies" Rantala lupaa
asiakkaalle, että kaikki tehdään ja vielä ilmaiseksi ?!?
Olisi ehkä kannattanut rojketipäällikön edes vilkaista teknistä erittelyä jotta tietäisi EDES SEN
MITÄ PROJEKTIIN ON MYYTY !
En kuitenkaan ikinä Metsossa uskaltanut sanoa mitään vaikka päälleni olisi oksennettu.
Jari Järvinen, "Joo-joo mies ja mm. Kymin Voiman projektin rojektipäällikkö", Siivikkala
Ylöjärvi (varmaan Paavo Suomisen hyvä ystävä):
Olin kamppaillut helvetisti Alholmens Kraft-projektin tietokantapalvelimen kanssa, koska se meni
aina epäsäännöllisesti tilaan, jossa näytöllä näkyi pelkkä taustaväri ja näppäimistö ja hiiri eivät
toimineet. Tällöin ei ollut muuta tehtävissä kuin uudelleenkäynnistää tietokantapalvelin. Tästä
asiasta ja monesta muusta lisää tämän Metso Automation kuulemiani kommentteja osion jälkeen.
Missään muussa laitosessa tätä ei tapahtunut.
Muistaakseni ainoastaan Pekka Vaittisen Viron-projektissa oli samankaltaisia ongelmia, mutta en
muista oliko kyseessä samat versiot kuin Alholmens Kraft, Luulaja ja Kymin Voima projekteissa.

Näistä siis lisää jatkossa.
Jari Järvinen oli ylennetty rojektipäälliköksi. Oli siis saanut natsoja kauluksiinsa miten jossain
piireissä tavataan sanoa.
Hänelle tuli tavaksi käydä vittuilemassa työpisteeni luona kaikenlaisista asioista. Syytä en pysty
käsittää. Seuraava kommentti on pahin koska tein aivan perkeleesti töitä selvittääkseni Alholmens
Kraft-serverin ongelman syyn.
Erään kerran hän tuli työpisteeseeni (minulla oli pieni Lieksan projektin HP-unix tietokone
pöydällä, jossa oli Metson vanha onneton XIS-palvelinsovellus asennettuna. Päivitin sen uudelle
versiolle AspenTechin työkaluihin) ja totesi "Kuinkahan kauan tuokin kone pysyy pystyssä ?".
Vitutti aivan perkeleesti, mutta samalla tajusin, että ko. rojektipäällikkö ei asiasta todellisuudessa
mitään ymmärrä. Lisäksi en koskaan uskaltanut sanoa kenellekkään mitään vaikka mitä minun
päälleni oli kaadettu.
Näistä asioista lisää siis jäljempänä.
Osmo Lindfors, rojektipäällikkö:
Ensimmäinen päivä viimeisellä kerralla kun työhön yritin palata. Tämä kommentti tapahtui
Myyntitykki Suhosen palaverissa esittämän "täystyrmäyksen" jälkeen.
Osmo Lindfors käveli käytävällä vastaan ja tervehtimättä mitään muuta sanomatta totesi
"Meinaatko vielä löytää jostain projektipäälliköitä ?".
Kommentti ei selitystä kaivanne. Kaikki olivat varmaan esihenkilöni Hannu Yrjölän tiedottamana
selvillä töihinpaluupäivästäni ja kommentit olivat sen mukaisia.
Osmoosi ei ilmeisesti muistanut kuinka hyvin yhteinen Kokkolan INFO projektimme, jossa olin
pääsuunnittelijana käytännössä meni. Asiakkaan kanssa hyvässä yhteishengessä.
Ilmeisesti unohti siksi kun nukkui istuallaan silmät kiinni Kokkolassa tapahtuneessa palaverissa
asiakkaan kanssa. Ja tämä on fakta.
Tiina Kaunisto, rojektipäällikkö:
Ensimmäinen päivä viimeisellä kerralla kun työhön yritin palata. Tämä kommentti tapahtui
Myyntitykki Suhosen palaverissa esittämän "täystyrmäyksen" jälkeen.
Tiina Kaunisto käveli käytävällä vastaan ja totesi mitään muuta sanomatta "Eikö ollut mukava
palata töihin ?" ja nauroi hervottomasti sen jälkeen ohi mennessään.
Tämäkään ei selitystä kaivanne.
Jukka Leppänen, "p-luottamusmies":
Satuin taas menemään kahvikeitaalle kupposta kuumaa hakemaan.
Pääluottamusmies ei ollut ikinä ennen sanonut minulle sanaakaan, ehkä tervehtinyt joskus.
Nyt hän kuitekin sanoi tervehtimättä "Kannataisiko mennä lasten kanssa ongelle ?".
En tajunnut asiaa ollenkaan ja siksi en sanonut yhtään mitään.
Autossa kotimatkalla kuitenkin iski törkeä paniikki, että miksi "pääluottamusmies" minulle

tuollaisia puhuu ? Ja ensimmäistä kertaa puhuu koskaan.
Otin puhelimen käteeni ja soitin työpaikkani vaihteen kautta hänelle ja kysyin, että mitä oikein
tarkoitit ? En muista yhtään mitä hän vastasi. Olin paniikissa jälleen kerran, että saan potkut
jostakin syystä, jota en tiedä.
Sinä yönä en oikein nukkunut ja seuraavana päivänä pelkäsin mennä töihin siksi koska en tiennyt
mitä siellä on vastassa.
Jussi Lampinen, "INFO-suunnittelija":
Eräänä aamuna menin työpaikalleni ja työpisteeseeni, jonka vastapäätä istui Jussi Lampinen.
Istuuduin ja Lampinen nousi työpisteessään ylös ja sanoi muka vieressä istuneelle Pasi Holtarille,
että "Onko putki päällä ?".
Isäni oli jo silloin kuollut. Silloin join ja tupakoin. Kiitos, Jussi sanoistasi ???
Paljon oli muitakin kommentteja vuosien varrella mutta tässä ilmeisesti tärkeimmät koska ne ovat
juurtuneet muistiini.
Asiakkailta on todella paljon kommentteja Metson INFO "tuotteista", mutta siitä tulisi oma
dokumenttinsa siksipä en niitä tähän dokumenttiin sisällytä.
SEURAAVAKSI ASIOITA MUUTAMASTA PROJEKTEISTA, JOTKA VARMAAN METSON
HIENOT ROJEKTIPÄÄLLIKÖT OVAT ASIAKKAAN SILMISSÄ JÄTTÄNEET MINUN
"KONTOLLENI" VAIKKA EIVÄT SITÄ KÄYTÄNNÖSSÄ OLLEET.
Hollanti, Delfzilj
Delfziljiin toimitettiin vielä Metson (silloin vielä Valmet) vanha järjestelmä.
Automaatiojärjestelmänä oli Damatic.
Hollannin toimiston työntekijä Jan Visser oli ensin ennen toimitusta oppimassa asiaa 3 viikkoa
Tampereella. Hänellä oli perhe mukana.
Hain logistiikasta nauhan (tietenkin täytyy olla testauksen läpikäynyt kun logistiikasta median
hakee) ja asensin serveriin ohjelmistot nauhalta. Tämän jälkeen kolme viikkoa konfiguroimme
asiakkaan toimittamien laskentamäärittelyjen mukaisia laskentoja järjestelmään. Jan Visser oli
oppimassa tätä työtä Tampereella. Rapotit tehtiin lokiraportilla. Yhteydet asiakkaaseen hoiti Jan
Visser.
3 viikon jakson lopussa pakkasimme palvelimen ja se lähetettiin asiakkaalle tehtaalle. Jan Visser
matkusti perässä ja yhdessä Eelco Boxman kanssa asensivat tietokantapalvelimen ja tekivät
tarvittavat lisäykset (NCU-kortti) Damaticiin.
Tämän jälkeen minä puolestani matkustin 3 viikoksi Hollantiin ohjelmistojen käyttöönottoon. Jan
Visser oli minua vastassa Schipolissa ja matkustimme yhdessä Delfziljiin tehtaalle.
Ennen matkaa minä sain pyytämällä kannettavan tietokoneen mukaani Hollantiin. Minulle ei aiottu
antaa kännykää, mutta totesin pomolleni Ari Peltoselle suoraan etten lähde yhtään mihinkään ellei
minulla ole puhelinta mukana. Jokin aika kului niin lopulta pomoni antoi minulle oman
kännykkänsä. Olipa hankalaa. Varmaan Valmet olisi mennyt konkurssiin jos olisi ostanut minulle
oman puhelimen (siinä vaiheessa suunnittelijoilla oli ainoastaan lankapuhelimet ja pöytäkoneet).
Päästyämme tehtaalle käynnistimme palvelimen ja jonkun ajan kuluttua toinen Hollannin toimiston

työntekijöistä tuli kertomaan minulle, että binääritiedot eivät näytä oikeanlaisilta.
Voi Herra Isä, että puhelin tuli sitten tarpeeseen. LOGISTIIKASTA HAETTU TESTATTU ???
MEDIA, JOLTA PALVELIN ASENNETTIIN EIKÄ EDES TIEDONKERUU TOIMI !
Tiesin kuka vastasi palvelinohjelmiston liitynnästä RTDssä ja soitin Jarno Pyörnylle Tampereelle
samantien. Kerroin ohjelmistojen versiot ja sanoin, että pikaista toimenpidettä vaadittaisiin.
PIKAISTA RTDSTÄ ??? Voin vuosien kokemuksen jälkeen sanoa, että INFO RTD ei useimmiten
auttanut minua lainkaan. Tässä tapauksessa oli pakko kun kyse oli tiedonkeruusta ja asialla oli
Hollannin toimiston työntekijät.
Pyörny sanoi, että tutkii asiaa ja lähettää minulle sähköpostiin (LOTUS NOTES) "korjatun" version
tiedonkeruu-ohjelmasta.
Homma toimi niinkuin normaalisti INFO RTDn kanssa jos edes auttoivat. Koeta tätä
versiota....koeta tätä versiota...koeta tätä versiota...
Minulla aina sama "rumba". Yhteys Tampereelle tietokoneella kännykän kautta, Lotus Notes auki,
helvetin hidas yhteys, lataa uudet sähköpostit ja lataa liitteenä ollut uusi koeversio
tiedonkeruuliitynnästä.
Asenna uusi koeversio palvelimelle, käynnistä ja seuraa mikä sitten on lopputulos. Projektointi
toimi asiakkaalla, niinkuin RTDn ja testauksen kuuluisi toimia Tampereella.
En ollenkaan muista kuinka monta kertaa tämä kuvio toistettiin (projekti oli 1999 tai 2000 en ole
varma kumpiko). Perkeleen vakuuttavaa asiakkaan edessä kun edes tiedonkeruu (johon kaikki muu
perustuu, ei toimi) ei toimi !
Useampi päivä siihen kuitenkin meni. MITÄ IHMETTÄ OLISIN TEHNYT ASIAKKAALLA JOS
MINULLE EI OLISI ANNETTU PUHELINTA. KÄYTTÄNYT ASIAKKAAN
SÄHKÖPOSTIA ??? SE OLISI OLLUT VALLAN VAKUUTTAVAA !
Kun tiedonkeruu lopulta binäärienkin osalta saatiin toimimaan, niin Hollannin toimiston työntekijät
alkoivat raporttien käyttöönoton yksi raportti kerrallaan. Tämän Jan Visser (ja laskentojen
tekemisen) oli opiskellut Tampereella ollessaan.
Tämän jälkeen opetin asiakkaan IT-henkilölle kuinka toimistoverkon työasemille asennetaan
Valmetin (surullisen kuuluisa, joka ei ollut edes aito Windows NT-ohjelma) client-ohjelmisto NTgui. Tällä kertaa asennus meni läpi OK (kaikilla asiakkailla ei näin ollut. Esimerkiksi Vaskiluodon
Voima-projektissa kun asensin NT-guita voimalaitospäällikön koneelle, niin asennuksen vaatiessa
ensimmäisen koneen uudelleenkäynnistyksen, niin koneen näytölle ilmestyi ns. "blue-screen" eli
kone ei edes käynnistynyt). Hollannissa siis asennus meni läpi ja asiakkaan IT-henkilö asensi itse
loput clientit.
Sen jälkeen minun roolini oli lähinnä neuvonantajan rooli Hollanin toimiston työntekijöille. Se sen
työmatkan työasioista.
Delfzilj oli hyvin pieni kylä. Päivässä söimme yhden lämpimän aterian illalla aina samassa
kiinalaisessa ravintolassa. Siinä periaatteessa iltaohjelma.
Aamupala EemsHotellissa oli huono verrattuna moniin suomalaisiin hotelleihin, joissa olen
työmatkoillani ollut. Se oli pettymys.
Kaksi viikonloppua olin Eemshotellissa yksin kun Hollannin toimiston työntekijät lähtivät
perjantaina töiden jälkeen kotiinsa viikonlopuksi. Maanantaisin töihin minut haki asiakkaan sama
IT-henkilö, jolle opetin client-asennuksen.
Viikonloppuisin hain ruokaa ja olutta kävelymatkan päässä olevasta pikkukaupasta. Soittelin kotiin
(mitä olisin tehnyt ilman puhelinta ???!!!), pelasin tietokoneella, luin kirjaa, söin ja join muutaman
oluen.
Valmetin tiloissa oli silloin Suomen Matkatoimiston (SMT) kahden virkailijan pitämä toimipiste,

josta varasin ennen matkaa Finnairin meno- ja paluulennot ennen matkaa. Paluulento oli kolmen
viikon jälkeen lauantaina (juhannukseksi kotiin). Menomatka Hollantiin OLI MINUN
ENSIMMÄINEN LENTONI KOKO ELÄMÄNI AIKANA JA HUOMASIN, ETTÄ EN PIDÄ
SIITÄ ASIASTA ALKUUNKAAN.
Kun Suomeen paluun aika lähestyi, soitin SMT pisteeseen Tampereelle ja pyysin varaamaan
hotellin kävelymatkan (mahdollisimman läheltä) päässä Schipolista. SMTn toimipisteestä
soitettiin minulle takaisin ja kerrottiin, että ainoastaan Hilton-hotellista löytyy vapaata. Kauempana
Amsterdamissa olisi ollut vapaita huoneita. Minä en kauaa miettinyt, enkä kysynyt hintaa, vaan
sanoi, että sitten otetaan sieltä Hiltonista. En halunnut kauas lentokentästä.
Hiltonin ovelle minut kyyditsi Delfziljistä toinen Hollannin toimiston työntekijä Eelco Boxma
Lada-merkkisellä autolla.
Minulla oli likaiset vaatteet päällä ja matkalaukussa myös kaikki vaatteet olivat pesemättä. Häpesin
itseäni ja pysyttelin vain huoneessani. Siitä ei muuta.
Sitten. Olen nyt tämän 20-vuoden kärsimysten taipaleeni aikana kuullut tästä asiasta kaikenlaista
paskaa. Viimeksi eilen (13102024) kun poikani kävi kyläilemässä luonani, niin hän kutsui
pikkukaveriani Amia Amterdamiksi ?!! Tiedän, että nämä sanat on laitettu kyrpäkyttien toimesta
lapseni suuhun ja se tuntuu varsin oudolta. Laittaa lapseni hoitamaan typerät kyttä
hevonpaskahommansa. Ja näitä erinäisiä asioita on paljon yli 20-vuoden aikana.
Tampereen yliopistollisessa keskussairaalassa olin 07082024 – 03092024. Kuten aikaisemmin
dokumentissa totesin, kaikki samat hevonpaska skitsoamiset toistettiin siellä koko 4 viikon ajan
sekä potilaiden että henkilökunnan suusta. Lisäksi minut hakattiin. Siellä mainittiin juuri mm.
Hilton hotelli erään sairaanhoitajan toimesta ja kaikkea muuta !!!
MIKÄ HELVETTI SIINÄ ON, ETTÄ MINULLE EI RIITÄ ELINKAUTINEN, JOKA
SUOMESSA ON KESKIMÄÄRIN 14 – 15 VUOTTA. TÄMÄ SAMA HEVONPASKA ON
JATKUNUT NYT YLI 20-VUOTTA ???!!!
LUULIN ENSINNÄKIN, ETTÄ SAIRAALA ON TURVALLINEN PAIKKA, JOSSA
HOIDETAAN IHMISEN SAIRAUKSIA EIKÄ JATKETA ÄÄRETTÖMÄSTI KESTÄNYTTÄ
HEVONPASKAA !!!
IKINÄ EN USKALLA ENÄÄ TAYSIIN MENNÄ JA OLEN PERUUTTANUT KAIKKI
JATKOTUTKIMUSTENI JA JATKOHOITOJEN AJAT LOPULLISESTI !!!
LISÄKSI ON TODETTAVA SE SEIKKA (MIKÄ ON ILMEISESTI YLEINEN HARHALUULO
PASKASUOMESSA, JOKA ON JÄÄNYT SUOMETTUMISEN AIKAAN JA ON EDELLEEN
SAMANALAINEN ULKOMAALAISVASTAINEN RASISTIVALTIO KUIN SIIHEN
AIKAAN !!! AINOASTAAN KOMMU _ NISTIT SUVAITAAN MUTTA EI KETÄÄN MUITA),
ETTÄ KAIKKI HOLLANTILAISET EIVÄT KÄYTÄ HUUMEITA VAAN MELKO SUURI OSA
HEISTÄ ON USKOVAISIA IHMISIÄ KUTEN OLI HOLLANNIN TOIMISTON TYÖNTEKIJÄ
JAN VISSER, JOKA LUKI AINA RUOKARUKOUKSEN JA SILLOIN PITI OLLA
PUHUMATTA KUN HÄN PYYSI !!!
KAIKKI EIVÄT MYÖSKÄÄN HAISTELE SUOMESSA MAALIA 8-TUNTIA PÄIVÄSSÄ, NIIN
KUIN YLÖJÄRVEN METSÄKYLÄN ELIITTIPARISKUNNAN MAALARITOHVELISANKARI ESA "ELIITTI" VUORELA TEKEE. JOS ON NYKYÄÄN ENÄÄ
TÖITÄ !!! JA SAAKO KOSKAAN ENÄÄ TÖITÄ – VAI MITÄ MERJA "ELIITTI" VUORELA.
MURASEN PASKAN PARHAITA KAVEREITA.
SE SIITÄ TYÖMATKASTA !!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

Siis TYÖ MATKASTA. PAINO SANALLA TYÖ !!!
KAIKKI JO ALUSSA LISTAAMANI TAHOT MAKSAVAT TÄSTÄ YLI ELINKAUTISEN
KESTÄNEESTÄ TÖRKEÄSTÄ OIKEUSMURHASTA VIELÄ RASKAASTI !!! MINKÄ
PASKASUOMEN LAKI KUSTAKIN RIKOKSESTA ANKARIMMIN MÄÄRÄÄ (LAINAUS
JOULURAUHAN JULISTUKSESTA, JOTA MINULLA TODELLAKAAN EI OLLUT
JOULUNA 2004 EIKÄ NYKYISINKÄÄN !!!).
NOUDATTAAKO MIKÄÄN VIRANOMAIS- TAI VIRKAMIESTAHO SUOMESSA ENÄÄ
LAKIA ???
ALHOLMENS KRAFT, PIETARSAARI
Kuten aiemmin totesin, tämän projektin tietokantapalvelin meni joitakin kertoja tilaan, jossa ainoa
mahdollisuus oli resetoida palvelin virtakytkimestä.
Kyseessä oli Windows NTn ensimmäinen, versio, jolle "myyntitykki" Suhonen oli luvannut lähes
100 %:in käytettävyyden ilman CIMIO-palvelinta. Sopimuksessa oli suuret sakkopykälät, jos
tiedonkeruu ja/tai laskennat eivät toimineet. Jos serveri on tilassa, jossa se ei vastaa mihinkään
pyyntöihin, niin tietenkään kummatkaan tiedonkeruu eikä laskennat toimi ja sakot juoksee koko
ajalta.
NTn event- eikä muistakaan lokeista löytynyt uudelleenkäynnistyksen jälkeen mitään merkintää
siitä mikä tämän ongelman aiheutti. Tuli jossakin vaiheessa asiaa helvetin kauan selvitellessäni, että
voi olla myös koneen vieressä sillä hetkellä istuneen ihmisen aiheuttama.
Jos palvelimeen olisi jollakin tavalla päässyt "kiinni" kun tämä vikatila oli aktiivisena, niin
uskoakseni asia olisi ratkennut hetkessä. Valitettavasti näin ei ollut. Ainoa keino oli resetointi.
Kun tälläistä asiaa alkaa selvittämään (kun mistään lokista et löydä mitään), niin on kuin alkaisi
etsiä "neulaa heinäsuovasta".
Yksi mahdollinen syy on HW-vika. Toinen ehkä muistivuoto jossakin prosessissa. Kolmas ihmisen
tekemä helvetin iso datahaku (ProcessExplorer, Excel-addin tai DNAalarm), joka vie koko muistin
ja "kyykäyttää" palvelimen. Neljäs ehkä virus (silloin ei ollut Metson NT-tietokoneissa
minkäänlaista virustorjuntaa, eikä käytännössä minkäänlaista tietoturvaa). Viides ehkä tahallinen
teko, joltakin automaatiotilassa olijalta. Jne....jne....jne...
Minä päätin ottaa ensiksi käsittelyyn kohdan 2, eli muistivuoto. Miten sitä lähtee selvittämään ? Jos
avaa Windows palvelimen Task Managerin ja katsoo kaikkien prosessien lukumäärää, niin
"työsarkaa" siinä riittää.
Ensiksi olisi kaikista prosesseista löydettävä ne todennäköisimmät mistä aloittaa. Jos Task
Managerista ei esimerkiksi muistinkäytön mukaan lajittelemalla löydy todennäköistä aiheuttajaa,
niin sitten ainoa vaihtoehto oikeastaan on ottaa pari prosessia kerrallaan käsittelyyn Performance
Monitorilla ja laittaa ko. processien muistin kulutus trendille vaikka kun lähdet töistä niin siihen
saakka kun palaat töihin tai vaikka viikonlopuksi. Näin toimin minä ja perhdyin ensin myös siihen
mitä Windowsin omat prosessit tekevät ja mitä alkuun kannattaisi seurata. Sitten on vielä kaikkien
asennettujen ohjelmistojen prosessit tietenkin lisäksi.
Näin siis toimin ja etsin. Aikaa "paloi" runsaasti kun piti myös yrittää miettiä tärkeysjärjestystä
miten prosesseja laittaa seurantaan.
Tästä on aikaa yli 20 vuotta, mutta muistan vielä kun eräänä aamuna palasin töihin, niin erään
tarkkailussa olleen prosessin, rpcss.exe, muistinkäyttö kasvoi kerran minuutissa ja trendi näytti
niinkuin ylös nousevalta porrasaskelmalta.
Mieleen tuli heti kaksi asiaa, jotka liipaistaan kerran minuutissa. Metson ProCalcilla toteutetut

laskennat ja AspenTech tietokantaan minuutin keruusyklillä Metson pcsif.exe-ohjelmalla kerättävät
mittaukset automaatiojärjestelmästä.
Koska Metson ProCalcin tekijän työpiste oli hyvin lähellä minua, menin ensin hänen luokseen ja
kysyin käyttääkö ProCalc tuota prosessia. Vastaus oli, että käyttää.
Síllä hetkellä aikamoinen taakka katosi harteiltani koska tiesin, että aluksi mahdottomalta tuntuneen
vian selvittäminen kuitenkin lopulta onnistui.
Mikä tässä asiassa minua SUURESTI IHMETYTTÄÄ on se fakta, että ainakin Luulajassa ja
mielestäni myös Kymin Voima projektissa oli aivan samat versiot ohjelmista (olin molemmissa
projekteissa mukana) JA KUITENKAAN SAMAA ONGELMAA EI OLLUT ?!?
Jos kaikki versiot oli kaikissa noissa kolmessa projektissa samat (ja tietokonehan ja ohjelma toistaa
samaa virhettä jos se koodissa on) niin miksi muistivuoto oli vain Alholmens Kraftissa ?
Tätäkin mietin silloin pitkään.
Olin kuitenkin onnellinen, että vika löytyi. Siihen saakka kun vika oli päällä se oli rojektipäällikön
(Paavo Arpiainen, sähköinsinööri) ja asiakkaan ja kaikkien muiden mukaan minun vikani ja kun
vika löytyi ja paljastui, että se oli Metson ohjelmassa niin kukaan ei tullut sanallakaan kiittämään.
Ei vaikka suoraan sanottuna sakot palvelimen "jumista" olivat törkeät. Lisäksi sopimuksessa luvattu
käytettävyys ampui MicroSoftin omankin arvion yli. Hienoa "myyntitykki".
Mikä minua eniten vituttaa asiassa, niin varmasti asiakkaan projektipäällikkö Eero Koskinen on
jätetty käsitykseen, että asia oli minun vikani EIKÄ MISSÄÄN NIMESSÄ KERROTTU ETTÄ
KYSE OLI METSON PROCALC-OHJELMAN MUISTIVUODOSTA !!!
KYMIN VOIMA, KUUSANKOSKI
Tässä projektissa toinen asiakkaan edustaja, jonka kanssa olin tekemisissä oli Herra Lasse Elöjärvi,
joka soitti minulle ihmeellisen puhelun jouluaatto illalla hyvin myöhään. Toivotti Hyvää Joulua ja
nauroi katketakseen sen jälkeen. Minä olin todella huonossa kunnossa sillä hetkellä ja en vastannut
toivotukseen mitään vaan suljin vain puhelimen. Tämän kaiken olen jo kertonut aiemmin tässä
dokumentissa.
Rojektipäällikkönä tässä projektissa oli Jari Järvinen, Ylöjärvi, Siivikkala. Paikka, jossa asui myös
Metsäkylän omistaja Paavo V Suominen.
Ensimmäinen asia, jonka Jari Järvinen on varmasti jättänyt minun syykseni asiakkaan silmissä
koskee työasema-aennuksia asiakkaan verkkoon. Tässä kohtaa on muistettava, että sekä Järvinen
että Elojärvi eivät ymmärtäneet INFO-järjestelmän perustan tekniikasta yhtään mitään.
Työasema-asennuksia varten sovimme UPMn IT-henkilön kanssa ajan Kuusankoskelle, jolloin
näytän hänelle miten AspenTechin hienojen sovellusten ja Metson INFO kilkuttimien asennus
työasemalle tapahtuu.
Ensimmäinen vaatimus on tietysti verkkoyhteys asennettavalta koneelta toimistoverkosta INFOpalvelimelle.
Aloimme asentaa esimerkki työasemaa UPMän toimistoverkossa ja hetken aikaa asennusta
jatkettuani (työasema piti asennuksen aikana muistaakseni käynnistää uudelleen pari kertaa; siitä on
kyllä tolkuttoman pitkä aika....) tämä IT-henkilö veti syvään henkeä ja totesi "Ootko sä ihan
tosissas, että asennamme 100 työasemaa koneen vieressä istuen tällä tavalla ? Eikö teillä oo
vastaustiedostoa tmvs ?". Olin aivan samaa mieltä. Niinkuin aina otin heti puhelun RTDn
projektipäällikkö Pekka Kimpimäelle ja välitin hänelle UPMän IT-henkilön toiveen (on huomattava,
että ainakin siihen aikaan UPM omisti Metson osakkeista ison "siivun". Että olisi luullut

Kimpimäen nörttiä omistajan edustajan sana kiinnostavan). Vastaus oli sama niinkuin AINA
AINAKIN MINULLE. Ei ole ja mitään ei tulla tekemään. Minä en yksinkertaisesti voinut asialle
mitään sen jälkeen.
Kerroin Kimpimäen vastauksen UPMän IT-henkilölle ja asennusopastus käytännössä loppui siihen.
Tänä päivänäkään (14102024) en tiedä mihin tilaan asennukset sitten etenivät ja kuka teki ja mitä.
Olen aivan varma, että tämäkin asia on taas Metson rojektipäällikkö (toivottavasti exrojektipäällikkö) Järvisen mukaan minun vikani. Oikea kovistelu osoite olisi RTD / P. Kimpimäki.
Toinen asia on Metson polttoainetietokanta <-> VAPO-tietokanta tiedonsiirtosovellus Lasse
Elojärven tietokoneelta Excelistä.
KAKSI ENSIMMÄISTÄ VAATIMUSTA ON, ETTÄ LASSE ELÖJÄRVEN TIETOKONEELTA
UPMän IT-HENKILÖT AVAAVAT VERKKOYHTEYDEN INFO-PALVELIMELLE JA LISÄKSI
LASSE ELOJÄRVEN TIETOKONEELTA UPMän IT-HENKILÖT AVAAVAT FTP TCP/IP
PORTIN 21 VAPON-TIETOKANTAPALVELIMELLE JA VAPON IT-HENKILÖT SALLIVAT
PALOMUURISSAAN LASSE ELOJÄRVEN IP-OSOITTEESTA TCP/IP PORTISTA 21
YHTEYDEN VAPON FTP-PALVELIMELLE TIETYLLÄ KÄYTTÄJÄTUNNUKSELLA JA
SALSANALLA TIETTYYN HAKEMISTOON. TÄMÄN JÄLKEEN VAPON IT-OHJELMOIJA
"PURKAA" KENTTÄEROTTIMILLA EROTELLUT KUORMATIEDOT (1 KUORMA / 1 RIVI
LASSE ELOJÄRVEN KONEELTA LÄHETETTÄVÄSSÄ TEKSTITIEDOSTOSSA) VAPON
KUORMATIETOKANTAAN ASIAKKAANA KYMIN VOIMA.
TÄMÄ ON DE FACTO STANDARDI TAPA TEHDÄ FTP (FILE TRANSFR PROTOCOL)SIIRTOJA KAIKKIALLA !!! OLEN TEHNYT VASTAAVIA USEITA KAPPALEITA !!!
Valitettavasti rojektipäällikkö Järvinen (asiakkaan edustajan Elöjärven mukana keskustelemassa
asiasta OLISI PITÄNYT OLLA MYÖS HENKILÖ, JOKA YMMÄRTÄÄ ASIASTA JOTAKIN
ELI UPMän IT-HENKILÖ, JOKA TÄLLÄISISTÄ ASIOISTA VASTAA) ja asiakaspalvelija Rauli
Haikokaan eivät näyttäneet ymmärtävän yhtään helvetin mitään asiasta. Epäilisin jos Järviselle
sanoisi, että avatkaa ny perkele se FTP-portti ELOJÄRVEN ja VAPON FTP-palvelimen välille, niin
luultavasti Järvisen vastaus olisi jotain luokkaa "Kyl mää luulisin et VAPOlla on jo portin puomi
nostettuna". Karkea ilmaus, mutta totta.
Minä testasin tekemäni hienon Excel/VBA-sovelluksen Metson tiloissa Tampereella. Asensin
omalle koneelleni INFO-palvelimen ja Metson Polttoaineserverin (konsulttifirman ei Metson
tekemä niin ihan pätevä sovellus) laitetilaan INFO-suunnitteluryhmän koneelle FTP-palvelimelle
tein FTP-käyttäjätunnuksen ja tunnukselle salasanan ja tein FTP-palvelimen alle vielä VAPOkansion.
Nämä konfiguroin tekemäni Excel/VBA-sovelluksen konfiguroiti-sheetille vastaaviin kotiin;
VAPOn FTP-palvelimen IP-osoite, käyttäjätunnus ja salasana.
Sen jälkeen tein manuaalisesti polttoainetietokantaan pari esimerkki kuormaa, painoin lähetä
painiketta ja katsoin laitetilan FTP-palvelimelle (joka testissä merkkasi VAPOn FTP-serveriä) niin
kaikki toimi SUORASTAAN HELVETIN HIENOSTI !!!
Lisäksi Excel/VBA-sovellus WorkBookissa oli Ohje Sheetti, jossa kerrottiin mitä pitää konfiguroida
ja minne. Perusvaatimus lukijalle on kuitenkin se, että on edes "samalla planeetalla", jotta
ymmärtäisi asiasta edes jotakin.
No, nämä kolme "hihhulia" Elöjärvi (JOUKOSTA PUUTTUI SE JOKU UPMän IT-KAVERI,
JOKA YMMÄRTÄISI EDES MISTÄ PUHUTAAN !!!), Järvinen ja Haiko olivat Tampereella
neuvotteluhuoneessa ja pyysivät minua sinne.
Lasse Elöjärvi oli ilmeisesti kännykkänsä kautta tietokoneellaan yhteydessä UPMän verkkoon
(JUMALAUTA SILLOIN ON ERI IP-OSOITE ELOJÄRVEN KONEELLA KUIN

KUUSANKOSKELLA TOIMISTOVERKOSSA PERKELE !!!).
Tietokoneella oli minun pätevä Excel/VBA-sovellus auki. Elöjärvi paineli sovellukseni "Lähetä
vapolle"-nappia ja toisti kokoajan "Ei tää toimi..... Ei tää toimi....... Ei tää toimi......".
Jumalauta asiakaspalvelija Haikokin vieressä "monttu" auki vaahdossa. Olisin luullut hänen edes
ymmärtävän asian.
Sanoin lyhyesti muistaakseni näin "Lukekaa Ohje-sheet" ja olkaa yhteydessä UPM IT-tukeen, joka
on yhteydessä VAPOn vastaavaan niin sovellukseni varmasti toimii.
Olisi tehnyt mieli lisätä, että se on testattu ennen julkaisua toisin kuin Metson INFO RTDn
tuottamat "roskat". Ainakin kun MINÄ median logistiikasta hain.
Syy siihen miksi tätä ei toteutettu automaattisena FTP-siirtona INFOn polttoaineserveriltä VAPOn
FTP-palvelimelle (jolloin ILMEISESTI OLISI PITÄNYT OLLA MINÄ ITSE olisin neuvonut
UPMän ja VAPOn IT-ihmisiä) esimerkiksi kerran vuorokaudessa (niinkuin kaikki muut tekemäni
FTP-tiedonsiirtosovellukset olivat) oli LASSE ELÖJÄRVEN VAATIMUS, ETTÄ HÄN ENSIN
TARKISTAA SIIRRETTÄVÄT KUORMATIEDOT, ENNENKUIN NE LÄHETETÄÄN VAPON
FTP-SERVERILLE JA PURETAAN SIELLÄ AUTOMAATTISESTI VAPON
TIETOKANTAAN !!! TÄMÄ EDELLYTTÄÄ, ETTÄ LASSE ELOJÄRVI OSAA PAINAA
LÄHETÄ VAPOLLE PAINIKETTA.
JA KYLLÄ HÄN OSASI. SEN TODISTAA JO EDELLÄ SANOTTU:
Elöjärvi paineli sovellukseni "Lähetä vapolle"-nappia ja toisti kokoajan "Ei tää toimi..... Ei tää
toimi....... Ei tää toimi......".
Tein Kemira, Kokkola projektia samaan aikaan Kymin Voima projektin kanssa. Kemiran projektissa
opetin asiakkaan projektiryhmää tekemään Excel / VBA-raportit, kaavionäytöt ja web-näytöt itse.
Tämän vuoksi ehdin olla aika vähän paikanpäällä Kuusankoskella. Tällöin tilallani oli konsultti
Jukka Piilola.
Sekä ns. rojektipäällikkö Järvisen ja "Hyvää Joulua vittuilupuhelun" jouluaattona 2004 soittaneen
Elöjärven olisi hyvä tietää, että kaikki mitä tein oli priimaa ja niinkuin olla pitää.
Perusvaatimuksena vain kaikille olisi edes se, että ymmärtää mistä puhuu !

BOREALIS POLYMERS, PORVOO
Ensin kaksi kommenttia, mitkä kuulin asiakkaan projektiryhmässä olleilta henkilöiltä.
Jussi Koskela, "insinööri", Neste Jacobs, Porvoo
Istuimme tietokonehuoneessa vierekkäin Porvoossa Koskelan kanssa. Koskela yhtäkkiä totesi vain
"Pitäis olla luovissa hommissa" ja olisi varmaan halunnut jatkaa "Sä et kuulu tänne".
"Jätkä" joka oli suunnilleen ollut "tuttipulloiästä" Borealis Polymers Porvoon tehtaalla duunissa,
niin osasi kyllä aukoa isoa turpaansa. Ja kiertänyt muut Borealiksen Euroopan tehtaat kun
AspenTech vastasi yksin samanlaisesta projektista kuin Porvoon-projekti oli.
Olin ALKON Koskenkorvan tehtailla kolmena kesänä yhteensä 12 kuukautta prossemiehenä ja
neljäntenä kesänä minua pyydettiin etanoliosaston työjohtajan suulla tuuraamaan vuoromestaria 4
kuukautta.
Että olen käytännön mies ja teoreetikko – hyvin arvosanoin vielä !!!

Neste Expressillä helvettiin kaikki !
Kari Lainas, "automaatio-insinööri tmvs", Borealis Polymers, Porvoo
Lainas totesi minulle kerran "Mulla on ystäviä Ylöjärven Metsäkylässä ja käyn siellä usein
viikonloppuisin ja olen yötäkin".
Kari Lainas ja rojektipäällikkö, "Joo-joo mies" Jouko Rantala, Ylöjärvi, Siivikkala (jossa asui myös
Paavo V Suominen, Metsäkylän omistaja) tunsivat toisensa myös aikaisemmista Metson
projekteista Borealis Polymersillä Porvoossa.
ALKAAKO LUKIJALLA KELLOT SOIDA ? MITKÄ ASIAT TOISTUU AINA TÄSSÄ FAKTA
DOKUMENTISSA ?
Metson rojektipäälliköt Jouko Rantala, Siivikkala ja Jari Järvinen, Siivikkala, Paavo V Suominen,
Siivikkala.
Lainas <-> Rantala tuttuja ennestään, Lainas Metsäkylä, Eliittipariskunta Esa ja Merja "Paavo V
Suomisen ex-sihteeri", minun kodista savustaminen, minuun kohdistunut törkeä henkinen ja
fyysinen väkivalta, Muranen Vuorelan Eliittipariskunnan paras ystävä, Kymin Voiman Lasse
Elöjärven jouluaaton myöhäinen Hyvää Joulua vittuilupuhelu, minua ei haluttu Metsolla, ei kotona
jne jne....tätä listaa voisi jatkaa loputtomiin.....
JOKO KELLOT SOI ? MINULLA ON SOINUT JO YLI VUOSIKYMMEN SITTEN HELVETIN
MONET KELLOT !!! ENÄÄ EN OLE HILJAA !!!
Lainaksen toisen kommentin satuin kuulemaan vahingossa kun puhui minusta. Hän totesi "Se
vaihtaa hotellia joka välissä".
TOTTA HELVETISSÄ VAIHDAN JOS TOINEN OLI TÄYTEEN BUUKATTU. OLIN VAIN JA
AINOASTAAN PORVOON KESKUSTAN TORIN LAIDALLA SIJAITSEVISSA SPARRESSA
JA SEURAHOVISSA. KERRAN MOLEMMAT OLI BUUKATTU TÄYTEEN JA OLIN SEN
VIIKON HAIKON KARTANOSSA. TUOLLA VIIKOLLA MURANEN YÖPYI MYÖS YHDEN
YÖN SIELLÄ KOSKA KÄVI IKEASSA, JOTA TAMPEREELLA SILLOIN VIELÄ EI
OLLUT !!!
SE SIITÄ KOMMENTISTA.
Yhden postiivisen kommentin myös kuulin Porvoo-projektissa ja sen antoi AspenTechin Mark Hill.
Hän sanoi minulle "I´m so worried about You Jarkko". Hieno, auttavainen, ystävällinen ja osaava
mies tämä Mark muuten. Auttoi minua usein pyytämättä. Se oli hyvä koska tämä oli ensimmäinen
projekti minulle AspenTechin Batch-työkaluilla. KIITOS MARK <3
Muistan vain kun Metson toinen INFO-suunnittelija Jussi "Onko putki päällä ?" Lampinen teki
AspenTechin Batch-työkaluilla ensimmäisen projektin, niin hänelle kustannettiin Batch-työkalujen
koulutus AspenTechin koulutuskeskuksessa jossainpäin Eurooppaa.
Minulle ei annettu YHTÄÄN MITÄÄN KOULUTUSTA VAAN ITSE OPISKELIN KO.
TYÖKALUISTA ASPENTECHIN MANUAALIEN POHJALTA !!!
Asiat, jotka ilmeisesti sekä asiakas ja rojektipäällikkö, "Joo-joo mies" Rantala ovat jättäneet
jotenkin minun kontolleni ???
VANHAN ABBn JÄRJESTELMÄN KOPIONTI, TEHDÄÄN VANHA JÄRJESTELMÄ
UUDELLA ALUSTALLA JA KOPIOIDAAN VANHAN JÄRJESTELMÄN LISTANÄYTÖT

SELLAISENAAN KÄYTTÄMÄTTÄ 20 VUOTTA UUDEMPIA KEHITTYNEEMPIÄ
ASPENTECHIN TYÖKALUJA – MITÄ JÄRKEÄ ???
ALLA MINUN VASTINE:
AspenTechin kaikki Batch-työkalut (JOTKA OLI SISÄLLYTETTY MÄÄRITTELYIHIN
WINDOWS HELP-TIEDOSTOINEEN – ETTÄ TYÖKALUIHIN PÄÄSI KYLLÄ PERINPOHJIN
TUTUSTUMAAN TEKEMIENI ERITTÄIN PERUSTEELLISTEN MÄÄRITTELYJEN
POHJALTA) suomennettiin konsultti Jukka Piilolan toimesta (tämäkään työ ei ollut "myyntitykki
Suhosen tekemässä teknisessä erittelyssä eikä siihen liioin sen vuoksi oltu budjetoitu tunteja). Jukka
teki tässä hyvän työn.
Tämä suomennus-työ tehtiin SEN VUOKSI, ETTÄ ASPENTECHIN TYÖKALUJA VOI
KÄYTTÄÄ VALVOMOSSA KOSKA VAATIMUKSENA OPERAATTOREILLE OLI
SUOMENKIELINEN KÄYTTÖLIITTYMÄ !!!
Lisäksi tämä työ tehtiin siksi, että ikivanhan ABBn toimittaman järjetelmän mukaisia listanäyttöjä
EI TARVITSISI "KOPIOIDA" UUTEEN PAREMPAAN JÄRJESTELMÄÄN, JOKA OLI
VARUSTETTU PAREMMILLA ASPENTECHIN BATCH-TYÖKALUILLA.
AspenTechin Mark Hill manuaalisessti omasta tahdostaan lisäsi AspenTechin Batch (Oracletietokanta)-tietokantaan subbatchit ym. tarvittavan, että AspenTechin suomennettujen Batch clienttyökalujen TIETOSISÄLTÖ OLISI TÄSMÄLLEEN SAMA KUIN VANHAN JÄRJESTELMÄN
LISTANÄYTÖISSÄ !!!
Kaksi bugia löytyi AspenTechin tuotteista.
Ensimmäinen. BCU (BATCH CONTROL UNIT)-serverissä oli muistivuoto. BCU-serveri huolehti
erätietojen talletuksesta Batch-tietokantaan automaatiojärjetelmässä toteutettujen (Mikko Prusi,
Metso) binääriliipaisujen perusteella.
Mark Hill teki voitavansa ja ilmoitti tästä muistivuodosta AspenTechin supporttiin ja teki Supportcaset. Minun aikana (ennenkuin minut potkittiin pois Porvoosta) tähän muistivuoto ongelmaan
korjausta tullut.
Asia hoidettiin "puolivillaisella" fixillä, käynnistämällä BCU-Windows palvelu Windowsin netsysteemi komennoilla SQL-querystä käsin kerran vuorokaudessa uudestaan (ensin net stop bcu ja
sitten net start bcu). Tämä tietenkin "nollasi" muistinkäytön kerran vuorokaudessa mutta se kasvoi
kyllä koko muun ajan. Siis bugia ei korjattu vaan tehtiin fixi kiertää ongelma.
Toinen. Valvomon trendit epäsäännöllisesti lakkasivat päivittymästä ja siihen ei auttanut edes
käynnistää uudelleen AspenTechin InfoPlus-kannasta TSK_APEX_SERVER-palvelu, joka hoiti
trendeille datan ja niiden päivittämisen.
Ainoa keino korjata asia oli sulkea kaikki trendit valvomossa ja käynnistää ne uudelleen. Ymmärsin
kyllä, että tämä on fataalivika prosessissa, jota ajetaan trendien perusteella ja asia vaivasi minua
aivan helvetisti.
Mark Hill toimi tässä vastaavasti kuin BCUn muistivuodossa ja teki AspenTech supporttiin
Support-casen asiasta. Muuta hänkään ei tietenkään voinut tehdä. PROJEKTIHENKILÖLLÄ EI
TIETENKÄÄN OLE TUOTTEIDEN KOODEJA ETTÄ VOISI ESIM. DEBUGATA VIAN
SATTUESSA. NE OVAT RTDn HALLUSSA. Tämä trendibugikaan ei selvinnyt minun aikanani.
En ollut missään muualla jälleen kerran törmännyt vastaavaan ongelmaan ProcessExplorerin
trendeissä ja tein aika monta projektia, joihin niitä toimitettiin.
Mietin asiaa paljon senkin jälkeen kun minut Porvoosta ulos heitettiin. Ainoa asia mikä minulla tuli
mieleen niin oli lyhyt katkos verkkoyhteydessä tietokantapalvelimen ja valvomon työasemien
välillä. Mitään muuta en keksi enkä usko että keksii kukaan muukaan !!!
Jos näin oli niin ainoa keino on käyttää verkkoanalysaattoria ja koettaa olla paikalla vian sattuessa.
Minun taidoillani en muuta syytä tähän bugiin keksinyt !!!

"Myyntitykki" Suhonen myi Borealikselle Porvoo-projektiin Metson "tuotteen" ProReportin, jolla
oli tarkoitus muotoilla raportit AspenTechin toimittamien proceduurien perusteella.
Olin Porvoossa INFO-työasemalla tietokonhuoneessa ja en muista kuinka monta päivää yritin.
Vaihdoin aina välillä AspenTechin proceduurista toiseen mutta raporttiin tulostunut data oli
kokoajan "täyttä paskaa" suoraan sanottuna. Ajattelin että jotain en osaa vaikka olin tehnyt
Daniscolla, Porkkalassa ja Kemiralla, Kokkolassa onnistuneesti muutaman raportin ko Metson
"tuotteella".
Lopulta luovutin ja tällä kertaa en soittanut RTDn projektipäällikkö Kimpimäelle (JOLTA EN
KOKO METSON HISTORIANI AIKANA SAANUT KERTAAKAAN APUA), vaan tiesin
ProReportin tekijän (Karri Kivento) ja lähetin hänelle sähköpostin, jossa liitteenä oli kaksi
AspenTechin proceduuria esimerkiksi ja kysyin mitä teen väärin ?
Vastaus tuli ihme kyllä melko nopeasti (Kimpimäki ei joskus vastannut sähköposteihini ollenkaan).
Se oli lyhyt ja ytimekäs ja tyypillinen vastaus RTDstä ainakin minulle. Se kuului "AspenTechin
prcoeduurit ovat liian monimutkaisia. Eivät tule toimimaan. Mitään muutoksia proReporttiin ei tulla
tekemään. Sitä ei edes enää tueta".Perkeleen "myyntitykki" Suhonen, ajattelin. EI OTA
MYYNTIPROJEKTISSA RTDltä EDES SELVÄÄ TUETAANKO KYSEISTÄ TUOTETTA
ENÄÄ EIKÄ TODELLAKAAN SITÄ TULEEKO TUOTE EDES TOIMIMAAN KO.
PROJEKTISSA.
Oli perjantai iltapäivä. Se että en saanut RTDn Kimpimäeltä ikinä mitään tukea vaan vitutti aivan
helvetisti sillä hetkellä.
Tein sen mitä ei tietenkään saisi tehdä. Forwardoin Minun kysymykseni ja Kivennon vastus mailin
suoraan asiakkaan edustaja Kari Lainakselle.
Pakkasin tavarani ja lähin viikonlopun viettoon Metsäkylään, jossa kaikki myös olivat minulle
vittumaisia. Hienoa elämää !!!
Maanantaina menin Tampereelle konttorille, niin Metson hyeenat tulivat moittimaan ensimmäisenä
SAATANAN TUOTTEEN, JOTA EI EDES ENÄÄ TUETTU, MYYNYT "SUHARI" SUHONEN.
Sitten rojektipäällikkö Rantala, pomoni Ari Peltonen....hohhoijaa, ajattelin.
Asiakas Kari Lainas ilmeisesti tullut "puhelimen luurin läpi" ja sanonut pari valittua sanaa Metson
"roska" proReportista. Tämä oli minusta aivan oikein, niinhän se asiakas toimii ruokakaupassakin
jos hänelle myydään vaikka mätää lihaa.
Miten raporttien kanssa sitten toimittiin. Minä kuljin siinä vaiheessa jo osittain "sumussa", mutta
otin "käteeni" AspenTechin proceduurit, Microsoft Excelin ja Visual Basicin ja hakkasin kynnet
verillä Excel-raportteja AspenTechin proceduureista kauhealla kiireellä !!! Sain ne tehtyä mutta
paljon testaamista en ehtinyt tehdä, muutakuin katsoa, että datahaku toimii ja data on oikeilla
paikoillaan Excel-raportissa ja nopealla varmistuksella katsoa, että data näyttää myös validilta !!!
Ja sitten heti, raportti kerrallaan, lähetys Kari Lainakselle.
Siinä oli se juttu proRepotista, joka (ainakin minulle) jatkoi surullisen kuuluisaa Metson INFO
tuotekehityksen suoltamien "roskatuotteiden" sarjaa. That is a fact !!!
MUUTAMIA MUITA YLEISIÄ KOMMENTTEJA METSON TOIMINNASTA LIITTYEN INFOPROJEKTEIHIN (AUTOMAATIOPUOLI OLI YDINBISNESTÄ JA SILLÄ PUOLELLA ASIAT
OLIVAT PAREMMIN)

Lähes jokaisessa Metsossa tekemässäni projektissa kun hain (TESTAUKSEN LÄPIKÄYNEEN ???
HEVONPASKAA) logistiikasta asennusmedian (nauha / CD) niin aina jossain / kaikissa/ oli jotakin
bugeja / bugi asennuksen jälkeen, jonka yleensä huomasin vasta asiakkaalla käyttöönottovaiheessa.
MITÄ HELVETTIÄ ???
Tuotekehityksen antama tuki minulle oli aina = 0, eli ei koskaan mitään tukea !!! MITÄ
HELVETTIÄ ? PROJEKTOINTI ON TUOTEHITYKSEN SISÄINEN ASIAKAS. JA
ASIAKASTA TULEE PALVELLA PARHAALLA MAHDOLLISELLA TAVALLA. RTD EI
MINUA AUTTANUT PROJEKTEISSANI IKINÄ.
"Myyntitykki" Suhonen myi mitä halusi. Projektointi = minä siivosin sotkut, joskus myös asiakas.
Porvoo, Säkylä, Salo, Porkkala, Poltava jne jne...
Poltava projektiin Suhonen oli myynyt roskalokirapotin. Tiina Kaunisto oli projektipäällikkönä.
Kyse oli Metso Mineralsin kivenmurskain laitoksesta Poltavassa. Minä tiesin heti "otsalohkollani",
että lokiraportti on hyödytön työkalu Metso Minerals projekteissa. Kivenmurskain laitos on
käynnissä, ei ole käynnissä, on käynnissä taas, ei ole käynnissä taas...jne jne....
Eli kaikki ne ajanjaksot, jolloin laitos ei ole päällä on invalidia dataa ja lokiraportti niin kuin ei
InfoPlus tietokantakaan niitä mitenkään osaa erotella validista datasta, jolloin laitos on päällä. Eli
jos esim. roskalokirapotissa lasketaan, jonkin mittauksen kuukausikeskiarvoa ja tähän sisältyy
ajanjaksoja jolloin laitos ei ole päällä, niin totaalisesti "metsään menee" ko. keskiarvot koska myös
invalidit arvot otetaan keskiarvolaskentaan mukaan.
Päähäni pälkähti samantien nerokas ja yksinkertainen ja erittäin helposti toteutettava idea, joka
myös säästää projekteissa rutkasti työtunteja raporttien teossa.
Tein aloitteen, että Metson tiedonkeruu ohjelmaan pcsif.exe:een lisätään konfigurointibitti, joka
luetaan automaatiojärjetelmästä ensin ja se bitti kertoo onko laitos päällä vai ei. Jos laitos ei ole
päällä pcsif.exe lisää ko. binäärit ja analogiat InfoPlus tietokantaan statuksella "Bad" eli huono,
invalidi arvo. Näin ollen raporttia tehdessä suunnittelijan ei tarvitse tehdä tätä erottelua vaan sen
tekee jo pcsif.exe. Näin tehden myös lokiraportti toimii Metso Minerals ja myös muissa projekteissa
hyvin. Lisäksi TÄMÄ ALOITE SÄÄSTÄÄ RUTKASTI TYÖTUNTEJA => SÄÄSTÄÄ RAHAA.
Tätä aloitetta puolsivat sekä Tiina Kaunisto ja pomoni Ari Peltonen (IHMEELLISTÄ SINÄNSÄ
ETTÄ PUOLSIVAT).
No, kun kyseessä olin MINÄ, en saanut aloite toimikunnalta MINKÄÄNLAISTA PALAUTETTA
aloitteeseeni, jonka tiesin itse olevan erittäin pätevä. Jätin asian sikseen kun ajattelin, että jos asiasta
valitan niin Ossi Lampinen antaa luultavasti potkut !!!
No, erään kerran oli tullut uusi versio Metson RTDn suoltamista roskista ja selailin uuden version
manuaalia ja satuin kohtaan missä puhuttiin pcsif.exe:n konfiguroinnista AspenTech InfoPlus
tietokanta manageriin (joka käynnisti kaikki palvelut – mukaan lukien Metson pcsif.exe ohjelman).
Kuinkas ollakaan kyseinen aloitteeni mukainen ominaisuus oli pcsif.exe ohjelman konfigurointiin
lisätty. Ajattelin, että kappas vain, minulle ei ole edes asiasta kerrottu. Aloitetoimikunnalla oli
tapana palkita hyvät toteuttamiskelpoiset aloitteet. Minä en saanut edes Metson lippalakkia. MINÄ
TIEDÄN 100 %:SEN VARMASTI, ETTÄ MINULLE EI KERROTTU EDES SITÄ, ETTÄ
ALOITE TOTEUTETAAN SELLAISENAAN KUIN ALOITTEESSA EHDOTIN, JOHTUI
PELKÄSTÄÄN SIITÄ, ETTÄ ALOITTEEN TEKIJÄ OLI JARKKO VIITALA. EI MISTÄÄN
MUUSTA !!! EN SIITÄ USKALTANUT KUITENKAAN KKENELLEKKÄÄN SANOA
YHTÄÄN MITÄÄN.
Kaikki tämä edellisissä osioissa ja METSO AUTOMATION osiossa kertomani minun kohteluni ko.
yrityksessä osoittaa, että siinä yrityksessä EI ARVOSTETA TUNNOLLISTA, MAAILMAN
HILJAISINTA, REHELLISTÄ JA OSAAVAA IHMISTÄ !
Olen monien siellä olevien ihmisten nähnyt pärjäävän pelkillä puhumisen lahjoilla ja kyynärpäätaktiikalla. Puhumisenlahja-työntekijöistä minulla on esimerkkejä mutta en niitä tässä halua

tietenkään nimetä kun eivät ole ko. henkilöt minua luokanneet.
Yksi erittäin tärkeä asia tulee vielä mieleen. Miksi ongelmia logistiikan asentamissa (logistiikka
asensi Windows-server ohjelmiston, AspenTechin ohjelmistot ja Metson kilkkeet) INFO-servereissä
ja ohjelmissa ongelmia vain minun projektissa, vaikka myös muiden projektien asennukset oli tehty
juuri logistiikassa ja käytännössä aivan samoilla versioilla kuin minun projekteissani ???!!!
Esimerkkinä Alholmens Kraftin INFO-palvelimen ihmeelliset "hyytymiset", joita ei ollut missään
muissa samoilla ohjelmisto-versioilla asennetuissa muiden suunnittelijoiden projekteissa ???!!!
Toinen esimerkki Borealis Polymersin valvomon trendien päivittymisen lakkaaminen, mitä ei ollut
missään muualla ???!!!
SITTEN VARSINAISEEN ASIAAN, ELI KODISTA SAVUSTAMISEEN, PÄÄHÄN
"AMPUMISEEN" JA TOTAALISEEN ISOLLA PORUKALLA YHDESSÄ SUUNNITELTUUN
AHDINKOON AJAMISEEN.
ALLA OTE RIKOSILMOITUKSEN JOHDANNOSTA, JONKA TEEN PERUSTUSLAIN 7§ JA
10§ RIKKOMISISTA MINUA KOHTAAN VUOSIEN 2004-2024 VÄLILLÄ.
OTE ON OPASTUS TÄLLÄ KRIMINAALI-MAFIALLE, JOHON TIETÄÄKSENI KUULU(U)/
(I)VAT AINAKIN:
Muranen (2004, Ylöjärvi, Metsäkylä, Merja Vuorelan (Murasen naapuri ja paras kaveri), Paavo
"Täyskusipää" V Suomisen ex-sihteerikkö
Eliittipariskunta Esa ja Merja Vuorela, Ylöjärvi, Metsäkylä (Murasen parhaat pikkujoulukaverit ja
muuta paskaa)
Paavo "Täyskusipää" V Suominen, Ylöjärvi, Siivikkala, Metsäkylän omistaja ja Merja Vuorelan expomo
Jouko Rantala, Ylöjärvi, Siivikkala, Paavo V Suomisen paras kaveri varmaankin, Metson Borealis
projektin rojektipäällikkö
Kari Lainas (Borealis projektin asiakas), Porvoo ja kaikki Metsäkylän kaverit, tunsi Jouko Rantalan
entuudestaan Metson aiemmista projekteista
Jari Järvinen, Ylöjärvi, Siivikkala, Paavo V Suomisen paras kaveri varmaankin, Kymin Voima
projektin rojektipäällikkö
Lasse Elojärvi, Kuusankoski, Kymin Voiman asiakas ja myöhäisen jouluaattoillan vittuilupuhelun
minulle soittanut
Metso Automationin henkilökunta kokonaisuudessaan
Ylöjärvi, Metsäkylän asukkaat kokonaisuudessaan, lue osiosta TARKEMPIA LISÄTIETOJA
KAIKKI FAKTAT
Ylöjärven asukkaat ja virkamiehet kokonaisuudessaan
Sisä-Suomen poliisilaitos ja pelastuslaitos
Pirkanmaan yritykset
Koko Suomi, tv- ja radiokanavineen ???
Osiosta TARKEMPIA LISÄTIETOJA, kannattaa muistaa Murasen kommentti "Kaikki ovat tässä
mun puolella" joulun 2004 aikaan (lue koko osio TARKEMPIA LISÄTIETOJA).
Missä asiassa ovat huoran puolella ?
Mömmöaineiden syöttämisessä minulle (käytän tuota sanaa kun itse en tiedä mitä syötettiin) ?
Varastettujen lääkkeiden syöttämisessä minulle ?

Kodista savustamisessa ?
Ketkä kaikki ovat Murasen puolella ?
Ainakin yllä luettelemani henkilöt ja tahot.
Entäs poliisi, pelastustoimi, Pirkanmaan yritykset jne. ???
Kannattaa lukea SEKÄ Kantelu_oikeusmurhasta.pdf dokumentti ETTÄ tämä dokumentti
ajatuksella ensimmäisestä kirjaimesta viimeiseen.
Minulta kului lähes 20 vuotta, että uskalsin asiasta avata rehellisen suuni ja alkaa kirjoittamaan
näitä kahta dokumenttia, joissa on vain kaikki tärkeimmät faktat, jotka olen nähnyt, kuullut,
kokenut ja tuntenut.
Lisää faktaa olisi vielä kolmanteen ehkä saman pituiseen dokumenttiin kuin
Kantelu_Oikeusmurhasta.pdf olisi.
Alla siis ote poliisille tekemäni rikosilmoituksen (jonka viimeistelen 8.11.2024) johdannosta. Teksti
punaisella värillä.
Teen rikosilmoituksen tällä kertaa emailin välityksellä. Olen kaksi ensimmäistä rikosilmoitusta
tehdessäni todennut, että poliisi.fi sivustolla oleva sähköinen rikosilmoituslomake on kankea, kentät
ovat aivan liian lyhyitä, valittavia rikostyyppejä on hyvin vähän ja tästä seuraa myös se, että kun
valitset jonkin rikostyypin, niin kaikki sen jälkeen tulevat valintavaihtoehdot eivät sovellu
laisinkaan siihen rikokseen mitä olet ilmoittamassa.
Kehottaisin hankkimaan päivityksen ko. rikosilmoitus web-sovellukseen tai määrittelemään tarkasti
miten se toteutettaisiin kokonaan uudella tavalla ja peräti uusilla työkaluilla. Ikivanhaa sovellusta ei
sellaisenaan kannata kopioida uuteen ympäristöön, vaan käyttää saatavilla olevaa uusinta
teknologiaa ja parhaita saatavilla olevia työkaluja.
Määrittelyn merkitys korostuu tässä hyvin paljon. Esimerkiksi, että onko asiakkaalle (poliisi)
määrittelyssä (toimittaja) selkeästi ja mahdollisimman tarkasti ja yksityiskohtaisesti (kuvin, sanoin
ja esimerkiksi Windows-help tiedostoin jokaisesta työkalusta) kerrottu mitä asiakas tulee saamaan
uuden järjestelmätoimituksen myötä.
Myös toimittajan projektipäällikön merkitys korostuu. Ettei hän tietämättömyyttään ole ns. “Joo-joo
mies”, joka asiakkaan (poliisi) jotakin esimerkiksi lisäystä/uutta ominasisuutta pyytäessä lupaa
sellaista, mikä ei myytyyn toimituslaajuuten kuulu – ja vielä pahimmassa ilman mitään korvausta
asiakkaan suunnasta toimittajalle.
Toimituslaajuus selviää myyntiprojektin lopuksi sopimuksessa olevasta teknisestä erittelystä, joka
määrittelee myös tilaajan projektiryhmällä käytössä olevat tuntimäärät ja budjetin.
Jos asiakas vaatii jotakin uusia ominaisuuksia/sovelluksen laajuus kasvaa asiakkaan pyyntöjen
perusteella, tällöin om myös vastaavasti näistä pyynnöistä rahan liikuttava asiakkaalta tilaajan
suuntaan ja projektiryhmän käytössä olevan tuntimäärän kasvaa vastaavasti.
Jos tälläinen “Joo-joo mies” projektipalaverissa, asiakkaan kysyessä jotakin uuta lisätyötä, sanoo
vain asiakkaalle, että “Joo-Joo, tehdään, tehdään” ja iso määrä uutta lähtöaineistoa “lyödään”
projektiryhmän eteen , käy lopulta niin (niinkuin projektikielellä tavataan ilmaista), että sekä
toimittajan budjetti ja aikataulu kusee kintuille.
Myös myyntiprojektivaiheessa olevan myyntimiehen merkitys korostuu. Ettei hän myy “sutta ja
sekundaa”. Näin valitettavasti usein tapahtuu. Tässä myyntimiehen ja tuotekehityksen
keskusteluyhteys ja ymmärrys on avainsana.
Joskus olen kuullut käyneen niinkin, että joku “myyntitykki” myi asiakkaalle tuotteita, joita ei edes
enää tuotekehitys tue, tuotteita, jotka eivät koskaan tulisi toimimaan kulloisessakin
asiakasprojektissa ja tuotteita, joihin tuotekehitys ei tee minkäänlaisia muutoksia edes asiakkaan
toiveesta, vaikka projektiryhmä nämä toiveet tuotekehitykselle suoraan välittäisi.
Toimitusprojektivaiheessa, ehkä kaikkein tärkein asia on tuotekehityksen horjumaton tuki
projektiryhmälle. Mikäli projektiryhmä, esimerkiksi jo sovellussuunnitteluvaiheessakin huomaa

tuotteissa joitakin puutteita, mutta etenkin jo asiakkaan tiloissa työskennellessä, niin
tuotekehityksen tehtävänä on mukisematta auttaa projektiryhmää kaikissa tuotepuutteissa / vioissa
mitä projektiryhmä havaitsee.
Projektointihan on toimittajan organisaatiossa tuotekehityksen sisäinen asiakas ja kaikkihan tietää,
että asiakkaan eteen tehdään kaikki voitava, vaikka sitten projektihenkilön henki menisi. Näin
leikkisästi ilmaistuna.
Valitettavasti minä itsekkin olen törmännyt tilanteisiin, joissa tuotekehitys istuu “tuppisuuna”
toimittajan tiloissa lukittujen ovien takana, poistumatta tilasta ikinä mihinkään muualle kuin
ruokalaan.
On todella helvetillistä, jos sisäinen asiakkuus ei yrityksessä tai osassa yritystä merkitse yhtään
mitään. Esimerkiksi niin, että tuotekehityksen tuki, jollekin projektihenkilölle on aina = ei mitään
tukea.
JOKAISEN HENKILÖN YRITYKSESSÄ TULISI YMMÄRTÄÄ, ETTÄ KOKO HENKILÖSTÖ
ON YRITYKSESSÄ YHTEISVOIMIN TAKOMASSA RAUTAA YRITYKSEN
MENESTYMISEN ETEEN. MYYNNIN, TUOTEKEHITYKSEN JA PROJEKTOINNIN
VÄLILLÄ EI TULISI OLLA MINKÄÄNLAISIA RAJA-AITOJA. PÄINVASTOIN. KAIKKI
AUTTAVAT KAIKKIA. SE “KAVERIA EI JÄTETÄ, EILÄ AINAKAAN SAVUSTETA ISOLLA
PORUKALLA”-PERIAATE SOPII HYVIN MYÖS YRITYKSEN SISÄISEKSI
JOHTOLANGAKSI. SAMA PERIAATE MIKÄ OLI AIKOINAAN VETERAANEILLA
SODASSA.
VALITETTAVASTI OLEN URALLANI NÄHNYT JUURI PÄINVASTAISTA
MENTTALITEETTIA.
Myyntimiehen, projektipäällikön ja projektiryhmän osaaminen on tärkeintä. Kaikkien on tunnettava
teknisessä erittelyssä myydyt tuotteet perinpohjaisesti. Muussa tapauksessa asiakkaan kanssa
neuvotteleminen mistä tahansa projektiin liittyvästä on mahdotonta.
Jos asiakkalle myytyjä tuotteita ei tunneta perinpohjaisesti ennen projektin alkua, on kaikkien
kolmen äsken maitsemani henkilön, omatoimisesti opiskeltava ja tutustuttava ko. tuotteisiin tai
tietenkin toinen mahdollisuus on perusteellinen tuotekoulutus, siinä organisaatiossa mistä toimittaja
myymänsä tuotteet hankkii.
Toimin itse ennen projektipäällikkönä ja myyntimiehenä (ennen eläkkeelle jäämistäni) ja AINA
PEREHDYIN OMATOIMISESTI MAHDOLLISIMMAN PERUSTEELLISESTI PROJEKTIN
TOIMITUSLAAJUUDESSA OLEVIIN TYÖKALUIHIN.
Ja vielä lisäksi. En olisi koskaan pystynyt toimimaan projektipäällikkönä / myyntimiehenä, ellen
itse ensin olisi ollut aiemmin tekemässä projekteja vastaavanlaisilla työkaluilla ennenkuin uusia
järjestelmäversioita / kokonaan uusia tuotteita (mutta samalla alustalla toimivia) tulee jossakin
projektissa vastaan.
Tämä vain neuvoksi sinne Poliisin IT-hallinnolle kun hankkii ehdottamani päivityksen ikivanhaan
järjestelmään tai toteuttaa samat ominaisuudet (ja paljon uusia tietenkin myös) täysin uudella ja
kokonaan eri alustalla (käyttöjärjetelmä tmvs.) toimivassa ja kokonaan uusilla paremmilla
työkaluilla varustetussa järjetelmässä.
Siinä lyhyt oppimäärä, miten asikasprojektin tulisi edetä myyntiprojektivaiheesta luovutukseen
asiakkaalle.
Yksi asia tietenkin vielä. Projektiryhmän ja asiakkaan ko. projektiin kuuluvien henkilöiden välillä
tulisi olla hyvä yhteishenki. Sillä tavalla projektin lopputulos osuu maaliin. Tämä on
projektipäällikön tehtävänä. Järjetämällä esim. kesäloman, viikonlopun tmvs. aikana jotakin
yhteistä rentouttavaa vapaa-ajan toimintaa. Vaikka sen perinteisen SAUNAillan.
Tietenkin aivan yhtä tärkeää on toimittajan projektitiimin yhteishenki. On puhallettava yhteen
hiileen, eikä esimerkiksi savusteta jotakin henkilöä, joka koetaan vastenmieliseksi.
Joo, en ollut ex-projektipäällikkö enkä ex-myyntimieskään (ainoa tarkoitus oli esimerkinomaisesti
yrittää kaikille peruskoulupohjalta ponnistaville, miten oikeasti tulisi toimia).
Osasin kuitenkin nojata Ex-bensa-asemapumppuun.

MINULLA ITSELLÄNI HERÄÄ VAIN KYSYMYS – MISTÄ ON KYSYMYS ?!
KIITOS JA NÄKEMIIN METSO, NAM !
Seuraavaksi vielä kaksi osiota ja sen jälkeen loppusanat. Lukijan ei kannata vieläkään lopettaa vaan
jatkaa viimeiseen kirjaimeen asti !
LAPSENI "-" JA "-" JA HEIDÄN AVOPUOLISONSA "-" JA "-"
Minun elämäni suurin ja tärkein saavutus on lapseni "-" (23-vuotias) ja "-" (27-vuotias). Olen
rakastanut lapsiani ja rakastan kuolemaani saakka enemmän kuin elämää. Lapsistani on kasvanut
hienoja, vaatimattomia, empaattisia ja rehellisiä suomen kansalaisia.
"-" ja "-" ovat pikkuisesta saakka olleet kilttejä ja hoitaneet asiansa omatoimisesti ja
kiitettävästi. Molemmat lapseni ovat erityisen lahjakkaita kaikessa mihin he mielenkiintonsa
suuntaavat.
Tyttäreni on jo valmis personal trainer ja työskentelee tässä ammatissa Helsingissä Elixialla. Hän
valmistuu myös fysioterapeutiksi ennen joulua 2024. Fysioterapeuteilla on edessään tulevaisuudessa
yhä suurempi työmäärä kun väestö ikääntyy. Tuki- ja liikuntaelinsairaudet ovat ainakin olleet suurin
ennenaikaiselle työkyvyttömyyseläkkeelle jäämiseen syy viime vuosina. Eli fysioterapeuteilla
riittää työsarkaa nyt ja tulevaisuudessa. Fysioterapeutti on siis tärkeä ammatti myös
yhteiskunnallisesta näkökulmasta.
"-"lla on hieno mahdollisuus työskennellä tulevaisuudessa kahdessa ammatissa. Lisäksi
fysioterapeutin ammatti ja personal trainer ammatti tukevat toisiaan hienolla tavalla.
Tyttäreni rakkaimmat harrastukset ovat musiikki ja teatteri. Hän opiskeli ilmaisutaidon lukiossa
Tampereella, näytteli harrastajateatterissa, esiintyi pääroolissa koulunsa musiikkiluokan
toteuttamassa musikaalissa ja lisäksi oli pikkulapsesta saakka mukana seurakunnan kuorossa.
Tavallaa tässä myös tyttäreni kulkee samoja "jälkiä" kuin minä koska aikoinani opiskelin musiikin
teoriaa ja soitin kahta instrumenttia.
Poikani on seurannut "jalanjälkiäni" ja opiskelee samassa opinahjossa missä minäkin aikoinani, eli
Tampereen Teknillisessa Yliopistossa tietotekniikan koulutusohjelmassa pääaineenaan
ohjelmistotekniikka. "-" on tällä hetkellä jo tekemässä diplomityötään ja on työskennellyt jo
pidemmän aikaa ohjelmistoyritys Atostekissä Tampereen Hervannassa.
Poikani ehkä rakkain harrastus on luonnossa retkeily ja liikkuminen ja erityisesti Lapin luonto, juuri
niinkuin minullakin lapsena ja nuorenakin.
"-" on jo useana peräkkäisenä kesänä tehnyt vaellusmatkan Lapissa. Viimeksi tänä kesänä he
olivat yhdessä "-"n kanssa Lemmenjoella taivaltamassa.
Luontoretkeily on hieno harrastus. Suomi on täynnä kansallispuistoja, puhtaita järviä ja metsiä.
Luonnossa ihminen rauhoittuu ja mieli on seesteinen ja ajatus kirkas. Minä huomasin tämän ja niin
on huomannut myös "-".
Lapsillani ja minulla on aina ollut läheiset välit. "-" ja "-" ovat nyt molemmat aikuisia ja
asuvat tietenkin jo omillaan ja minä muutin Haukiluoman yksiööni 2019, niin näemme nyt toki
paljon harvemmin. Pidämme kuitenkin kiinteästi yhteyttä WhatsApp-sovelluksella ja se tuo minun
elämääni hyvin paljon sisältöä ja hyvää mieltä.
Molemmilla lapsillani on jo avopuolisot ja tietenkin koska "-"lle "-" on rakas ja "-"lle
"-", niin siksi lasteni avopuolisot ovat minullekkin tärkeitä ihmisiä.
"-" on siviiliammatiltaan nuorempi konstaapeli ja on tällä hetkellä toista kertaa
rauhanturvaajana. Ensimmäisellä kerralla Libanonissa ja tällä hetkellä Irakissa, josta kotiutuu
uudenvuoden aikaan takaisin Suomeen. Sekä poliisi että rauhanturvaajana toimiminen ovat suuresti
minun kunnioittamiani asioita.

"-" opiskelee Jyväskylässä psykologiksi kolmatta vuottaan. Tähän haastavaan kuolutukseen on
vaikea päästä ja psykologeille on nyt ja tulevaisuudessa yhä suurempi tarve, johtuen nyky
yhteiskunnan asettamista haasteista meille jokaiselle. Psykologi on myös suuresti arvostamani
ammatti. Tammikuussa "-" lähtee opiskelijavaihtoon USA:n Coloradoon. Poikani "-"kin
menee sinne sitten joksikin ajaksi kun omilta kiireiltään ehtii.
Lapsillani ja heidän avopuolisoillaan on asiat erittäin hyvin ja tulevaisuus näyttää hyvinkin
valoisalta. Ainahan elämässä tulee myös vastoinkäymisiä. Meille kaikille. Mutta lapseni ovat
kasvaneet vahvoiksi ja yritteliäisiksi ja selviävät tälläisistä haasteista yhdessä avopuolisoidensa
kanssa.
Tämä ajatus tuo myös minun elämääni rauhallisuutta ja tyytyväisyyttä.
Kiitos "-" ja "-" ! Kiitos "-" ja "-" !
PIKKUPOIKA OSIO
Ensiksi on todettava se seikka, että valmistuessaan lääkärit Suomessa vannovat lääkärinvalan, jonka
historia ja sisältö pohjautuu Hippokrateen valaan.
Tämä lääkärinvala Suomessa pitää sisällään sen erittäin tärkeän periaatteen, että potilaan ja lääkärin
välinen hoitosuhde on salassapidon alainen ja luottamuksellinen.
Lisäksi MINUN mielestäni lääkärin eettistä toimintaa pitäisi ohjata ainoastaan ja vain potilaan etu.
Kaiken nykytutkimustiedon ja kehittyneimpien hoitojen ja lääkkeiden avulla tehdä kaikkensa
potilaan hyväksi ja rehellisen, avoimen ja luottamuksellisen keskustelun avulla löytää parhaat
ratkaisut potilaan auttamiseksi. Lääkärin ei myöskään tulisi asettaa omaa etuaan potilaan edun
edelle eikä tavoitella taloudellista tai muuta epäeettistä hyötyä itselleen omilla toimillaan.
Käsittääkseni myös nämä periaatteet sisältyvät Hippokrateen valaan, minun omin sanoin esitettynä.
Alla ote Lääkäriliiton sivuilla olevasta lääkärinvalasta:
Kunnioitan potilaani tahtoa. Pidän salassa luottamukselliset
tiedot, jotka minulle on potilaita hoitaessani uskottu. Täytän
lääkärin velvollisuuteni jokaista kohtaan ketään syrjimättä enkä
uhkauksestakaan käytä lääkärintaitoani ammattietiikkani
vastaisesti."
Tässä yhteydessä on hyvä pitää mielessä dokumentissa esille tuodut lääkärin ja sairaanhoitajan
toiminta Seinäjoen keskussairaalassa aikoinaan, Metson työterveyshuollon lääkärin ja
sairaanhoitajan toiminta joulun 2004 aikaan, TAYSin lääkärin ja sairaanhoitajan toiminta kun minut
ACUTAsta siirrettiin TAYS psykiatrian arviointiosaston eteiseen ja ylilääkärin toiminta kun toimitti
minulle allekirjoittamansa "mielisairas"-lomakkeen edes näkemättä minua.
Tämä osio on minulle kaikkein raskain. Aikoinaan kun tulin lukioikäisenä tietoiseksi asiasta se
synkesi mieltäni koska en voinut tietää sen seurauksia tulevaisuudessa.
Mietin, että jos itse myöhemmässä elämässäni tunnistan joitain seurauksia, joiden ajattelisin
johtuvan toiminnastani 10-vuotiaana viattomana pikkupoikana, niin menen välittömästi lääkärille,
jonka itse valitsen ja kerron hänelle juuri sen luottamuksellisesti ja salassapidon alaisuudessa, jonka
aion seuraavaksi tähän alle ylöskirjata.
Kävi kuitenkin toisin kun ajattelin. Asiasta tuli julkinen, kaikille ihmisille tiedoksi tehty entinen
minun asiani ja salaisuuteni, jonka olisi pitänyt kuulua ainoastaan ja vain minun ja valitsemani
lääkärin väliseen tiedonvaihtoon. Ei tiedoksi kaikille.
Jos olisin tälläisen lääkäri potilas suhteen onnistunut saamaan, uskon kaikesta sydämestäni, että

minun auttamiseksi olisi tehty kaikki mitä silloisen lääketieteellisen tutkimustiedon avulla olisi
voitu tehdä
Tälläistä luottamuksellista ja salassapidon alaista lääkäri potilas suhdetta en koskaan saanut. Mitä
sen sijaan sain, oli tatuointi ja risti, jonka raskasta taakkaa kannan koko loppuelämäni.
Ei ole ainuttakaan päivää, etten tätä asiaa ajattelisi. Ja on päiviä jolloin sen vuoksi vajoan helvetin
syövereihin.
Tämän vuoksi elän yksin – uskon, että jos joku sanoisi pitävänsä minusta, ajattelisin heti, että
kyseinen henkilö valehtelee. Olen yli 20 vuoden kujanjuoksuni vuoksi menettänyt täysin
luottamukseni ihmisiin ja ihmisten hyvyyteen.
Tunsin itseni vapautuneeksi Isäni seurassa koska hän vilpittämästi arvosti minua. Tunnen itseni
vapautuneeksi myös lasteni seurassa vaikka en ollenkaan tiedä mitä syvällä sisällään minusta
ajattelevat. Haluaisin mutta en pysty tavata edes lasteni avopuolisoita koska tiedän, että tuntisin
oloni erittäin epävarmaksi ja halveksuttavaksi.
Pikkukaverini Ami on paras ystäväni koska hän ei loukkaa, arvostele ja väheksy, vaan on
ystävällinen, luotettava ja kiltti. En siis todellisuudessa elä yksin. Minulla on Luojan luoma kaveri
seuranani.
En usko enää ikinä voivani olla suhteessa vastakkaisen sukupuolen edustajan kanssa, koska voisin
fyysisesti pahoin siitä syystä, että halveksun itseäni. Minun lukio aikaisista ystävistäni tuli eri alojen
tohtoreita ja minusta tuli kaikkien tuntema "Kummelin potilas Saarinen". Kahdesta parhaasta
ystävästäni, joista tuli myös tohtoreita, tulikin sittemmin Murasen ystäviä – kuten dokumentissa
aiemmin kirjoitin.
En halua enää ystäviä, silti en tunne olevani yksin koska viihdyn kyllä itseni seurassa.
Minut ovat pettäneet myös kaikki entiset "läheiseni" – lukuunottamatta Isääni ja lapsiani.
Olen pettynyt elämääni ja se ei ole minun vikani.
Aikoinaan tämä sieluni synkkä salaisuus vaimeni jo hyvin pieneksi ääneksi. Nyt se suorastaan
huutaa minulle lähes päivittäin, ainakin viikoittain.
Elämä on.
Seuraavaksi asian ydin.
Kun täytin 10-vuotta, niin sain syntymäpäivälahjaksi Tunturi Sport merkkisen mopon, vuosimallia
-68 (tämä syntymäpäivälahja sittemmin on pilannut minun loppuelämäni ja kaikki tahot, yritykset ja
yksittäiset ihmiset, jotka asian julkistivat kaikille nähtäväksi, kuultavaksi ja naurettavaksi).
Isäni rakensi hartiapankilla omakotitalon Ilmajoen kunnan Jouppilankylään. Aivan Ilmajoen ja
Kurikan rajan läheisyyteen.
Talossa oli varastohuone, jossa säilytin syntymäpäivälahjaksi saatua mopoani. Jonkin aikaa (minulla
ei enää tässä iässä ole muistikuvaa tämän ajanjakson pituudesta) tapana oli, että varastossa ollessani
"hengitin" sisääni bensiinin helvetillistä katkua suoraan mopon tankista. Tätä harrastivat monet
muutkin "mopopojat" Jouppilankylässä. Tänä aikana tälläisestä asiasta ei ilmeisesti osattu varoittaa
koulussa millään tavalla. Nykyään on toisin koska muistan kun asuimme lasteni kanssa vielä
Erkontiellä, tyttäreni luki olohuoneen sohvalla otteita näistä varoituksista ja tiedoista tästä asiasta
ilmeisesti terveystiedon oppikirjasta. Tunsin oloni erittäin epämukavaksi ja en siitä syystä aiheesta
kysynyt tai kommentoinut sitä millään tavalla. Vielä tänäkin päivänä (15102024) käytetään lapsiani
lyömäaseena minua kohtaan näiden saatanallisten tahojen toimesta. Ilmeisesti sitä jatketaan siihen
saakka, että se pilaa minun suhteeni myös lapsiini. Tämä sitten myös myöhemmin tapahtui kun
lukee molemmat dokumenttini alusta loppuun.
Viimeinen tälläinen "oma lapsi lyömäaseena"-episodi tapahtui kun poikani kävi luonani vain kaksi
päivää sitten.
Nämä paskiaistahot eivät viitsi itse hoitaa työtänsä vaan laittavat "-"n ja "-"n asialle. Mikä on
suorastaan helvetillistä on, että näillä aivottomilla imbesilleillä ei ollut tarkoitustakaan koskaan
keskustella asiasta minun kanssani henkilökohtaisesti – ei yli 20 vuotta sitten eikä koko tämän 20

vuoden elinkautiseni ja kärsimysten tieni aikana. On leikitty "salakyttää" koko tämän ajan ja asia
jatkuu...jatkuu...jatkuu...yhä edelleen. Typerät saatanan idiootit murhanneet minut törkeällä tavalla
henkisesti, käyttäneet törkeää fyysistä väkivaltaa ja nauravat päälle. Ovat tuhonneet sisältäni sen
mikä aiemmin oli hyvää ja puhdasta.
Perkeleen iilimadot.
Viimeinen kerta
Kun nykyään suljen silmäni, niin näen aina samat mielikuvat tästä kerrasta, joka on taottu niin
syvälle muistiini ettei se sieltä koskaan irti lähde. Ehti jo painua hiljaisuuteen sieluni syövereissä –
nyt se usein suorastaan huutaa selkärangattomien paskojen ansiosta.
Olin "epänormaalissa puuhassani" jälleen kerran varastossa. Jatkoin ja jatkoin ja jatkoin
hengittämistä. Kunnes menin tilaan, jossa hallusinoin sitten, että koko varasto oli aivan täynnä
käärmeitä. Siis käärmeitä (mitä käärme edustaa raamatussa) kaikkialla. Näin näkyjä ja olin
tolkuttomassa, helvetillisessä paniikissa sillä kun yritin tarttua varaton oven lukkoon ja avata oven,
sekin oli käärmeitä täynnä. Lopulta sain oven auki ja juoksin sekopäisenä ulos ja juoksin ja juoksin
ympäriinsä talon takapihan nurmikolla kunnes hallunisointi loppui.
En tiedä näkikö rakas Lempi-mummuni tämän ikkunasta koska hän asui tuolloin Isäni rakentamassa
talossa.
Jäi viimeiseksi kerraksi. Miksi ? Koska pikkupojan sisällä pelko oli niin kova, että sama toistuu.
Mitä tästä seurasi minulle viattomana pikkupoikana sen jälkeen ?
Jonkin ajan jälkeen alkoivat ensin helvetilliset pääkivut, jolloin tuntui, että koko kallo halkeaa.
Eräs kerta on jäänyt mieleeni lähtemättömästi. Olin vanhempieni kanssa heidän ystävillään
yökylässä. Vanhemmat istuivat keittiössä ja joivat viinaa.
Minä makasin viereisessä huoneessa sängyllä pimeässä (olin aina tällöin pimeässä, en tiedä miksi.
Ehkä se tuntui helpommalta sietää) helvetillisen pääkivun kourissa ja itkin. En tiedä kuinka kauan.
Jossakin vaiheessa joku toi minulle särkylääkkeen (varmasti Aspirin tai Disperin, en tiedä) mutta
itku jatkui. Lopulta olen vaipunut uneen ja siihen loppuu muistikuvat minulla.
Mitä sitten tehtiin toistuvien pääkipujen jälkeen ? Menimme optikolle, joka tietenkin määräsi
minulle silmälasit (saadakseen myyntiä, ei muuta syytä), joita pidin ehkä viikon ja siihen se jäi
silmälasien pitäminen. Enhän minä pikkupoika voinut osata "puuhaani" ja päänkipua yhdistää !!!
Eikä kukaan aikuinen tiennyt asiasta yhtään mitään !!!
En tiedä mitä muille Jouppilankylän mopopojille on tapahtunut myöhemmällä iällä ?!! Siitä minulla
ei ole minkäänlaista tietoa eikä käsitystä !!!
Mitä tapahtui kun pääkivut hellittivät ??? Tuli ihon kutina.
Kutina alkoi huomattavan paljon myöhemmin. Minulla oli aina ihovoidetta ja rasvasin ihoani kuin
järjetön.
Tämän aiheuttajaksi laitettiin pyykinhuuhteluaine, jonka käyttö lopetettiin. En ollut lääkäri, enkä ole
nytkään, niin ei tälläisiä asioita osannut yhdistää / tietää !!!
Mitä tapahtui kun kutina katosi ? Ei mitään mitä minä pystyisin kertoa kun en ole lääkäri. Kolme
pään "notkahdusta" (en oikein keksi tähän kunnollista kuvaavaa termiä). Joista ensimmäisestä
toipuminen kesti kuukausia. Kahdesta seuraavasta (Erkontie ja Haukiluoma), jotka johtuivat siitä,
että jätin lääkkeeni (en ikinä enää toimi niin), toipumiseen meni 2 – 3 viikkoa kun aloin syömään
lääkkeitä uudestaan. Viimeisellä kerralla sain yhden paremman uuden lääkkeen ja vointini on sen
takia huomattavasti parempi kuin ennen.
Lukioikäisenä ja sitä varttuneemmalla iällä päänkipuja ei juurikaan ole ollut.

Mitä olen tästä viimeisestä kerrasta ajatellut kun tietoisuus asiasta heräsi myöhemmin ?
Olen ajatellut näin. Minulla oli oikea suojelusenkeli, joka ajatteli ettei anna viattoman pikkupojan
hengen salpautua (tästä luin kun olin iässä, jossa asian ymmärsin) ja minun kuolla sinne varaston
lattialle. Siihen olisi kuollut myös rakas Lempi-mummuni, jos minut olisi löytänyt. Kuoli sitten pian
traagisesti auton alle meidän oman pihatien kohdalla. Sinne taivaaseen lähti minun lapsuuteni
turvallisin ja luotettavin henkilö ja minä masennuin syvästi ensimmäisen kerran elämässäni.
Kaksi lapsuuteni suurinta murhenäytelmää. Myöhemmin vuonna 2006 minun Isäni kuolema.
Olen sitten aikuisena säännöllisen epäsäännöllisesti nähnyt painajaisunia näistä käärmeistä. Uni
toistuu aina samanlaisena. Käärmeitä on kaikkialla, en pysty astumaan mihinkään enkä liikkumaan.
Herään aina kesken tämän painajaisen ja ahdistus on karmea. Alitajuntakaan ei anna minun vain
unohtaa.
Elukat päättivät, että sinä et koskaan voi unohtaa, puolestani.
Kaikki tähän osallistuneet – edes ajatuksella – saatanat pitäisi tuomita alimpaan helvettiin.
Tuhlasin elämäni parhaat vuodet kylmään, laskelmoivaan, kostonhimoiseen, psykopaatti luuska
Muraseen ja yli keskimääräisen suomalaisen elinkautisen jatkunut päähän potkiminen varasti loput.
Ja varastaa edelleen. Onneksi olen jo silmiäni myöten haudassa. Pian kaikilla on verta käsissään.
Kiitos saatanan käytyrit.
Yksi avoin ja rehellinen keskustelu. Yksi keskustelu yli 20 vuotta sitten. Minua vastaan
järjestäytyneet päättivät yhdessä, että syyllinen eikä tarvitse todistaa. Ja on yhä. Saatanat.
Yksi keskustelu. Voisin yhä rullaluistella kesäisin. Olla raivoraitis ja savuton, niinkuin
Koskenmäessä asuessani Isäni kuolemaan saakka. Yksi keskustelu ennen elinkautisen alkua ja
elämääni ei olisi tuhottu tuhannen paskaksi.
Se olisi vaatinut vain YHDEN KESKUSTELUN. Rehellisen. Avoimen. Minä olisin kertonut. Kun
olisi perusteltu. Yksi keskustelu. Sen puute tuhosi mielensäpahoittajan elämän. Lopullisesti.
Olin lahjakas ala-asteella, yläasteella, lukiossa ja yliopistossa. Olin lahjakas kaikissa työpaikoissani,
jossa elämäni aikana olen ollut.
Mitä olen nyt tatuoitu potilas, risti selässä. Ja se painaa helvetisti.
Olkaa nyt onnellisia ja voikaa hyvin.
Kukaan ei pysty minua pakottamaan enää mihinkään asiaan. Sellaista mahtia ja voimaa ei tästä
maailmasta ja ulottuvuudesta löydy. Ehkä toisesta ulottuvuudesta löytyy. En tiedä. Eikä tiedä
kukaan muukaan.
Tappakaa itsenne kaikki saatanan kätyrit – ei ainakaan minua kiinnosta.
Siinä oli 10-vuotiaan pikkupojan testamentti. Tästä asiasta. Suomen rikoshistorian suurimmasta
rikoksesta.
Olkaa nyt onnellisia. Voikaa vaikka hyvin. Minä en voi enää koskaan. Muutakuin hetkittäin. Ne
ovat lyhyitä ja nopeasti ohimeneviä hetkiä ne.
Jättäkää minut rauhaan.
Lukija ehkä on tässä vaiheessa jo herpaantunut. Ei kannata.

Mielensäpahoittajan kirjoittamassa fakta dokumentissa, josta tulikin kokonainen kirja, loppusanat
nivoo kaiken yhteen. Kannattaa siis lukea viimeiseen kirjaimeen saakka.
Eli seuraavaksi loppusanat
LOPPUSANAT
Jossakin kirjassa sanotaan:
Älä tee huorin (mitä Muranen teki ?; minä olen ollut yksin lähes 33 vuotta - oma lisäys käskyyn;
katso koko ylöskirjaus)
Älä varasta (kaikki varastettu minulta väärin perustein - oma lisäys käskyyn)
Älä tapa (myöskään törkeällä henkisellä tavalla - oma lisäys käskyyn; vrt "muistomerkit", taitojeni
solvaaminen,
törkeä sanallinen väkivalta; fyysinen väkivalta - oma lisäys käskyyn lääkkeiden ja joidenkin "aineiden" syöttäminen; katso koko ylöskirjaus)
Älä lausu väärää todistusta lähimmäisestäsi (mitä minulle on tehty; valehdeltu ja levitetty valheita
minusta ja
tekemisistäni; koskaan minulta suoraan kysymättä; edes rehellinen poliisi ei ole kysynyt - oma
lisäys käskyyn; katso koko ylöskirjaus)
Älä tavoittele lähimmäisesi omaisuutta (minulla ei ole mitään, silti minun olisi pitänyt maksaa
elatustukea
Ylöjärven sosiaalitoimen mukaan, minä kuntoutustuella ja maksan lasten puhelimet, Muranen töissä
ja sai lasten lapsilisät
18-vuotiaaksi asti - oma lisäys käskyyn; katso koko ylöskirjaus)
Älä käytä väärin Herran, Jumalasi nimeä (olen rikkonut useasti - oma lisäys käskyyn)
Pyhitä lepopäivä (olen rikkonut useasti - oma lisäys käskyyn)
Kunnioita isääsi ja äitiäsi (olen rikkonut useasti - oma lisäys käskyyn; olen vuosia yrittänyt toisen
vanhemman kohdalla;
vuosia onnistuin; en onnistu enää; katso koko ylöskirjaus)
Älä tavoittele lähimmäisesi puolisoa, työntekijöitä, karjaa äläkä mitään, mikä hänelle kuuluu (en ole
rikkonut - oma lisäys käskyyn minä en tavoittele mitään keltään; tavoittelen sitä, että minua kohdeltaisiin totuuden ja
oikeudenmukaisuusperiaatteen mukaisesti;
tavoittelen sitä, että minua kohdeltaisiin tasa-arvoisena ihmisenä ja rikokset minua kohtaan
loppuisivat; en tavoittele mitään muuta;
katso koko ylöskirjaus)
Joku sanoi joskus, että synnitön heittäköön ensimmäisen kiven. Kukaan ihminen ei ole synnitön.
Kukaan ei voi ensimmäistäkään kiveä heittää. Minua on heitetty sellaisella "kivellä", että kärsin
siitä loppuelämäni. Siitä mitä 10-vuotiaana tein. Tatuointi ja risti.
Joka miekkaan tarttuu - se miekkaan hukkuu.
Silmä silmästä. Hammas hampaasta.
Joka itsensä ylentää - se alennetaan.
Pyydän Kunnioittavasti Teidän, joille tämän dokumentin lähetän, apuanne asiassa. Tämä on
viimeinen mahdollisuuteni. Kuten koko ylöskirjauksen lukenut voi loogisesti päätellä ainoa

tarkoitus on ollut tuhota minun koko elämäni. Ja siinä on onnistuttu. En luota enää Suomen
valtioon, virkavaltaan enkä virkamiehiin. En liioin luota enää kehenkään ihmiseen muutakuin
aikuisiin lapsiini "-"an ja "-"in ja heidän avopuolisoihinsa "-"in ja "-"an. Ja lisäksi
minun ainoaan kaveriini chihuahua Amiin. Kun Isäni kuoli vuonna 2006, olen ollut siitä lähtien
ilman ainuttakaan aikuista luottoihmistä. Menetin elämänhaluni sillä hetkellä kun olin jo nähnyt,
kuullut ja ymmärtänyt ne asiat mitä minulle oli tehty. Viittaan tässä kaikkeen edellä kertomaani.
Tästä ylöskirjauksesta tuli loppuelämäni tärkein tehtävä. Kun tämän nyt lähetän, loppuelämäni
tehtävä on täytetty. Tämä on tavallaan 10-vuotiaan pikkupojan testamentti yli 20 vuotta jatkuneesta
elinkautisesta ja kärsimysten taipaleesta. Taival jatkuu yhä näitä loppusanoja kirjatessa. Ainoa
toiveeni on, että ne yksityiset ihmiset, yritykset ja Tampereen kaupungin ja valtion tahot, jotka ovat
minun murskaamiseeni osallist(u/i)vat tuomitaan sen mukaan mitä "Suomen laki kustakin
rikoksesta ankarimmin määrää". Tämä viimeinen on suora lainaus joulurauhan julistuksesta.
Käsittääkseni Suomen pitäisi olla oikeusvaltio. Kaikkien ihmisten pitäisi olla yhdenvertaisia lain
edessä. Minä en ole ollut sitten alkukesästä 2004 lähtien.
Kun niin sanotut "auttajat" minut henkisen väkivallan turvin muiluuttivat 07082024 Tampereen
Yliopistolliseen keskussairaalaan, luulin että sairaala ainakin on minulle turvallinen paikka. Toisin
kävi.
Samat vanhat asiat toistettiin heti TAYSin ACUTAssa. Sanottiin jo viedessä (jokin sairaanhoitaja
nainen) ACUTAan, että uskotaan että saatat olla väkivaltainen, niin siksi on kaksi vartijaa
saattamassa. Minä väkivaltainen ? En ole koko elämäni aikana ketään väkivalloin kohdellut.
Kuinkas sitten kävikään ? Minua lyötiin päähän, kasvoihin ja kehoon 20082024 arviointiosastolla.
Jalkani olivat siinä kunnossa, että pystyin hyvin huonosti nousta seisomaan ja kuljin rollaattorilla.
Yritin vain suojata itseäni tuolilla istuen kun lyöjä hakkasi.
Pian ACUTAan saavuttuani paikalle tuotiin vuoteella ilmeisesti suomenruotsalainen nainen. Nainen
puhui hoitajille välillä suomea ja jokavälissä soitti ruotsia puhuen ystävälleen jonka nimi sattui
olemaan Maria. Siis uskomatonta. Yli 20 vuotta ? Mikään ei näytä riittävän ? Elinkautinen jatkuu
hautaan saakka ? Minun ei ilmeisesti olisi saanut puolustaa itseäni joulun- ja uudenvuoden aikoihin
2004 kun minua oli jo kesästä alusta saakka alettu savustamaan ulos kodistani. Isäni sanoi sanansa "
Sinä et sitten perkeles lähde kotuas mihinkään" uudenvuoden aikoihin 2004 ja toimin Isäni sanojen
mukaan sen jälkeen. Minun on rehellisesti sanottava, että Pirkanmaa ja Suomen valtio ovat
seinähulluja. Samat asiat jatkuvat edelleen.
Tästä lyömisestä ja kaikesta piinasta on aiheutunut minulle uusia pelkotiloja. Kaikki edellä kirjattu
(esim. KELA-taksin kuljettajan kommentti kun olisi TAYSiin vielä pitänyt mennä) on aiheuttanut
sen, että en uskalla mennä enää TAYSsiin, en KELA-taksilla, en bussilla ja pelkään liikkua yksin
chihuahuani kanssa.
Minä en ole nähnyt oikeusvaltion periaatteisiin kuuluvista oikeudenmukaisuudesta,
yhdenvertaisuudesta, lainkirjaimen noudattamisesta ja totuuden kunnioittamisesta yhtään mitään
sitten vuoden 2004 kesän alusta tähän ylöskirjaushetkeen.
Löytyykö Suomesta vielä taho, joka kunnioittaa lain kirjainta ja noudattaa lakia ? Ellei, minun
loppumaton Via Dolorosani jatkuu kuolemaan saakka.
Minulta ulosotossa perittävä summa on lopetettava välittömästi. KOKO ULOSOTTO ON
LOPETETTAVA VÄLITTÖMÄSTI. VELAT JÄÄKÖÖN PIKAVIPPIFIRMOJEN TAPPIOIKSI.
Niitä myönnettiin minulle tolkuttomasti, ainoana tarkoituksena oli tahallaan ajaa minut ahdinkoon.
Pikavippifirmat näkevät lainaa haettaessa ja pankkitunnuksilla kirjauduttaessa, muiden
pikavippifirmojen myöntämät lainat. Tämä toiminta oli lainvastaista. Olin pienellä kuntoutustuella
ja rahat eivät laskujen maksun jälkeen riittäneet edes ruokaan. Nämä kaikki tiedot täytettiin myös
minulle lainoja myöntäneille pikavippifirmoille, jotka varmasti näkivät välittömästi, että minulle ei
olisi saanut myöntää lainan lainaa. Ainakaan isompaa. Ja niitä myönnettiin helvetin suuri määrä.
Minulle olisi ehkä saanut myöntää yhden pienemmän pikavipin taloudellisen tilanteeni perusteella

ja nämä tiedot täytettiin pikavippifirmojen lainahakemuksiin netissä. Minut ajettiin tahallaan
pikavippikierteeseen viemällä kaikki tuet ja muut, jotka lain mukaan olisivat minulle
yhteishuoltajuussopimuksen perusteella kuuluneet, kun lapset olivat vielä alaikäisiä. Asuimme
Nokialla ja Ylöjärvellä kolmiossa kun olin kuntoutustuella. Minulle olisi lain mukaan kuulunut
asumistuki ja ehkä myös toimeentulotukea. Olen tämän kaiken selvästi dokumenttiin ylöskirjannut
monesti aiemmissa osioissa. Kaikki minua kohdannut on ollut törkeä oikeusmurha.
2004 kesä, syksy ja joulun aikana Ylöjärven Metsäkylä oli Suomen huume- ja laittomat lääkkeet
keskittymä. Näillä kaikilla aineilla "ammuttiin" minua päähän. Tällä hetkellä en tiedä ketkä kaikki
tämän toiminnan ovat siunanneet. Kuten edellä ylökirjauksessa olen monesti todennut Muranen
totesi 2004 joulun aikoihin, että "Kaikki ovat tässä minun puolellani". Sanasta sanaan. Tavusta
tavuun. Kirjaimesta kirjaimeen.
Suomessa on saatanasta periytyvä pahuuden tyyssija Pirkanmaalla.
20,5 vuodessa on ainoastaan 20,5 vuotta liikaa törkeää oikeusmurhaa, laittomuutta ja vääryyttä
minua kohtaan.
Tavataan sanoa, että "kärsimys kirkastaa". Minulla on täydellinen tieto siitä, että näin ei ole. 20,5
vuotta jatkunut elinkautinen kärsimys vie lopulta kaikki ihmisen henkiset voimavarat.
Minulla on ollut ääretön sietokyky. Olen yli 20 vuotta sietänyt törkeää oikeusmurhaa ja ollut hiljaa.
Vielä rukoilin, että minut ja Ami jätettäisiin rauhaan 2024 jokin aika ennen kun minut muiluutettiin
ACUTAan. Kävi siis juuri päinvastoin kuin rukoilin. Enää en ole hiljaa. Taistelen
oikeudenmukaisuuden ja totuuden puolesta tarvittaessa kuolemaani saakka. Tästä asiasta on tullut
minun koko elämäni tärkein asia.
Jos minulle ja/tai pikkukaverilleni Amille vielä jotakin pahaa tapahtuu, kaikki tämän dokumentin
lukijat tietävät, että syy ei ole minun/meidän eikä minussa/meissä !
Tämän dokumentin tekemisen motiivi on yksinomaan ja vain lopettaa minun elinkautiseni.
Lopettaa ulosotto heti ja palauttaa minun luottotiedot välittömästi.
Kun mikään ei riitä muille "ihmisille".
Minulla ei ole enää Isänmaata – en ole mistään kotoisin.
Ehdotan paskasuomen valtiolle, että minun kuolinpäiväni on jatkossa kansallinen juhlapäivä ja
liputuspäivä ja kaikille minun, yli suomen keskimääräisen elinkautisen kestäneen kujanjuoksuni
järjestelyyn osallistuneille toivon valtion kustantamat hautajaiset.
Via Dolorosako ? Todella.
Kunnioittavasti Teidän ja Apuanne Toivoen,
Jarkko Viitala
Yhteystiedot kantelun alussa.
Yhteydenotot VAIN sähköpostilla.
En vastaa outoihin numeroihin sattuneesta syystä.